Matoja pukkaa

Ensin tyttärelle itsevärjätystä novitan saana-langasta:

Sitten itselle dropsin sinapinruskeasta karismasta:
Haalarin kaula-aukosta pilkotti ikävästi paljasta ihoa joten tikuttelin novitan pehmeästä cloudista kaulurin pienelle.


Muistaiskohan madottaa tällä viikolla kissan ja koirat? Mites pupujen omistajat, madotatteko te?

We had the first snow about week ago and I knitted some warm wurms and neckwarmer for my little precious.

Vieläkin koukussa

Törmäsin Ravelryssä kivaan lohikäärmeohjeeseen ja toteutin sen tyttären lempipelihahmon Spyron värisenä, tuli tosi kiva (jopa tytön mielestä):


Toteutuslistalla on vielä kuutti keskimmäiselle ja sitten ehkä pääsen koukusta...

Todistan myös täten että osaan neuloa muitakin kuin punasävyisiä sukkia:


Ja että lapset ovat suloisimmillaan kun ne nukkuvat:


I crocheted the Spyro dragon for my daughter, knitted blue socks and proved that kids are the qutest thing when they sleep.

ps:ensi kerralla niitä kankaita ja kuutti

Virkkuukoukkuun joutui hän

Marimekolla oli myynnissä virkattu nalle jonka nenää pikkupoijjaan oli kiva painella. Lupasin virkata oman ötökän kotona ja aikamoinen possu sitten syntyikin.

Yhdeksänvuotias tyttäreni toivoi mustekalaa, toivottavasti kelpaa! Yleensä kaikki vaatteet muuttuvat heti kauheiksi kun ne on ostettu ja mikään ei nyt oikein kelpaa, taitaa olla esimurrosikää ilmassa. Huoh.


Ostinpa sitten puroa tarjouksesta kun tytär väitti ettei se kutita kaulaa. Ravelrysta kaivoin kivan poikittainvirkatun kaulahuivin ohjeen (tarvitsen ohjeen virkkauksiin kun olen niissä kokematon) ja kaksi kerää puroa plus vähän samantapaisia jämiä käytettyäni sain huivin syksyn kylmiä varten valmiiksi. Päättelen langat kun tulee kylmä, jos tämä kelpaa yleensäkään käyttöön.

Tämä tetraedripussukka taisi sentään kelvata käyttöön, kokeilin miten tälläinen ommellaan ja tämä retrokangas oli niin kaverin näköinen että lahjoitin sen suosiolla hänelle.
Vuosi sitten keväällä tuli tarve ostaa uusi itkuhälytin kun vanha petti luottamukseni eikä inahtanutkaan. Uuden hälyttimen myyjä kehoitti laittamaan pakkasilla vaikkapa villasukan sisälle että patterit pysyisivät kunnossa. No eihän neuloja voi laittaa villasukkaan muuta kuin jalan joten hälyttimelle piti TIETENKIN neuloa OMA suojus. Eikä mikään hitsin villasukka*jupisee*
Kyseinen mebby3 hälytin olisi myynnissä jos joku tarvitsee.

Kangaskoukkuunkin on ajauduttu, ensi kerralla esittelen mitä ihanaa ostin Sampsukan kotipuodista Nastolasta.

I´ve crocheted some things for kids and tried sewing the tetrahedron bag.

Puutarhassa

Varoitus:eroottista kuvamateriaalia! K15!!!



Uusi kamera on tuskin kännykkää isompi ja kulkee mukana taskussa. Eilen yllätin pariskunnan lemmiskelemässä pihalla ja kuvasin ne oitis todisteeksi:

"Siis voisitko niinku mitenkään lopettaa ton kuvaamisen pervo!"
Näettekö kun ne tuijottaa äkäisesti?

Lahjoin itseäni äitienpäiväksi kolmella kirjalla; Toe up socks for everybody, Sock club ja Houkutus. Olipas mieluisa ja sopiva lahja eikä jää käyttämättä! Varsinkin Sock club on sellainen kirja josta tekisi mieli tehdä melkein kaikki sukat, aivan ihana opus...

