Tervetuloa leikkimökkiin

 Kesällä 2014 aloin mieheni kanssa tehdä leikkimökin remonttia. Linkistä näkyy miten se alkoi. Mökki oli aikalailla räjähdyspisteessa. Ensin kunnostimme sen lahonneet laudat ja uusimme katon. Kuisti meni kokonaan uusiksi. Itse vietin tunnin jos muutaman maalaten lattian salmiakkiruudut. Tässä siitä. Muistan vielä sen, että heinäkuu oli kuuma ja helteinen. Selkä tuli kipeäksi, koska lattian maalaaminen ei ollut ihan kerralla valmis.

 

Viime kesänä mökki oli ihan vaan itsekseen. Tosin siskontytär Aino yöpyi siellä neljän kuukauden ikäisen Elsa-vauvan kanssa muutaman yön, kissa-allergia kun estää sisätilojen käyttämisen. Tänä kesänä, kun lasteni lapset pääsivät molemmat jo lähes taaperoikään,  kunnostin alkukesän aikana mökin lopulliseen kuntoon. Olipa muuten kiva sisutusprojekti! Aikaa siihen meni muutama viikko. 

Pihaan hankittiin myös hiekkalaatikko sekä keinu. Kyllä on tänä kesänä kelvannut viettää aikaa mammalan pihalla. 

Suurin osa sisustuksesta on kirpparikamaa tai omia vanhoja juttuja. Miranolia ostin usempaakin väriä. Brion hellan kyllä ostin uutena ja jonkin verran Plaston muoviastioita.

Paljon astioita ja "leikkiruokia" ostin myös Kontista. Sieltä löysin mm. muovisia vihanneksiaja hedelmiä isoja pusseja muutamalla eurolla.

Olen ihan rakastunut tähän leikkimökkiin. Siskontyttökin poikkesi  täällä tyttärensä kanssa, nyt Elsa on jo iso tyttö. He nukkuivat tänä kesänä sen heinäkuun kauniimman viikon pihalla teltassa.  Meidän suvussa on tällä hetkellä siis kolme taapero-ikäistä lasta. Kyllä heillä oli mökissä hauskaa, yksin ja erikseen, ja ensi keäsnä varmaan vieläkin hauskempaa. Pikkuisinkin jo on oppinut kävelemään, konttajalle ahdas mökki ei kyllä oli kivoin paikka.

Tässä kuvassa on Puuilosta löytämäni keinutuoli joka sopii mökkiin hyvin kun jalakset on lyhyet. Eläimet ja nukkekin on kirpputorilöytöjä. Nuken kehto on oman isäni lapsilleni tekemä. Sen maalaaminen jää seuraavaan kesään.


Kuvassa  näkyvät nukenvaunut on myös Papan tekoa. Niiden kukat on taas oma äitini maalannut. Niitä en kyllä malta maalatakaan koskaan. Nukenvaunuihin mieheni vaihtoi uudet pyörät.  Toivo on niirtä työnnellyt ahkerasti, viimeksi nyt perjantaina. Milloin mitäkin on kyydissä: kiviä, palloja, käpyjä mutta myös mökin eläimet ja nukke!

Kontista löytyi myös kivat naulakot sekä pituusmittataulukko. Ystävältä saimme mökkiin pienen  liitutaulun.

Mökissä olen myös viettänyt sateella aikaa Toivon kanssa.

Hänen lempipuuhiaan on tämän pikkuhyllyn esineiden järjestäminen!

Hyvää syyskuun sunnuntaita teille. Täällä ainkin on ihanan kesäistä!

Lunta!

Täällä Porissa lumi katosi aikalailla hiihtoloman aikana.. 

Aamun yllätys olikin sitten aikamoinen.

Onneksi linnuilla ruokaa piisaa...

ja kissalla katseltavaa!

