DIY Ikea hack; valosydän

 

Vuonna 1859 ruotsalainen yksinhuoltajaleski Amalia Erikssonin sai Grännan kylän maistraatilta luvan valmistaa punavalkoisia piparmintunmakuisia sokerileivonnaisia. Amalia nimesi  karamellit polkkapossuiksi -  polkagris. Polkagris on tangon muotoinen käsityönä valmistettu makeinen ja ehkä Ruotsin suosituin matkamuisto.   Nykyään karamellitaikinasta tehdään peruspötköjen lisäksi myös keppejä, tikkareita ja irtokaramelleja. Myös Ikea hyödyntää tätä ruotsalaiseen jouluperinteeseen erottamattomasti kuuluvaa polkagris-kuviota monella eri tavoin.

 

Stråla Candy Cane -lamppu taidettiin lanseerata vuoden 2019 joulukokoelmassa.  Siinä todellakin yhdistyivät Ikean joulutuotteille tyypilliseen tapaan  leikillisyys ja  skandinaaviset perinteet. Kauppa ei kuitenkaan tainnut käydä ihan odotetulla tavalla, koska ainakin Raision Ikean poistonurkassa oli melkoiset kasat tätä tunnelmavaloa alennusmyynnissä (2,50).

 

Vaikka meidän kodin joulu on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän punavalkoinen, ei Stråla Candy Cane sellaisenaan innostanut. Siispä tilaisuus oli otollinen pienelle IKEA hackers -hetkelle. Valosydämen molemmille puolille liimatipoilla kiinnitetyt karkkikepit oli helppo napata irti. Tilalle kieputtelin Weisteen murattipunoksen (3.95).

 

Meillä on viime viikkoina tehty talon energiaremonttia.  Valkoinen avotakkamme on menossa purkuun heti ensi vuoden alussa, joten tänä jouluna se saa ihan rauhassa olla juuri niin nokinen kuin on. Peittomaalauksen sijaan tyydyn tänä vuonna ripustamaan murattisydämen korostamaan mustan ja valkoisen / valon ja varjon liittoa.  

 

PS. Polkagris -kuvio näkyy meillä jouluisessa kattauksessa kynttilöinä, jotka on helppo tehdä itsekin kalkkimaalispraylla maalaten (tarkemmat speksit siitä tuunauksesta löytyvät täältä).

 

 

Kurpitsajuhlat!

 

Meillä Suomessa satokausiajattelun suurin yksittäinen huippuhetki taitaa olla uusien perunoiden ilmestyminen ruokapöytiin.   Juhannuskaan ei kerta kaikkiaan olisi mitään ilman uusia perunoita, vaikka sitten Ruotsista rahdattuja.

Jenkkien satokalenterissa suurimman hälyn taitaa saada aikaiseksi kurpitsa. `Pumpkin seasonia` vietetään lokakuussa ja kurpitsalla on Halloweenin lisäksi iso rooli myös amerikkalaisten kiitospäivän vietossa.  Amerikkalaisillehan Halloween on se päivä, jolloin kierretään naapurien ovilla karkkia keräten ja kepposia tehden.  Juhlan viettoon kuuluvat naamiaisasut, joilla on tarkoitus pelotella aaveita ja henkiä kauas pois. Olennainen osa juhlaa ovat erilaiset kurpitsalyhdyt ja valot, osuuhan Halloweenin vietto keskelle syksyn pimeyttä.   

Syys-lokakuussa järjestetään ympäri Yhdysvaltoja myös runsaasti erilaisia kurpitsafestivaaleja.  Tuohon ajankohtaan osuu juuri kurpitsojen syyskorjuu, jolloin juhlissa voi olla tuoreita kurpitsoja ja kurpitsatuotteita esillä ja myytävänä.  Suomessakin on moni seurannut Pienten perhe -ohjelman myötä Roloffin perheen maatilan kurpitsasesonkeja.

Vaikka kurpitsa ei Suomessa olekaan likikään yhtä suosittu kuin Yhdysvalloissa, niin kyllä täälläkin aletaan jo enenevässä määrin rakentaa tapahtumakulttuuria kurpitsakauden ympärille.   Ja kyllähän kaikki valoa, iloa ja tunnelmaa tuovat tapahtumat otetaan mielihyvin vastaan aikana, jolloin kesä on enää muisto eikä joululle vielä halua suoda ajatustakaan.

