DIY Itsenäisyyspäivän kynttilät

 

En tiedä olenko kokemukseni kanssa yksin, mutta korona-ajan myötä on monista perinteistä tullut jotenkin merkityksellisempiä ainakin meillä. Ehkä kyse on halusta pitää kiinni edes rippeistä `vanhoja hyviä aikoja`.  Yksi sellainen uuteen arvoon noussut perinne on itsenäisyyspäivän viettotavat.

 

… joka ikkunalla kaksi kynttilää….

 

Lapsuudessani itsenäisyyspäivän tärkeä perinne oli kynttilöiden sytyttäminen ikkunalaudoille tasan klo 18; juhlallisesti kello kädessä, minuutilleen. Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen tiirailtiin sitten ikkunasta naapureille päin, että palavathan kynttilät joka paikassa. Se oli sitä yhtenäiskulttuurin aikaa.

 

Kaksi kynttilää ikkunalaudoilla palamassa on pitkä perinne. Tarkalleen ottaen perinteessä ei aina ole ollut kyse Suomen itsenäisyyden juhlistamisesta vaan tapa on peräisin jo 1700-luvulta.  Kynttilöitä polttamalla on eri aikoina juhlistettu niin Ruotsin kuningasperhettä kuin jääkäriliikettä tai vastustettu venäläistämistoimia.  Suomen itsenäisyyden kunniaksi kynttilät ovat palaneet vuodesta 1927 lähtien. Tuolloin Itsenäisyyden liitto kehotti kansalaisia sytyttämään kaksi sinivalkoista kynttilää.  Kynttilöiden lukumäärä symboloi tietysti kotia ja isänmaata.

 

 

Sittemmin ajat muuttuivat. Erilaiset tunnelmavalot lisääntyivät. Tuli laiskuus; kun kerran jouluvalot tai kyntteliköt oli jo viritetty ikkunoihin niin juhlistakoot sitten samantein itsenäisyyttäkin. Itsenäisyyspäivästä tuli ylimääräinen vapaapäivä ilman sen kummempia `velvoitteita` tai sisältöä. Useimmille itsenäisyyspäivän perinteeksi on vallan mainiosti riittänyt  linnanjuhlien pukujen arvostelu. Jos aika on antanut periksi vielä Tuntemattoman sotilaan katsomisen, on siinä sitten itsenäisyyspäivän perinnettä ollutkin jo ihan yllin kyllin. Päivän on kukin käyttänyt juuri siten miten mieli tekee, luonut omat perinteensä päivän vietolle. Tai ollut viettämättä kokonaan.  Ja niinkin on ihan yhtä hyvä!

 

Tänä vuonna itselläni on ollut ajatus juhlallistaa uudelleen omaa itsenäisyyspäivämme viettoa. Ehkä vähän parempaa ruokaa? Lapsiperhearjen vuosina itsenäisyyspäivän ruoka kun saattoi hyvinkin hoitua noutopitsalla tai mäkkärillä. Tai ehkä sittenkin nuotiokahvit ja grillimakkara ulkoilmassa; siinä jos missä on suomalaisuuden parhaat jutut samassa paketissa.  Ajattelin myös palauttaa itsenäisyyspäivän kynttiläperinteen käyttöön vuosien tauon jälkeen.

 

DIY; sinivalkoiset kynttilät

 

Itsenäisyyspäivän sinivalkoisia kynttilöitä voi toki ostaa mistä tahansa kynttilöitä myyvästä kaupasta. Minulle tarkoitukseen kävisi vallan mainiosti ihan tavalliset valkoiset kruunukynttilät. Satuin kuitenkin lukemaan  Kaikki Paketissa -blogista näppärän uuden tavan värjätä kynttilöitä kaksiväriseksi.

 

Itsenäisyyspäivän kaksiväristen kynttilöiden tekemiseen tarvitaan vain valkoisia peruskynttilöitä, hieman vanhoja valkoisten kynttilöiden jämiä sekä pätkä sopivan väristä vahaliitua.