Eilen oli ensimmäinen kunnolla lämmin päivä ja nautin kun sain upottaa käteni kukkapenkin multaan ja kitkeä oikein sydämen kyllyydestä. Reilu yksvee maisteli multaa eikä pitänyt madoista. Tää on niin söpö tallustaessaan ympäri pihaa <3

Piha pitää siistiä koska sunnuntaina juhlimme keskimmäisen seitsemänvuotispäiviä toivottavasti grillauksen merkeissä. Toivottavasti makkaratiskillä on muutakin kuin eioota loppuviikosta, melkein sydän särkyi kun viikko sitten seurasin raavaiden suomalaismiesten toivioretkiä makkarahyllyille ja kuinka he jäivät lohduttomina tuijottamaan miltei typötyhjiä hyllyjä:(

Alkukuun neulesaldo on perin vähäinen, tarpeeseen neuloin pari puuvillapipoa isommille ja näyttäisi se kuopuksenkin kuuppa tarvitsevan hieman suuremman hatun. Neulotaan sitten jonain sadepäivänä, nätillä ilmalla ollaan pihalla touhuamassa!

Postaus nro. 480

These boots are made for walking vai miten se nyt oli...Näin meillä edetään.
Kesäksi farkkuhaalarit, tietysti neulotut. Kansa hurraa ja kiittää lämpimästi Outia mainioista langoista.
Ja kevätkeleille villatakki, kiinnitykseksi ajattelin ehkä hakasia. Haloo nainen, laita nyt jokin kiinnitysmekanismi ennenkuin takki jää pieneksi (muistutus itselle).
Pellavatunika valmistui nopsasti koska lanka pölysi ja kutitti neuloessa mahdottomasti ja siksi halusin sen äkkiä pois käsistäni. Vastavalmistunut neule oli ihan liian leveä ja lyhyt mutta ravelryn palstalla minulle vakuutettiin että pellava kutistuu pesussa (arvelinkin niin käyvän koska pellavakangaskin kutistuu jonkin verran) ja pesun jälkeen tunika oli juuri sopivan kokoinen. Eikä pölise enää.
Tunika on neulottu tts-metodilla maustettuna pinaatti-tunikan helmaliehukkeella. Drops Lin lankaa kului vähän päälle 200 g.

Viime kuussakin tuli reippaasti tikuteltua 660 g lankaa (pahus, kuusi grammaa jäi uupumaan pedon neulesaldosta) Edelleen huolestuttaa kovasti ajatus siitä että tätä vauhtia lankaa riittää vain seitsemäksi vuodeksi...Tein pienen tilauksen lankatalostakin mutta nekin langat on kohta neulottu ;)

Tosiaankin on tullut polkattua sen viisi ja puoli vuotta jo, lokakuusta 2004 asti. Tästä jatketaan hamaan hautaan saakka.

Lumikaaos vaihtui räntähelvettiin?

Iltalehden sivuja kun lukee niin luulisi ettemme asu pohjoisessa maassa missä sataa lunta ja on puolen vuoden pituinen talvi. Tälläisiä talviahan oli kahdeksan-kymmenluvulla aina! Sääennustajatyttö on kuitenkin nyt ilmeisesti ottanut loparit kun sitä ei näy enää sivupalkissa :(

Meidän pihalla on lunta puoleen reiteen ja paikoittain vyötärölle saakka. Lapsia kainaloon asti. Olispa lumikengät! (Ostan jos jollain löytyy tarpeettomina.)

Kivaahan se on että on pakkasia, kukaan ei valita lämpimistä neuleista. Jotkut jopa tilaavat niitä kuten tämä veljeni Gari (nimi muutettu) joka halusi ohuen mustan pipon jota voi pitää sisälläkin. Tässä toteutus floricasta, veli kiitteli että mahtuu kivasti taskuun ja ei ole liian syvälle päähän menevä. Tätä kokeiltiin meillä kaikkien päähän ja ihmepipo 120 silmukkaa sopii vauvasta vaariin kaikille.

