Musta on aina musta

Tein pipon. Se on musta. Koska monivärirakkaudesta huolimatta huomaan kuitenkin toistuvasti etsiväni eteisin lipaston laatikosta mustaa, harmaata, valkoista asustetta. Nyt sieltä voi löytää yhden näistä kolmesta. Valkoinen ja harmaa odottakoot to do -listalla vielä hetken.

Malli: Dustland Hat by Stephen West
Lanka: Debbie Bliss Rialto Aran, vajaat kaksi kerää.
Puikot: 4,0 mm
Ravelry

Sieltä alati kasvavalta ja hyvin hitaasti toisesta päästä lyhenevältä joskus tulevaisuudessa tehtäviksi suunniteltujen neuleiden listalta on tämä mallikin poimittu. Oikeiden ja nurjien silmukoiden vuorotteluun perustuvilla mallineuleilla leikittely tuottaa varsin pätevän näköistä jälkeä. Tosin jouduin purkamaan osan mallikerroista, sillä piposta tuli ihan älyttömän korkea ohjeen mukaan tehtynä. Semmoinen Marge Simpsonille sopiva malli. Mun tukkani ei onneksi juuri koskaan ole niin pystyssä, joten purin kiltisti silmukoita ja aloitin kavennukset jo kolmannen mallineuleen jälkeen. Ja hyvä tuli. Semmoinen Vilman päähän sopiva.

Tätä nykyä suurin osa käsityöajastani kuluu saumurin, ompelukoneen ja peitetikkikoneen kanssa. Mä nimittäin vaatetan suurelta osin sekä molemmat lapseni että itseni, niin että koneet ovat kovassa käytössä aina, kun aikaa järjestyy. Viimeisen silauksen ompeluksille antaa oma ompelumerkkini, joita syksyllä tilasin vaatimattomat tuhannen kappaletta.Näitä ei siis tarvitse säästellä, kun eivät ihan heti kesken lopu meikäläisenkään ompelutahdilla. Siispä pipokin sai reunaansa tällaisen signeerauksen. Tuo Siviä muotoutuu tytärteni nimistä äidin ä-kirjaimen täydentämänä. :)

Pipo tuntui vähän kaljulta sellaisenaan, joten koristin sen tekoturkistupsulla. Tämä yksilö löytyi Hennesin alerekistä. Siinä tosin oli vielä ostohetkellä kiinni nyppyinen akryylipipo, mutta onhan mulla sakset. Naps vain ja nyppykasa irtautui uuteen elämäänsä kengänkiillotustehtävissä.

Sammalta, jäkälää, moralisointia, mitä näitä nyt on

Malli: Gentleman's Matrimony Celebratory Socks by Sockbug

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, "Sammal", 100g

Puikot: 2,5 mm

Hyvissä ajoin alkusyksystä hommasin itselleni koko viikonlopun rannekkeen Suomen kädentaidot -messuille Tampereelle. Viime vuonna messut jäivät kokonaan väliin, joten päätin ottaa vahingon takaisin kolmen päivän ostosrupeamalla. ;)  Ennen messuja mulla oli kuitenkin vähän nolo ja syyllinen olo, koska kaksi vuotta sitten Tuulialta messuilla ostamani sukkalanka oli edelleen vyyhdillä. (No, ei sillä, on mulla vielä avaamattomissa pakkauksissa vuonna 2007 ostettuja pakko saada -messulöytöjä, mutta unohtakaa, että mä kerroin tämän... :D ) Jotta voisin messuilla paremmalla omatunnolla, pistin langan puikoille marraskuun alussa.

Sukkalangasta tuli sukat, tietysti. Mallin oikeita ja nurjia vuorotteleva pintakuvio antaa tilaa langan hillitysti vaihtelevalle sammalenvihreälle värille. Vahvistettu kantapää söi lankaa niin että hirvitti, mutta sain sentään vyyhdin riittämään juuri ja juuri. Takaporttina oli onneksi tieto, että messuilta olisin voinut ostaa samaa sävyä uuden vyyhdin. Nyt saatoin allokoida nekin rahat heräteostoksiin. :)

