Leikkimökistä kesäkeittiö

Perinteisessä leikkimökissä kuuluu kai olla kuisti.  Niinpä meidänkin leikkimökkiin sellainen aikanaan tehtiin. Tuoreena äitinä kuvittelin juovani pikkiriikkisellä kuistilla iltapäiväkahveja lasten leikkejä seuratessani.  No, niitä nukkevauvojahan ulkoilutettiin siihen tahtiin ettei kuistilla mitään kahvia koskaan voinut nauttia. Täydellinen turhake koko kuistinmokoma.

Enää vuosiin ei kukaan ole keittänyt voikukkakahveja tai leiponut hiekkakakkuja leikkimökissä. Niinpä pelkäksi romuvarastoksi muuttuneen mökin oli aika saada uusi elämä.  Itse mökin ja kuistin välinen seinä poistettiin ja kuisti laudoitettiin alaosasta umpinaiseksi. Kuistin yläosa koottiin sekalaisista ikkunaruuduista. Alkuperäisenä ideana oli tehdä iso liukuovilla avautuva kulmaovi terassin suuntaan. Sopivaa liukuovimateriaalia ei kuitenkaan tullut vastaan. Koska ideana oli tehdä muutostyöt suurin piirtein nollabudjetilla, piti oven kohdalla tehdä kompromissi ja tyytyä lasi-ikkunasta koottuun perinteiseen ovimalliin.

Leikkimökin alkuperäisestä vihreästä väristä piti ehdottomasti päästä eroon. Suunnitelmissa oli tuoda rakennus nykyaikaan mustalla värillä. Maalikaupassa meni kuitenkin pupu pöksyyn enkä rohjennut valita täysmustaa maalia. Arkajalkana päädyin ostamaan vähän- sinne-päin -värin eli graffitinharmaata maalia. Nappasin kännykällä värimallin koodista oikein kuvankin, siltä varalta että tarvitsee vaikka tulla ostamaan lisää maalia.

Vaan kuinkas sitten kävikään… maalausta aloitellessa ilmeni ettei väri ollut lainkaan sitä mitä kuvittelin ostaneeni vaan perinteistäkin perinteisempi siniharmaa (a.k.a.  maailmantylsinväri).  Purnasin mutta maalasin ja  kyseenalaistin omaa värisilmääni. Ja ihan syystäkin; ei ole ensimmäinen kerta kuin maalikaupan värivalintani on mennyt totaalisen pieleen.

Tovin maalattuani tarkastin kuitenkin maalipurkin koodin ja väärähän se oli. Mitä nyt? Fiksua olisi ollut mennä takaisin maalikauppaan ja sanoa, että sävy on väärä.  Vaan entä jos olen itse ollut epätarkka ja onnistunut jotenkin osoittamaan väärää värimallia kohti? Ei kehtaa mennä valittamaan. Menen siis toiseen maalikauppaan ja ostan pikkupurkin mustaa maalia, sekoitan ne keskenään ja toivon parasta. Ei ehkä paras mahdollinen suunnitelma mutta sillä edettiin. 

Seuraavassa maalikaupassa kerroin saaneeni (toisesta liikkeestä)  purkillisen väärää väriä.  Myyjä todella paneutui ongelmaani ja pohti miten väärä väri saataisiin muunnettua mahdollisimman lähelle haluamaani lopputulosta. Väriä päädyttiin syventämään lisäämällä joukkoon tilkka mustaa väripigmenttiä.  Ja hitsit, sehän onnistui. Nyt väri on juuri sopiva. Ei enää leikkimökin värinen vaan kesäkeittiön musta.

Sisätiloissa riittää vielä vähän hommia, mutta siellä värimaailma tulee olemaan valkoista ja puunväriä. Siis jos onnistun maalikaupassa sohimaan oikeita värimalleja kohden. 

Diy; Terassipöytä valoisaks kevääks, lämpimäks suveks

Ihana huhtikuinen aurinko ja lämpö!

Pihahommia tulikin sitten paiskittua läpi viikonlopun.