Kynttilänjämät ja murskattu pala sinistä vahaliitua sulatetaan metallipurkissa vesihauteessa. Sinne sitten dipataan valkoiset kynttilät. Helppoa ja nopeaa. Kaikki Paketissa -blogin pojat ovat tehneet vahaliiduilla kynttilöiden värjäämisestä selkeän videon, kannattaa käydä katsomassa.

 

PS. On sitä ennenkin Vintagentissa kynttilöitä värjätty. Polkkakarkkikynttilät syntyivät kalkkimaalilla spreijaamalla

 

DIY; tähti puutikuista

Erilaisia puisia tähtiä tuntuu vilahtelevan joulun ajan kuvissa aika lailla. Pari joulua sitten innostuin askartelemaan kahvinsekoitustikuista koottuja tikkutähtiä (niistä tähdistä lisää tarinaa täällä). Ne silloiset puutähdet olivat todella helppotekoisia ja kivan herkkiä ikkuna- tai seinäkoristeena. Niin keveitä, että olivat ikkunassa lähes huomaamattomat. Ehkä siksi ovatkin saaneet roikkua meillä esillä kesät-talvet.

Tämän joulun DIY-projekti; uudet puutähdet ikkunoihin. Jep, pitää laskea vielä hivenen alemmas..

Keväällä tuli aikamoinen ilouutinen kaikille tuunaajille ja erityisesti nukkekotiharrastajille, kun monikäyttöiset puutikut palasivat Bilteman valikoimiin.  Puutikut ovat kokoa noin 260 x 15 mm. Tikut myydään kolmen kilon pusseissa.

Kiitos Biltema, kun palautitte puutikut valikoimaan askartelijoiden iloksi.

Siispä tämän joulun DIY-suunnitelma oli tehdä ikkunoihin puutähdet astetta isommista tikuista. Tähden kokoamisessa ei kahvinsekoitustikuista koottujen tähtien lay-out käynyt päinsä, koska nämä Bilteman tikut ovat sen verran paksuja, että tähden keskiöön olisi tullut liikaa syvyyttä. Siksi toteutustavaksi valikoitui viisisakarainen avoin tähti. Kokosin tähdet kuumaliimalla, puuliimakin olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin. Kokoamisvaiheessa saa käsi olla aika vakaa, että tähti pysyy kuosissaan. Apuna olisi tietysti voinut käyttää myös pyykkipoikia.

Kahvinsekoitustikuista tehty puutähti (Katso täältä lisäkuvia)

Bilteman puutikut on valmistettu ylijäämäpuusta, joten koko ja ulkonäkö saattaa vaihdella pussin sisällä jonkin verran.  Kolmen kilon pussillinen puutikkuja maksoi muistaakseni jotain plus/miinus seitsemän euroa (itse ostin ja maksoin tikut, kehun kyseistä tuotetta silkasta tuunaajan ilosta).

Kahvinsekoitustikuista tehdyt puutähdet saivat uuden sijoituspaikan keittiön ikkunasta

PS. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin koriste-aiheiseen makrotex-haasteeseen. Käy katsomassa täällä miten muut ovat aihetta käsitelleet.

 

Uunipellin uusi elämä - kranssi pajunkissoista

Erilaisten kranssien tekeminen on hyvä tapa harjoitella kädentaitoja ja toteuttaa luovuutta. Materiaalit ovat pääosin halpoja tai ilmaisia eikä tekemiseenkään yleensä kulu montaa tovia. Lopputuloksenkaan ei tarvitse joka kerta olla ihan just täydellinen, koska luonnonmateriaaleista tehty kranssi on hetken tähti, joka joutaa  vaihtumaan usein vuodenaikojen ja inspiraation myötä.