Yksi messujen kauneimmista osastoista oli kouvolalaisen Peltolan puutarhan jouluinen ständi. Tarojlla oli kaikenlaisia asetelmia ja koristeita sekä sisälle että ulos sekä paljon tarvikkeita sellaisten tekemiseen. Ihastuin puiseen laatikkoon tehtyyn adventtikynttiläasetelmaan, mutta asetelman koristeet eivät olleet ihan sitä, mitä halusin. Niinpä kysyin Peltolan puutarhan edustajilta, onko ok, jos ostan heiltä tarvikkeita ja kopioin asetelman oman maun mukaisesti, kun se valmis ei nyt ollut just sitä mitä hain. Siitä vain, sanoivat. Tokihan olisin voinut tehdä niin kysymättäkin, mutta ihan vain periaatteesta halusin kysyä luvan. Nimittäin vaikka messut toimivatkin tarkoituksellsestikin insipiraationlähteenä, ja hyvä niin, en tykkää siitä, että siellä kierrellään katselemassa käsityöläisten tuotoksia vain ideoiden kalastelumielessä. Toki ideoita saa toistaa omaan käyttöön, mutta taas tänä vuonna ärsytti kuunnella ihmisiä, jotka kojuilla tutkiskelivat tarkkaan myyjän tuotteita ja julistivat kovaan ääneen "en minä osta kun katson vaan miten oot tämän tehnyt, niin sitten kotona teen itse halvemmalla". Se siitä kotimaisen käsityön arvostuksesta ja pienyrittäjien tukemisesta.

No niin, edelläkuvattu pyhimyskehä pääni päällä loistaen *bling* aloin tehdä omaa jäljitelmääni kynttiläasetelmasta. Muutamia täydentäviä juttuja, kuten pehmeänä pysyvän värjätyn jäkälän, tilasin Kranssit.fi-verkkokaupasta. Laatikon nikkaroin itse vanhasta laudasta, jonka pintaan sudin vähän valkoisuutta. Tästä tuli juuri sellainen kuin halusin. Tosin vähän pitää säännöstellä ensimmäisten adventtien kynttilöiden polttamista, ettei kärähdä koko höskä.

Kevät ja kukkaset

Puoli vuotta on heilahtanut sitten viime näkemän. Arki on niin täynnä toimintaa vuorokauden ympäri, että kesti yli kaksi kuukautta saada tämä postaus tehdyksi. Tuo kuvan puolivuotias vauva on siis nyt jo 8 kuukauden ikäinen sanoja ja kävelemistä opetteleva pienihminen. Pitkähiuksisesta äidistä puolestaan on tullut polkkatukkainen äiti, joka ehtii neuloa silmukan silloin, ommella sauman tällöin.

Ajanpuutteen jälkeen suurin haaste käsityöharrastuksessa tällä hetkellä on uuden projektin aloittamisen vaikeus. Kun sitä aikaa ei tosiaan juuri ole, niin ei kyllä huvita käyttää arvokkaita hetkiä neulemallin, langan, koon ja tiheyden arpomiseen. Projekti pitää saada työn alle heti ja epäröimättä ja minimaalisella epäonnistumisen riskillä. Onneksi Ravelry-jonossa on em. kriteerit täyttäviä ohjeita odottamassa, joten sen kun valkkaa sieltä sopivan, kun tilaisuus koittaa. Alkuvuodesta hetki koitti jonossa pitkään roikkuneelle virkatulle huiville.

Malli: Echarpe soleil by Sylvine Asselin

Lanka: Wetterhoff Lemmikki 12-kertaisena

Koukku: 8 mm
Ravelryn projektisivut: huivi ja kukka

Oikeastaan kyseessä on reunapitsimalli, jota tarpeeksi toistamalla riittävän isossa mittakaavassa saadaan aikaiseksi pitkulainen suikale. Siis huivi. Minä suurensin mittakaavaa tekemällä huivini 12-kertaisella langalla. Onneksi mulla on langankerintälaite! Muuten kallista aikaa olisi kulunut melkoisesti langan kertaamiseen (koska 100 g=1950 m). Tuollaisen tavallista reilumman hyllynreunapitsin kun kietaisee kaulan ympärille, niin se aika helposti näyttää edelleen hyllynreunapitsiltä. Tartti tehrä jotain. Koska hetkeäkään ei ole hukattavana, turvauduin vanhaan kikkaan ja tein kukkarintaneulan.

Kuten edellinen vastaava, on tämäkin kukka yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa. Lisänä virkattuja pyörylöitä ja ommeltuja nyppyjä, tukirakenteena rautalankaa. Tässä lanka oli maltillisesti nelinkertaisena, niin että neuloin 1,5 mm puikoilla ja virkkasin 1,5 mm koukulla. Tykkään tästä ihan hurjasti!

Luontevuus ei ole aina helppo juttu, kun ottaa kuvat itselaukaisijalla ja kiireessä. Paras apu voi joskus löytyä lattian tasolta. Jäykkä poseeraaminen vaihtuu huomaamatta aitoon hymyyn, kun alaviistosta kurkistaa silmät sikkaralla nauraa kikattava nysähampainen viihdyttäjä. Ja sitten tulikin kiire äkkiä pelastamaan kameraa, jonka jalustaa se samainen utelias untuvikko tietysti ehti keikuttamaan harhautettuaan äidin tarkkaavaisuuden hetkeksi. On se nopee, mutta onneks oon minäkin.