Salosta on hyvää vauhtia kehittymässä Varsinais-Suomen, tai ehkä koko maan epävirallinen kurpitsapääkaupunki,  kun jälleen tänäkin vuonna  sadat  kaiverretut kurpitsalyhdyt loistavat halikkolaisella pellolla. Kyseessä on halikkolaisen Rannikon puutarhan kolmatta kertaa järjestämä lyhtyjuhla.  Alun perin paikallisten iloksi ja valoksi tarkoitetusta tempauksesta on kasvamassa valtakunnallinen tapahtuma.  Kurpitsalyhdyt löytyvät Halikosta Vanhan Turuntien varrelta, aivan Halikonjoen ylittävän vanhan museosillan vierestä.  

Suuri Kurpitsa ja Tenavat

Kurpitsoista ei kertakaikkiaan voi puhua mainitsematta Tenavat-sarjakuvan Suurta Kurpitsaa. Tenavissahan Eppu odottaa kurpitsamaalla joka vuosi Suuren Kurpitsan ilmestymistä.  Tarinan mukaan Suuri Kurpitsa nousee kaikkein vilpittömimmästä ja epäteennäisimmästä kurpitsapellosta jakamaan lahjoja niille, jotka ovat uskossaan vankkumattomia.  Epun vankkumatonta uskoa Suuren Kurpitsan ilmestymiseen ei muiden epäusko horjuta. Kaikkea mahdollista puhki-analysoivat aikuiset ovat päätelleet kyseessä olevan Charles M. Shulzin teologiaan ja raamatun tutkimukseen kohdistuvaa sarkasmia ja metafora lapsenuskosta ja uskonnosta. 

It´s the Great Pumpkin, Charlie Brown –piirroselokuvan esittäminen kuuluu Yhdysvalloissa Halloweenin perinteeseen yhtä kiinteästi kuin Lumiukko-animaatio meillä jouluun. Toivottavasti jonain vuonna Suuri Kurpitsa viimein ilmestyy juuri Tenavien kurpitsapellolle, jos ei sitten eräälle halikkolaiselle pellolle ..

#kurpitsaviikot #rannikonpuutarha #suosittelensaloa

Edit: kurpitsaviikkoja 2021 vietetään ajalla 11.10. 24.10. Lisätietoa osoitteesta www.kurpitsaviikot.fi   ja täältä (vintagentti; Salosta Suomen kurpitsapääkaupunki)

DIY; hyasinttikokedama

Jokaisella meillä lienee omat joulukukkasuosikkinsa. Minun suosikkini on hyasintti. Hyasintissa viehättää vaatimaton ulkoasu, edullisuus, monikäyttöisyys ja jouluinen tuoksu. 

Kävin hyasinttiostoksilla kukkatalossa, joka oli sananmukaisesti tulvillaan erilaisia joulukukka-asetelmia.  Useimmissa asetelmissa oli yhdistelty monia eri kukkalajeja ja lisätty vielä ainakin jokin kiiltävä tai klisheinen joulukoriste. En tiedä kävinkö ostoksilla väärässä paikassa, mutta mitään kovin yksinkertaisen kaunista joulukukka-asetelmaa ei silmiin osunut. Enemmän tuntui olevan enemmän.  En siis halunnut ostaa mitään valmista kukkaistutusta, mutta yllättäen valmis kolmen hyasintin kokonaisuus tuli halvemmaksi kuin irralliset kukat, joten ostin sellaisen kotona hajoitettavaksi.

Tarkoituksenani oli kokeilla tehdä hyasinttikokedama. Kokedama on japanilainen nimitys sammalpallolle, jonka sisällä kasvaa pieni kasvi. Yleensä ( täällä kesäversio) olen  kokedamaa tehdessäni muotoillut kasvin juurien ympärille märän mullan ja kissanhiekan sekoituksesta pallon, joka sitten peitetään sammaleella. Hyasintin sipuli ei taida (niin uskon) kaivata multapaakkua ympärilleen, joten tällä kertaa kiedoin sammaleen suoraan sipulin ympärille.