Tämänkertaisen pajunkissakranssin pohjana toimii rikkinäisestä pölykapselista napattu metalliympyrä, johon on kiinnitetty rautalangalla pajunoksia nippuina. Sekä metalliympyrä, että pajunoksien kiinnittämiseen käytetyt rautalangan pätkät ovat olleet käytössä jo monessa kranssissa ja kun aika ajaa tästä ovikranssista ohi,  kerään ne jälleen talteen odottamaan seuraavaa toteutusta.

Hennon herkät pajunkissat tuntuivat kaipaavan seurakseen lisää volyymia tai voimaa. Siksi tein niille taustan vanhasta, ruosteen takia käytöstä poistetusta uunipellistä.  Uunipeltiin voi liidulla kirjoittaa jonkin tervetulotoivotuksen, tai vaikka taloudessa asuvien nimet.

Vintagentin historiaan mahtuu melkoinen määrä eri tavoin toteutettuja kransseja, joista osa on kerätty oheiseen kollaasiin. Kuvan alta löytyy  linkit kuhunkin postaukseen.

1. Syksyinen kranssi koristeomenoista

2. (Ei-niin-ehkä-ekologinen) kloriitilla valkaistu käpykranssi

3. Parsimiskelvottamat villasukat pyörähtivät keräkranssiksi 

4. Saiko ruualla leikkiä, hernekranssi

5. Bling-överit merisuolalla toteutettuna

6. .. on työnämme ja huvinamme vain terhojen nyt haku..

7. Musta on uusi valkoinen

8. Syyssydän orapihlajan marjoista

9. Roskajuoksun sivutuotteena hortensiakranssin ainekset talteen

10. Kranssi kahvinsekoitustikuista

11. Väriterapiaa syksyn lehdistä

12. Pala metsää

Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin huhtikuu-aiheiseen makrotex-haasteeseen. Käy tästä linkistä    katsomassa mitä muiden kuvahaasteeseen osallistuvien huhtikuuhun kuuluu.

Hyvää pääsiäistä poikkeusajoista huolimatta!!

DIY; tikuista asiaa

Olen monesti miettinyt, mitä kaikkea kivaa sitä voisikaan askarrella kahviloiden puisista kahvinsekoitustikuista.  Parin viikon takaisella Lontoon matkalla ohjeistin miehen ja tyttären joka kerta kahvilla käydessämme ottamaan mutta jättämään käyttämättä sekoitustikun kahvinsa kera. Kummeksuen, mutta kuuliaisesti toimivat pyydetysti  ja niinpä Lontoon matkan lähes ainoana tuliaisina kotiutuikin melkoinen kasa eri kahviloiden puutikkuja.

En ole mitenkään erityisen henkinen tai millään lailla `valaistunut` ihminen enkä ole koskaan tuntenut mitenkään omakseni ajatusta vetovoiman laista.  Siinähän on periaatteessa kyse uskosta, että maailmankaikkeus toimittaa elämäämme asioita, joita me sinne ajatuksillamme tilaamme.  Kun tarpeeksi vahvasti ja toistuvasti ajattelee jotain haluamaansa asiaa sekä visualisoi mielessään toivomaansa lopputulosta, niin universumi toimittaa tilauksen perille että  napsista vaan.  Muistaakseni sinkkuelämässä oli jakso, jossa Charlotte koetti positiivisten ajatusten voimalla löytää itselleen aviomiehen. Kun universumilta sitten jäi pikatilaus toimittamatta perille, totesi elämäntapavalmentaja tylysti, ettei Charlotten tahtotila ja ajatukset olleet riittävän positiiviset universumin kuultavaksi.  Ihan oli oma vika, että pysyi edelleen sinkkuna.  

Vetovoiman lain mukaan hyville ihmisille siis tapahtuu hyviä asioita. Elämän huonot asiat olet itse aiheuttanut itsellesi negatiivisilla ajatuksillasi tai epäuskolla. Pelkkää potaskaa siis, mutta aika yleistä ajattelua monissa elämäntaito-oppaissa. Eikä pelkästään jossain kaukana  jenkkilässä, kyllä tämänlaiselle ajattelumallille  löytyy Suomessakin markkinoita.

