Lontoo - kaunista sotkua

Kävimme miehen kanssa viikonloppupiipahduksella Lontoossa .  Tiedostavat ja trendikkäät matkailijat siirtyvät yhä enemmän  slow travel -tyyppiseen turhista aikatauluista, suorittamisesta  ja nähtävyyslistoista riisuttuun matkailuun, jossa jo siirtymät ovat olennainen osa matkaa.  Lentäen tehty  lyhytlomailu ei hitaaseen turismiin kuulu.  

Mutta kun oma motiivi oli nimenomaan saada helpotusta Lontoon kaipaukseen, eikä niinkään päästä  minne-vaan-lomamatkalle, niin tällä(kin) kertaa matkailtiin siis omalle ikäluokallemme tyypilliseen ja ekologisesti aika kestämättömään tapaan lentäen. Omatunto kyllä kolkuttaa melkoisesti; olisi korkea aika muuttaa kestävän ja ilmastoystävällisemmän matkailun suosiminen omassakin elämässä sanoista teoksi. Mikähän olisi laskettavissa kohtuukäytöksi lentomatkustamisessa? Olisiko korkeintaan yksi lentäen tehty matka vuodessa sitä? Siihen minun kyllä pitäisi kyetä sitoutumaan.

Perillä Lontoossa sentään huomasin meidän noudattavan pitkälti hitaan matkailun periaatteita.  Turistijutut on Lontoossa meidän osalta nähty ja koettu jo aikoja sitten, joten ihan vaan olemiselle jää aikaa. Kävelyä, lukemista, kahviloita, puistoja, katuruokaa ja evästaukoja. Yksi harvoista matkapäivistä taisi kulua pelkästään erilaisia seinämaalauksia ja -tekstejä katsellen.

Pieni Lintu -blogin tämänviikkoisen MakroTex valokuvaushaasteen aihesana on SOTKUINEN.  Kun ennen matkaa näin aiheen, ajattelin kuvata Lontoon varjopuolia. Kyllä Lontoossa sotkua riittää; likaa, hurjalla vauhdilla lisääntyvää asunnottomuutta, toimimatonta jätehuoltoa ja kulutuksen kummallisuuksia.   Yhteiskunnallinen polarisoituminen näkyy katukuvassa, jos vähänkään vaivautuu katsomaan ympärilleen. Pelkästään viime vuonna kadulla asuvien määrä kasvoi Lontoossa yli 15 prosenttia. Tätä ei voi olla Lontoossa huomaamatta, vaikka miten kulkisi turistikuplassa.

Kotona harvat kuvat katsastettuani huomasin kuitenkin kuvanneeni Lontoon sotkuisuutta kauneimmillaan, en kauheimmillaan. Kaunista sotkua vai  sotkuista kauneutta, ehkä sekä että?  Seinäkuvat on kuvattu pääosin Whitechapelin ja  Shoredichin alueella. Mukana on katutaidetta mm. Nathan Bowenilta, joka (luullakseni) on yksi Lontoon katutaiteen isoista nimistä juuri nyt.

Tästä  linkistä pääset Pieni Lintu blogiin katsomaan, miten muut haasteeseen osallistujat ovat aihetta käsitelleet.

Alla olevista linkeistä löytyy puolestaan lisää Lontoon elämää ja katutaidetta Vintagentin silmin:

Samppanjaa vai sumppia, Lontoo

Mun Lontoo, onko kaupunki brexit-äänestyksen jälkeen ennallaan

Makeaa mahan täydeltä

Pennynvenyttäjän Lontoo

Lontoo on kahvikaupunki

Taidetta ja vandalismia, Banksy

Jos graffiti mitään muuttaisi, niin laitontahan se olisi.

Vakuutuskaupoilla ja muita elämän omituisuuksia

Olen joskus ennenkin ihmetellyt ihan ääneen suomalaisen finanssialan yritysten kummallista kaksinaismoraalia,  ohutta omatuntoa ja puuttuvaa yhteiskuntavastuuta.  Pari vuotta sitten törmäsin ilmiöön, jossa muutamat suuret pankit kiemurtelivat avaamasta pankkitiliä (saatikka verkkopankkitunnuksia)  henkilölle, jolla ei ollut vakituista asuntoa (täällä siitä enemmän tarinaa).