Kasvun ihmettä

Onpa tämä kesä ollut ihana. Ihan superihana, enkä vielä ole kyllästynyt näihin helteisiinkään. Kasvimaan suhteen olen onnistunut ja olenkin hykerrellyt päivittäin hakiessani kasvimaalta kaikkea hyvää. Sellainen kutina tästä kesästä jäi, että ensivuonna meinaan jopa laajentaa kasvimaata.

Alkukesästä ei oikein mikään kasvanut, mutta heinäkuun helteiden aikaan kaikki sitten ryöpsähti.

Parin päivän aikana myös herneen palot ovat pullistuneet. Niitä söimme eilen kymmenen aikaan 24 asteen lämmössä.

 Ruusupapu on kavunnut jo heinäseipään yli. Odotan vaan mielenkiinnolla milloin kukista kehittyy palkoja ja pääsen niitä keittämään.

 Salaatit ovat onnistuneet tosi hyvin, mutta muutama kokeilu opetti sen, että esimerkiksi itämaiset salaattiseokset (rukola-tyyliset, kaalejen sukua) kasvoivat hyvin, mutta kelpasivat myös itikoille. Ensi vuonna pitääkin siis laittaa ne harson alle. 

 Tänän kesänä olen myös ensimmäistä kertaa kylvänyt salaatteja järkevästi niin, että aina ole ollut tuoretta salaattia. Tälläkin hetkellä  pikkusalaatit odottavat kasvamista.

 Kukat ovat ihania kasvimaan piristäjiä. Kylmänä kesäkuuna niiden kukkiminen viivästyi, mutta nyt jo kaikki kukkivat:  ruiskukat, kehäkukat, malopit . Asterit vasta avaavat nuppujaan.

Tässä ennen-kuva, kasvun ihme on kyllä ihmeistä suurin! Tämä kuva on otettu toukokuun lopulla, kun olin siemenet saanut maahan.

Oi kuu?

 

Nyt ei ole täysikuun aika, silti pihalleni syttyy näihin aikoihin kuu. Eipä ole ollut valittamista Ikea-löydöstä! Hienosti latautuu auringosta ja jaksaa palaa ihan hämärästä illasta aamunkajoon, siihen jo menee n. 4 tuntia.

 

Itseasissa pihassa on kaksi kuuta,  iso ja pieni ja se isompi on se pihan komistus. Lehtikuusenon erikokoisten pallojen kokonaisuus on mielestäni upea.

 

Pienet pallot ketjussa ja keltaiset pikkukukat täydentävät puun syysvalaistuksen. Ja jos joku puu niin tämä lehtikuusi ansaitsee tämän koristuksen. Se on ehdottomasti pihan komein puu ja usein ihan liaanimainen roikkuvine oksineen ja versoineen. Lehtikuusihan on kova roskastamaan, mutta eipä se haittaa. Puita tästä pihasta on kaatunut 2000-luvulla 14. Niistä suurin osa isoja mäntyjä. Nyt hallekesänä tuntuu siltä, että ne mitä on jäljellä saavat pysyä. Niin ihania varjoja ne luovat auringonpaahteessa.

Kesätaiteilua

Helle senkun jatkuu. Tänään silti on luvattu sadekuuroja. Saa nähdä miten käy. Muutamat aikaisemmat lupaukset eivät ole toteuteneet. Kasvimaan kastelu on jokapäiväinen operaatio, silti kivaa puuhaa. 

Tällä viikolla alkoi nuorimmaisen tyttäreni kesäloma. Meillä olikin hauska päivä. Monta tuntia vierähti kiviä maalatessa. Sain kasvimaata koristamaan erikoisen ötökkölauman. 

Kivien maalaaminen on kivaa puuhaa. Kun löytää kiven, siitä voi jo miettiä, minkä siitä maalaa. 

Itse kokeilin myös esittävää kivimaalausta. Näissä kivissä myös muoto antoi osviittaa maalaukselle.

Onnistuin!

