Puuttuvan prosentin metsästyksessä

Joulunaluspäivät ja lomapäivät ovat kuluneet melko lailla täydellisesti kirjallisissa töissä. Opiskeluihin liittyvä lopputyö on (tai siis pitäisi olla) vaiheessa jossa ei ole enää mahdollista jäädä odottelemaan inspiraatiota vaan hommaa pitää taputella eteenpäin ihan vaan istumalihasten voimin.

Tekstin tuottaminen ei ole onnistunut oikein pakottamallakaan, mutta jotain sentään on tullut tehtyä. Nimittäin luettua, ja ihan hitokseen paljon…

Kahden viime viikon luku/selaussaldoa  ↑↓

Silti luettavien / selattavien / käsiteltävien  kirjojen pino ei tunnu vähenevän lainkaan:

Joulu sentään kului suklaata toisessa kädessä ja glögimuki toisessa kädessä pidellen. `Viihdekirjojen`  määräkin kasvoi aattona melkoisesti:

Jos tuo omasta työskentelystä puuttuva inspiraatio-prosentti nyt sattuisi löytymään, niin ainakin siinä tapauksessa  blogi pysyy edelleen hetken hunningolla. Niin ja samoin varmaan, vaikka  opiskeluhommia tulisi tehtyä vain 99%:n teholla.

Ensi vuoteen!

EDIT. Hupsis, Thomas Edison sitaatit lainattu täältä ja täältä

DIY; kirjanmerkkejä kirjanselyksistä

On ollut vähän kiire; töitä, koulupäiviä, kotihommia, harjoittelua, erilaisia proggiksia, tiedonhakua ja tenttiin lukua suloisesti sekaisin ja monasti päällekkäinkin.  Hankin tänä syksynä kaaoksen kesyttäjäksi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kalenterin, jotta pysyisin perillä missä milloinkin oikein pitäisi olla. Mitään suurta järjestelmällisyysbuustia en ole kalenterin käytönkään myötä itsestäni kuitenkaan havainnut.

Ensimmäisenä kiireestä on kärsinyt kotihommat; hellan keittolevyllä näkyi tänään kunnon kerros pölyä ja tyhjiä pakastepizzalaatikoita polttelemalla melkein lämpiäisi sauna ilman klapeja (joita btw pitäisi myös ehtiä pilkkomaan jotta talvella ei tarvitse todellakin siirtyä lämmittämään saunaa pizzalaatikoilla) . Myös Vintagentti  on kiireestä kärsinyt, kirjoitustahti on ollut hitaanpuoleinen ja sellaisena pysyykin vielä tovin.

Sängyn vieressä ja yöpöydällä on kasoittain kirjoja luettavaksi, nootitettavaksi tai ihan vain selattavaksi. Rahamäärällä jonka tänä syksynä olen maksanut kirjastoon myöhästymismaksuina olisi muutamankin kirjan ostanut ihan omaksi asti. Kirjaston kirjakasat tarvitsivat epätoivoisesti lisää hyllytilaa, jota koetin järjestää raakkaamalla omaa kirjahyllyä tyhjemmäksi. Pari vanhaa risaa kirjaa oli jo matkalla paperinkeräykseen, kun muistin nähneeni jossain kirjankannen selyksistä tehtyjä kirjanmerkkejä.

Leikkasin siis selkämykset kirjoista talteen , paukautin pienen purjerenkaan selkämykseen, lisäsin pari mokkanauhahapsua renkaasta läpi ja kas; kirjanmerkit ovat valmiit.

Kiire, kiire, olen jo myöhässä, Katkeaako nyt kuningattaren pää? Kuvalähde Disneyclips.com

Ja kaikki se kiire ja hommat mitkä pitäisi tehdä ja jutut jotka opetella; miten ne taklataan?   Ihan samalla tavalla kuin elefantti syödään eli pala kerrallaan. Taidan hilata uudet kirjanmerkkini kirjapinon viereen ja alkaa hommiin..

Neuvoja koulutyöhön

Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille koululaisille ja opiskelijoille, itseni mukaan lukien. 

Ihan relevantteja ohjeita edelleen, ei se maailma niin paljon  olekaan muuttunut

Ipnos makeistehtaan lukujärjestys on Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen kokoelmasta;

http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346723#?page=1

`Minä toivon kaikkea hyvää` tuunattu kaappi

Vuosia erään hämyisän navetan vintissä rauhaiseloa viettänyt viilusenkki joutui heti päivänvaloon päädyttyään kovan globalisaation kouriin. Toimenpidelistalla oli nimittäin vax, dc-fix ja washi.

En ole ihan vilpittömän innostunut dc-fixauksesta näiden vanhojen huonekalujen kohdalla. Kun tiedän pinnan olevan muovia, niin silloin näen pinnan muovisena, ei auta. Parhaimmillaan fixattu pinta on varmaan silloin, kun ei edes yritetä jäljitellä jotain muuta materiaalia mahdollisimman uskottavasti vaan annetaan ylpeästi näkyä että muoviahan tässä ollaan.