Luottolaitoslaki takaa kaikille suomalaisille oikeuden peruspankkipalveluihin, eli pankkitiliin tiskillä asioiden, mutta puuttuvan kotiosoitteen takia ei tämäkään perusoikeus ole itsestään selvä kaikille.  Verkkopankkitunnuksia ei oikeus peruspankkipalveluihin edes kata, mikä on melkoinen epäkohta nykyajassa. Kyllä nyky-yhteiskunnassa aktiivinen toimijuus edellyttää monasti juuri verkkopankkitunnusten käyttöä.  Lainsäätäjät hoi, verkkopankkitunnukset  tulisi mitä pikemmin määritellä osaksi peruspankkipalveluja !

No, eilen tyrmistyin eräästä isojen vakuutusyhtiöiden vakiintuneesta toimintatavasta. Pitkä tarina lyhyesti; alanvaihdon yhteydessä vaihdoin myös ammattiliittoa. Perheemme henki- ja tapaturmavakuutukset oli otettu edellisen ammattiliiton jäsenetuna, joten ne piti neuvotella uusiksi.  

Tarjouksen tehdäkseen tarvitsi IF vakuutusyhtiö minulta luvan luottotietojeni tarkistamiseen. Annoin luvan, mutta jäin miettimään, että miksi luottotiedot tarkistetaan. Minulle vastattiin, että vapaaehtoisia vakuutuksia ei myönnetä henkilölle, jolla on luottotiedoissaan häiriömerkintä . Silloin ainoastaan lakisääteisten vakuutusten ottaminen onnistuu.  IF vakuutusyhtiö tuntui ainakin noudattavan käytäntöä tiukasti, edes tarjousta en olisi saanut, jos luottotiedoissani olisi ollut häiriötä. Eikä minkäänlaisesta tilannekohtaisesta tarkastelusta ollut puhetta. Piste.

Vakuutusyhtiön myyjä kysyi, että onko asia ongelma minulle. Ei ole,  minulle. Olen (joskus ehkä  rimaa hipoen) onnistunut pitämään luottotietoni kunnossa ja olen siis oikeutettu vakuuttamaan henkikultani. Saan maksaa vakuutusyhtiölleni autovakuutusta, kotivakuutusta, henki- ja tapaturmavakuutusta. Olen niin onnekas, että saan myös matkustaessani maksaa  itselleni mielenrauhaa matkavakuutuksen  muodossa. Kiitos vaan tästä kaikesta.

Yhtä onnekkaita eivät ole lähes 400.000 muuta suomalaista. Takuusäätiön tilastojen mukaan lähes 10 prosentilla aktiivisista aikuisista kuluttajista on tälläkin hetkellä maksuhäiriömerkintä.  Heille asia voi olla isokin ongelma. Erityisen kovalta käytäntö tuntuu kotivakuutuksen kohdalla. Useimmat vuokranantajat edellyttävät vuokralaiselta voimassaolevaa kotivakuutusta.  Jos et sellaista maksuhäiriömerkinnän takia saa, jää vuokrasopimuskin mitä suuremmalla todennäköisyydellä tekemättä.  Siinä sitä siis tuupataan syrjäytymiselle lisävauhtia yhteiskunnan suunnalta oikein reilulla kädellä.

Hölmöintä tässä vallitsevassa käytännössä on, että liiketoiminnan kannalta asiahan olisi hoidettavissa ihan yksinkertaisesti. Ymmärtääkseni suurin osa vakuutuksista maksetaan jo nyt etukäteen, eikö?  Mikä siis on se liiketoiminnan riski, jos kerran maksu peritään asiakkaalta ennen  vakuutuskauden alkua? Kun kerran on kyse vapaaehtoisista vakuutuksista, on vakuutuksen katkaiseminenkin mahdollista  per heti, jos vakuutusmaksu jää maksamatta.  