Noh, olipa vetovoiman laista mitä mieltä tahansa, niin ehkä minä sitten vaan yhdistin lontoolaiseen kahvilakulttuuriin (täällä siitä muuten aiempi postaus) niin paljon myönteistä ajattelua, että universumi päätti muistaa minua pienellä lahjalla. Matkamme aikana nimittäin peräti kaksi lukulistallani olevaa blogia (Kaikki Paketissa  ja Romuaarteeni) postasivat puutikuista tehdyn tähden ohjeet.  Siispä näitä tähtiohjeita mukaillen tein itselleni kahvitikuista tähdet. Tikut riittivät juuri kahteen hieman erikokoiseen tähteen. 

Ajattelin ensin ripustaa tähdet ikkunaan tai laittaa pöytäkoristeeksi, mutta toistaiseksi tähdet päätyivät ruokahuoneen seinäkoristeeksi. Tämän askartelun hinta oli melkoisen pyöreät o euroa  (jos nyt ei niitä lukuisia kahvilakäyntejä lasketa mukaan, ja eihän niitä nyt tietysti lasketa).

PS. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin ylemmän tähden yksi keskitikuista on selvästi tummempi kuin muut. Ihan itse unohdin oman sääntöni ja yhden kerran (!) hajamielisyyksissäni hämmentelin tikulla kahviani.

DIY, luurankolehdet

Törmäsin viikonloppuna pinterestissä koristeluideaan nimeltään skeleton leaf. Kyseessä on siis lehti, joka on poistamalla lehtivihreä saatu hauraan läpinäkyväksi, lehden rakenteen paljastavaksi. Tällaiset luurankolehdet ovat nähtävästi käytettyä materiaalia korttiaskartelijoiden ja skräppäreiden keskuudessa ja skeleton leafeja voikin ostaa monista askartelukaupoista. Netistä löytyi englanniks useita ohjeita, miten tämänlaisia luurankolehtiä voi tehdä itse. Suomeksi en oikein löytänyt kunnon ohjeita siitä, miten kasvien lehdistä poistetaan lehtivihreä. Lyhykäisyydessään juttu menee näin:

Valitse käsiteltäväksi suuria ja vahvoja , mielellään vähän vahamaisen oloisia lehtiä. Itse tein sen virheen, että tiputin pataan kaikkia mahdollisia erilaisia lehtiä pihalta. Pienet ja pehmeät lehdet eivät kestäneet käsittelyä, vaan muussaantuivat käyttökelvottomiksi. Vaahteranlehdet puolestaan onnistuivat  hyvin, samoin kuin villiviinin lehdet. Tammen lehdet osoittautuivat hyvin vahvoiksi ja olisivat kaivanneet vielä pidempää käsittelyä.

Laita lehdet kattilaan ja kaada päälle noin 1 osa pesusoodaa ja 5 osaa vettä. Älä käytä ruokasoodaa, niin monipuolinen kuin se onkaan, tähän juttuun se ei käy. Anna lehtien porista kattilassa pienellä lämmöllä vähintään puolitoista tuntia, ehkä vähän kauemminkin jos maltat.

Siirrä lehdet varovasti kattilasta toiseen astiaan ja kaada päälle tilkka kloritea. Anna vaikuttaa ehkä noin parikymmentä minuuttia, lehdet vaalenevat kyllä ihan silmissä. Viimeksi huuhtele lehdet varovasti kämmenellä juoksevan veden alla. Toisissa ohjeissa neuvotaan valkaisuainekäsittelyn sijaan harjaamaan lehdet puhtaiksi lehtivihreästä pehmeällä hammasharjalla, mutta tätä tekniikkaa en tohtinut kokeilla vaan luotin vähemmän luonnonmukaiseen tekniikkaan.  Anna riisuttujen lehtien kuivua rauhassa, aseta päälle vaikka pala talouspaperia estämään kipristymistä. Itse kehystin  lehdet samantien.