Jos ihan totta puhutaan niin aurinkoakin enemmän meitä taisi ulkotöihin vetää sosiaalinen paine; meidän piha saattaa vähän erottua epäedukseen naapureiden hoidettujen tilusten keskellä.  Vaikka kukaan ei ole sentään tähän mennessä ilmiantanut meitä ympäristörikoksesta, oli korkea aika siistiä ja somistaa ulkotiloja sekä haravoida maata näkyviin.

Ensimmäisenä pystytettiin terassikatos.  Terassin viime vuotinen pöytä oli talven yli varastoituna ulkona pressun alla eikä vetinen sää ollut tehnyt sille yhtään hyvää, vaan pöydän vanerilevy oli esille kaivettaessa kuprulla ja pilkullinen.  Mies rakensi uuden terassipöydän parista höyläämättömästä lankusta ja kahdesta Ikean pukkijalasta, jotka jäivät opiskelijalapsen muuton yhteydessä ylimääräisiksi. Esitin tilauksen myös samaa sarjaa olevista istuinpenkeistä, mutta ne jäävät suosiolla ensi viikonlopun hommiksi.

Ulko-oven vieressä oleva puulaatikko sai päälleen keväisen asetelman, joka koostuu tiilenpaloista, kiuaskivistä, rikkinäisen saviruukun osista ja lasipurkkeihin tiputetuista narsisseista.

Joku innokas lumenluoja on talven aikana onnistunut rikkomaan pari saviruukkua, toiseen niistä siirtelin mehikasveja.

Äänestämässä käymisen jälkeen ehdin hyvin vielä lähimetsään kuvaamaan pajunkissoja ja sinivuokkoja. 

Kesäkauden ensimmäiset terassikahvit juotiin uuden terassipöydän ääressä juustopiirakan kera.

Yksi juttu jäi tänä(kin) vuonna vaivaamaan; miksi meillä ei käy virpojia ?? Varauduin pikkunoitien vyöryyn ostamalla suklaamunia vähintään kymmenelle ja vain yksi ainoa pikkunoita kävi ovella. Tiedän siis millä tänään herkuttelen, suklaaövereiltä ei kykene välttymään…. 

Ensi vuonna pystytän `Virpojat tervetulleita` -kyltin oven viereen.

EDIT: Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin Huhtikuu-makrotexhaasteeseen. Käy linkistä kurkkimassa miten erilaista voikaan kevään eteneminen olla eri puolilla Suomea..

Ei kahta samanlaista - ulkolyhty ikkunaruuduista, osa II

Yhdysvaltalaisen tutkijan Wilson Bentleyn onnistui 1900-luvun alkupuolella ensimmäisenä valokuvata tarkasti yksittäisiä lumihiutaleita. Kun homma sitten lähti sujumaan olikin Bentleyllä yhtäkkiä lopputuloksena 5000 kappaleen kokoelma lumihiutalekuvia. Niistä jokaikinen hiutale oli kuvaajan mukaan erilainen ja ainutlaatuinen. Asian todistamiseksi Bentley kokosi hiutalekuvat vielä valokuvakirjaksi.

Meillä on varastoituna kasa vanhoja kantti x kantti ikkunaruutuja karmeineen. Viime talvena mies teki niistä kynttilälyhdyn, joka sittemmin lähti lahjana eteenpäin. Täsmälleen samoista materiaaleista valmistui nyt pojan tekemänä uusi lyhty – mutta aikalailla erilaisen näköisenä. Saa nähdä kuinka monen erilaisen ikkunaruutulyhdyn valokuvakokoelma tästä vuosien saatossa muodostuukaan.

Tämänvuotinen ulkolyhty ikkunaruuduista

Viime vuotinen ulkolyhty ikkunaruuduista. Lisää kuvia ja juttuja viime vuotisesta lyhdystä löytyy TÄÄLTÄ

Tästä lähdettiin, aika moneen lyhtyyn on vielä materiaalia..

Niin siis se lumi; antaa tulla vaan. Kaikki 5000 + 1 erilaista hiutaletta ja enemmänkin. Ei voi tulla liikaa, kunnon lumitalvea odotellen..