Anteeksi nyt vaan vakuutusyhtiöt, mutta minusta tämänlainen käytäntö on ihan silkkaa kiusaamista. Eikö löydy taitoa ja tahtoa luoda parempia käytäntöjä, vai eikö köyhä asiakas vaan kiinnosta?  Eikö maksuhäiriöisellä ihmisellä ole oletusarvoisesti vakuutettavaa omaisuutta?  Vai onko pessimismi niin erottamaton osa vakuutustoimintaa, että se vaikuttaa tässäkin asiassa; kerran maksuhäiriöinen > aina epätoivottu asiakas.  

 €€€

Kuvituksena tällä kertaa kummasteluja viime viikonloppuiselta kauppakeskuskäynniltä.  En oikein tiedä mitä ajatella yhteisiä kauppakeskuskävelyistä? Ettäkö kävellään yhdessä pitkin ostarin käytäviä 45 minuutin ajan, apua, kuulostaa minun korviini painajaiselta.

Entäpä kansainvälisen hampurilaisketjun  matikka- ja oikeinkirjoitusosaamisen taso?  Kuusi nugettia + yksi  dippikastike  maksaa 4,40. Ostamalla kaksi kertaa neljän  nugetin annoksen,  saat kahdeksan nugettia ja kaksi dippikastiketta 4 eurolla. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa, vai miten sanonta menikään….  Niin ja karamelli taipuu karamelli, karamellin, karamellia……  

..terveisin niuho ja ärsyyntynyt kielipoliisi.

Makeaa mahan täydeltä?

Terveisiä jouluisesta Lontoosta. Tällä kertaa oltiin jalkapallomatkalla. Muuten sitten otettiinkin ihan iisisti eli istuttiin kahviloissa ja pubeissa, syötiin pikaruokaa ja nautittiin kaikentasoisesta kulttuurista.

Mietitkö muuten lahjaa jollekulle,  jolla on jo kaikkea? Miten olisi oma käsintehty  face lollipop? Mitä ei Lontoosta löytyisi...  Kuvassa on tikkariin ikuistettuna (jos oikein tunnistan) Would I lie to you – ohjelman juontaja Rob Brydon.  Brittiviihdettä parhaimmillaan.

Yksi lempipuuhiani Lontoossa on erilaisten seinäkirjoitusten ja -maalausten bongaileminen. Itäisen Lontoon Shoreditch on alueena siihen varsin erinomainen. Yhtään Banksya en ole kuitenkaan onnistunut bongaamaan.... tai mistäs sen tietää, ehkä olenkin.  

Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin KARKKI makrotex-haasteeseen, siksi kameralle tallentui tämäkin seinäteksti:

Oikeasti omia Lontoo-tunnelmia olisi tällä kertaa kuvannut paremmin viereinen ajatus;  Who ever inherits the world is fucked

Olen tähän asti aina Lontoossa käydessäni tullut sieltä takaisin (ainakin jollainlailla) `voimaantuneena` , mutta tällä kertaa Lontoo laittoi uskon ihmiskuntaa kohtaan koetukselle.  , Lika, liikenneruuhkat, kulutuskiihko, kaikenlainen kierrätyksen puute, käsittämätön jätehuolto, sosiaalinen eriarvoisuus … epäkohtia ei tarvitse erityisesti katseellaan etsiä, vaan näkyvät ja tuntuvat ihan vaikka pysyisi vain ns. paremmilla turistialueilla.

Lontoossa on tällä vuosikymmenellä panostettu paljon kodittomuuden ja asunnottomuuden vähentämiseen.  Vuonna 2012 Lontoon katukuvasta onnistuttiin siivoamaan kadulla asuvat tai kerjäävät kodittomat hetkellisesti lähes näkymättömiin.  Toimenpiteet taisivat kuitenkin olla pelkkää kulissia, koska erityisesti tänä vuonna kadulla asuvien määrä tuntuu lisääntyneen hurjasti.

