Lunta!

Täällä Porissa lumi katosi aikalailla hiihtoloman aikana.. 

Aamun yllätys olikin sitten aikamoinen.

Onneksi linnuilla ruokaa piisaa...

ja kissalla katseltavaa!

Haalari

Vauvanneuleet senkun lisääntyvät, mutta nyt on tauon paikka... 

Ja nyt sitten odotellaan.... Toivottavasti viikon sisällä alkaa tapahtua! 

Ihan muutamassa päivässä neuloin vauvalle pikkuhaalarin, kokoa 60 cm. Se pakataan sairaalakassiin ja on aluksi hiukan suuri, mutta eipä haittaa.  Mielestäni hyvä ohje löytyi täältä. Pohjalankana oli Dropsin Baby Merino. Raidat olivat sekalaista seurakuntaa: Nallea ja muuta vastaavaa. Hihoja jouduin vähän fiksaamaan: hihat ovat yhden koon isompaa kokoa leveydeltään. Puikot 3, joustimissa 2.5. Eilen sain työn valmiiksi ja lupasin sen toimittaa perille. Töiden jälkeen poikkesin tulevan äidin luona ja haalari tuntui olevan mieluinen.

Hmm... Asko- kissahan siitä riemastui. Miten nuo kissat ovatkin noin innokkaita kuvausassistentteja!

Tykkään... paitsi haalarista, myös Askosta.

 Ja se mitä tunteita tuleva vauva minussa herättää onkin ihan päivänselvää! <3

Arkea 3/5: Kissojen kanssa

Minun elämässäni on aina ollut kissoja. Lapsuudenkodista muistan Mikun, Arvon ja Aliisan ja ihan viimeiseksi äidin kissan Jaskan joka alunperin oli Helsingistä löydetty roskiksesta, mutta joka päätyi pikkusiskolle ja sitten äidille. Myös kahdella siskolla on kissoja, sekä vanhemmalla tyttärellä kaksi ja nuoremmallakin varmaan jo pian!

Tässä kuva eiliseltä illalta kun yritän virkata. Eihän siitä mitään tullut!

Kun tuli kerros valmiiksi ja työ olisi pitänyt kääntää niin Nekku kävi makuulle.

Aamulla Rosvo syö ruohoaterian keittiön ikkunanlaudalla. Mies huolehtii siitä, että aina on tuoretta ruohoa kylvettynä pariin rasiaan.

Kuivamuona-ateria on keittiön kapella tasolla. (mahdollisille hygieenikoille lisättäköön, että tällä tasolla ei ole ihmisten ruokia, eikä astioita....)

Kun päivällä talo on tyhjä ihmisistä, kissat nukkuvat omissa kätköissään. Niillä on kaikki huoneet käytössä.

Mutta kun tulen kotiin niin ne ovat ovella vastassa ja kun sytytin uunin, ottavat molemmat heti lämmön vastaan.

Koska talossa on lankaa, kissat ovat usein siellä missä langatkin. Niinpä neuleeni eivät varmaan oikein ole soveliaita kissa-allergisille...

Viime syksynä ostimme uuden kissan kiipeilytelineen. Kun se oli kasattu olin vähän sitä mieltä, että taisi karata mopo käsistä. Niin massiiviselta se näytti. Mutta nyt olen sitä mieltä, että se on just passeli. Jos pitää sisäkissoja, pitää niiden viihtyvyyteen satsatakin. Siinä on hyvin linnunvakoilupaikkoja,

sekä mukavia kellimispaikkoja. Tässä tilanne juuri nyt ilta-auringossa.

Kuvat puhuu enemmän kuin sanat!

No ota nyt se kuva sitte!

Voi pyhä jysäys

 Keskiviikkona aamulla aloin neuloa sydänsukkia. (Selvyyden vuoksi, menen töihin vasta klo 12:ksi...) Olen kehitellyt tälläisiä yksinkertaisia mallikertoja, lähinnä toiveenani, että saisin oppilaat innostumaan kirjoneuleista. Ilokseni kolme oppilasta seiskalla alkoikin neuloa mallia, jotka ovat lähtöisin  minun päästäni. Tässä sydänmallissa on 11silmukan mallikerta, jota on helppo toistaa kun puikolla on vain 11 silmukkaa. Toimii hyvin systeemi aloittelijallakin.

