Aurinkoa, iloa, valoa!

Silloin, kun on synkkää, pimeää, aurinko ei paista ja kesään on ihan liian pitkä aika, niin silloin se aurinko on kaiveltava jostakin muualta. Tällä kertaa tilkkukopan pohjalta ja suoraan pyllyn alle ;) Saunan pukuhuoneen penkille olisi tässä tulossa tilkkutyö. Neljää isoa tilkkua Marimekon Purnukkaa, josta tein samaan huoneeseen verhon ja silityslaudan päällisen jo aiemmin. Muut tilkut sekalaisia Marimekon neliöitä, ei kahta saman väristä. Värit koitin liu'uttaa, mutta muuten tavoitteena oli huoleton värien ilotulitus, joka ei iPadin kuvassa ole parhaimmillaan. Reunustuskaitaleen leikkaus ei nappaa, katellaan milloin tulee lopullisesti valmista ;)

Leivontaessu kummitytölle

Joululahjaompeluksista ja -virkkauksista en ole vielä mitään laittanut tänne muistiin. Siispä pari postausta niistä :)

Pienimmälle kummitytölle etsiskelin valmista leivontasettiä. Kun valmista pakettia ei ollut enää tarjolla, kasasin ostoskoriin lasten leivontavälineitä ja arvelin ommella essun itse. Kaava omasta päästä, testikäytetty jo vuosien ajan omilla pojilla vihreissä leivontaessuissa.

Hihaton tunika trikoosta

Perjantai-illan ompeluhaasteena oli ommella jotakin Molon digiprinteistä. En ole moisista kankaista ehtinyt innostumaan ja aikani ko. merkin lasten vaatteita googlailtuani totesin, jotta olokoon. Teen jotain samansuuntaista ja vähän sinnepäin ;)

Työhuoneen siivous jumittaa ja trikookangaspinkkoja paikasta toiseen siirrellessäni huomasin yhden pakan lopun, jonka ostin syksyllä Palttinasta. 

Tuo pylväsvirkkaukselta näyttävä ohut trikoo oli aika tuhota. Tai jalostaa. Kaavan otin vanhasta mekosta ja palan koko pituus tuli hyödynnettyä. Sen suurempia kommervenkkejä tämä tunika ei kaipaa, koska kangas on niin kirjava. Kanttasin hihansuut ja kaula-aukon mustalla resorilla. Hunajakenno-ompeleen kanssa aikani teluttuani, kaivoin kaksoisneulan esille ja tikkasin kantit kiinni sillä. Toisena päällilankana musta, toisena punainen. Sama homma helmakäänteelle.

Kiva tuli, kässänopelle just passeli.

Pesukonevärjäystä

Koulun kässäkerhossa on tänä syksynä värjätty useampi satsi kankaita. Tämä värjäysinto on kuplinut myös täällä kotosalla. Pesukone ei ole enää aivan uusi, joten sinne on voinut työntää jo useamman värjäysjauhepussin ja jonkun kilon suolaa ;)

Uusin värjäyssatsi oli tropiikin vihreää ja koneeseen lykkäsin yhden siskolikalta muinoin saadun puuvillaneuleen, kainaloista värjäytyneen t-paidan, kirpparilta löytyneen essumekon (harmaavarpusen värisen), pitsiliinan ja yhdet kulahtaneet kalsarit.

Ja hyvinhän ne värjäytyivät :) Puuvillaneuletakki on ollut käytössä siitä asti, kun sain sen kuivaksi. 

Pieneksi jipoksi kiinnitin vielä tuon värjätyn liinan tuonne selkään epäsymmetrisesti. Muista värjätyistä sitten tuonnempana lisää.

IPadkotelo ompelemalla

Resurssiopeilin männäviikolla parissa ts-ryhmässä, joissa kutosluokkalaiset ompelivat säilytyspussukoita tablettitietokoneille. Oman koneen pussukka on tekeillä, mutta kun on tullut valittua tekotavaksi kirjovirkkaus, joka ei nyt juuri nappaa, niin homma jumittaa. Se on siis yksi niistä olkkarin keskeneräisistä lankatöistä :/

Siellä kässässä vieraillessani tykästyin oppilaille annettuun ohjeeseen ja piti sitten kotonakin kokeilla tuota mallia. Ja tietokoneellehan ei tee hyvää pyöriä repun pohjalla ilman mitään suojusta. Hyvä tekosyy siirtää siivousta...