PS. Oliko se tänään kun vietetään kansainvälistä  Älä  OSTA !!!!!  mitään  -päivää?

Helmetin houkuttava haaste

Tämän vuoden Helmet lukuhaaste  edistyy  reippaassa tahdissa. Viikko ja kirja -tahdilla edetään, oikeastaan koko ajan pari viikkoa etuajassakin.  Alkuun oli helppoa etsiä lukemalleen kirjalle sopiva haastekohta vaan nyt on valintaprosessi alkanut kääntyä toisinpäin ja luettavia kirjoja tulee etsittyä tietty haastekohta mielessä. Tässä viisi seuraavaa sijoittelua:

28 Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan ; Jouko Heikura - Asemapaikka New York. 

Kirja on siis itsenäinen jatko Rakel Varga -kirjoille, joista Lontooseen sijoittuva   `Joki kaupungin alla`  ei tehnyt  minusta Rakel-fania. Päätin antaa neitokaiselle vielä  toisen mahdollisuuden.  Tässä kirjassa ei tarina ollut niin epäuskottava kuin sarjan edellisessä kirjassa. Kirjailija oli malttanut karsia vähän irrallisia juonikuvioita, silti  kirjassa ei käydä käsiksi kunnolla mihinkään. Mikään teemoista tai kukaan henkilöistä ei oikein saa nostetta alleen. Ja Rakel tuntuu edelleen yhtä ärsyttävälle ja ylimieliselle.

New Yorkissa Rakel asuu (oikeastikin olemassa olevassa) kulttihotelli Chelseassa. Kirjassakin hotelli kuvataan todellisuuden tavoin enemmän kommuunina kuin hotellina.

Lähde; The New York public library - digital collections

Boheemi hotelli majoitti vuosikymmenien ajan vähävaraisia taiteilijoita, joita muut hotellit käännyttivät pois. Säkeitä hotellin värikkääseen historiaan ovat punoneet mm. Janis Joplin, Andy Varhol, Bob Dylan, ja Jimi Hendrix. Se tunnetaan paikkana missä Arthur Miller toipui erostaan Marilyn Monroesta, missä Dylan Thomas joi itsensä hengiltä ja missä Sid Vicious puukotti tyttöystävänsä Nancy Spungen.  Vuonna 2011 ikoninen hotelli myytiin ja alettiin remontoida.  Uudet omistajat haluavat nähtävästi tehdä kultturikohteelle kunniaa ja siksi osa asukkaista on saanut jäädä remontinkin ajaksi hotelliin asumaan. Suunnitelmissa on hotellin uudelleenavautuminen viimeistään vuonna 2018.

13  Kirja `kertoo sinusta` ;  Eveliina Talvitie -  Miten helvetissä minusta tuli feministi.

”Ehkä minulla vain tapani mukaan pipo kiristi.  Tässä kohtaa muistutetaan, että suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten naisten joukossa. Se tapahtui yli sata vuotta sitten. Miten kauan tässä oikein voi jumittaa? Miten pitkään tästä on tunnettava kiitollisuutta?” 

Lähde; Palczewski, Catherine H. Postcard Archive.
University of Northern Iowa. Cedar Falls, IA.

Tasa-arvon kehittymisen pahin este on näkemys, että Suomi on jo nyt tasa-arvoinen maa.  Kirja kertoo minusta, mutta ehkä sen pitäisi kertoa minusta vielä enemmänkin.  Picasso jaotteli naiset jumalattariin ja ovimattoihin. En huuruisimmissa hetkissänikään kuvittele olevani kovinkaan monen miehen silmissä jumalatar, mutten hemmetti soikoon suostu ovimatoksikaan. Minullakin siis pipo välillä kiristää.