On tämä lehtien viherpesu suoraan sanottuna melko pölhöä puuhaa, mutta saatanpa toistekin vielä kokeilla pestä lehtiruotia näkyville. Ehkä joillain sisäkasvien lehdillä, onnistuisikohan peikonlehden käsittely? 

Jos työ herkkua ois...

Siskon viime vuonna roskalavalta löytämät työkalut olivat päässeet pahasti ruostumaan. Joku vähemmän optimistinen tyyppi olisi kyllä jättänyt moiset ruosteiset työhalujen karkottajat poimimatta talteen. Mitäs näille voisi tehdä vai pistetäänkö suosiolla metallinkeräyksen luukusta sisälle?

Oli kyllä tosi lähellä, että vehkeet olisivat  päätyneet metallinkeräykseen, mutta sisko päätti kuitenkin vielä kokeilla puhdistamista. Hän hioi ensin porakoneeseen liitetyllä teräsharjalla ruosteet pois niin hyvin kuin kykeni. Hionnan jälkeen maalipinta valkoisella metallilakkamaalilla ja lopuksi koristelu  servetinpalasilla. Koristeiden päälle vielä tirppa väritöntä lakkaa.  Ja kas, ei ole työilo ainakaan välineistä enää kiinni…

Ei nämä työkalut ehkä ikuisesti näin herkullisen söötteinä säily. Se on kuitenkin varmaa, että sen minkä kestävät, antavat kyllä töihin ruosteläjiä enemmän lisäbuustia.  Voihan se työkin olla herkkua kunhan vaan on kivat välineet.

Viikonloppuja! Täällä maalataan olohuoneen seinää. Maali on jo ostettu, nyt vaan pitäisi päästä inspiraatiosta toteutusvaiheeseen..

Tämä olkkarin punainen seinä lähtee nyt !!
Ihan viileänvaalea ei ole  uusikaan väri, mutta jos nyt kuitenkin pikkaisen vähemmän
värikylläiseen suuntaan mentäisiin..

Kynttilän maalaaminen kalkkimaalispraylla

On se vaan ihmiskunnan arkisten keksintöjen parhaimmistoa, nimittäin  spraymaali.  Spreijaamalla kun  saa hyvää maalipintaa helposti ja halvalla.  Ei liuotinaineiden miettimistä, eikä pensselin etsimistä, saatikka pesemistä.  

Toisaalta tuunaajan ja tee-itse-ihmisen suurimpia trendejä viime vuosina on ollut kalkkimaalit, joilla saa maalattua kivasti vintagehenkistä  mattapintaa käytännössä pinnalle kuin pinnalle. Kalkkimaalibuumi on tähän mennessä kiertänyt Vintagentin osoitteen. Sen yhden kerran kun kalkkimaalilla nojatuolia maalasin, valmistin maalin itse sekoittamalla remontti-ässää ja kipsijauhetta. Kaiken aikaa kuitenkin on kalkkimaalien kauniit sävyt ja monikäyttöisyys houkutellut.

Eipä ollut siis ihme, jos meinasi mopo karata käsistä kun löysin nämä kaksi asiaa yhdistettynä. Viime viikonloppuna Lohjalla käydessä bongasin Mintun kulma -nimisen kivijalkapuodin hyllystä Pintyplus- merkkistä kalkkimaalisprayta. Värikartasta löytyy 19 toinen toistaan kivempaa väriä. Pidin maltin, ostin vain pullollisen haalean turkoosin väristä kalkkimaalisprayta.