Kuva Flickr.com

”Mikroskoopin avulla oli löydettävissä lumihiutaleiden ihmeellinen kauneus. Oli sääli etteivät muut voineet nähdä ja arvostaa tätä  kauneutta. Jokainen kide oli täydellisesti suunniteltu eikä koskaan toistunut. Ja kun lumihiutale suli, oli kiteen kauneus ikuisesti menetetty. Niin paljon menetettyä kauneutta, ilman jälkeäkään olemassaolostaan”

(Wilson Bentley 1925)

DIY; String hylly

Minulla on eteisessä tietokonepöytänä vanhasta polkusingeristä tehty taso. Haluan käyttää kunnollisen kokoista näyttöä ja `oikeaa` näppistä ja hiirtä jotka yhdistän läppäriini.  Kun kerran puhutaan kirjekuoren kokoisesta pöydästä, on läppäri siis vienyt sen vähäisenkin tilan mitä työskentelylle olisi käytettävissä. 

Tarvitsin siis ehdottomasti pienen kevyen hyllykön tietokonepöytäni yläpuolelle. Jonnekin mielen sopukoihin painunut muistijälki The Little Village –blogissa toteutetusta hyllyköstä tuli mieleen kun törmäsin String Pocket –hyllyn mainokseen. Hyllylevyt kävin kaivamassa autotallimme ehtymättömältä `tätäkin-voi-joskus-johonkin-tarvita –osastolta. Ne ovat pari vuotta sitten vanhempieni keittiöremontin yhteydessä  puretusta keittiökaapista. Hyllyn sivut ovat astiankuivatuskaapin ritilöitä; toinen löytyi omasta varastosta saman keittiöremontin peruilta, toinen piti käydä hankkimassa rautakaupasta. Hyllyt asettuvat ritilöille kulmarautojen avulla.

Nyt minulla siis on hylly läppärille ja kulloinkin aktiivisimmassa käsittelyssä oleville opiskelukirjoille. Lopputulos ei ehkä tule kuitenkaan pysymään ihan tämänlaisena. Haluan leventää hyllykön niin leveäksi kuin se tuohon tilaan mahtuu olemaan. Olisikohan sinne autotalliin tullut varastoitua leveämpiäkin keittiökaappeja, vai pitääköhän ihan investoida pariin metriin liimapuuta.  

Jos tarkkaan katsoo, niin jonkinmoista alintajuntaista piiloviestintää on muuten nähtävissä noista kuvista ; nostin hyllylle ensimmäisen kirjapinon mikä eteeni osui ja eikös sieltä paista silmiin teksti `Hyvä aviomies`. Ei hullumpi tosiaan, sen suuremmin mukisematta näpersi hääpäivän kunniaksi  hyllykköä kuivauskaapin ritilöistä.  Lupasin että juhlistamme päivää vähän paremmalla ruualla jahka hylly vaan ensin valmistuu. Että voikaan grilliltä haetut makkaraperunat maistua joskus tosi hyvälle! 

DIY; pussitehtaalla

Säilytyspussukka rullaverhosta

Sellaiset DIY-ideat ja kierrätys ovat minun mieleeni, jossa valmista tulee hetkessä, materiaali on käden ulottuvilla eikä juuri saksia ihmeellisempiä työkaluja tarvita . Juuri sellainen on tänään vartissa   valmistunut säilytyspussukka.

Ekotorilla tuli vastaan valkoinen rullaverho ja muistin jossain kehutun rullaverhon materiaalin olevan sopivan jäykkää pussukoiden ja kangaskorien tekemiseen. Jo nopealla vilkaisulla ohjeita ja inspiraatiota löytyikin vaikka miten paljon. Projektila-blogin ruudutettujen pussukoiden innostamana päädyin  minäkin käsittelemään  pinnan kuviolliseksi. Tulostin sabloonan paperista, ja sitä avuksi käyttäen kuosittelin verhoon pikkuisen marokkohenkeä. 

Itse pussi syntyi ompelukoneella parissa minuutissa; pala verhoa kaksin kerroin ja  suora ommel kolmelle sivulle. Sen jälkeen pussi ympäri ja hep, valmista tuli!  

Seuraavaan pussiin taidan valita jonkun vähän kunnianhimoisemman kuvion, ja pari raidallistakin pussukkaa voisi tehdä.. Riittäisiköhän rullaverhosta materiaalia vielä yhden oikein suuren pussin tekemiseen. 