Jo tammikuun alun pakkasiin valmistui pop plussasta ja stetson-menetelmällä keskimmäiselle villapusero jota sitten pidettiinkin paljon kun kerran kylmää piisasi. Kuusivuotiaat kasvavat näköjään vain käsistä ja jaloista, sellainen heinäsirkkamallinen tuo poika nyt on. Ja tässä ei nyt tarkoiteta taiteilija Heinäsirkkaa vaan sitä hoikempaa oliota joka soittelee lehdellä kesäisin ja jota ikääntyneet eivät enää havainnoi.


Myös ihanat Totoro-lapaset olivat jääneet polkkaamatta, lankana bbb jeremy sekä florica, tyttäreni halusi ehdottomasti nämä kun näki kuvan ravelryssä. Mulle myös!
Vauvalle on neulottu kahdet uudet sukat kun hänelläkin on tuo jalka (lähinnä pohje) kasvanut kovasti syksystä. Niistä sitten enemmän kun saan kuvia otettua.

Huomenna olisi neuletapaaminen Korialla, teemana kirjavaihto. Mulla on ainakin ihan tylsä aranneulekirja ja potchokirja ja jotain muita jotka joutaisivat kiertoon. Ja puolitoista kiloa mohairia myynnissä.

We have had our share of snow and cold, could someone please take them now? I have knitted the winter away...

"Pieni mallipaita"

Väittäisin näin yhden kokeilun perusteella bloggerin uutta tekstieditoria vaikeakäyttöiseksi kuten ehkä tästä kuvien asettelustakin voi päätellä. Vieläköhän vanhan saa käyttöön vai pitääkö nöyrtyä taas opettelemaan uutta...

Tässä pieni betoniauto esittelee saumattoman istutetun hihan siistiä reunaa:

Hepsikin oli neulonut kurssipuseron.
Neuletiheydellä on väliä;)

Paidasta tuli ihan kiva vaikka käyttäjä tässä saattaakin näyttää hieman epäluuloiselta. Valkea lanka on paikallista lampaanvillalankaa ja ajattelin pesaista puseron jotta heinänpätkät poistuisivat ja pinta pehmenisi hieman. Resorit olen neulonut gjestal bris-langalla koska se ei kutita herkkääkään ihoa.

Joulun alla kutaisin itselleni Pappa-sukat.
Nämä värit ovat kyllä niin pappamaiset, mutta eikös se Kaffe Fassettkin ole aika pappaikäinen jo? Tykkään kovasti tästä regian paksummasta sukkalangasta, ohuesta langasta tekemäni sukat muuttuvat vuodessa malliin päivä paistaa lävitse aka. verkkosukka joka sopisi norsullekin. Hiutuvatko muiden sukat pesuissa läpinäkyviksi?

Hyväksi sukkalangaksi on yllättäen osoittautunut Jämsän huopatehtaan Retu,
se pehmenee kivasti pesuissa ja huopuu ihan pikkuisen tiiviimmäksi. Voittaa kyllä nyppääntyvän seiskaveikan 1-0.

This is the sample sweater from Tailored Sweater-class. It fits for my little pumpkin:)

Mr. Fassett has designed grandpa-coloured sockyarns:)

Overalls for roaming baby

Ravelryn friends-listalta löytyvät aina ne kaikkein parhaimmat ideat ja kivoimmat mallit, niinkuin nämä haalarit. Oli aivan pakko saada heti puikoille testattaviksi, pari päivää neuloskelin aina kun muilta velvollisuuksiltani ennätin ja tänä aamuna saatiin nämä jalkaan:

Meillä on kylmät lattiat ja näissä ei vilu yllätä. Täytyypä neuloa ainakin yhdet lisää, mitäs muuten pidetään silloin kun nämä ovat pesussa?
Jämälangat ovat edelleen in, minulla on paperikassillinen sukkalangan jämiä joista sitten yhdistellään sopivannäköisiä raitasukkia.