Kirjaa ei ole arvosteltu ja käsitelty kovinkaan laajasti kirjablogeissa. Miksikähän? Onko kirjailijan teksti niin terävää ja argumentoivaa, että on vähän pelottavaa kirjoittaa aiheesta mitään. Tunne on vähän sama kuin kun koulussa joutui äikän tunnilla väittelypaneeliin jonkun älykön kanssa. Sitä vain toivoi sanovansa –sattumalta-  jotain riittävän älykästä jottei paljastuisi tyhmäksi tai ajattelultaan rajoittuneeksi.

Ennen tämän kirjan lukemista en muuten ollut kuullutkaan Eveliina Talvitiestä. Nähtävästi seiska-lehden lukijat ovat hänen elämästään paremmin perillä.

21 Sankaritarina; Leon Leyson - Poika joka pelastui, Schindlerin listan kuopus.

"En ole koskaan unohtanut miten tutkija ja kirjailija Joseph Campbell määritteli sankarin. Campbell sanoi, että sankari on tavallinen ihminen, joka tekee ”parhaita asioita pahimpina aikoina”. Oskar Schindlerissä tuo määritelmä henkilöityy."

"Mahdottomasta tilanteestamme huolimatta olimme selviytyneet. Kuin ihmeen kautta Oskar Schindler, tuo monikasvoinen, monenlaisessa valossa nähty mies – natsiopportunisti, juonittelija, rohkea oman tiensä kulkija, vapauttaja, sankari – oli pelastanut lähes 1200 juutalaista lähes varmalta kuolemalta."

"En ole filosofi, mutta uskon että Oskar Schindleriä voi luonnehtia sankariksi. Hän on todiste siitä, että ihminen voi aivan yksinäänkin asettua pahuutta vastaan ja vaikuttaa asioihin. Minä olen siitä elävä todiste."

The Last road. Kuva Michal Osmenda

Schindler ei todellakaan ollut mikään kirkasotsainen pyhimys, Adam Lebor ja Roger Boyes ovat teoksessaan Surviving Hitler pitäneet uhkapelurin luonnetta jopa oleellisena edellytyksenä Schindlerin uroteolle. Se oli hänen elämänsä suurin uhkapeli, jota hän saattoi pelata hyvällä omallatunnolla, panoksena oma henki. Röyhkeydellään ja häikäilemättömällä asenteellaan Schindler sai mm. pelastettua 300 väärinkäsityksen takia Auscwitchiin toimitettua työntekijäänsä leiriltä ulos.

Sodan jälkeen erityisesti häviäjien puolella olleet mutta yhtä lailla voittajat  hokivat usein `me emme tienneet` -mantraa, kun puhuttiin natsien julmuuksista.  Leysonin kirjassa puhutaan paljon tästä katseen tietoisesta kääntämisestä toiseen suuntaan. ` Anteeksi, en tiennyt`  saattoi sodan vainot kokeneen henkilön korvissa olla vain jatkumoa epäinhimilliselle kohtelulle. Harvassa olivat Leon Leysoninkin elämässä ne ihmiset jotka kykenivät pyytämään anteeksi sitä, etteivät rohjenneet toimia vaan keskittyivät suojelemaan itseään ja omia läheisiään.

Mitähän ovat ne nykypäivän asiat, joille me ummistamme silmämme ja teeskentelemme tietämättömiä vaikka hyvin tiedämme, että vähintään pitäisi tietää.

11 Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun henkilön kirjoittama kirja;  Sauli Niinistö - Hiljaisten historia.

Kirja on kai jonkinlainen novellikokoelma; outo sekoitus faktaa ja fiktiota. Hiljaisten historia ei ole voittajien kirjoittamaa historiaa. Kirjassa on joitain tarinoita  jotka eivät kosketa lainkaan. Vastapainona kirjassa on myös monia  hiljaisten, menetettyjen, kadonneiden ja hävinneiden muistikuville rakentuvia tarinoita, jotka menevät suoraan  ihon alle ja muokkaavat uusiksi  lukijansa käsitystä kansakunnan lähihistoriasta. Se, että tämä tapahtuu ns. kansakunnan kaapin päällä istuvan henkilön toimesta on minusta melkoinen juttu. 