Tein kotelosta kaksipuoleisen, eli napit löytyy molemmilta puolilta. Sen verran kehitettävää jäi, että läppä kannattaa tehdä pidemmäksi kuin tuo 5 cm, jotta sen saa kääntymään siististi. Matskuna puuvillavanulevyä, Marimekon Tulipunaista ja Kompottia. 6 nappia ja pikkusen helmilankaa, josta virkkailin silmut napeille. Aika kiva joululahjaidea :)

Ompelua Juhiksen kanssa

Kyllä on pienen herran päivä pitkä, kun hän on vähän kipeä ja äiti-ihminen vähän enemmän kipeä, jottei jaksaisi ohjelmaa tylsistyneelle järjestellä. Buranalla mentiin aamupäivä ja askarreltiin tuo edellinen hiiren pesä. Illalla alkoi taas omakin olo korjautua ja viikon tai pari suunnitteilla ollut huolisyöppö tehtiin muutaman mankumisvaiheen jälkeen valmiiksi. Juhis piirsi hahmon ja sen kaavat itse, valitsi kankaat ja leikkasi kappaleet minulle valmiiksi. Ompelukonehommat hoitelin vielä tällä kertaa minä ja herra laittoi vanut syöpön täytteeksi. Ensimmäinen harmituksen aihe survottiin kitaan ja nyt toivomme jotta kurkunpääntulehdus ymmärtää hävitä ;) Kankaat kangaskaapin jemmoista, isi-ihmisen paidasta ja mummon irrottelema vetskari suuksi. Piipunrassia & helmiä tuntosarviksi, neljä nappia silmiksi.

Huolisyöpön kaverina Juhon aiemmin tänä syksynä ompelema pingviini.

Sairaspäiväaskartelua: Hiirelle pesä

Kuumeilua ja kurkunpääntulehdusta, villasukkia ja collegehaalareita, sohvannurkkia ja lastenelokuvia, hunajateetä ja lämmintä mehua. Totaalitylsistymistä vastaan taisteltiin askartelemalla pikkusen. Juhiksen lempparimaskotti sai pesän. Lumia-puhelimen vanha laatikko oli juuri passeli sänky tälle pienelle Napero-hiirelle. Herra valitsi itse kankaat ja muut matskut. Minä ompelin koneella, pieni mies käsin ja askarteluosuudet hän hoiti itse. Tästä tuli söpö!

Patakintaita mummon kankaasta <3

Mistähän lie Alma-mummo ostanut nämä kaksipuoleisesti kudotut patakinnasaihiot? Silloin kun sydän ei vielä reistaillut ja lonkat olivat ehjät, mummo reissasi paljon. Olisiko sopiva välivilla tai eristevanu ollut vielä etsinnässä, kun patakintaat pysyivät kankaana näihin päiviin asti. Vai onkohan joku sukulainen tuonut kankaan mummille tuliaisena? Sitä en tiedä.

Olen koittanut tänään siivoilla työhuonetta ja kuten arvata saattaa, siivous jumittaa, kun innostun tekemään siellä kaiken maailman keskeneräisiä käsitöitä, mietiskelemään mummoa ja maailmaa ja suunnittelemaan uusia tuotoksia.

Mutta mummon patakintaat ovat nyt valmiit. Sisällä Saksan armeijan villa/sarkatakkia by Varusteleka. Vihreän sävy kun sattuu olemaan juuri samaa kuin tuossa päällikankaassa. Kuvassa näyttää kovin ruskealta.

Rakkauvella mummolle <3

Hautajaispäivä. Mummo saateltiin viimeiselle matkalleen. Vaikka sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja, toivoin että mummo saisi matkalleen mukaan tilkkutäkin. Täkin, jonka tein 10 vuotta sitten 80-vuotislahjaksi hänelle. Opiskelijalla ei ollut vara ostaa mitään kallista, joten piti kehitellä jotakin muuta. Ideoin mummin sisustukseen ja lempiväreihin sopivan peiton ja vanhemmat sponsoroivat minulle kankaat ja muut materiaalit ja minä ompelin: koneella ja käsin. Etsin tuotoksesta kuvia ja löysin yhden. Rakkauvella mummolle. Ja kiitos kaikesta. Opetuksesi ja käsityötaitosi elävät vahvasti seuraavissa sukupolvissa!