Pää pilvissä

Malli: peruspipo pilvikuviolla.
Lanka: Teetee Primavera (3 x 50 g, kiitos tupsumokailun)
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä

Sovitaanko, että pystyyn nukahtaminen on sallittua sellaisille, joilla on univelkaa yli 1,5 vuoden ajalta ja ilmeisesti toinen mokoma valvomista vielä edessä? Välillä kun tuppaa väsyttämään, kun talossa on kaksi alle kaksivuotiasta tenavaa, joiden mielestä nukkuminen (etenkin äidin ja isän uni) on tuhlattua aikaa. Tekis mieli vain vetää pipo silmille ja korville, sulkea ulkomaailma pois ja vaipua talvihorrokseen. Eikä edes hävettäis vaikka kuolaa valuis suupielestä ja kuorsaisin kuin mursu. Saletisti elämä mursunakin olis auvoista, jos vain saisi nukkua rellottaa rannalla rasvaisena ihan rauhassa. Hmm, kuulostaa muuten kovasti mun edelliseltä etelänlomalta. :P

Tästä voitte siis päätellä, että mahani on pienentynyt yhdellä vauvalla (tyttö, 6.9.2013, ihana). Tälläkin kertaa aloitin hyvissä ajoin kotona neuleen, jota voisin sitten laitoksella neuloskella joko synnytystä odotellessa tai sen jälkeisenä luppoaikana. Heh. Tälläkään kertaa en neulonut sairaalassa silmukkaakaan, ja nytkin neuleen valmistumiseen meni pari kuukautta. Valmistuipa sentään sopivaan vuodenaikaan, niin että ei pää palele, kun lykin vaunuja pitkin kyliä sateessa ja viimassa.

Järkyttävää huomata, kuinka monta kertaa ihan tavallisen tupsun tekemisen voi ryssiä. Univelka, j'accuse! Tuhosin sekä sinisen että ruskean langan loput idioottimaiseen sähläämiseen. Kolmas yritys meinasi sekin mennä ihan vihkoon, mutta kovalla skarppaamisella sain  kuitenkin pompulan aikaiseksi. Lopulta taisi olla ihan hyvä, että tämä viimeinen vaihtoehto onnistui, koska beige tupsu istuu huipulle jopa paremmin kuin alunperin ajattelemani sininen. Että kaikella lienee tarkoituksensa, myös lankaa tuhlaavalla räpeltämisellä. Siispä sittenkin merci, univelka?

On tää pienihmisten kanssa puuhaaminen melko rajua rokkia ja hikistä humppaa. Energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva ovat selkeästi sopineet tauottomat tanssitusvuorot, ettei äiti vain jää seinäruusuksi vaan pysyy täystyöllistettynä ympäri vuorokauden. Ei auta kuin hytkyä mukana allit heiluen, helmat hulmuten, silmäpussit täysinä ja pitää hauskaa niin kauan kuin pyöritystä riittää. Ja aina välillä varastaa pieni hetki omaa aikaa vaikka siihen pipo silmillä nukkumiseen, niin taas jaksaa, kun valo syttyy siihen kylttiin missä lukee "lasten haku" ja pitää lähteä möröksi piiriin. Tinttantanttantallallei!

Suklaanappeja päärynälle

Villiviini puskee jo marjoja, mutta minä vielä kypsyttelen omaa satoani. Tahtoo siis sanoa, että vauva on edelleen mahassa. Neulebolero sen sijaan valmistui ennen kuin kesä loppui. Hurraa, pitkästä aikaa jotain uutta neuletta mulle eikä vain lapsille!

Malli: Mitat eräästä Vilan suosikkibolerosta, toteutus Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -menetelmällä.
Lanka: Gjestal Knopp, 200 g.
Puikot: 3,0 mm & 2,0 mm
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Palmikoita, nappeja ja pykäreunaa; poikkeuksellisen pikkusievää ja romantillista. Raskaus taitaa viirata päätä sen verran, että tällainen yksinkertaisuuden suosijakin alkoi hörsöillä. :) Tai sitten perusteena valinnalle oli laiskuus: En erityisemmin pidä napinläpien neulomisesta, joten päätin oikaista tekemällä napituksen virkkaamalla. Ja kun noita pikkuisia ruskeita nappeja sattui olemaan reilusti, niin sirottelin niitä oikein runsaalla kädellä nappilistan päälle. Ihan toimivalta tämäkin ratkaisu tuntuu.

Nappilista toimii hyvin avonaisenakin, mikä on armollista näin loppuraskauden aikaa ja tulevaa imetystä ajatellen. Voi nimittäin olla, että vauva ei malta odottaa hiljaa ja tyynenä ruokaansa niin kauan kuin noiden nappien auki näprääminen kestää, joten hyvä, että tätä voi pitää näinkin.

