Siivouskomero

Tukka putkella mennään edelleen. Työtilanne saattaa ensi viikosta lähtien hiukan helpottaa, tai sitten ei. Voipi olla, että käy aivan päinvastoin. Iltoihin jäävä opetuksen suunnittelu vähenee joka tapauksessa. Kiireestä ja kiitämisestä on kärsinyt myös tämä huusholli. Viikkosiivous on väkisinkin muuttunut kerran kahdessa viikossa -siivoukseksi ja välillä harvemminkin. Siivous tarkottaa siis sitä, että imuroidaan, luututaan, viedään tekstiilit pihalle ja pyyhitään pölyt. Imurointi silloin tälllöin ei ole siivoamista ;) Ruotuun palatakseni motivoin itseäni järkkäämällä meille kunnon siivouskomeron. Edellisessä rempassa purettiin työhuoneen paikalta kiinteitä komeroita, yksi niistä oli siivouskomero. Pari vuotta siivouskamat ovat ajelehtineet paikasta toiseen ja jossain vaiheessa ne päätyivät varaston etummaiseen nurkkaan. Epäkäytännöllistä.

Toinen seikka, joka auttoi siivouskomeron "synnyttämisessä" oli, kun huomasin muistaakseni keväällä, että metrin korkuinen jääkaappi ei enää riitä meille syömäreille. Viikon ruokaostokset, edes ne salaattitarpeet, eivät mahdu kaappiin. Sain isi-ihmisen vakuutettua siitä, että meillä todellakin tarvitaan iso jääkaappi ja siihen vierelle pakastin. Ja tuumasta toimeen: Jääkaappipakastin suuntasi ukin ja mummin mökille, keittiön säilytyspenkki muutti eteisen puolelle ja uudet, isot jääkaappi ja pakastin saapuivat keittiöön. Entisen jääkaapin paikalle jäi sopiva paikka siivouskomerolle.

Mietiskelin, jotta sinne olisi saatava hylly. Ei koko kaapin syvyinen, koska perukoille kerääntyy ties mitä. Iskän lato on ehtymätön aarrevarasto ja siellä seikkailin etsimässä sopivaa hyllyä. Pimeimmästä nurkasta löysin Veikko-ukin tekemän perunalaatikon, johon tein harmaantuneesta laudasta välihyllyn. Kotona pesin laatikon ja kuivattelin hyvin. 

Kaapin takaseinä oli käsittelemätöntä lastulevyä. Koitin kaunistaa sitä tapetoimalla sen Maaria Wirkkalan Enkeli-tapetilla. Tapetin kuivuttua kiinnitin laatikon kannakkeineen seinälle. Mattopiiskalle laitoin edellisen asukkaan rouhean metallilevynaulakon. Ovi tarvii vielä hankkia, vai jättäiskö ovettomaksi, kun tuo tausta on niin nätti :) T:lle kiitos tapettilahjoituksesta!

Seuraavaksi täytän kaapin uusilla siivousaineilla, joita innostuin ostamaan kutsuilta. Kaikki motivointikeinot on siis käytössä... Milloin näkyy tulos?

Ongelma -> tarve -> hylly

Ensin oli ongelma. Ongelma oli pyöräilykypärä. Tai siis neljä pyöräilykypärää. Ongelmaan liittyivät myös eteisen mitättömät säilytyskalusteet.
Tuli siis tarve. Tarve säilöä ympäriinsä viereksivät kypärät jonnekin, mistä ne olisivat helposti saatavilla, mutta eivät koko aikaa näkyvillä tai tulossa niskaan minä hetkenä hyvänsä, niin kuin nyt, täpötäydeltä hattuhyllyltä.
















Ongelmasta ja tarpeesta syntyi tämä hylly tuulikaappiin. Muutkin rakennustarpeet löytyivät omista nurkista. Ihaninta siinä on tuo piiloromanttisuus: Hylly näyttää simppeliltä ja virtaviivaiselta äkikseltään katsottuna, mutta romanttinen puoli paljastuu tarkemmassa syynissä :) Just miuta.