Sipulimekko ja perskärpäsyöhousut

Facebookin ompeluryhmässä on nyt kesän aluksi useampi ylläripakettihaaste. Ehdin osallistumaan niistä pariin.

Ensimmäinen sipulikangas oli aika haastava. Mietin, jotta mitä ihmettä noin pienestä läpäreestä kangasta voi saada aikaan. Sitten otin ekan Ottobre-lehden (3/14), joka työhuoneesta löytyi ja sieltä ensimmäisen mekkokaavan Giant Apple Ompelin pienelle kummitytölle mekon/tunikan.

Viime perjantaiksi sitten sain taas keltaista kangasta. Nappikukkia tällä kertaa. Kangas oli aika pliisua miun makuun. Vatuloinnin päätteeksi lipare muokkautui yöhousuiksi. Kaavoitin entisten pöksyjen pohjalta. Pyllypuolelle tein ekan silitysarkkikokeiluni ja leikkelin sinne kärpäsen. Nää on selkeesti perskärpäsyöhousut :)

Yötön eka arvonta ever :)

Kouluhommat on nyt hoideltu viimeiseen pisteeseen tältä keväältä ja uusi työsopimus kirjoitettu ensi syksystä alkavaksi, juhuu!

Aikaa blogillekin saattaa parin seuraavan kuukauden aikana olla enemmän kuin piiitkään aikaan on ollut. Tai sitten käy niin, että kesäloma vie mukanaan ja tulen sisähommille vasta elokuussa ;)

Mutta sitten asiaan: 

Selvittääkseni ketä ovat ne äänettömät lukijat, jotka täällä pyörähtävät lukaisemassa tarinoitani, päätin järjestää pienen arvonnan. Arvontaan osallistutaan jättämällä viesti tämän postauksen kommenttilootaan. Arvon voittajan kesäkuun ensimmäisenä perjantaina ja hän saa valita minkä värisen Susie-meikkipussin haluaa itselleen. Vaihtoehtoina violetti, punainen tai limenvihreä Marimekon Purnukka-kangas, tai tuo lime Kompotti.

Viestistä lukisin mielelläni

1. Kuka siellä ruudun takana on ja miten tänne olet eksynyt? Nimeä ei tietenkään tarvitse kertoa :)

2. Minkävärisen pussukan haluaisit?

3. Ja niinkuin blogiarvonnoissa on tapana, lukijaksi kirjautumalla saat toisen arvan. Huikkaa siis oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Arpaonnea ja ihanaa lomaa!

Yöttö

Meikkipusseja opettajille kevätmuistamisina

Kevään viimeisiä hikipisaroita vuodatetaan työrintamalla :) Loppukevät on ollut julmetun kiireinen, mutta toisaalta ennen kokemattoman ihana, kun olen saanut opettaa lähes pelkästään käsitöitä.

Työhön liittyvien käsitöiden lisäksi olen ommellut muistamisia eskariopettajille ja luokanopettajille, sekä eläköityville työkavereille. Kaikki ovat naisinmeisiä, joten päädyin ompelemaan meikkipussukoita. Mallina Susie, johon löytyy tosi selkeä ompeluohje täältä. Muokkasin mallia mieleiseksi viistottamalla alakulmia. Tällä tavoin sain purnukoille enemmän tilaa.

Piiloromanttinen välikausitakki Varustelekan sarkatakeista

Facebookin ompeluryhmän innostamana olen koittanut vääntää valmiiksi yhtä monta vuotta marinoitunutta ompelusta. Esittelin sitä blogissakin keskeneräisenä jossakin vaiheessa, mutta en nyt löytänyt että milloin.
Lähtökohtana minulla oli Varustelekan sarkatakit, jotka pesin ja kuivattelin. Hommasta kertoilin täällä. Tavoitteena oli muotoonleikattu pikkujakku pystykauluksella. Tarkoitukseni oli sekoittaa armeijatyyliä ja romantiikkaa. Romantiikkaa tihkuu takin hempeän vaaleanpunainen kukkavuori, Amy Butleria muutaman vuoden takaa.
Jotakin lisää se kuitenkin kaipasi. Kirjoin pääntielle ja hartioille pinkkejä koukeroita suurella vaivalla.