Kokedama ei kaipaa ruukkua vaan sen voi ripustaa roikkumaan amppelin tavoin. Tällöin sammaleen sidontaan käytetystä narusta tai rautalangasta tehdään ripustuslenkki.  Tai kokedaman voi asettaa sellaisenaan kosteutta kestävälle pinnalle tai vaikka puukiekon päälle. Myös kirkkaaseen lasipurkkiin tipautettuna sammalpallon muoto tulee kauniisti esille.  Tämänkertainen oma hyasinttikokedamani sai alleen ainoastaan pienen metalliympyrän suojaamaan pöytäpintaa. Kastelun hoidan suihkuttamalla. Saatan kastelun jälkeen tipauttaa kasvin hetkeksi lasimaljaan, jos kosteus tuntuu leviävän alustalle asti. 

 

Loput hyasintit  `istutin`  kahvikuppeihin  ja lasilaatikkoon.

PS. Sammaleen kerääminen metsästä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Itse keräsin sammaleet omalta pihalta. Kiven päältä kun kaapii, niin saa mukavan ohuen sammalpeitteen. Jos sinulla ei ole luvallista metsää, mistä sammalta kerätä, voi sitä kysäistä hankittavaksi myös kukkakaupasta.

PS2. Selittävät kukkakauppiaat mitä tahansa, niin kyllä minusta hyasinteistä puuttuu nykyään tuoksu. Vai voiko kyseessä olla sama ilmiö, mikä kesäisin selittää heinäsirkkojen häviämisen?

Mielensäpahoittajan valotaulu

Vintagentin tuunauksissa annetaan lähes aina joko vanhalle tavaralle kokonaan uusi elämä ja käyttötarkoitus tai ainakin rutkasti jatkoaikaa. Ihka uusista materiaaleista täällä askarrellaan tai valmistetaan mitään perin harvoin.  Ostoksiakaan ei  juuri esitellä, eipä niitä usein tehdäkään. Vintagentin punainen lanka kiertyy kierrätyksen ympärille. Täällä ei oikein ole luontevaa sijaa kaupallisille yhteistyöpostauksille. Erityisesti jo kymmenissä blogeissa esitellyistä yhteistyötuotteista olisi sitä paitsi aika vaikea sanoa mitään uutta tai blogin linjaan sopivaa.

Edellisessä postauksessa materiaalina käytetyt tarjottimet olivat nekin kierrätyksen hylkytavaraa; esineitä jotka sellaisenaan eivät kelpaa nykykuluttajalle edes ilmaiseksi perään heitettynä.    Jaoin tarjottimien kuvan teko-ohjeineen eräässä facebookin askarteluryhmässä. En jakanut linkkiä, koska blogien linkit on nykyään useissa ryhmissä kielletty (täältä voi lukea, kun siitä asiasta mieleni pahoitin).  Kuvan alalaitaan olin blogijuttua kirjoittaessani lisännyt himmeällä Vintagentti-tekstin. Ei blogin osoitetta, ainoastaan siis sana Vintagentti.  Vaan mitenkäs sitten kävikään;   kuva poistettiin kyseiseltä fb-ryhmän sivulta, koska se sisältää mainontaa.  Voin sanoa, että menipä  vintagentin emännällä herne aika syvälle nenään moisesta.  

Varoitus; sisältää blogimainontaa

Eikä ketutusta helpottanut yhtään se, että kyseisen fb-ryhmän sivu näkyi olevan täynnä Vallilan printtikankaiden mainontaa erilaisten valotaulutoteutusten muodossa.  Olisipa mielenkiintoista tietää, onko esimerkiksi Vallilan Aurajoki-kuosissa valotaulu-innostuksesta johtuva näkyvä myyntipiikki.  (Btv; vaati vähän vaivannäköä ottaa selvää missä Vallila tuotteensa valmistaa.  Ainakin Aurajoki taitaa virrata kankaalle Turkissa. Ei siinä mitään, selvähän se, että ulkomailla tehdään. Kuitenkin esimerkiksi Finlayson on Vallilaa selvästi avoimempi  tuotteidensa tuotantomaiden ja yhteistyöyritysten suhteen.)