 Näissä on yhteensä 70 sydäntä, viittä eri kokoa. Onkohan kenelläkään tulossa 70-vuotisjuhlia, tämä olisi kiva lahja? Muutman vuoden päästä ainakin parille ystävälleni on. Pitääpä pistää mieleen.

 Mutta huomaatteko mitään outoa. Tietenkin kuvauksessa häiriköivän kissan, mutta myös sen, että sukkien punaiset ovat eri väriä. Toinen normaalia Seitsemää veljestä, toiset muinoista Martta-väriä. Tämä tietää sitä, että nyt pitää sukkia neuloa vielä toiset samanlaiset, koska värieron huomasin päivänvalossa selvästi, eli vasta tänään. Sukat sain eilen valmiiksi. Iltahämärissä kun nappasin vaan mielestäni oikean kerän enkä huomannut koko juttua! :(

Oikein hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

Kissakaverikuva

 Tänään näin Sailan Saaripalsta-blogista kaverikuva-haasteen. Sailan kaverikuvat olivat hienoja.
Hmm... olen niin vanha , että minun aikanani ei koulussa kaverikuvia otettu, vain se mustavalkoinen ankea luokkakuva, jossa ollaan aika vakavan näköisenä paitsi, että Ossi näyttää kieltä (opettaja oli hänelle jälkeen päin vihainen... ) ja oma tukkani on ihan pystyssä, niinkuin aina oli...Suunnittelin  kissakaverikuvaa itsestäni ja jommasta kummasta kissasta, mutta kun olin jo pukeutunut yöpaitaan, en viitsinyt pyytää miestä sitä ottamaan... 

Onneksi meillä on näitä kissakavereta. Niinpä tässä kissoistani kissakaverikuva, joka on monta kertaa parempi kuin minun kuvani jomman kumman kanssa olisi ollut. Kuten huomaatte, kissat ovat paitsi kaveruksia, myös käsityön ystäviä. Kummallakin on oma peitto ja he  ovat olleet näin koko illan!

Miu Miu Nekku Neilikka

ja Rosvo Maaria, rakkailla kissoilla on  monta nimeä. <3 !

Lempivuodenaikani

Eilen juuri keskustelin siskoni Päivin kanssa lempivuodenajoista. Päivin lempivuodenaika ei ole syksy. Minun taas on. Loskasta ja pakkasista en tykkää, mutta tämä pimenevä syksy on ihanaa. 

 Aamusta asti olen fiksannut terassiani syyskuntoon. Homma ei ole ihan pieni, koska kaikki puuritilät pitää nostaa ylös ja harjata sekä lattia ja ritilät. Kaikki kuivahtaneet kesäkukat heitin kompostiin ja

virittelin lyhdyt.

 Kävin ostamssa callunoita kuistille ja nyt on hyvä  syksyn tulla. Kirjoittelin kutsuja  syksyjuhlaan, vieläkin vaan on aihetta juhliin! :)

 Tänään vielä kivaa ohjelmaa: tytär ja hänen miehensä tulevat syömään tänne jälkiruuat, lupasin  uuniomenia ja jäätelöä. Ennen sitä kävelen miestä vastaan kun hän tulee tänne illaksi ja yöksi. Minusta tämä kahden talon avioliittokin on ihan superia, vaikka se ehkä voi joitakin kummastuttaa! Minusta on kivaa, että meillä on omat puuhamaamme, tänään siellä toisessa on nostettu kai perunoita....

 Huomenna yllätän oppilaat räväköillä syyskynsillä, turkoosia ja timantteja ja
ihan
lopuksi

 Rosvolta virtuaalimoiskis!

Vaihde jäi päälle

 Tuntuu, että minulle jäi vaihde päälle. Puhun nyt näistä purjevenesukista, joita saan nyt urakalla kutoa, kun yksi ja toinen haluaa antaa jollekin juuri tälläiset lahjaksi. Tänään valmistui nämä työkaverin purjehtivan ystävän 60- vuotislahjaksi. Eilen taas vein toiselle työkaverille edelliset ihan omaksi. En ole tehnyt yksiäkään ihan samanlaisia, enkä ole näitä varten ostanut vielä yhtään lankoja, varastoja kun piisaa.