Ulkovarastosta löytyi tuoli, jonka olin sinne pistänyt odottamaan kierrätystä. Eurokankaasta löytyi edullista (Ikean) vahvaa kangasta palana. Ikean vahva puuvillahan on ihan markiisi-kankaan vahvuista. Nyt minulla on uusi tuoli. Ja olipa muuten helppoa. Tutkin aikani vanhaa tuoli ja ihmettelin, että miten se kangas on sinne pistetty. 

Kun tajusin homman se olikin sitten ihan vaan helppo suoraa saumaa ja päärmettä. Eipä tarvinnut yhtäkään ruuvia aukaista, kaikki tuntuu tässä ohjaajantuolissa toimivan ihan vaan "painovoimalla". Niinpä ajattelinkin sen säästää kevyemmille vieraille, sen verran hutera istuin on, vaikka tein kankaasta kaksinkertaisen, varmuuden vuoksi.

Kannatti korjata, vai mitä?

Hellesekoilua

Huh hellettä tosiaan. Toiset tykkää, toiset ei. Minä toistaiseksi tykkään. Se mikä helteessä on hienoa omakotitalossa asuvalle on se reviirin laajeneminen. Minun on ainakin niin luontevaa kulkea sisälle ja ulos, kun ei tarvi laittaa mitään lisävaatteita ulos siirtyessä. Niinpä helteellä tyypillistä on sehlaus edestakaisin , siäään ulos, sisään ulos. Näin kovilla helteillä en ole oikein ulkona jaksanut  tehdä käsitöitä. Eilen sentään tein pienen jutun ihan myöhään auringon jo vähän hellittäessä.

Jokailtainen juttuni on kasvimaan haraaminen kaikista parhaimmalla harallani, joka on tehty vanhasta käsiharasta kiinnittämällä siihen varsi. Hara on vuosikymmenten ikäinen, varsi siinä on ollut vasta kymmenisen vuotta. Mies kiinnitti sen siihen pyynnöstä. Pikkuharalla pystyy haraamaan pieniäkin kasvien välejä.

Harasta tuli pikkuriikkisen hienompi kun virkkasin siihen akryylilangalla pikkuisen varsikoristeen. Saas katsoa mitenkä se kestää sadetta ja aurinkoa. Tuntui, että hara siitä hiukan piristyi... ja minä myös!

Leikkimökkiremppa jatkuu

Leikkimökin maalausvastuu on ollut minulla koko ajan. Mies tekee kaikki vasaraa ja sahaa  vaativat hommat, minä fiilistelen näillä sisutushommilla. Tänään pääsin tosi toimiin ja mieluisiin sellaisiin.

Maalaan lattiaan vinoruudut koko lattian leveydellä. Niitä viilattiin siskon kanssa, jonka oivallinen ehdotus oli se, että ruudutuksen koko saadaan hyvin säädetyksi yksivärisillä reunuksilla. Tänään sitten menin "mökkisaunaan" (KUUMA!) maalarinteipin, pitkän teräsviivottinen ja puhelimen laskimen kanssa. Seurasi tarkat jakolaskut. Piirsin tussilla viivoituksen ja sitten alkoi varsinainen jumppahetki, kun teippasin neliöt ja kolmiot reunoistaan ennen maalausta. Koska maali on kovaksi ja kiiltäväksi kuivuvaa lattiamaalia, piti teipit repiä heti maalaamisen jälkeen, etteivät juutu kiinni.  Siinä oli selkävaivaiselle hyvää selkäjumppaa. Tyynyn päällä kyllä olin välillä polvillanikin. Huomenna sitten uusi teippaus, ja uusi maalikerros. Turkoosit (nyt vihreät) ruudut maalaan ensi viikolla. saa siis valkoinen osuus kunnolla kuivua. Olen innoissani! Minusta tästä tulee ihan sikahieno!