Viimeinen pala työhuonetta

Nyt työ-/vierashuoneessa on sohva, josta saa levitettyä yövieraille pedin.
Sen pituinen se. Se työhuoneremppa oli sitten siinä. Uudistumisen kaipuu on näin kotimittakaavassa hetkellisesti tyydytetty, laajemmalla rintamalla uran urkeneminen antaa vielä odottaa itseään. Fraaseja fraasien perään, hyi. Palaan sitten, kun on jotakin muuta sanottavaa kuin pelkkiä lainasanoja.

Työhuoneen kaappi

Minä näytin kaapin paikan ;)
ja sitten ähkittiin ja puhkittiin kaappi paikalleen. Koitin kesällä mietiskellä, miten ihmeessä saisin uudessa työhuoneessa piilotettua kaikki ne "ei niin kauniit" käsityötarvikkeet, mapit ja käsityölehdet. Ja sitten vielä pari pyykkikorillista miehen tavaroita. Juu-u, siinä käytössä ne pyykkikorit ovat olleet siitä lähtien, kun hajoitin vanhan työhuoneen. Kesällä hoksasin, että meillähän on työhuoneeseen sopiva kaappi jo omasta takaa ulkovarastossa, tosin pientä laittoa vailla. Kaappi on joku vanha työmaakaappi, jonka talon entinen omistaja katsoi kalustukseen kuuluvaksi.

Rumaksi ja epäkäytännölliseksi olin sen jo tuominnut, kunnes tajusin katsella sitä vähän toiselta kannalta. Ruosteet pois, maalia pintaan ja lisää hyllyjä, siinä oli resepti, jota lähdin toteuttamaan. Ja hyvä tuli! Sisäpinnoilta hankasin ja pesin pölyt & pahimmat ruosteet pois. En paneutunut niihin sen enempää, koska ajattelin etteivät ne näy mihinkään tavararöykkiöiden takaa.

Työhuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Listat on laitettu, paitsi yksi johtohässäkkä pitäisi jotenkin saada piiloon. Ja sohva käydään hakemassa tänä iltana.
Onpas ollut urakka. Sitä ei meinaa myöntää itselleen, että koville on ottanut. Ihminen, jonka yksi elämänvoima on tuo käsillä tekeminen, menettää puoleksi vuodeksi sen paikan ja ajan itsensä toteuttamiselle, niin se ihminen ei tosiaankaan ole nauttinut tästä ajasta. Eikä kukaan mukaan. Mutta nyt se alkaa olla ohi. Tyhjäkäyntiä poljen varmaankin jonkin aikaa, ennen kuin ymmärrän että NYT voi taas ommella, maalata, askarrella ja ja ja ...

... ja jatkuu yhä vaan...

Ei ehtinyt kaappi paikalleen ajoissa, ja hyllyt ovat kuulemma "teossa" vielä. Niitä odotellessa koitan torhistautua ja saada vihon viimeiset muoviset listat paikoilleen. Puiset saatiin jo laitettua, mutta sitten esimerkiksi tuonne ikkunan ylälaitaan ei mahdu tavallinen puinen vaan on laitettava ohuempi muovinen ja parit kulmalistat olisi asennettava myös. Maanantaina voisi olla deadline, jos sillä saisi itsensä motivoitua tuohon kenkkuun hommaan.
Oviaukon toisella puolella on sitten tuo kolmas työpiste. Sedän tekemä kirjoituspöytä sai pintaansa valkoisen maalin noin vuosi sitten. Serkkulikan inspiroimana puuhaan ryhdyin ja olen ollut tosi tyytyväinen pöydän kirkastuneeseen ilmeeseen. Männynkeltaiset nuppivetimet vaihdoin siroihin metallisiin.
Pöydän päällä purnukoissa säilön muun muassa nappeja, neulepuikkoja, virkkuukoukkuja, vetoketjuja, pensseleitä ja muuta sälää. Tuolina on uudelleen päällystämäni silityslauta/tuoli-yhdistelmä, jonka korjauksesta kertoilin täällä. Pöydän takana nurkassa minulla on maitotonkka, sellainen vähän pienempi malliltaan, jossa säilytän muun muassa tapettirullia, paketointipapereita ja kaavapaperirullaa.

... ja jatkuu...