48 Kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän ; Muriel Barbery -  Kulinaristin kuolema. 

Jos on olemassa kirjallisia kitalaenpuhdistajia, välipaloja, on varmaan olemassa myös kirjallista fine diningia.  Kulinaristin kuolema taitaa olla vähän sellainen.

 

Itse en innostu ranskalaisista chansoneista enkä ranskalaisesta keittiöstä . Valitsen siis mieluummin vaikka punkkia ja pikaruokaa, joten kirja taisi yksinkertaisesti olla liian hienostunut  minun lukumakuuni.

Tämä kirja ei ole siis ihmiselle, jolle ruoka on vain hyvää tai huonoa, liian vähän tai riittävästi. Ei myöskään ihmiselle, joka ensisijaisesti haluaa kirjalta tapahtumia ja toimintaa, eikä kauniisti rakennettuja lauseita ja mielikuvia. Toiseen aikaan ja paikkaan ehkä täydellinen pieni suuri kirja, nyt kaikesta hehkutuksesta huolimatta pelkkä välipala, joka ei jätä itsestään juuri minkäänlaista muistijälkeä .

Onko perustuslakia muutettu ?

Valokuva Harri Ahola. Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Suomen perustuslaki sanoo ihmisten olevan lain edessä yhdenvertaisia (4§).  Se tarkoittaa, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Jokaisella Suomen kansalaisella on perustuslain  määrittämänä oikeus elämään ja turvallisuuteen eikä ketään saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti (7§).  Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen on julkisen vallan tehtävä (22§).

.

.

.

.

.

.

Nämä perustuslain pykälät eivät ole voimassa jos olet alkoholisti tai päihderiippuvainen ja yhteiskunnan silmissä tuottamaton yksilö tai suoranainen kuluerä.

??

Onko tämänlainen lisäys tehty perustuslakiin vai miten on perusteltavissa, että ryyppyporukassa tapahtuneet pahoinpitelyt ja henkirikokset jätetään poliisin toimesta kerta toisensa jälkeen tutkimatta? Viittaan tässä Kontiolahden sarjahukuttajana uutisoituun tapaukseen, jossa vuosien ajan syytetyn läheisyydessä sattuneet henkeä ja turvallisuutta uhanneet tapahtumat jätettiin kerta toisensa jälkeen sen suuremmitta tutkimatta. 

Valokuvaaja Simo Rista. Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Oikeustapauksen syyttäjä sanoo syytetyn lähipiirissä alkoholia paljon käyttävien  ihmisten olleen alistuneessa asemassa, joutuneen taloudelliseen riippuvuussuhteeseen vastaajasta ja päätyneen noidankehään pääsemättä halustaan huolimatta pois. Nämä henkilöt yrittivät eri yhteyksissä kertoa tapahtumien oikeasta kulusta viranomaisille, mutta heitä ei kuultu tai haluttu uskoa. Tai ehkä vielä pahempaa, uskottiin ja tajuttiin mutta ei p**n vertaa välitetty . Ei ennen kuin sattumien summa kasvoi liian suureksi, jotta tapahtumia olisi voinut enää jättää tarkemmin tutkimatta. 

Valokuvaaja Eeva Rista. Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto

Miten näiden ihmisten kohdalla on toteutunut perustuslain määrittämä julkisen vallan turvaava tehtävä? Onko perustuslaki kaikille sama?

Kuvien käyttöoikeudet; Helsingin Kaupunginmuseon  kuva-arkisto lisenssillä CC BY 4.0  

Tahdon elokuviin... katukatti Bob

Nyt ei kyllä mene yhtään yksiin minun ja elokuvien teatterilevityksistä Suomessa  vastaavien yritysten  maailmat. Viime vuonna tähän aikaan Suffragette –elokuvalle ei ensin meinannut millään löytyä teatterijakelijaa. 