Houkutti ihan kamalasti tehdä oma valotauluversio, mutta nyt ainakaan en sitä varmasti tekisi mistään kaupasta uutena ostetusta materiaalista.  Vaan mistä sitten? Jälleen kerran vastaus oli kestokassi.  Kirppiskierroksella osui silmiin kirppismyyjän kassi, jonka hetken neuvottelun jälkeen sain ostaa itselleni kolikolla. Purin ratkojalla saumat, silitin varovasti kuvaa vähän sileämmäksikin. Meiltä ei taloudesta löytynyt yhtään styrox-levyä. Oli siis keksittävä joku muu taustamateriaali, johon valot saisi kivasti kiinnitettyä.  Ratkaisuksi muodostui vanha varastohyllyn reikälevy. Reiät ovat juuri täydellisen kokoiset, jotta niihin voi tuupata led-valosarjan kynttilät. 

Olen aikaisemmin käyttänyt samanlaista reikälevyä mm. ristipistokuvan tekemiseen (täällä siitä enempi tarinaa).  Huono puoli  tässä valojen reikiin tökkimisessä on, että valotaulun ripustaminen seinälle  on vähän haasteellista, siksi meillä kuva päätyi seinäripustuksen sijaan  hyllyn päälle nojaamaan.

Nonniin, tulipahan kirjoitettua sormet sauhuten siitä miten epäkaupallinen blogi Vintagentti onkaan. Tarkemmin mietittynä tulikin samalla annettua mainosta  mm. Primarkin kasseille ja Finlaysonille, Vallilallekin. Tuomas Kyrön kirjatkin saivat maininnan.  Ugh, olen puhunut ….  eikun mainostanut.

Mun koti, mun värit

Meillä on vuosia sitten tapetoitu olkkariin aukeava ruokahuone alekorista löytyneellä vihreäpohjaisella kukkatapetilla (täältä voi kurkkia kuvia).  Nyt kun olohuoneen uudistuksesta jäi petroolinväristä maalia reilusti jäljelle, oli suorastaan pakko jatkaa suurta väriuudistusta ruokahuoneen puolelle ja korvata kulahtaneet tapetit maalatuilla seinäpinnoilla.

Viimeksi jo mietin, että miten ihmeessä sitä jatkaa jonkinlaisen värikokonaisuuden rakentamista, kun jo yhden yksittäisen värin valitseminen on elämää suurempi ponnistus. Mallailin jo edellisessä postauksessa  joitain väriyhdistelmiä petroolinsiniselle. Värien etsiminen tietokoneelta tai puhelimen näytöltä oli kuitenkin ihan hukkaan heitettyä aikaa; jos väri tietokoneelta katsottuna miellytti, oli se puhelimen näytöllä kaikkea muuta kuin sopiva  ja toisinpäin. Sen sijaan, että olisin alkanut kalibroimaan näytön värejä, oli parempi suunnata suoraan maalikaupan värimalleja tutkimaan.  

Tikkurilan sivuilla neuvotaan valitsemaan lopullinen väri kaupan värikartoista siinä ympäristössä ja niissä olosuhteissa, joihin väri valitaan. Väri muodostuu suhteessa ympäristöönsä, eli kaupassa kivalle näyttänyt väri voikin oman kodin pinnoilla ja valaistuksella näyttää joltain ihan muulta.  Ilmiötä kutsutaan metameria-dikromatiaksi. Kiva, että mun harmilleni on olemassa nimi..

Fiksu maalari valitsee siis ensin mieluisan värin kaupan värikartoista ja vie värimallin sitten kotiin uudelleen tarkasteltavaksi.   Vähemmän fiksu ei jaksa nähdä vaivaa ja ajaa edestakaisin kodin ja maalikaupan väliä vaan tyytyy tuijottelemaan värimallia maalikaupan valaistuksessa. Toisaalta tämänlainen toimintamalli antaa sopivasti sattumanvaraisuutta värivalintoihin.   Niin tällä  maalarilla kävi. Kaupassa pyysin myyjää ehdottamaan värikästä mutta vaaleaa sävyä. Taisin vieläpä mainita hiekan ja kanervan sävyt. Noh, myyjä ehdotti Shantung V481 -sävyä. Minun silmiini sävy näytti täydellisesti hiekalta (tai mokkaruututaikinalta).  Kotona purkin avaaminen vielä vahvisti hyvää tunnetta oikeaan osuneesta valinnasta. Tämähän sujuu hyvin.

Vaan ensimmäisen pensselinvedon myötä hyvä fiilis muuttui epäuskoksi; miten ihmeessä täydellinen hiekansävy voi seinällä muuttua lilaksi, inhokkivärikseni?   Meinasin jo panna pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Maalasin kuitenkin seinän loppuun sillä ajatuksella, että nyt saa tulla mitä tulee, ei viitsi enää säätää yhtään enempää.