Suuren työpöydän vieressä on sohvan paikka. Sohva kotiutuu meille vasta maanantaina, joten hypätään seuraavaan työpöytään. Pöydän rakentamisesta kertoilin täällä. Ompelukoneen jalustan päälle väsätty pöytä on nyt sitten oikealla paikallaan. Ihan liian kauan se lojotti keskellä olohuonetta. Tuossa nurkkauksessa on tarkoitus huruutella saumurilla, sitten kun ompeluhommat taas innostavat. Muuna aikana pöytä on poikien muovailupaikkana. Investoin uudet muovailuvahat vanhojen, kuivaneiden tilalle ja voitte uskoa, että muovailuintoa piisaa. Pitää varmaankin laittaa myös toiselle pöydälle alusta, että molemmat sopivat samaan aikaan tuohon hommaan eikä tule kahnausta.

Enkelitaulu löysi paikkansa samoin kuin enkelitapetilla päällystetty tuoli. Seuraavana olisi tuo metallikaapin paikka esittelyvuorossa, tyhjänä vielä nyt. Näinköhän se ilmaantuu paikalleen ajoissa?

... ja jatkuu...

Työpöydän toinen pää näyttää tältä. Joku kauhistelee siellä... ehei, kaikki käsityökirjani eivät mahdu tähän hyllyyn. Ja käsityölehdet esimerkiksi, ne on sullottava siihen metallikaappiin, jonka aion lähipäivinä roudata sisälle.
Nuo Lundian tikaspäädyt ja hyllyt ostin keväällä tai kesällä huutonetistä ja maalasin valkeiksi. Kuultovalkoinen oli haaveena, mutta aika peittävän valkeiksi nuo piti maalata, ettei vanha männynkeltainen kuultanut ikävästi läpi. Siispä laittakaa korvan taakse seuraava vinkki: jos haluat maalata kellastuneita mäntykalusteita (varsinkin vaaleiksi), valitse peittävä maali.
Ja kuten näkyy: työhuoneessa ei ole verhoja. Olen pohdiskellut tuota verhoasiaa viime päivät, ja todennut, että työhuoneeseen ei myöskään tule verhoja. Sälekaihtimet on hommattava heti, kun saan riittävät roposet kasaan :)

Työhuonekierros jatkuu...

Halusin uuden ikkunan eteen suuren työpöydän. Pöytäsysteemi täyttääkin koko nurkkauksen. Pieni mustajalkainen pöytä on äidin vanha, tehty alunperin neulekonetta varten. Neulekoneen virittelyä olen suunnitellut jo vuosia, mutta vielä eivät aika ja motivaatio ole
riittäneet siihen puuhaan. Pöydän alareunaan pitäisi näköjään kiinnittää verhot, jotta näkymä siistiytyisi edes hiukan.

Tavaraa on paljon, ihan liikaa. Haaveilen, että jos joskus pääsisin koululle töihin, antaisin kaikki käsityökirjani oppilaiden käyttöön ja säilyttäisin niitä koululla. Ja voin kertoa, että opetusmateriaalikansioita on jonkin verran odottelemassa sitä oikeaa työtä. Sitten joskus...

Yläkuvan vasemmassa laidassa on nukkekodintekele. Tai nallekoti se taitaa olla, kun en ole pojille nukkeasukkaita tyrkyttänyt. Ikuisuusprojekti tuokin.

Työhuoneen uuden ikkunan vierestä löysivät paikkansa myös nämä alakuvan ihanat Ateljee Idyllin taulut, joita olen saanut lahjaksi.

Työhuonekierros alkaa :)

Huh huh, muuttorumbaa olen täällä jorannut. Samalla, kun työhuone on pikkuhiljaa täyttynyt, on muu huusholli tyhjentynyt. Oi sitä autuutta, kun sain siivota makuuhuoneen katosta lattiaan (miinus ikkunat...) ja sinne jäi ainoastaan sänky, yöpöydät ja penkki. Ihanan väljää ja siistiä!
Työhuone ei ole enää väljä, mutta eipä ole tarkoituskaan. Aloitan esittelykierroksen tästä oven vieressä olevasta komerosta. Joskus kun rikastun, ostan siihen liukuovet, nyt saa lakanaverho ensihätään välttää. Lankavarastot mahtuvat keskeneräisiä töitä lukuunottamatta noihin pahvilaatikoihin, joita olen tuunaillut keväästä alkaen huoneeseen sopivammiksi.