Toisaalta en myöskään käsitä vimmattua tarvetta pitää vanhat esineet prikulleen muuttumattomina. Aika muuttuu, muuttukoot esineet mukana siinä määrin, että pysyvät käyttäjälleen mieluisina.

`Tää on ihan sun omaksi parhaaksesi, toivottavasti ymmärrät` kuiskin kuitenkin mielessäni kun liimailin muovista puujäljitelmäkalvoa lipaston huonokuntoiseen pintaan.  

Ja kun kerran jo oltiin ulkona omalta mukavuusalueelta, niin oltiin sitä sitten kunnolla. Senkki sai vielä washiteipillä tekstiraidat kylkiinsä. Ostin teipin heräteostoksena lähikaupan kassatiskiltä. Tekstinauhassa lukee;

 HARMONY, MAGIC, WISH, DREAM, LOVE, CALM, PEACE, HOPE, JOY.

 

Jaiks, isoja sanoja kaikki. Ansaitsisivat esiintyä arvoisissaan yhteyksissä, eikä pelkästään sohvatyynyjen ja seinätarrojen tyhjinä sisustussanoina. Vaan siinä tuo isojen sanojen lista nyt kaapin kyljessä kuitenkin kiertää.

Ja hyvä että kiertää, toivottavasti osuu usein silmiin ja päätyy ajatuksiin. Aloitan ensi viikolla opintoihin liittyvän työharjoittelun, jossa olen kaikin mahdollisin tavoin ulkona omalta mukavuusalueeltani. Jos listaan vielä lisää sanan RELAX niin sehän käy suoraan tiivistetyksi ohjenuoraksi seuraavien parin kuukauden toiminnalle.

Peace, man. See ya.. varmaan vähän harvemmin, kiirettä pitää.

PS. Levylautasella on Fats Dominon When the Saints go marching in.

I do I do I do & arvonta

Jos tulit tänne luullen, että nyt puhutaan häistä tai naimisiin menemisestä, niin pyörrä äkkiä ympäri. Tuleekin romantiikan sijaan annos arkista raatorealismia. 

Otsikko viittaa lukemattomiin erilaisiin to do –listauksiini. Niitä on kirjoitettuna papereille, tietokoneelle, liitutaululle, kalenteriin, puhelimeen, omaan mieleen…  Löytyy opiskelutöiden listaa palautuspäiväjärjestyksessä ja suuruusjärjestyksessä, on kotitöiden listaa, tuunauslistaa, blogiaiheiden listaa, remppalistaa, kirjojen TBR-listaa  ja  `olis-kiva-joskus ehtiä..` –listaa. Yhteistä näille kaikille listauksille on, että samassa ajassa kun listan laatii, sieltä ehkä jo tekisi jonkun homman pois, jos vaan pistäisi tehden. Nyt aika kuluu tekemisen suunnittelemiseen ja suunnittelemisen tekemiseen. Teen ja teen mutta mistään ei oikein tule sen valmiimpaa.

Tiedän jo, että omalla kohdallani kiire on paras motivoija. Vasta kun tehtävälista aiheuttaa lukiessa hyperventilaatiota, sitten alkaa tapahtua. Mutta miksi sen pitää olla näin, argh. Eikö sitä ihminen voisi viisastua ja oppia paremmin varautumaan kaikkeen siihen minkä tietää ajallaan tulevan. Voisiko sitä oppia tutkailemaan kalenteria kuluvaa viikkoa pidemmälle.

Juuri nyt eletään opintojen kohdalla niitä hetkiä, jolloin tehtävälista aiheuttaa jo melkoista puhinaa. Ei tässä auta kuin ruveta kunnolla paiskimaan hommia..

.. Pitää varmaan vaan ensin tehdä lista voimalauseista, joilla pitää motivaatiota yllä. 

Arvonta 29.4. – 7.5.

 Motivaatiolauseiden parhaimmistoa on omasta mielestäni II maailmansodan aikainen `We can do it`  juliste. Jos julisteen historia kiinnostaa, niin kurkkaa täältä postaus aiheesta. 

Yhteistyössä Suuli.comin kanssa Vintagentissa arvotaan nyt metallinen We can do it – kalenterikortti.

Voit osallistua kalenterin arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jonkin lauseen, ajatelman tai sitaatin joka sinua motivoi ja voimaannuttaa tarvitessasi, tällä lunastat itsellesi yhden arvan.

Kaksi arpaa saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.

Kolmannen arvan saat jakamalla arvontakuvan omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi. Kaikki viimeistään 7.toukokuuta kommentoivat ovat mukana arvonnassa.

Kerro kommentissa monellako mahdollisuudella (1-3) olet mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule myöhemmin tarkistamaan osoittanut juuri sinun suuntaasi.

Onnea arvontaan!