Ja siihen se tökkäs. Tulipas ...ska. Ihan järkyttävä tura ja ällötys. Kolmisen vuotta takki roikkui mallinuken päällä keräämässä pölyä ja ärsyttämässä. Miten sainkin aikaan jotain nuin kamalaa, mur.
Noo, sen samaisen Facebookin ompeluryhmän ansiosta sitten sain aikaan sen verran, että purin ne hemmetin koukerot. Innostuin hiukan lisää ja kirjoin selkämykseen uuden, paremman kuvion. Idea on rosvottu netistä löytyneestä tatuoinnista. On muuten semmoinen tatuointi, ettei tarviis vanhainkodissakaan hävetä ;)

Nyt sitten jää jännitettäväksi inspiroiko tämä kirjonnainen tekemään takin valmiiksi vai jääkö se roikkumaan mallinuken päälle ja kuinka kauaksi aikaa. Hommaa ei olisi kovinkaan paljoa jäljellä; vetskari on jo puoliksi harsittu kiinni, takki kasassa, vuori ommeltuna ja tarvitsisi ainoastaan runtata takki valmiiksi. Ans kattoo kui täs käy?

Toipilasompelua

Silloin, kun intressit ovat liikunnassa, eivät käsityöt etene. Uusia ei aloiteta, eikä vanhoja jatketa loppuun. Mutta lupaukset yritän pitää, vaikka ompelu olisikin pakkopullaa.
Äiskän ja iskän kesämökin uusi ihana aitta valmistui syksyllä ja lupasin ommella sinne verhot ja tyynynpääliset siis jo viime syksynä. Mökkeily alkaa kohtapuolin olla taas ajankohtaista, joten oli tullut aika ottaa itseä niskasta ja runtata nuo valmiiksi. Raju mahatauti kera kovan kuumeen sotki hetkellisesti urheiluharrastukset, joten löysin aikaa ompelulle. Mihinkään luovaan ja innostavaan ei kuitenkaan riittänyt voimia, suorat saumat ja ohuen verhokankaan silitys haastoivat tätä taudin kuivettamaa parkaa ihan riittävästi. Kankaat äiti osti palttinasta, tyynyjen vetskarit kaivoin omista jemmoista.
Kovin kauan kesti taas eto verho-/tyynyompelu, varmaan lähemmäksi 10 kuukautta... ;)

Tilkkupeitto pelipaidoista

Osallistuin viime perjantain ompeluhaasteeseen tällä tilkkupeittotekeleellä. Idean taustalla oli jäkätystä :) Inhoan A:n vanhoja pelipaitoja. Niitä on vaatekaappi pullollaan, kun joka vuosi tulee ainakin yksi uusi. Juu, ja vanhojahan ei voi heittää pois, kun niillä on tunnearvoa. Kirpparilla ne tuskin kellekään kelpaavat. Eli ongelma paisuu vuosi vuodelta.
Yhdesti saunassa herra heitti, että teeppäs niistä paidoista hälle uusi reissupeitto. Wautsi mikä idea!  A on tähän asti kuljettanut reissuilla mukana yhtä yli 10 vuotta vanhaa tulppaanitilkkupeittoa. Siis niillä turnausreissuilla, kun ei yövytä hotelleissa vaan koulumajoituksessa tms. Siitä vanhasta tilkkupeitosta on vaan vanu kadonnut jonnekin. Se polyesterivanulevy siis "hiutuu" ja muuttuu pölyksi (?) ajan saatossa, enkä siksi suosittele sitä kenellekään tilkkutöitä suunnittelevalle. Paitapino odotteli viikon ajan keskellä olkkaria, kunnes facen ompeluryhmän perjantaihaasteeksi tuli ommella jotakin tilkuista. Se on siinä! Pesin pikana taustakankaan ja kaivelin fleecevilttejä työhuoneen kaapista. Kellon tullessa 21.00 aloin silputa paitoja, teki muuten hyvää ;) Leikkasin niistä saumat pois ja muokkasin suorakulmioiksi, säästin kaulukset etukappaleissa. Ompelin tilkut riveiksi ja rivit yhteen. Asettelin paitakankaan, viltit ja pohjakankaaksi valitsemani Marimekon pilkkukankaan tuohon lattialle päällekkäin odottelemaan harsimista. Enkä muuten säästänyt hihoja, enkä muutakaan paitasuljua. Tikkauksen teen käsin eli peitto valmistuu... ehkä kesällä.