Tuo valkoinen verho peittää käsityöluokan kokoluokkaa olevat kangasvarastoni :/
Raotetaanpas tuota verhoa: Kankaat on järjestetty värien mukaan, pellavat ja puuvillat erikseen ja lisäksi muut, jotka eivät nuihin kategorioihin mahdu. Kolmannessa korihyllystössä on huovutukseen liittyvät materiaalit, täytevanut ja muun muassa superlonlevyä. Alakorissa on antiikkinalletarvikkeita.
Korien yläpuolelle sulloin opetusmateriaaleja: kansioita ja laatikoita muun muassa kankaanpainannasta ja virkkauksesta. Sekä paljon muuta säilytettävää, joka ei väritykseltään sovi tähän uuteen, hempeään työhuoneeseen.

Valaistuksesta

Valaistus on asia, josta haluaisin oppia lisää. Työhuoneen valojen valinnassa oleellista oli se, että lamppujen oli oltava matalia ja niissä ei saanut olla teräviä kulmia, joihin kaikki minua pidemmät löisivät päänsä. Mitään upotettavia valaisimia en ehtinyt suunnittelemaan, kun levyt olivat jo katossa. Ja oleellista on myös tehokas valaisu, työhuoneesta kun on kyse.

Päädyin ostamaan kaksi mahdollisimman matalaa plafondia, joissa on jotkut loisteputken oloiset lamput. Tuo kiiltävä (muovi-) reunus häiritsee hiukan, mutta suunnittelin maalaavani ne valkeiksi, jos alkavat ärsyttämään liikaa. Lisäksi ostin suurimman työpöydän ylle tavallisen loisteputkivalaisimen. Nämä valot ovat siis työskentelyä varten, ei mitään kodikasta ja lämmintä. Lämmintä valoa ja tunnelmaa loihdin vierashuoneeseen sitten erillisillä pöytä- ja lattiavalaisimilla. Näitä mustia Edgar-lamppuja tilasin Ellokselta kaksin kappalein. Suloisia ovat! (Kuva on lainattu Elloksen sivuilta.)
Kolmannelle työpöydälle viritän kirkasvalolampun, joka kotiutui meille eilen.

Silityspiste

Pienenä tyttönä pellonreunoja myöten seikkaillessa löysin palan kaunista sinisävyistä tapettia. Kotona en ollut tapettia ikinä nähnytkään, eli tuntui että löysin varsinaisen aarteen. Joku oli tehnyt remonttia ja roskakuormasta oli lentänyt tämä palanen tienposkeen. Otin sen mukaan ja mietin, että joskus tekisin siitä tapettiseinän nukkekotiin.
Kului vuosia, vuosikymmeniä.
Puutyökurssilla pari vuotta sitten halusin välillä korjata vanhaa, koska ideoita uusiin puutöihin ei tuntunut enää juolahtelevan mieleen. Iskän traktoritallista nappasin pienen tummanruskean kaapin.


Vanhin iskä veljistä oli sen huolella koulun puutyötunneilla nikkaroinut. Nimennytkin varmuuden vuoksi kolmeen eri kohtaan. Kun sain epämääräisen ruskean maalikerroksen pois, alta paljastui lyijykynällä piirretty risti: tämä oli siis aiemmin lääkekaappi. Aikansa kaappi odotteli työhuoneen nurkassa jatkokäsittelyä. Käyttökohde oli myös vielä epäselvä.

Vuosi sitten keksin, että meillähän pitäisi olla erityinen paikka vaatteiden silitykselle. Siis lähinnä Antille, työpaitojen silitykseen. Minä en ole silityksestä innostunut, paitsi ompeluhommien yhteydessä. Ja yleensä silityslaudalla onkin joku työ kesken ja levällään. Siksi tarvitsemme kaksi silityspistettä: toinen tulevaan työhuoneeseen ja toinen saunan pukuhuoneeseen/kodinhoitotilaan. Aloin pohtimaan, että minkälainen hylly olisi hyvä silitysraudalle, hihalaudalle, suihkupullolle, tärkille ja muille silitysrojuille. Hokasin, että tuo kaappi on kuin tehty niille, kunhan ensin poistin välihyllyn. Maalasin sen valkealla huonekalumaalilla ja tein maalipesun Taika-helmiäislasyyrilla. Ovi kaipasi vielä jotakin piristystä. Kaivelin vanhasta kotivinkistä jemmaamani peuran tai poron kaavan ja muistin, että olin säilönyt aittaan kaunista tapettia, silloin joskus pienenä tyttönä. Sieltähän se tapetti löytyi, ihan niin kuin muistelin. Leikkasin oveen tuon sarvekkaan figuurin ja paperia riitti vielä kaapin takaseinän tapetointiin. Erikeepperilitkua alle ja päälle ja avot.
Kaappia ei siis saatu seinälle kesän 2010 remontissa. Ihan hyvä :) koska nyt se olisi kuitenkin pitänyt siirtää lopulliselle paikalleen tämän uusimman remontin myötä. Innostaakohan tämä uusi, ihana ja toimiva silityspiste tämmöisen ruttunutun nuihin silityshommiin? Toivoa sopii ;)