Ja niin vain kävi, että keskeneräistä ei saa arvostella. Maalin kuivuttua  Shantung osoittautui ihan kelpo valinnaksi;  herkän lämpimäksi  ja maanläheiseksi  ja ihan vain pikkiriikkisen violettiin vivahtavaksi sävyksi.  Että ihan hyvin tämä maalinvalinta loppupeleissä päättyi, huoh. Tämähän alkaa sujua, mitäköhän sitä seuraavaksi maalaisi…. 

Maalasinko itseni nurkkaan..

Olen monesti aikaisemminkin tuskaillut värin valitsemisen kanssa maalatessa. Sitä kun on mielessä joku mielikuva ja tunnelma mielessään, mutta jotenkin sitten hatara mielikuva pitäisi vielä kyetä muuttamaan yhdeksi yksittäiseksi värivalinnaksi.  Puhumattakaan samanaikaisesta kokonaisuuden handlaamisesta, kun pikkuhiljaa seinä kerrallaan uudistaa pintoja.

Olohuoneen (kiistämättä) räikeän punainen tehosteseinä alkoi kesän kuumuudessa kyllästyttämään ihan toden teolla. Viimeinen tikki värin vaihdolle oli valkoisen sohvan vaihtuminen harmaaseen.  Siis pois pois punainen ja jotain rauhallisempaa tilalle. Halusin seinän kuitenkin tummaksi koska maalarinvalkoinen ja pastellisävyt eivät ole minun juttuni tippaakaan.   

 

Tämä värimaailma alkoi olla liikaa.. 

Silti, vieläkään ei ole ihan väritöntä..

Tykkään, kun väreillä on nimet. Lähdin maalikauppaan  ostamaan petroolin väristä maalipurkkia. Minun mielikuvani petroolista ei kuitenkaan ollut  ihan yhteneväinen  Tikkurilan väen kanssa, joten astetta syvempi ja sinisempi  petrooli löytyi Teknoksen  (T1451) värikartalta.  

Seinä on nyt maalattu ja näyttää omissa silmissäni  upealle.  Perhe tosin huomautti, että ihan mikä tahansa munakoiso-terrakotta-savi-viikuna-punajuuri- yms   näyttäisi verenpunaisen valtakauden jälkeen hyvälle.

No, yksi seinä on nyt siis maalattu ja lopputulos mieleinen. Ei kun seuraavia värivalintoja kohti. Olohuoneen muut seinät ja viereinen ruokahuone kaipaavat myös uusia pintoja.  Mutta mitä ihmettä voi yhdistää näin tummaan väriin? En keksi kuin jotain maalarinvalkoista ja beigeä.  Päärynä?  Vaahtokarkki? Samppanja? Apua, sittenkin  laama…   Nälkä ja janokin tässä tulee valitessa.  Ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.

Kodasta loungeksi - ulkoterassin muutosta

Meidän perheen elämä pyörii kesällä pitkälti pihakatoksessa (täällä enemmän kuvia kyseisestä paikasta).  Tykkään mustan värin tuomasta aavistuksen (hah, aikamoinen understatement)  pimeästä tunnelmasta, mutta pakko myöntää, että mustine rottinkituoleineen ja lampaantaljoineen paikka toi mieleen kodan tai oluttuvan.  Eikä asiaa yhtään auttaneet pyynnöstäni kattoon ripustetut valot.  Lopputulos ei ollut ihan kuvitelmieni kesäinen lamppuketju. Voihan niitä valoja katossa kutsua vaikka miten pontevasti kausivaloiksi, mutta jouluhan niistä ensimmäisenä mieleen tulee.

Siispä oli tarve reivata ulkoterassia astetta kesäisempään suuntaan.  Kuvan hylly tuli korvaamaan viimevuotista metallikaappia, joka päätyi talveksi keittiöön ja jäi sille tielle. 

Mustat korituolit vaihtuivat päittäin kesäkeittiön Ikean Lillberg-sohvaan. (Lillberg on jo tuotannosta poistunut,  mutta IKEA hoi, voisiko mallin  palauttaa tuotantoon vaikka kovapuisena ulkokalusteena. Vähän vaihtelua polyrottinkiseen tarjontaan..)  Vielä tarvittiin jonkinlaista kevyttä kohdevalaistusta  joulukausivaloja täydentämään.