Joulupakettiin piilotetut mekot

 

Omat farkut sopiviksi -projekti on työllistänyt sen verran tehokkaasti, ettei tietokoneelle istahtamiseen tunnu löytyvän aikaa. Ipadillä otetut kuvat ovat mitä ovat, mutta näppärää se on ja nopeaa. Koska tarkoitukseni on säilöä tuotoksiani tulevia vuosia ajatellen mahdollisimman vaivattomasti, tabletilla roiskaistut postaukset + kuvat tulevat jatkumaan. Väliin sitten harvakseltaan tämmöstä vähemmän suttuista matskua ;)





Siskolikan tyttösen joululahjapakettiin ompelin pari mekkoa Mekkotehtaan ohjeilla, Matilda ja Riine, jos oikein muistan. Pienin koko mikä kirjasta löytyi. Näitä saattaa olla luvassa sinne suurimpaan kokoon asti, ellei kummityttö rupea poikatytöksi, jahka omaa tahtoa pukeutumiseen alkaa löytyä ;)
Matskuna ylemmässä Marimekon Jokapoika-paita ja pellavaista pitsiä varaston uumenista. Napit Alma-mummon nappijemmasta.
Alempi on tehty tyynyliinasta. Taskujen reunat koristelin turkoosilla pellavapitsillä ja napit etsin sieltä samaisesta jemmasta.

Molempien mekkojen napit ovat juuri niitä, mitkä jäivät pienenä tyttönä mieleen mummolassa napeilla leikkiessä. Muistaakohan muut serkut esimerkiksi näitä viimeisen kuvan nappeja?

Vai olenkohan jo pienenä tytöntyllerönä ollut erityisen kiinnostunut tämän suuntaisista asioista? Mummon muuttaessa pienempään asuntoon, hän lahjoitti nappivarastonsa minulle. Myös toinen mummoni oli ollut ompelija ja sain myös toisen samanmoisen nappivaraston iskältä. No nykyään napit on järjestelty väreittäin uistinlaatikostoon :) Ja koitan keksiä niille monipuolista käyttöä. Huomenna esittelen yhden käyttökohteen.

Kahden tunnin ompeluhaaste

Voihan sen perjantai-illan viettää näinkin :) Posti toi tilatun yllätyspaketin viikolla. Perjantaiaamuna paketti avattiin ja alkoi vimmattu suunnittelu, mitä paketista löytyneestä kankaasta tehdään. Näin tapahtui käsittääkseni 135 kodissa eilen. Kävin hyppytunnilla Palttinasta tummanruskeaa resoria ja sopivaa ompelulankaa ja esipesin yllärikankaan + resorin ja kuivattelin ne. Kankaassa on lintuja ja kukkia, ja vaikka se turkoosia olikin, en osannut kuvitella sitä poikien vaatteeksi. Ompelenpas jotakin itelleni, kerrankin. Kaivelin kaapista vanhan painijanselkäisen topin ja piirsin kaavat siitä. Kellon tullessa yhdeksän leikkelin kaavat ja huomasin, että kangasta jää vielä pipollinen, jos laittaa vuoreksi yksiväristä trikoota. Eikun lisää kaavoja kehiin ja leikkelin pipopalaset ommeltavaksi sillä ajatuksella, että teen, jos aikaa jää. Ja tämmöinen setti oli valmiina 23.00, langanpäiden leikkely jäi yliajalle.

Onnistuneen lopputuloksen takia kokemus oli positiivinen, tästä perjantaiompelusta voisi tulla tapa :)

Toilettilaukku pyörän sisuskumista

Ompelin perjantaina kumia :) Juu-u, polkupyörän sisuskumia. Näin joku viikko sitten käsityömessuilla sisuskumista ommeltuja pussukoita, joiden ompelujälki ja kaavoitus (+hinta) eivät miellyttäneet, mutta idea sitäkin enemmän. Arvelinpa siis ite tehhä paremmin.