 

Ja sitten karua totuutta meikäläisen kropan nykytilasta. Vauva on siis tuon etupuolella olevan, jo melko alas laskeutuneen nyppylän sisällä, ei takapuolelle kasvaneessa vastaavassa kumpareessa. Huoh. Sanotaan nyt vaikka niin, että päärynä ei tällä hetkellä ole suosikkihedelmäni. Tämä neule kyllä joustaa ja mukautuu näihinkin mittoihin, vaikka en mä kyllä mitään kasvunvaraa toivo tarvitsevani lähikuukausina. Mun puolestani kroppa saisi mielellään jo pian alkaa palautua nykyisestä keilamaisesta Barbapapa-mallista vähän helpommin puettavaan muotoon. Nooh,  laskettuun aikaan on jäljellä enää kolme päivää, joten eiköhän tuo toive ala toteutua ihan viimeistään kolmen viikon kuluttua. Siihen asti ei auta kuin odottaa ja valita istuinpaikkansa huolella, ettei jää lantiosta jumiin tuoliinsa.

Pilvipouta

Malli: Pilvenreunalla by Tiina Arponen, 1-2-vuotiaan koko.
Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Tytär sai uuden neuletakin, joka saa himoitsemaan herkkutriojätskiä kermavaahdolla. :) Väreissä yhdistelmä vaniljaa, suklaata ja mansikkaa taivaansinistä seuranaan. Kuin jätskiannos kuumana kesäpäivänä järven rannassa, nam. Neuleessa on sopivasti kasvunvaraa, eli mahtunee vielä talvellakin. Mikä on helpotus, koska ihan liian monta lapselle aloittamaani neuletta on ajanpuutteen takia jäänyt pieneksi jo tekovaiheessa. :/ Vetoketjulliset hupparit on todettu meillä varsin käytännöllisiksi vaatteiksi, vaikka itseasiassa huppua harvemmin tulee käytettyä. Pienensin huppua reippaasti ohjeesta, mutta silti se on melkoisen iso lärpäke. Laskeutuva lanka korostaa kokoa entisestään. Harmillista, että hupussa ei näy pilvikuviota, vaan se jää tuonne taitteen alle. Näkyyhän se toki silloin, jos sitä huppua joskus pitäisi päässä, heh.

Ohjeesta on muuten pakko sanoa pari sanaa, hapanta sellaista. Oma vaatimustaso maksullisten ohjeiden suhteen on varmasti noussut mitä enemmän sellaisia on ostanut ja neulonut. Samoin tuntumani on, että ohjeiden taso on myös parantunut vuosien myötä esimerkiksi Ravelryn tarjoaman palaute- ja pisteytysmahdollisuuden myötä. Siksipä odotan saavani tietynlaista vastinetta, kun maksan neuleohjeesta. Pilvenreunalla-neuletakin ohjeessa olisi kyllä reilusti parannettavaa. Jos kyseessä olisi ilmaisohje, antaisin asian olla tai en ainakaan ärsyyntyisi pienistä puutteista. Nyt kuitenkin jouduin laskeskelemaan ja korjailemaan ihan liian monta asiaa edetessäni, ja homma alkoi todella harmittaa. Mielestäni on myös kohtuullista olettaa, että ohjetta noudattaen voi saada aikaiseksi täysin valmiin neuleen. No, tämä ohje ei anna sen kummempia neuvoja aika oleellisen asian eli nappilistan tekemiseen kuin että "nappilistan voi tehdä neuloen tai virkaten". No daa-a. Että siitä vain omien kykyjen mukaan, vassokuu. Vähän rahastuksen maku jäi suuhun myös siitä, että lapsen neuletakkiin joutuu erikseen ostamaan ohjeen kokoon 1-2 v. ja 4-5 v. Lankakauppa Kerä, joka ohjetta myy, ei muuten ollut kiinnostunut ottamaan vastaan tai edes välittämään ohjeen tekijälle paperille kirjoittamiani ja piirtämiäni kehittämisehdotuksia ohjeeseen (miten ohje palvelisi neulojaa vielä paremmin ja missä kohtaa epäilen olevan virheitä, millainen kaavio voisi olla avuksi neulojalle). Kun kävin paperiani tarjoamassa, sieltä todettiin että "me vain myymme ohjetta" ja "se on kyllä testineulottu, tuskin on virheitä". Onkohan linja sama sieltä ostettujen lankojen suhteen, eli jos langassa on virhe, niin valitukset sopii osoittaa myyjän sijaan suoraan valmistajalle? En tykkää. Mielestäni myyjällä on myös vastuunsa tuotteesta, ei vain sen valmistajalla.