Varastossa ollut pieni puinen lokerikko pääsi samantien kotiin tultua käsittelyyn. Tiedättekö sen tunteen kun maali on korkattu ja katse vaeltaa ympäriinsä hakien lisää kohteita?  Juuri silleen tässä kävi.  Siispä etsimään jotain pientä ja erilaista materiaalia olevaa maalattavaa. Löytyi  hiekkalaatikkoleluksi tarkoitettu ja parhaat päivänsä nähnyt muoviauto.

Pintyplusspraymaalarit -ryhmästä  (kyllä, tälle jutulle on ihan oma sivustonsa fb:ssa) löysin vinkin kynttilöiden maalaamisesta kalkkimaalispraylla.  Tätä oli pakko kokeilla. Eihän se voi toimia, savuttaa tai nokeentuu tai paljastaa maalaamattoman pinnan rumasti palaessaan…  Vaan kyllä toimi  kalkkimaalispray ihan täydellisesti kynttilän pinnassa.  Piti polttaessa maalatun pinnan kauniina eikä haissut eikä paljastanut alta valkoista kynttilämassaa. Hitsit kun olisin ostanut harkitsemaani vadelmanpunaista sprayta, niin olisi voinut teipin avulla suhautella polkagris-kynttilöitä joulukattaukseen.

Mitkään tekstissä olevat linkit eivät ole kaupallista yhteistyötä, vaan ihan omasta ilosta linkitettyjä juttuja. Maalin ostin ihan omalla rahalla ja maalauskohteet ovat talouden vanhaa rojua. Paitsi kynttilä ja kuvissa näkyvä kynttilänjalka jotka ovat tuore joulukalenterivoitto Kaisalta Unelmoiden ja haaveillen -blogista.

EDIT: Kysäisin  maahantuojalta tuotteen mahdollisesti sisältämistä liuottimista ja sain vastauksen, että tuote on vesiliukoinen eli ei sisällä myrkyllisiä liuottimia. Tuote on myös CFC-vapaa eli ei rasita otsonikerrosta.
T

DIY; korkkimaljakko

Tämä on se viikko kun kauppareissulla  oranssi väri hyökkää päälle ja kunnolla. Eikä siinä mitään, antaa tulla vaan, oranssi on värinä ihan paras!!

Tähän asti olen onnistunut vastustamaan pilkkopimeässäkin-hohtavat oranssiset sokerikuorrutemunkit ja muut halloween-herkut sekä krääsäkoristeet. Lempiväristä huolimatta halloween näkyy tässä talossa vielä vähemmän kuin esimerkiksi vappu.

Kassalla kuitenkin itsehillintä petti ja koriin tippui kimppu oranssisia krysanteemeja. Kotona kukat näyttivät jotenkin vaisuilta tavalliseen lasimaljakkoon aseteltuina. Kaapissa oli vielä puolikas Jyskin korkkitabletti jäljellä, niinpä krysanteemit päätyivätkin itsetehtyyn korkkimaljakkoon. Pöytätabletista leikattu suikale on ihan vaan pyöräytetty kuumaliimalla lasisen kurkkusäilykepurkin ympärille. Siinäpä koko homma lyhykäisyydessään.

Hyvää Halloweenia vietittepä sitä sitten isosti tai pienesti.

DIY; Kirjan kannet kiinni

Lukeminen on kuulemma yksi tämän ajan vahvoista megatrendeistä.  Ehkä onkin – ainakin osalle ihmisistä. Tosin lukeminen tuntuu myös vahvasti polarisoituvan. Todellisten lukuharrastajien vastapainoksi löytyy entistä enemmän  ihmisiä jotka eivät ole koskaan kirjaa vapaaehtoisesti avanneet – eivätkä avaa!

Lukemisen sijaan kirjan arvostus tuotteena tuntuu menevän pelkkää alamäkeä.  Ainakin kirjojen omistaminen  on selkeästi laskeva trendi.  Ostaminenkin on muuttanut muotoaan ja kirjasta on tullut kertakäyttötavaraa; kulutustuote joka ostetaan nopeaan ja josta halutaan nopeasti myös eroon.