Perusteellista remontointia

Joku varmaan ihmettelee, että miten ne saa yhen remontin kestämään niin kauan?
No kun... no kun... Yksi selitys miulla on valmiina: No kun sitä tehdään perusteellisesti. Ei ainoastaan sisällä, vaan myös ulkona. Asfalttia ja betonilaattoja "leikattiin" auki ja sitten remontoidun osan (ja pikkusen muualtakin) seinänvierustat kaivettiin auki. Samalla sokkelia korjailtiin parista kohtaa. Kivijalka sai suojakseen vielä patolevyt. Kaivannon pohjalle laitettiin uudet salaojaputket ja muut niihin liittyvät roippeet. Valumasuunnat kohilleen ja ojat täytettiin tarkoitukseen sopivalla hiekalla ja murskeella. Loput talosta kierretään varmaankin sitten ensi kesänä.

Pukuhuoneen naulakko

Lattiaan on nyt vedetty se viimeinen tasoitekerros, joka saa kuivua semmoisen kosteudenkerääjäkoneen hönkiessä tai imeeköhän se sittenkin... hurisee kuitenkin ja lämmintä piisaa.
Pojat ovat sairastelleet tämän viikon aika tiiviisti. Juho aloitteli jo viikonloppuna ja kun pienin alkoi tervehtyä, aloitti Lauri kuumeilun.

Kuumetta, nuhaa ja köhää, peruslentsua siis. Sisäpuuhailu alkaisi jo riittää, ulos kaipaan ja samoin tuo potilas.
Työhuoneprojektissa kun ei nyt voi tehdä muuta kuin odottaa, niin on hyvää aikaa viimeistellä remontteja muualla huushollissa. Tehdä ikuisuusprojekteja loppuun. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin naulakon, jonka materiaalit ovat viereksineet huushollissamme jo... ihan liian kauan ;) Työhuoneen vieressä on saunan pukuhuone, jota remontoitiin alustavasti vuosi sitten, silloin putkirempan ja vessarempan yhteydessä. Sähkökaappi uusittiin, johtojen kotelointi viilee vielä. Sähkökaapin alla on parimetrinen penkki/laatikosto, jossa säilytän liinavaatteita. Samaiselle penkille olisi tarkoitus riisua vaatteet suihkuun ja saunaan mennessä. Siis näin olisi TARKOITUS tehdä. Siis kun penkki joskus tyhjenee remontti- ja työhuoneroinasta. Siksi alemman kuvan kuvakulma on mikä on. Laitan sitten joskus laajemman kuvan.
Setäni tekaisi minulle laudasta naulakon pohjan. Jyrsi reunat ja teki muut valmistelut. Mie vaan maalasin reunoihin vaaleanruskeaa maalia. Maalin kuivuttua maalasin toisen kerroksen valkealla huonekalumaalilla. Tämän maalin kuivuttua hioin vaaleanruskean näkyviin paikka paikoin, erityisesti nurkista. Tein siis uusvanhaa! Mittasin laudan katkaisukohdan sähkökaapin perusteella, sahasin poikki ja ruuvasin naulakot paikalleen. Lisäksi porasin ruuveille reiät ja seinään samoin. Tulpat reikiin ja naulakko ruuveilla seinään. Ruuvinkannat kittasin piiloon ja maalasin kantojen kohdat vielä kertaalleen.
Hyvä tuli!