Se siitä, olkoon. Lopputuloksena sain kuitenkin kivan neuletakin, vaikka jouduinkin pohtimaan monta kohtaa uusiksi. Kuten sen nappilistan. Nappien sijasta päädyinkin vetoketjuun ja huolittelin reunat neulotulla päärmeellä. Samoin korvasin joustimen neulotulla päärmeellä sekä helmassa että hihansuissa. Näin laskeutuvasta langasta kun olisi perusjoustimesta voinut tulla turhan antautuvaa ja löpsöä (etenkin, jos neuloisi ne ohjeen mukaan; yhtä isoilla puikoilla kuin sileänkin neuleen).

 

Kuvauspäivä oli tihkusateinen ja harmaa, mutta ehkä jatkossa pilvet pysyttelevät neuletakissa taivaan tummentamisen sijaan. Korkeintaan ohutta untuvaa ja hattaraa saa olla auringon  ja valon tiellä, toivoo tämä tyttönen. :)

Hedda for Hands

Kevät pilkottaa jo lumikasan takana, mutta vielä tuntuu olevan tumpuille käyttöä tänäkin talvena. Sen verran on pilven päältä paiskottu hiutaleita alas viime päivinä, että olen todennut kuinka paljon mukavampi on odotella bussia aamulla villalapaset käsissä kuin palelluttaa sormensa siroissa nahkahanskoissa. Jos on paksuja palmikko- ja pylpyrävanttuita vailla, niin tässä olisi yksi ohje sellaisiin tarjolla.

Hedda for Hands by Vilma Vuori (ravlink)

 4.00 EUR

Ohjetta testatakseni tein itselleni valkoiset Hedda-tumput. Samat speksti kuin harmaissakin, eli puikot 3,5 ja 5,0 mm, lankana Drops Nepal, jota kului noin 85 grammaa.

Nyt kyllä riittää talvivarusteiden tekeminen. Seuraavaksi jotain kevyempää ja keväisempää, jos vaikka siten saisi auringon pysymään useammin esillä. Pian saakin jo laittaa pajunkissat heräilemään maljakoihin, ja sen jälkeen aletaan houkutella hiirenkorvia esiin koivunoksista. Kevät!

Parempia päiviä odotellessa

Viime aikoina on ollut pipo sen verran kireällä, että ei parane yhtään pahentaa tilannetta käyttämällä pieniä päähineitä. Rykäsinpä sitten puikoille tutun vanhan Heddan, tällä kertaa sen löysemmän version. Nyt on tilaa niille päässä pyöriville ajatuksille, joiden edessä joutuu välillä nostamaan kädet pystyyn: ei pysty kykeneen, luovutan, kiitti ja hei.

Malli: Hedda by Vilma Vuori

Lanka: DROPS Nepal, 115 g.

Puikot: 3,5 ja 5,0 mm

Ravelryssä

Sen verran äkäsiä mietteitä tuolla pompulan alla kiertää, että on parempi keksiä käsille jotain hyödyllistä tekemistä. Teinpä siis samoilla vauhdeilla myssyn seuraksi lapaset. Vähän se helpotti, mutta edelleen on kyllä sen verran painetta kattilassa, että mun kannattanee pitää puikot ja lankaa lähellä. Jos vaikka seuraavaksi aloittaisi jonkin supertyölään ja keskittymistä vaativan pitsihässäkän, niin että sitä tehdessä ei vain voi miettiä mitään muuta. Tai sitten se voi olla juurikin se viimeinen pisara maljaan, jota tämän heikkoselkäisen kamelin ei kannata kumota. Saa näkee ny..

Malli: Hedda for Hands by Vilma Vuori (ohje tulossa)

Lanka: Drops Nepal, 85 g.

Puikot: 3,5 mm ja 5,0 mm

Ravelryssä

Semmosta settiä. Pykäsin lapasille ohjeenkin, kun kerran oli meno päällä. Se tosin vaatii vielä vähän hienosäätöä, mutta eiköhän se pikapuoliin ole julkaisukunnossa.

Kiukkuenergiaa ei pidä väheksyä; sillä tuli tehdyksi tämäkin setti. Joskus stressinaiheille on vain pakko viittoa pitkät ja nauraa räkäisesti päälle. Ihan vielä en oo valmis vetämään suutani hymyyn, olen edelleen tuossa ensimmäisessä vaiheessa. Niin että sopii arvailla, mitäköhän sormia mulla mahdollisesti on pystyssä tuolla tumpun sisässä. Vai olisko niitä siellä kumminkin vain se yksi. Enkä tosiaan tarkoita tuota peukkua... ;)

Kukkuu

Lapsi tarvitsi kesäksi jotain sopivasti lämmittävää, johon kääriytyä vaunuissa. Äiti kaipasi jotain joutuisaa ja mielenkiintoista neulottavaa. Lankavarasto halusi päästä eroon siellä kauan muhineista vuosikertakeristä. 1+1+1=pitsinen puuvillapeitto.