Nyt vastaavassa tilanteessa taitaa olla Katukatti Bob –elokuva.  Kirjan perusteella (täällä enemmän kirjasta)  filmatisoitu  `A street cat named Bob ` -elokuva sai ensi-iltansa briteissä viime marraskuussa.  Finnkino on nyt omilla facebook –sivuillaan  vastannut kyselijöille, että elokuvalle ei tällä hetkellä ole sovittuna ensi-iltaa teatterilevityksenä.  Luultavasti pikkaisen huonot kävijäluvut briteissä ovat saaneet elokuvajakelijat kallistumaan DVD/Blue ray –jakelun kannalle. Harmi, olisin mieluusti uppoutunut Lontoon katukuvaan pariksi tunniksi leffateatterimiljöössä.

Luin Big Issue -lehden arvostelun elokuvasta ja nähtävästi filmatisoinnissa on (ainakin edes) pyritty tekemään oikeutta James Bowenin pyrkimyksille  entisenä päihteidenkäyttäjänä muuttaa elämänsä suuntaa.  

Luke Treadaway  tuntuu ainakin ulkoisesti hyvälle valinnalle esittämään James Bowenia. Bobia elokuvassa esittää kahdeksan eri kissaa, yhtenä niistä ihka oikea Bob.

Ohessa muutama ennakkopala elokuvasta:

Elokuvajulisteen kuvalähde:

 https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=50857528. Julkistu Fair use -lisenssillä. 

Samppanjaa vai sumppia, Lontoo?

Lontoo on lempikaupunkini, kiistattomasti ja aina. Aikanaan kaupunki hurmasi nuoren tytön ja ihastutti ihan kaikella mitä oli ja mitä teki. Vuosien myötä suhde lempikaupunkiini on säilynyt ja syventynyt, muuttunut siis elämänpituiseksi rakkaudeksi.

Mutta ihan niin kuin ihmissuhteissakin, viisikymppinen odottaa jo eri asioita kuin parikymppinen. Enää kaupunki ei joka kerta hurmaa välittömästi ja varauksettomasti, vaan viime käynneillä on tarvittu päivän tai parin sopeutuminen ennen kuin tuttu ihastuksen tunne on muistunut mieleen.  

Jouluinen Lontoo säihkyy ja välkkyy. Glamouria ja luksusta tulee yliannoksina vastaan kaikkialla minne katseensa kääntää. Jopa niin paljon, että pohjoisen pikkukaupungin asukkia alkaa vähän ärsyttää.

Yhä suurempaa, korkeampaa, kiiltävämpää ja lasisempaa bisnestornia nousee keskustaan uudisrakennus kerrallaan.  Erityisesti itäisissä ja eteläisissä kaupunginosissa on käynnissä melkoinen demografinen muutos. Nostokurjet hallitsevat maisemaa erityisesti uusilla trendialueilla kuten Shoreditch tai Elephant & Castle. Raha puhuu ja `tavallisten` työtätekevien ihmisten elämä valuu keskustasta kaiken aikaa kauemmas. Jäljelle jää bisnesmaailma ja turistit.

Lontoo yritti siis hurmata kävijänsä kimalluksella ja kristalleilla. Mutta ihan niin kuin missä tahansa muussakin pitkässä suhteessa, satunnaista samppanjaa tärkeämpää on arkiset asiat, kuten aamukahvi. Ja löytyihän sieltä kaiken kimalluksen ja glitterin alta tälläkin kertaa se arkinen, tuttu ja kotoisa Lontoo.  Siinä Lontoossa katsotaan yhdessä jalkapalloa kantapubissa ja ruokaillaan kadulla. Kadulla eksyneen näköiselle tullaan tarjoamaan apua ja lounaskonsertissa pistäydytään kesken päivän, ostoskassien ja ulkovaatteiden kanssa. 

Budjettimatkailijan Lontoossa voi sadetta paeta ilmaisiin museoihin tai istumaan tuntikausiksi kahvilaan 99 pencen kahvin kanssa. Halpaa huvia on myös kadulla tai julkisissa liikennevälineissä kaikenlaisten `kummallisuuksien` bongailu. Oikeaan talvipukeutumiseen tottuneena ei sitten millään meinaa tajuta esimerkiksi turkispipon ja paljaiden säärien yhdistelmää.