Työhuoneen matot

Pakko oli tulla vielä kertomaan, että kiukunpuuska selätettiin salilla :) Positiivista energiaa latautui taas kummasti tähän äkäpussiin. Ihmeellistä miten tuommoinen urheilu, joka kuluttaa energiaa, voi kuitenkin antaa niin paljon energiaa ja iloista mieltä. Energiaa ja energiaa... sitä on varmaan useampaa sorttia olemassa. Hyvää mieltä lietsovat myös nämä anopin tekemät työhuoneen matot, joita olen ihaillut koko päivän aina ohikulkiessani.
Ai että, ne ovat kuin karamelleja! Kiitos!

Piinaviikko

Ikkunanpielet ja katonraja on nyt listoitettu. Ja se katkaisuväline, mikä lie sirkkeli, tuli tutuksi ja paluuta jiirilaatikkoon ei enää ole. Sen verran kätevä peli se on :)
Nyt puuttuu vain lattia ja lattialistat. Lattia kaipaa vielä viimeisen tasoitekerroksen, jonka on annettava kuivua riiiittävän kauan. Sitten muovi ja laminaattilattia paikoilleen. Eli menee ensi viikkoon ennen kuin pääsen kantamaan tavaroita työhuoneeseen. Huokaus. Ja se hetikaikkimiulletässäjanyt-ihminen sisälläni polkee jalkaa harmista, itkee kiukusta kuin kakara, hakkaa nyrkkejä lattiaan ja kiroaa kaikki tasoiteaineet alimpaan ...vettiin. Se aikuisempi, harkitsevaisempi ja pitkän tähtäimen suunnitelmiin uskova minäni jää täysin jalkoihin. Ei saa ääntänsä kuuluviin.

Kauniita inspiroivia valokuvia ei tänään näy. Olen päättänyt vakaasti, että en sekaannu minkäänlaisiin remontteihin lähivuosina. Muistuttakaa, jos meinaan syödä sanani. Muistutukseksi itselleni kuvasin "kaunista" tiskipöytäämme: mitähän normaalit ihmiset säilyttävät tuossa vihreässä törpössä? Ja mitä purnukoita tuolla pöydällä voisi viereksiä? Ehkä se selviää ensi viikolla.

Työhuoneen tapettiseinä

Eilisen illan leikkelin tapettia. Aamulla sitten rohkaistuin ja päätin, että nyt olen lukenut kaiken tarpeelisen infon paperitapetin kiinnityksestä ja on aika siirtyä käytännönharjoituksiin. Alku oli aikamoista turaamista ja liisteriä oli yhtä paljon tapetin molemmilla puolilla. Paikoitellen pinta kärsi runsaasta pyyhkimisestä, mutta olen tyytyväinen tulokseen. Tai lähinnä siihen, että uskalsin ja sain aikaan! Nyt sitten vaan istun ja ihailen nuita kirsikankukkia kahvimuki kourassa.
Remontti jatkui listojen nikkaroinnilla. Pitäisiköhän opetella käyttämään tuota sähköistä värkkiä ikkunan reunuksien katkaisuun? Joku sirkkeli se varmaan on. Tähän asti olen vannonut tuon jiirilaatikon ja käsisahan nimiin. Jos naisihminen oppii laatoittamaan ja tapetoimaan, niin ehkä oppisin käyttämään tuota katkaisuvälinettäkin.
Kohti uusia seikkailuja! Toivottavasti miulla on illalla kaikki sormet tallella :)

Ikkunan ympäristö valmiina!

Jatkuva harmitus siitä, että piha ja koko talo on poikkeustilassa, kuin sotatanner, sekaisin kuin telkkarin himohamstraajilla, on pian menneen talven (!) lumia. Etupihan puolella alkaa näyttää hyvältä. Yläkuvan nurkassa näkyvä oviaukko on historiaa ja tilalla on ikkuna. Listat ja maalaukset on tehty ja etupihan remonttiroinat on raivattu.
Luulen, että naapuritkin kiittää ;) Nyt kuvassa korostuvat sään piiskaamat, nuhruiset mineriittilevyt. Tarvitsee ehkä maalata nekin tänä syksynä. Maali ostettiin jo kesää 2010 varten, liekköhän älyissään enää. Toisaalta, jos se ei vuodessa vanhentunut, niin ehkä se ei vanhene toisessakaan. Voin kertoa, että remonttikiintiö alkaa olla tämän vuoden osalta aivan täysi.