 

Malli: yhdistelmä eri mallineuleita

Lanka: Finlayson Karoliina, 260 g

Puikot: 4,0 mm

Koko: 85 cm x 85 cm

Ravelryssä

Olishan noita valmiita peitto-ohjeitakin ollut saatavilla, mutta jotenkin huvitti tehdä lapselle ihan oma-oma. Koska edelleenkään ei juuri ole tuota luppoaikaa ja pää on edelleen aika kukkuu, niin aloitin ilman suurempia suunnitelmia ja sävelsin jatkoa työn edistyessä. Lopputuloksessa suunnittelemattomuus näkyy, mutta hällä väliä. Eipä se lastakaan haittaa, että nypyt on vähän kökön näköisiä eikä kukkakuvio mene symmetrisesti kulmissa. Valmis se nyt ainakin on ja täyttää kaikki kolme aiemmin mainittua tavoitetta.

Peitossa on kolmea eri mallineuletta: Keskiosa on Shetland Triangle -huivistakin tuttua fir conea. Siirtymä reunan kukkiin on perussiksakkia eli kavennuksia ja langankiertoja sopivasti vuorotellen. Kukan pitsikaavion lähdettä en muista, se on vain joskus päätynyt mun tää-on-kiva-arkistooni. Kukan päälle sykersin jonkinmoisia nyppyjä, joista tuli ns. vähemmän näyttäviä. Muistuttavat lähinnä ryynisattumia puurossa. Glumps. Kiinnostus keksiä mitään uutta lopahti niiden jälkeen, ja päättelin peiton ilman sen erikoisempia kruusauksia.

Lapsen käsissä peitto joutui välittömästi armottomaan repimis-, ravistelu- ja makutestiin. Peitto selvisi ehjänä ja vaurioitta kaikista, joten sen voinee huoletta ottaa jokapäiväiseen käyttöön. Onneksi lanka on konepestävää kuudessakympissä, niin että ei tartte varoa senkään vertaa. Peitolla voi todistetusti leikkiä myös  kukkuu-leikkiä itseohjautuvasti.

 

"Äiti arvaa missä mä oon?"

"Moi."

Aika nopeasti muuten kasvaa tuollainen ihmisenpentu: tyttö täytti juhannusaattona 5 kk. Jestas. Ei kuulkaa mene enää kauan, ennen kuin pinsettiote on hallussa ja voin alkaa opettaa likalle tärkeitä taitoja: oliskos tässä se mun ikioma pieni langanpäättelykeijuni. :D

Hitaalla

Välillä tuntuu, että vauvan syntymä heitti mut johonkin aikapoimuun ja sitä kautta täysin eri ulottuvuuteen kuin aiemmin. Asiat, jotka aiemmin ehti tehdä parissa hetkessä, jäävät nyt roikkumaan puolitekoisina määrämättömiksi ajoiksi. Kuten tämä huivi, jonka aloitin tammikuussa pari päivää ennen tytön syntymää: aiemmin sen tekemiseen tuskin olisi mennyt viikkoa kauemmin, nyt valmistuminen kesti neljä kuukautta. Noooh, mikäs kiire tässä, kun kylmimmät huivisäätkin ehtivät jo mennä...

Malli: Stripe Study Shawl by Veera Välimäki
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 100g; ONlinie Linie 2 Supersocke Silk, 75 g.
Puikot: 4,0 mm
Ravelryssä

Univajeen vuoksi minimilatauksella ja useimmiten melkoisessa sumussa haahuilevana täytyy kiittää Veeraa nerokkaasta mallista ja ohjeesta. Se kun oli juuri omiaan tilanteeseen, jossa neulomisessa oli useiden viikkojen taukoja ja monesti homman joutui jättämään kesken parin rivin välein. Pitkätkään välit eivät onneksi haitanneet: kun puikot taas ehti poimia käsiin, piti vain muistaa kääntyä tiettyjen silmukkamäärien jälkeen lyhyiden kerrosten aikaansaamiseksi, ja muuten sai posottaa menemään ainaoikeaa. Sitä mahtavampaa, että näin yksinkertaisella menetelmällä saa aikaiseksi varsin mielenkiintoisen näköisen huivin.

Mä melkein pidän tästä nurjasta puolesta enemmän. valkoiset raidat sulautuvat joukkoon, niin että siirtymä langasta toiseen on sulavampi. Ainaoikean ansiosta tätä voi käyttää kummin päin vain, niin että oikeastaan oikeaa ja nurjaa ei olekaan. Jälleen; nerokasta!