Jotta ompelujälki olisi kässänopen kriittisen seulan läpäisevää, panostin kunnolliseen, uuteen nahkaneulaan (oli muuten ainoa ostettu juttu tässä lahjassa). Ompelulankana kokeilin vahvaa tikkauslankaa, mutta tavallinen vei voiton. Käsityömessujen pussukka oli vain kahdesta läpäreestä yhteen ommeltu ja yhteen saumaan oli laitettu vetoketju. Omaan versioon halusin enemmän kolmiulotteisuutta ja tilaa purnukoille. Toisaalta ulkomitat piti saada järkeviksi, 25x40 cm on ihan liian iso tähän tarkoitukseen.

Dermosilin mainoksesta bongasin pyramidin muotoisen keinonahkameikkilaukun, ja kun aikani tuota kuvaa tuijottelin, hokasin miten voisin tehdä samanmoisen, turhia moninkertaisia saumoja vältellen. Piirtelin kaavan pyramidille jonka pohjaneliön sivu oli 20 cm ja sivukolmion korkeus 20 cm.

Ja materiaalinhan pitää olla käytettyä, uutta jos ostaa, niin on sama ostaa jo valmis toilettilaukku. Marssin paikalliseen huoltoliikkeeseen ja setä etsi minulle pari joutavaa kumia. Eli hintakin miellytti. Mummon jemmoista löytyi sopiva metalliketju ja kangaskaapista samansinistä sydänkangasta.

Tunteroinen siinä vierähti, kun putsailin, leikkelin, ompelin kumit tasoksi, leikkelin kaavan mukaisesti sekä ompelin. Vaikeinta oli odotella kaksi päivää, että pääsin lahjan ojentamaan :)

Ja on muuten miehekäs! Uniikki! Mutta sisältä pehmeä ;)

Lämpimiä ajatuksia

Blogi elää hiljaiseloa. Syynä on ennen kokemattoman työteliäs syksy. Työn vastapainoksi on kuitenkin oltava jokin ihana käsityö, jonka pariin pakenen nollaamaan fysiikan ja kemian parissa pyörivät ajatukset. Yhtenä "pakokeinona" minulla oli tilkkupeitto, jota tein virkavapaalla olevalle työkaverille.
Ajatus peitosta tuli jo kesällä. Kun sitten sain yllytettyä peiton tekoon avuksi hänen valvontaluokkansa, suunnitelma oli paketissa. Oppilaat väsäsivät tilkuille omia toivotuksiaan ja ajatuksiaan ihailtavalla omistautumisella. Kokosin tilkkujen ympärille herkän taustan ja ompelin täkin kasaan. Peiton tikkaus käsin antoi minulle monta tilaisuutta nollata koulutyön parissa pyörivät ajatukset. Nyt peitto on viimein valmis, juuri ja juuri ajoissa. Vein sen hämärän turvin postilaatikkoon ja toivon saajan kokevan yllätyksestä samaa lämpöä, mitä oppilaiden kanssa keskustellessa olen ollut havaitsevinani.
Mutta nyt tarvitsen uuden nollaustyön... Suunnitelmissa on pinkkiä ja tummanharmaata mummin ja ukin olkkariin. Sopivien kankaiden hamstraus on jo alkanut ;)

Lisää huopapöllöjä

Pienten miesten ompeluinto jatkuu yhä. Erityisen mukavaa ompelu tuntuu olevan, kun äiti-ihminen on levitellyt fysiikan tai kemian kirjat ja muut matskut isolle ruokapöydälle ja koittaa perehtyä seuraavien viikkojen töihin :) Jutustelua, tarinointia, solmujen aukaisua, langan jatkamista. Ja muru kerrallaan niitä työasioita. Tässä uusimmat siivekkäät. Isompi Laten huuhkaja, johon herra kävi itse ostamassa huovan Tiimarista. Pienempi Juhiksen, ja herran kärsivällisyys riitti jo kaikkiin pienimpiinkin yksityiskohtiin.