Kaukana menneisyydessä on ne ajat, jolloin nuoren parin ensi kotiin ostettiin arvokalusteeksi kirjahylly ja siihen sitten metrihintaan tietty mittamäärä  klassikkokirjoja.

Appivanhemmatkin ovat tainneet aikanaan asioida metrikirjakauppiaan kanssa.  Niinpä kotiimme  on aikoinaan kulkeutunut pari metriä ulkoasultaan yhtenäisiä klassikkokirjoja ála Mann, Hugo, Flaubert, Zola, Bronte yms yms.  Vahvasti veikkaan ettei kukaan ole koskaan avannutkaan näitä hyllystämme löytyviä klassikoita, en minä ainakaan.. 

Miten ihmeessä kirjat ovat sitten onnistuneet säilymään hyllyssä tähän asti? Nolo tunnustaa, mutta ihan vaan koska ne ovat selyksestään niin mahdottoman kauniita ( ja näyttävät sivistykseltä). 

Jos kerran ulkoasu on kuitenkin kyseisten kirjojen suurin (ainoa?)  arvo, niin ehkä on sitten aika laittaa ulkoasu töihin pelkän hyllyssä makuuttamisen sijaan.  

Gustave Flaubertin Madame Bovary näytti juuri sopivan paksuiselle romaanille, jotta kansista voisi tehdä kivan suojakotelon tabletille ihan vaan vetoketjun lisäämällä. Emma Bovaryn romantiikannälkäinen elämä sai siis väistyä, ja jäljelle jäivät (aivan kuten Emma Bovaryn elämässäkin) pelkät kuoret. Vetoketju on liimattu kuumaliimalla mahdollisimman lähelle sisäkannen reunaa – nähtävästi paikoin liiankin lähelle koska liima on osin tursunnut näkyviin. Toinen oppi ensi kertaa varten on, että kannattaa valita vetoketju joka aukeaa kokonaan, jolloin vetoketjun liimaaminen paikalleen helpottuu hurjasti.  

Pitäisiköhän tehdä kirjakotelo myös miniläppärille, kirjahyllystä löytyi  Sarasvuon Sisäinen sankari..

Nokipainanta

Tulin vain nopeasti huikkaamaan kivasta syksyisestä tekniikasta, mihin törmäsin Lumisiivet -blogissa. Nimittäin nokipainannasta. 

Syksyllä olisi kiva ikuistaa kauniita lehtiä painamalla niitä paperille, kartongille tai kankaalle. Pullo- tai kangasvärejä käyttämällä lopputulos muistuttaa kuitenkin useimmiten päiväkotiaskarteluja kuin kaunista herbaariota.

Noella painamalla lehden muoto, rakenne ja yksityiskohdat toistuvat niin tarkasti, että herkän kaunis painojälki on sellaisenaan kehystämisvalmis. Tai käytettävissä vaikka kutsu- tai paikkakorttien materiaaliksi.

Siispä nokeamaan.

Painamisessa tarvittavaa nokea saa näppärästi kun levittää hieman ruokaöljyä kaakelilaatan pinnalle. Tämän jälkeen laattaa kuumennetaan kynttilän liekissä, jolloin öljytty pinta mustuu.

Lehdet sitten  sivellään tai tuputetaan alapuolelta tällä noella. Noettu lehti painetaan halutulle alustalle, esimerkiksi kartongille tai vaikka kirjan sivulle. Myös vanerille  voi nokipainaa. Tässä vaiheessa kannattaa panna lehden päälle pala talous- tai leivinpaperia ja silitellä varovasti lehteä alustaansa.  Noen joukossa on sen verran öljyä, että noki imeytyy  painoalustana käytettyyn materiaaliin eikä tahraa tai leviä.

Tästä se lähtee; lehtiherbaarion koostaminen. 

