Toinen hankkimistani kaatopaikkakuntoisista nojatuolinkuvatuksista
pääsi viikonloppuna maalikäsittelyyn. Nojatuolin kangas oli järkyttävästä likaisuudestaan
huolimatta muuten lähes uuden veroinen, mutta pikimusta lika ei hievahtanutkaan
millään kotikonstilla, joten maalaaminen ei tuntunut enää yhtään turhan äärimmäiselle vaihtoehdolle.
Sekoitin valkoisen Remontti-ässän joukkoon
kipsijauhetta ja laimensin reilusti vedellä. Sekoitus näytti vähän turhan puhtaanvalkoiselle,
joten tipautin joukkoon ihan pienen tilkan ruskeaa maalia, ja kas, sävy oli
aika lailla sama kuin tuolin alkuperäinen väri (sen verran kun sitä oli edes
lian alta nähtävissä).
Tavallista arkea blogin Katin ohjeissa sanotaan, että
maali kannattaa laimentaa vedellä lähes maitomaisen ohueksi. Uskoinko
kokeilematta? En. Ensimmäisen
maalauskerroksen maali oli siis ihan liian paksua, ja siksi maalausjälkikin aika
tönkköistä. Maalin kuivuttua hioin kevyesti pinnan hiekkapaperilla ja sivelin
uuden kerroksen rutkasti laimennetulla maalisekoituksella.
Uudenveroinen ei
tuoli ole, mutta ei ole täällä muukaan sisustus sellaista.. Tuolin pinnasta
tuli aika kova, vähän nahkaa, säkkikangasta tai karheaa pellavaa muistuttava. Jos pinta tuntuu liian karhealle, voi
tuolin päällä pitää vaikka lampaantaljaa. Nojatuoli jää olohuoneeseen lukutuoliksi,
sen tieltä sai väistyä muualle farkkukankaalla päällystetty vanha 60-lukulainen
kaunokainen, joka on muuten ihana, mutta ei lukemiseen.
Tämä tuunattu tuoli joutuu hakemaan uuden paikan talossa. |
Tuoleista toinen jää varastoon odottamaan käsittelyyn pääsyä. Ajatuksena
on pinnan raikastuksen jälkeen painaa tuoliin kuviointia sabloonalla tai
leimasimella, mutta ans kattoo... suunnitelma saa nyt rauhassa kypsyä.