Kiva pieni puuha

Viime viikko oli aika kiireinen. Perinteisesti Porin Jazz ja Suomi areena tuo meille vieraita, niin tänä vuonnakin.  Onneeksi vieraat ovat tuttuja ja mutkattomia, niinpä jatkosimme miehen kanssa joka päivä myös leikkimökkiremonttia. Vierailu oli sellainen Bed and Breskfast -tyylinen, toki silti itsekin vähän osallistuin Porin tapahtumiin. Yhtenä kauniina päivänä pihassa istuessamme tuli mieleen toteuttaa idea maalata lisää pöytäliinan painoja. Lapseni maalasivat niitä muutama vuosia sitten ne  ja ovat säilyneet tähän päivään.

Tässä uudet akryylimaaleilla maalatut pöytäliinan painot. Viiden ihmisen väritulkinta. Tämä oli kivaa puuhaa. Nauroimmekin, että vähän kuin Vain elämää-ohjelman puuhat, ilman tosin lauluja ja itkuja. 

Yksi maalaajista sanoi, ettei ole kuin viimeksi lukiossa tehnyt jotakin tälläistä.  Tarpeen siis tuli tämä taidehetki!

Puutarhapainot toimivat  hyvin ja ovat hauskoja pöytäkoristeita. Akryylimaali muuten on yllättävän kestävää ja tarttuu hyvin kiveen.

Tässä lapsukaisten hedelmäiset ja marjainen tulkinta pöytäliinan painoista. Yllättävän hyvin ovat väritkin säilyneet monen vuoden auringon porotusta.

Remppaa

14.7 on minulle merkityksellinen päivä. Silloin nimittäin tasan kolmekymmnetä vuotta sitten sain ensimmäisen lapseni. Tänään olen herkistellyt hiukan asian kanssa. Tässä tämä kyseinen tytär lähes nelivuotiaana on puuhakkaana isänsä ja pappansa apuna maalaamassa leikkimökkiä. Tästä kuvasta on siis 26 vuotta, niin se aika vaan on hurahtanut.

Viikko sitten karsin korallikanukkaa mökin takana. Se oli riehaantunut kasvamaan ihan kiinni mökkiin ja loppujen lopuksi mies veti moottorisahalla sileäksi metrin verran pusikkoa mökin takana. Siinä sitten huomasimme, että perustukset olivat huvenneet olemattomaiksi ja mökki seisoi melkein maassa lahoamassa.  Mökki on ollut vuosikaudet romuvarastona, eikä sitä ole oikein huomattukaan katsoa tarkalla silmällä.

Nyt sitten katsottiin ja koputeltiin (en minä tosin koputellut, koska en ole mikään asiantuntija missään rakennushommissa, jos pelkkä näköhavainto ei riitä) No sitten todettiin, että kuisti on laho,

ja kattolaudoista osa kaipaa uusimista.  Ja loppujen lopuksi koko katon bitumikate.

No, siinä sitten riittää puuhaa. Onneksi mies tykkää tehdä hommia, ja minä mielelläni olen hengessä mukana ja keitän kahvia pyynnöstä.

Tänään sitten jo ostettiin kuistin laudat ja katon kate.

Sisustushommat ovat minun mieleeni ja niitä pystyn paremmn tekemään. Mökin muovimatto sai kyytiä ja odotan innolla sitä, että saan alkaa maalata lattiaa. Suunnitelmissa on maalta selkeä vinoruudullinen turkoosi-harmaa salmiakkiruudutus lattiaan.  Myös seinät saavat päivityksen . 80-luvun vaaleanpunainen seinä katonrajan ruusuboordeineen on aikansa elänyt. 

Ylihuomenna tulevat sisko ja miehensä jazz-kyläilemään. Sisko on suunnitellut ammatikseen taloja vuosikaudet ja luulen, että saan hänestä hyvän makutuomarin värikarttaa tutkimaan.

Odotan jo hetkeä, kun saan julkaista ennen ja jälkeen kuvat!