Listoja: puisia, muovisia ja TO DO-sellaisia

En enää yhtään ihmettele rakentajia ja remontoijia, joilla listojen laittaminen viilee. On nimittäin semmosta hommaa, että jatkossa kartan sitä itsekin. Muutaman listan sain tänään turattua paikalleen. Iskä ahkeroi ulkoverhouksen kuntoon. Lisäksi maalailin sisäseiniä lopulliseen kuosiin ja kävin tuhlaamassa viimeiset kesätyörahat sähköliikkeessä, puutavarakaupassa ja Agrimarketissa. Ostin kolme lamppua työhuoneen kattoon, piuhaa, koteloita ja katkaisimia jos jonkinlaisia, listoja ikkunanpieliin ja nurkkiin, liisteriä ja suteja...
Eli viikonlopusta ei puutu tekemistä: ulkoseinän voisi maalata, samoin työhuoneeseen tulevan metallikaapin. Tapetoinnin saloihin perehdyin jo viisaan ystäväni googlen avulla ja suunnitelmissa olisi tapetoida yksi seinä ja sen jälkeen voisin turata paikalleen ne viimeisetkin kattolistat. Ja hiontapölyt, niistä on hankkiuduttava nyt viimeinkin eroon. Ohjelmassa on myös paikalliset mäkiautokisat ja sienestystä. Tyytyväinen olen, jos saan puoletkin näistä suunnitelmista toteutettua.
Laiska se töitään luettelloo... ;)

Tauluja vanhoista ikkunoista

Katto on maalattu, työn jälkeä ei voi kehua, mutta parempaan en pystynyt. Mielessä soi ja hyräilytytti:

"mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...".

Mies on useasti sanonut, että silloin kun Yöttö hyräilee, niin asiat on hyvin :) Eli katto välttää.
Työhuoneen seinät on nyt maalattu pohjamaalin lisäksi kertaalleen lopullisella seinämaalilla. Tuskin kerkesi maali edes kuivua, kun ryntäsin intopiukassa ruuvailemaan "tauluja" uusille seinille. Sähkötyöt on vielä tekemättä, kuten kuvan oikeassa ylälaidassa näkyy, mutta ei välitetä siitä. Tänään maalailen seinät toiseen kertaan ja laittelen kattolistoja muille paitsi en vielä tuolle tapetoitavalle seinälle. Lattialta (ja koko talosta...) pitäisi saada nuo hiontapölyt pois ja ikkunanpielet maalaan sen jälkeen.

Vanhat ikkunanpuitteet olivat jälleen minulla tuunauksen kohteena:

Vasemmalla kuvassa on se liitutaulu, josta jo alkuviikosta kirjoittelin. Pohjamaalasin vanerin kolmeen kertaan magneettimaalilla ja illalla sudin vielä kerroksen liitutaulumaalia pintaan. Äsken naputtelin levyn pienillä nauloilla ikkunanpokaan. Alkuviikosta ruuvasin taustalle kulmaraudat tueksi, ja laitoin metallilangasta ripustuslenkin.

Keskellä on Savonlinnan linja-autoaseman kirppikseltä löytämäni painokirjasinlaatikko, johon virittelin samanlaiset ripustussysteemit.

Oikella on kahdesta tavallisesta vanhasta korkkitaulusta tuunaamani muistitaulu.

Tyhjänä odottavat taulut vielä, mutta ei enää kauan :)

Yöttö yötöissä

Ennen puoltayötä lopetin, hioin viimeiset nystyt pois ja vedin kattoon viimeiset pohjamaalin sutaisut. Sen on kyllä näköinenkin, kun nyt päivänvalossa tutkailin, mitä tuli tehtyä. Tänään on mentävä ostamaan kattoon lopullinen maali. Yöllä olin jopa pikkuisen onnellinen pitkästä aikaa. Suururakan päätös häämöttää jo ja hyvien ystävien kanssa turinointi kevensi mieltä kummasti :) Lisäksi pojat selvästikin nauttivat päiväkodin virikkeellisestä ympäristöstä. Toivottavasti äiti-ihminenkin sopeutuu pian.