Yritykset pyrkivät osoittamaan yhteiskuntavastuutaan ja sosiaalista omatuntoa monin eri tavoin. Useammallakin isolla ketjulla näkyi olevan käynnissä asunnottomuuteen liittyviä hyväntekeväisyysohjelmia. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että asunnottomuus on prinssi Williamin myötä noussut äärimmäisen trendikkääksi sosiaalisen toiminnan alueeksi.   Suurkaupunkia arkisimmillaan oli kun näin Big Issue –myyjän kurkistavan kadulla kerjäävän miehen paperimukiin ja tipauttavan sinne kolikoita omasta taskustaan. Köyhä antaa vähästään, paha ei paljostaan.

PS. Kaupungin trendikkäin koirarotu näytti muuten olevan englanninbulldoggi. Niitä riitti katukuvassa vaikka miten. Pyöriiköhän brittitelevisiossa uusintana Koira haudattuna? Niin ja pipossa pitää ehdottomasti olla turkistupsu!

PS 2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin `kimallus` makrotex-haasteeseen. Käy linkistä katsomassa muiden toteutuksia teemasta.

Ei osoitetta > ei pankkitiliä?

Olisiko pankkimaailman aika päivittää esikuviaan?

Minulla on vielä muistissa aika jolloin me kaikki tässä yhteiskunnassa osallistuimme tukitoimiin, joilla  pelastettiin pankkeja oman holtittoman liiketoimintansa seurauksilta.  Samanaikaisesti pankit surutta kyykyttivät omia asiakkaitaan; nyhtivät irti luotonsaajilta mitä saivat ja siinä samalla ajoivat pelastuskelpoisiakin yrityksiä ja yksityishenkilöitä konkurssiin ja velkakierteeseen. Mitään suuren suurta muutosta ajattelutavassa en ole pankkimaailmassa havainnut näiden aikojen jälkeenkään. Kaikesta finanssialan lisääntyneestä valvonnasta huolimatta suhtaudun siis edelleen kovasti skeptisesti pankkimaailman moraaliin.

Ja näköjään syystä.

Suomessa on voimassa luottolaitoslaki, jonka perusteella asiakkaalla on oikeus peruspankkipalveluihin. Peruspankkipalveluihin katsotaan siis käyttötili ja maksukortti, ei edes verkkopankkitunnuksia. `Talletuspankki saa kieltäytyä tavanomaisen talletustilin avaamisesta ja tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntämisestä taikka maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamisesta vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta. Kieltäytymisen peruste on ilmoitettava asiakkaalle.` (Tämä on suora sitaatti lakitekstistä).

Nähtävästi jotkut isot pankit tulkitsevat painavaksi perusteeksi sen, että asiakkaalla ei ole asuntoa vaan poste restante osoite. Ja vaikka saisi peruspankkipalvelut on pankilla oikeus kieltäytyä antamasta niiden käyttöön verkkopankkitunnuksia.  Itse en osaa edes kuvitella miten hankalaa elämä ja viranomaisten kanssa asioiminen olisikaan ilman mahdollisuutta tunnistautua pankkitunnuksilla. Vaan monelle suomalaiselle se on täyttä todellisuutta.

Samaan aikaan erään ison oranssin pääkonttorin viestintäosastolla on sorvattu arvot, jonka mukaan kyseinen pankki on  `ihmistä varten, ja aito välittäminen ihmisistä - niin asiakkaista kuin työyhteisön jäsenistä - on lähtökohta toiminnalle. Meitä on helppo ja miellyttävä lähestyä, meillä ihminen kohdataan arvokkaana ja tasavertaisena yksilönä. Ihmisen arvostus näkyy kaikessa toiminnassa. Toimimme esimerkillisenä ja eettisesti vastuullisena yrityksenä.`

 Voi yhden kerran, aina ei arvot ja käytäntö kohtaa.