Aika mahtava tunne saada vihdoin jotain valmiiksi neulerintamalla. Työhuoneen nurkassa on yksi marraskuussa aloitettu villatakki, joka on jo kolmatta kuukautta odottanut nappeja vaille valmiina. Se voisikin olla seuraava kunnianhimoinen (hah!) tavoite: saada jostain puoli tuntia aikaa nappien ompelemiseksi. Nääh, kunhan nyt ennen syksyä sais tuonkin aikaiseksi: eihän tässä jäniksen selässä olla, ja kun ne parhaat villatakkikelitkin tais jo mennä... ;)

Maailman vahvimmalle vauvalle

Olenkohan mä muuten maininnut, että täällä odotetaan kaksinkertaisesti? Ei, ei tosiaan kaksosia (phui, onneksi isäni kaksosuus ei nasahtanut kohdalle, ainakaan tällä kertaa), vaan onnekkaan sattuman ansiosta paras ystäväni saa myös vauvan. Kaiken lisäksi lasketut ajat ovat peräkkäisinä päivinä. :) Siispä vauvaneuleiden käyttäjiä on lähipiirissä pian muitakin kuin tämä oma perillinen.

 

Malli: Quadrature for Korrigan by Solenn DRN

Lanka: Drops Nepal, 450 g.

Puikot: 5,0 mm

Koko: n. 90 cm x 90 cm

Ravelryn projektisivu

Kun tupsahtaa maailmaan keskellä talvea, on varmasti mukavaa, jos on jotain lämmintä ja pehmeää vastassa. Tämä alpakkavillainen peitto toivottavasti pitää ystäväni vauvan lämpimänä vaunuissa, turvakaukalossa tai missä ikinä nyt tarvitseekaan. Ehkä tästä on hyötyä äidillekin. Njoo, voihan tää olla vähän tuhan pieni aikuisen peitoksi, mutta ehkä puolisen kiloa villaa äidin pään ympärille kiedottuna eristää myös ääntä tiukan paikan tullen. :P

Peiton malli on konstailemattoman yksinkertainen ja silti ilmeikäs reunuksen ansiosta. Koko homma neulotaan pyörönä, niin että melko sutjakasti tuollaisen saa tehdyksi paksusta langasta. Tekisi mieli tehdä samanlainen omalle beibille, mutta saas nähdä, kuinka aika riittää. Tai voishan tässä tietysti ottaa kisan vauvaa vastaan: "kumpi on eka valmiina, sinä vain sun peittos?" :D

  

Eihän näistä nahanalaisista tiedä, koska ne päättävät ilmiintyä, oli arvioitu saapumisaika mikä tahansa. Onneksi sentään sain tämän yhden tehdyksi ajoissa, niin että se on vain rusettia vaille valmiina pukinkonttiin.

Olen mä neulonut omallekin  vauvalle, ja lisää on tulossa. Värimaailmasta on muuten turha yrittää päätellä, kumpaa merkkiä täällä odotetaan. Me emme nimittäin itsekään tiedä, onko tuleva perheenjäsen tyttö vai poika, eikä meillä ole mitään erityistoiveita asian suhteen. Toisekseen, meillä ei erotella värejä tyttöjen ja poikien lokeroihin, vaan värivalinnat kertovat enemmänkin allekirjoittaneen satunnaisista mieliteoista lankakaupassa. :)

Vastasyntyneen kokoinen Korrigan on peiton kanssa samaa perhettä. Langan sain pari vuotta sitten Maartsilta pikkujoululahjaksi. Lopusta langasta ajattelin tehdä jotain pupuhenkistä, Maartsia lämmöllä muistaen. <3

Snug-huppari on vähän isompaa kokoa, ehkä kevättalvea varten. Näistä (ja muista tekemistäni vauvaneuleista) löytyy lisäinfoa Ravelryssä, ettei tule ihan yliannostusta toukkavarusteista täällä blogissa. Voipi nimittäin olla, että ensi vuonna näitä on sitten tarjolla enemmänkin, jos siis vielä joskus ehdin puikkojen ja lankojen pariin. JA jos onnistun pysymään hereillä enkä vain torkkumaan puikot kätösissä. Joku kun on kertonut, että väsymystä saattaa olla ilmassa tulevina kuukausina. Tai vuosina. Ou nou. :)

Syyskuu

Omenasato on jo valmis ja luumutkin ovat pian poimittavissa pihapuusta, mutta yhtä toista pikkujuttua täytyy vielä hetken aikaa kypsytellä.