Aavistelen siis pussitehtailua tulevalla viikolla, etenkin kun delegoin sen vähäisenkin ompelukoneen käytön aviomiehelle. Jonain päivänä vielä opettelen käyttämään ompelukonetta, tänään ei ollut vielä se päivä..

Valmistautumista parvekekauteen + arvontamuistutus

Vaikka keli ei vielä houkuttelekaan miettimään ulkoilmaelämää,  aloin silti jo varovasti valmistautua parvekekauden alkuun. Viime kesänä parvekkeelle päätyi sekalainen kokoelma erilaisia ulkokalusteita, eikä kokonaisuus houkutellut ketään viettämään siellä aikaa. Koska meillä on hyvä yhteys keittiöstä suoraan ulos, ruoanlaitto ja ulkona syöminen tapahtuu takapihan terassilla. Parvekkeelle voisi siis tehdä tänä vuonna jotain ihan muuta ja hylätä kokonaan perinteiset tuolit + pöytä ratkaisut. Parveke ei ole lasitettu, mutta sisäänvedetty. 

Varastossa on ollut kasa sohvatyynyjä odottamassa lattiatyynyiksi muuntamista ja ensimmäinen valmistui siis nyt. Sen verran kuitenkin lattiatyynyt joutuvat parvekkeella sään armoille, etten tohdi virkata päällyksiä langasta vaan teen ne pienistä räsymatoista. Itse tekeminen on maailman helpointa; isolla neulalla ja kalastajalangalla kursii matosta sohvatyynylle päällisen hetkessä. 

Lattiatyynyn alla näkyvä matto on viime viikonlopun löytö SPR:n konttitavaratalosta Turussa. Matosta tuli olohuoneeseen jotenkin sellainen arvokkaan kulttuurikodin fiilis. Hykertelin tyytyväisyyttäni, kunnes tajusin että anopillahan taisi joskus muinoin olla samanlainen matto olohuoneessaan. Hitsit, täytyy varmaan vaihtaa matto keittiöön, nimittäin sitä anoppi ei olisi ikimaailmassa tehnyt. Ero se on pienikin ero. 

Vielä ehtii muuten hyvin osallistua Come to Finland –tuotteiden arvontaan , KLIK. Viimeistään tiistaina kun käyt huikkaamassa osallistumisesi tuotteiden arvontaa, niin siten olet mukana. 

Huomasin muuten, että minullahan onkin viisi palkintoa arvottavaksi, eikä neljä. Itse samppanjaleidi oli unohtunut kokonaan, hups.

`Beibi nyt leivotaan`..... nutellaboston

Kaapissa pyöri vielä puolikas purkki Nutellaa edelliseltä `leivontakerralta`. Laitoin leipomis-sanan hipsuihin, koska pakasteesta sulattamista ei taideta  alan piireissä laskea ihan oikeaksi leipomiseksi.

Eilen sitten iski jälleen ihan mahdoton pullan mieliteko.

Koska leivonta ei edelleenkään sisälly omalle mukavuusalueelleni, piti yllyttää aviomies mukaan toimintaan suorittamaan leivonnan tekninen osuus. Koreografian laadinta jäi minulle.  Pohjana ohjeeseen toimi perusbostonpullan ohje, joka tuunaantui nutella-versioksi täytteensä avulla, joka sekoitettiin Philadelphia-tuorejuustosta ja Nutellasta. Toscakuorrutukseen yhdistettynä tuli kokonaisuudesta kivasti pähkinäinen ja vain ihan pikkuisen tahmainen.

Speksit Nutellabostonille

Leivonnan myötä päähän jäi korvamadoksi soimaan  leivonnasta(kin) kertova Popedan Matkalla Alabamaan, joka on muuten viime aikoina soinut vähemmän kivana versiona Lidlin paistopistemainoksessa...

”Pullat pystyyn taikina nousee

beibi nyt leivotaan

Olen kaupungin tavoitelluin ukkomies

heitän hiivat tosta vaan”…

Työnjako leivonnassa  toimi yllättävän hyvin.  Olikohan ilmassa  pyrkimystä kaupungin tavoitelluimmaksi ukkomieheksi vai oliko rouva vintagentin nimipäivällä ja kahvivierailla sittenkin suurempi osuus asiaan?

#nutella #nutellaboston #suklainen #nutellapulla