En tiedä tykkääkö tuleva synttärisankari 5vee enää pinkistä, mutta tälläinen pipo ja yhteensopivat lapaset löytyvät lauantaina lahjapaketista.
Kuvaamatta jäänyt baktuskin ajelehti tielleni eräänä päivänä, ajattelin että dokumentoin senkin ennenkuin se taas katoaa jonnekin. Parit lapaset on kuvaamatta ja maggarapipo katosi kameran tieltä, liekö ujous iskenyt...
Todistettavasti haalareissa pääsee kovaa...

(To roam: To wander or travel freely and with no specific destination.)

PS:Ensi viikolla olisi neuletapaaminen Korialla, nähdäänkö siellä?!

Kivoja yllätyksiä

Tongin keittiön laskutasoa (sitä joka on täynnä kaikkea kädestälaskettua tavaraa) ja löysin vauvansukat. Olipa kiva ylläri, olin neulonut ne kesällä ja unohtanut kokonaan. Näitä yllätyksiä sattuu minulle tämän tästä, villalaatikossa oli tosi hienoja itsevärjättyjä villoja, keittiön kaapeista löytyy pusseja joissa on lankoja joita en muista ostaneeni, ullakolla on hienoja kankaita ja löysinpä muutamia hyvin vähän pidettyjä vaatteita jotka eivät viime syksynä mahtuneet enää päälleni. Olen myös hukannut yhden kivan farkkuhameen, mutta se on toivottavasti meillä kotona jossain?

Unohtelen sujuvasti myös nimiä, eilen neuletapaamisessa jouduin vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin kuten mitä sä neulot*(lacy baktusta)...
Hyvin huonosti nukutun yön jälkeen on kiva käydä ruokaostoksilla kun ei ymmärrä mitä on lappuun kirjoittanut. Lasten nimet menevät usein sekaisin mutta se nyt on ihan tavallista!

Kuvasin nyt kuiteskin näitä viimeiseksi valmistuneita ennenkuin unohdan nämäkin.

Tässä baktuksessa näkyy kehräämäni langan upeat sävytkin.

Tämä upea shetlanninvilla on nyt lankana ja täytyy vaan kehua niitä high speed rullia, niillä saa ihanan ohutta säiettä aikaan.

Wollinchen dawandasta myy näin ihania shetlanninvillatopseja, yksi on jo työn alla.

Näihin sukkiin oli ohjekin, jossain niistä uusista sukkakirjoista jotka ovat kesällä ilmestyneet. Socks from toe up ehkäpä...

Lavendel baby socks. Handspun wool.

I´m quite tired because baby is getting teeth. I had to take pictures quickly until I forget everything I´ve made or bought.

Vauvanposken kasvattaja

Aika on vierähtänyt tositosi nopeaan näitä pikkuvarpaita ihastellessa ja vauvan poskia ja leukoja kasvatellessa. Olen nauttinut vauvaelämästä ihan täysillä, mutta omille jutuille on jäänyt todella vähän aikaa. Ensimmäisenä kahtena vauvanjälkeisenä viikkona ehdin neulomaan yhden sukan, sitten kunnostauduin neulomalla vauvanhatun yhdessä päivässä, myöhemmin viimeistelin kipeästi tarpeeseen olevan vauvan villatakin ja kudoin miehelle villasukat. Nyt alla on perussukka itselle punaisesta polkkalangasta, pitsimalleja ei täällä valmistu vielä moneen aikaan.