Rumankaunis diy

Meillä ei tunneta mitään erillistä kynttiläkautta, vaan kynttilöitä ja tuikkuja poltellaan läpi vuoden. Ulkona ja sisällä. Näin loppukesästä terassille ja parvekkeelle on tarjolla jos jonkinlaista lyhtyä ja kynttiläpurkkia. Sitä paitsi hämärässähän kaikki kissat ovat harmaita ja kynttilälyhdyt tunnelmallisia eli kynttilänkajo on kaunis ihan miten arkisessa purkissa tahansa.

Elokuun pimenevät illat houkuttivat kuitenkin tekemään muutamia uusia tuikkupurkkeja pöydällä käytettäväksi. Kaapissa oli pino Ikean tuoksukynttilöiden jäljiltä jääneitä laseja. Kun sitten ruokakaapista osui silmään aikapäiviä vanhaksi mennyt pakkaus mungpapuja, oli homman sävelet sitä myöten selvät. Taas aletaan leikkiä ruualla. Edelliset ruokaa ja sisustusta yhdistävät tuotokset löytyvät täältä ja täältä.

Halusin kuitenkin, että purkki hohtaa kynttilän valoa lävitseen vähän joka suuntaan, ei siis vain suuaukosta ylöspäin.  Pelkkä spraymaalaaminen ei siis ollut vaihtoehto, vaan maalipinta piti saada jotenkin osittain läpinäkyväksi.  Siispä konstiksi valikoitui ennestään tuttu ( täällä siitä enemmän)  tee-se-itse köyhänhopeointi. Siinä maalattava lasipinta suihkutetaan ensin veden ja etikan sekoituksella (about puolet ja puolet). Päälle suhautetaan spraymaalia. Jos köyhänhopean efektiä koettaa saada aikaiseksi, silloin maalina toimii parhaiten kromispray. Maalin päälle voi suihkutella vielä uudelleen etikkavettä kuvioinnin lisäämiseksi. Ylimääräiset nesteet ja ilmakuplat taputellaan varovasti talouspaperin palasella.

Laseista yhdelle tein kromimaalilla köyhänhopeoinnin. Yksi sai kultakuorrutteen ja pari pavuilla koristeltua lasia osuivat metallinsinisen spraypullon alle. 

Nuista sinisistä tuotoksista toisen pavut on kiinnitetty (yritetty kiinnittää) kuumaliimalla, minkä vuoksi papukoristeita on aika harvakseltaan.  Kaltaiselleni lyhytpinnaiselle ihmiselle yhdistelmä jossa olisi pitänyt samanaikaisesti olla sekä nopea että tarkka, oli liian iso vaatimus. Siksipä seuraavassa kokeilussa siirryin sivelemään lasin pinnalle erikeeperiä, jonka jälkeen kierittelin lasin kauttaaltaan papupurkissa. Purkkia ei kannata laskea heti pöydälle, koska silloin pavut valuvat alaspäin, vaan lasia täytyy malttaa käännellä kädessä kunnes liima on suurin piirtein kuivunut.

Jos kaipaat hienomotorisia harjoituksia, niin koitapa ensin tehdä kuumaliimalla jokin kuvio lasin kyljeen ja vuorata se sitten pavuilla tai jollain.  Ruoalla ei saisi leikkiä, mutta vähän kyllä  houkuttaisi seuraavan lasipurkin kohdalla kokeilla minkälainen pinta tulisi riisinjyvistä..

Käytössä oleessaan nämä tuikkupurkit ovat minusta kauniita.  Väliajat saavat kyllä viettää visusti kaapissa, koska ei siitä mihinkään pääse, että päivänvalossa nämä ovat kyllä aika rumia. Vaan kuulemma rumankaunis on uusi trendi. 

Vintagentti pakkaa nyt kasan kirjoja ja tuikkukynttilöitä kassiin ja lomailee elokuun loppupuolelle asti.  Kauniita loppukesän päiviä ja pimeneviä iltoja!