 Nämä sukat ovat hiukan leveämmät varrestaan kuin edelliset. Levensin vähän mallikertaa, sekä pidensin vartta. Neulontapaikkani on keinutuoli, jonka ostin kesällä kirpputorilta. Ainoa ongelma on se, että myös Nekku on tykästynyt tuoliin ja kyttää paikkaani. Tässä kuvassa esimerkki: lähdin jonnekin ja kun tulin takaisin kissa nukkui keränä paikallani. Niinpä tänäänkin jouduin vähän juoksuttamaan miestä, etten menetä paikkaani: tuo sakset, tuo kaukosäädin tuo sitä tuo tätä... No, onneksi hän on kiltti, eikä valita! 

 Pidemmät lankajuoksut saa hyvin sidotuksi nurjalta puolelta ja pinta näyttää sieltäkin aika hyvältä. Olisi kurja jos varpaat jäisivät lankajuoksuihin kiinni sukkaa jalkaan vetäessä.

No, nytpä sitten taas penkomaan lankoja, jospa vaikka seuraava meri saisi turkoosin sävyn...

Sanoin jo työkavereille, että pitäisikö jäädä vuorotteluvapaalle ja alkaa tosissaan sukankutojaksi!

Kiikkustuoli

 Tämä viimeinen postaus sarjasta "Kirpputorilöytöjä kesältä 2013". 

Koskella siskon luona käydessämme poikkesimme vanhan kansakoulun kirpputorilla. Pihaan ajaessamme näimme heti kaksi kivaa keinutuolia.

Itse ostin sen isomman. Minulla on ollut tähän saakka aito nakkilalainen keinutuoli.  Tänä keväänä annoin tuolin toiselle tyttärelle, koska sillä ei ollut tilaa.

Tämä uusi  lienee 60-luvulta, edellinen onkin varmaan 1900-luvun alusta... Tämän jalakset ovat pienemmät, tuolilla ei siis saa niin kovia vauhteja, kuin sillä vanhalla. No, se ei kyllä minua haittaa. Vanhassa joskus ihan pelästyinkin, että lennän selälleni, niin paljon siinä tuli keinuttua, silloin kun se oli vauvakäytössä. Tämä kuitenkin juuri jalasten lyhyyden takia vie vähemmän lattiatilaa. Muuten tuoli on ihan ehjä, maalia vain kaipaa pintaansa jossakin vaiheessa.

Selkävaivojen takia keinutuolissa on hyvä istua, koska se on niin jämäkkä. Sen keinuttaminen on tutkimusten mukaan myös hyvä selkävaivaiselle, koska vahvistaa syviä vatsa- ja selkälihaksia. Hinta? Uskokaa vaan, tuoli oli melkein ilmainen: kokonaiset 35€! Sisko muuten osti sen toisen, pienemmän, samalla hinnalla. Oli myös hienoa, että Polo, jonka aikaisemminkin olen havainnut tilaihmeeksi, mahdutti keinutuolin sisäänsä kuskin ja yhden matkustajan lisäksi. 

Siskon kesäparatiisissa

Vietimme viikonlopun miehen kanssa siskon suvilystipaikassa Koskella Varsinaissuomessa. Meitä oli  kolme siskosta miehineen samaan aikaan samassa paikassa. Oli kivaa.

Talo on kohentunut paljon muutamassa vuodessa kun siskon mies on maalannut taloa ja sisko on raivannut unelmisensa puutarhan pihaan, miehensä myötavaikutuksella.

Kasvihuoneessa kypsyy valtava tomaattisato.

Kuistin remontti on vielä kesken , se suoristetaan ennen maalausta.

Kuistin vieressä oleva salpa

johtaa ihmeelliseen holvikellariin, jonka päälle rakennettu talo on jo kolmas saman kellarin päällä! Sinne minun pitää joka kerta mennä nuuhkimaan.

Ruska saa pentuja parin viikon päästä, hän oli pulleassa kunnossa!