Ompelukone on ollut vuorostaan kovassa käytössä, vauvan päiväunien aikana saa ommeltua vaikka mitä! Yhtenä päivänä piirrän kaavat, leikkaan kankaat ja seuraavana aloitan ompelun, töiden kesken jättäminen ei haittaa ollenkaan ja valmista jälkeä tulee nopeasti. Viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt viisi imetyspaitaa, kaksi imetysyöpaitaa, liivinsuojia, kietaisutunikan, kolme tytön yöpaitaa ja kahdet yöhousut, vauvalle fleecepipon ja viimeistellyt monta keskeneräistä ompelusta ennenkuin ne jäävät lapsille pieniksi. Meidän lapset kasvavat kuin rikkaruohot tänä keväänä!

Meillä on osakestoiltu siitä lähtien kun vauva kasvoi riittävän suureksi vaippoihin ja nyt äitiyspakkauksen vaipat ovat jo jääneet pieniksi. Kohta pitäisi neuloa muutamat isommat villapöpät kunhan ehdin lankakaupassa asioimaan. Vauva ei tykkää tavallisesta hahtuvalangasta, merinohahtuva miellyttää hänen herkkää ihoaan enemmän. Nappipressi on (ihana!) ollut kovassa käytössä, tilasin jopa tähtineppejä odottamaan vaippavaraston kasvatustarvetta. Napilliset vaipat ovat paljon joustavampia päällä ja vaateompelussakin on jo tapana laittaa neppareita kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Seuraavalla kerralla näette ompelusatoa!

ps:Kiitos kaikille ihanista onnitteluista! Kiitos myös Villa Lankalalle muistamisesta, mukavaa että jotakuta ovat kehräys- ja värjäysjuttuni kiinnostaneet!


Shortly in english: I´ve been enjoying my life with a little baby and have not knitted much in a while. But instead I´ve discovered the joy of sewing, it´s fast enough that I can get something finished while my precious son takes his morning nap. Next time I show some of my sewings.

Mitähän hyvää uunissa on?

Herkkujahan siellä muttei sellaisia joista työstäpalaava nälkäinen mies ilahtuu. Kumma ettei kukaan muu nauti kuumasta villasta...

Nyt kun vielä kuivuisivat nopsaan niin voisi kokeilla vieläkö pystyy kehräilemään vai pitääkö vain käydä sukkalankojen kimppuun.

Muistin kuvata scrappy lenghtwise scarfin jonka neuloin tytölle. Huivi on yleensä aina hukassa niinkuin ne lapasetkin,


joita onnistuin haalimaan kuvaukseen kolme kappaletta. Keltaisen pari on jossain koulun pihamaalla ja jos jollain on jotain vinkkejä miten saa lapsen pitämään huolta tavaroistaan niin kertokaa! Ei enää huvita neuloa lapasia kun ne hukataan samantien eikä edes piitata asiasta pätkääkään.
Neuloin pikaisesti veljenpojan tytölle huivin ja pipon yksivuotislahjaksi. Näihin kului alfa glitteriä kaksi kerää ja pikkuisen princess mohairia.

Ja viimeiseksi sukat sille isoimmalle rakkaalle. Sille joka osaa arvostaa niitä.<3

Syksy,lehdet tippuvat puista ja lapaset taskuista

Pipo, kauluri ja lapassaldoa on siis saatu ja yksi noroinen villatakki odottaa muotoiluaan tuossa vieressäni.

Hyvä puoli töittensä kuvaamisessa on se että tietää mitä pitäisi löytyä ja lähettää vihikoirat etsimään kadonneita. Niinkuin yksi palmikkolapanen joka on viimeksi nähty koulun pihalla...Meidän ekaluokkalainen kun on sitä huoletonta sorttia jonka omaisuus pitäisi kerran viikossa käydä noutamassa koulun löytötavaralaatikosta, viime torstaina sieltä kotiutui kaksi puseroa, yksi takki, pipo, hanskoja ja sukkia. Parikymmentäkään villasukkaparia eivät riitä koko talveksi tuolla kadotusvauhdilla...*huokaus*

Tämä takki kaipaa huolellista muotoilua ja venytystä.