Käväisimme viikonloppuna Perniössä legendaarisessa hamstraajien paratiisisissa eli Maurin Makasiinissa. Maurin Makasiinin jatko on ollut epävarmaa, mutta nyt paikalle on löytynyt uudet yrittäjät ja paikka on auki näin alkuun ainakin viikonloppuisin. Kannattaa ehdottomasti käväistä, jos Perniön asema vähääkään osuu kesäreitin varrelle.  Iso ulkorakennuksellinen täynnä  kaikenlaista nostalgista ja tarpeellista  mutta myös tavaroita, joita et tiennyt kenenkään tarvitsevan.

Makasiinilla silmään osui hyllyllinen erilaisia kattolampun lasikupuja. Mieleen tuli vahva jonkinlainen visio etelän ulkoravintoloiden valokuutioista tai jostain kotimaisesta design-lampusta. Ostin siis vitosella kaksi kattoon tarkoitettua lampunkupua. Kotimatkalla käytiin vielä kaupasta hakemassa niiden sisään pienet  led-valot, ja kas, uudet tunnelmavalot olivat valmiit.

Kodasta otettiin siis aimo harppaus kohti lounge-tilaa. Voiko täällä nyt enää mitään olutta, makkaraa ja jalkapalloa -iltoja viettääkään, mitäh? Noh, seuraavan kuukauden ajan terassi toimii kyllä jalkapallokatsomona.  Enää yksi piikki aamukammassa!

PS. Googlettelin vähän. Se design-lamppu mistä päähän syttyi jonkinlainen mielikuva, taitaa olla Harri Koskisen Pur tai Cosy.

DIY; Polkagris-kynttilät & glögituunaus

Viime viikonloppuinen  kynttilöiden spraymaalaus oli sen verran mukavaa ja helppoa hommaa, että pitihän tuota samantein  kokeilla uudelleenkin. 

Vuosi vuodelta meidän kodin joulu on alkanut näyttää enemmän ja enemmän punavalkoiselle.  Olen nähnyt polkagris -karkkikeppejä käytettävän paljon kattauksissa ja siitäpä tuli mieleen kokeilla spraymaalata  joulukattauksen kruunuksi  polkagris-kynttilöitä.

Vuonna 1859 sai ruotsalainen  yksinhuoltajaleski Amalia Erikssonin Grännan kylän maistraatilta luvan valmistaa punavalkoisia piparmintunmakuisia sokerileivonnaisia. Amalia nimesi  karamellit polkkapossuiksi -  polkagris. Polkagris on tangon muotoinen käsityönä valmistettu makeinen ja ehkä  Ruotsin suosituin matkamuisto.   Nykyään karamellitaikinasta tehdään peruspötköjen lisäksi myös keppejä, tikkareita ja irtokaramelleja.

Minun polkagris-kynttiläni syntyivät teippaamalla tavallisiin Ikean kruunukynttilöihin raitoja sähkömiehenteipillä.  Osa teipeistä on puolitettu, jotta lopputulos olisi oikean polkagris-kuvion tavoin vaihteleva.

Teippauksen jälkeen maalasin kynttilät Glamour red -kalkkimaalispraylla. Tovi odotusta ja teipit veks; melkoisen helppoa ja lopputuloskin vastaan ajatusta. Kalkkimaalispray on vesiliukoinen eli ei sisällä myrkyllisiä liuottimia. Tuote on myös DFC-vapaa eli ei rasita otsonikerrosta.  Kynttilöitä siis uskaltaa polttaa ilman pelkoa maalinkärystä.

Glögiä uudella twistillä

Ennen jouluaaton kattausta, pääsivät kynttilät jo koristamaan tämän päiväistä glögikattausta. Rusinat kuuluvat glögiin ihan erottamattomasti, mutta mantelilasturoskasta en niin perusta. Nytkin purkin kyljessä lukee MANTELI, mutta oikeasti siellä on tarjolla pieneksi pilkottuja lakritsinpaloja. Hiljalleen pehmenevä laku antaa juuri sopivan pikkiriikkisesti makua glögiin. Kannattaa kokeilla, usko minua!

Pintyplus Chalk Finish Spray Paint  Glamour red -maali saatu maahantuojalta, kiitos!

Glamour red kalkkimaalispray