Kyllä vain, täällä prosessoidaan pientä herra tai neiti Vuorta. Masun koosta huolimatta mennään vasta vähän yli puolivälin, ja perillistä odotellaan saapuvaksi loppiaisen tienoilla. Vielä on siis hyvin aikaa nauttia yksin- ja kaksinolosta, hiljaisesta kodista ja kunnon yöunista. Nämä kun kuulemma voivat olla kortilla seuraavat vuodet. Bring it on, baby, me ollaan valmiita! :)

Ekat 3,5 kuukautta menivät sumussa ja unessa, jaksamista riitti hädin tuskin hereillä pysymiseen. Kun päälle lisätään intensiivinen työskentely myös iltaisin ja viikonloppuisin ja vain typistetyn kesäloman varassa, ei neuleisiin tai koruihin sitten jäänytkään intoa tai valveillaoloaikaa. Erään väitöskirjan käsikirjoituksen sain kuitenkin sisulla valmiiksi kesän aikana, niin että jotain tuli sentään tehdyksi, hehe. :)

Nyt hektisin jakso on onneksi ohi: väsymys on hellittänyt ja väikkäri on esitarkastuksessa. Phuuh. On siis vihdoin aikaa keskittyä olennaiseen eli masun kasvattamiseen. Vauvaneuleitakin alkoi ilmiintyä puikoilta vauhdilla, kun pääsin vihdoin viettämään lykättyä kesälomaani.

Ai miten mä tykkäänkin neuloa noita pikkiriikkisiä pehmoisia juttuja! Ihan paras tapa hypätä takaisin neulehepan selkään monen kuukauden tauon jälkeen. Muutamassa hetkessä valmistui kolme pientä myssyä, kahdet sukat ja raitanuttu (linkit Ravelry-projekteihin). Pari vuotta sitten tädiksi tultuani kyselin teiltä vinkkejä hyödyllisistä vauvaneuleista, ja nyt niistä on kovasti apua. Myssyjä taitaa siis olla jo yli oman tarpeen, mutta onneksi lähipiirissä on useampi pikkuinen ja lisää odotetaan, joten näille löytyy varmasti käyttöä.

Ja hei arvatkaa mitä muuta ihanaa: valeraskausvaatteelle tulee vihdoin totista käyttöä! :D

Toimistotuhkimo

Malli: Bubbleroy sileällä neuleella ja löysemmällä tiheydellä

Lanka: Katia Cotton Comfort, 275 g.
Puikot: 2,5 mm & 3,0 mm
Muuta: kapeaa, joustavaa pitsinauhaa Nappi-Kikasta, satiininauhaa
Ravelryssä

Hei vain hei. Nämä kuvat kertovat aika hyvin, mitä mun elämääni kuuluu tällä hetkellä: mustaa, valkoista ja paperia.Pää on täynnä työasioita, jotka pitäisi saada muotoiltua mustaksi valkoiselle hyvin perusteltuina. Ettei kukaan pääse kovin pahasti väittämään vastaan, tai ettei se joku ainakaan jää väittelyssä voitolle.

Yhtenä työntäyteisenä keväisenä aamuyönä luonnostelin työpapereiden kääntöpuolelle suunnitelman seuraavaksi neuleeksi. Mitään mullistavaa eivät aivot  työyön keskellä pystyneet tuottamaan: musta perusliivi, nurjaa sileää neuletta, pääntien ja kädenteiden reunoissa kapeaa pitsiä. Ja sitten heti takaisin työn pariin. 

Toteutuksen kanssa kesti. Ei vain huvittanut neuloa, ja tuli pari ääliömäistä aivopieruakin ujutetuksi joukkoon liian jyrkkien kavennusten muodossa. Valmista sentään tuli, ja kaipa tuo on ok. Ainakin se on alkuperäiselle luonnokselle uskollinen.

Vaan kun tämä on enemmänkin semmoinen kylmemmän ajan konttorineule, ei kesähelteille sopiva hepene. Semmoista nyt tekis mieli; jotain ohutta ja kevytmielisesti liehuvaa, joka saisi ajatuksetkin leijailemaan paperipölyn keskeltä kukkaniityille ja juhannusyön taikoihin. Jaa-a, pitänee yrittää bongata jostain se hyvä haltija, joka voisi muuttaa mut mustavalkoisesta toimistotuhkimosta kesäiseksi keijukaiseksi.

Hertta/Heart/Hjärta

Viime viikot ovat menneet hyvin sydämellisten neuleiden merkeissä. Olen nimittäin testineulonut Hertta-myssyn ohjetta useampaan kertaan ja monessa koossa. Sen verran alkaa kyllästyttää saman mallin veivaaminen, että  tältä keväältä on Hertat mun osaltani tässä, kiitos ja hei! Onneksi oon saanut arvokasta apua avuliailta testineulojilta (kiitos Andra, Siina ja Terhi!), joiden ansiosta ohjeen pitäis nyt olla virheistä vapaa ja kaikin puolin toimiva.

Viimeiseen varmistukseen ohjeen toimivuudesta tarvitsin ulkopuolista apua vielä kertaalleen. On vähän vaikea tietää, tuliko myssyistä sopivan kokoisia, jos ei saa palautetta suoraan kohderyhmältä eli lapsosilta itseltään. Tähän tarkoitukseen ja mannekiineiksi lainasin ystäväni lapsia, myssypalkalla tietenkin. ;)

Malli: Hertta by Vilma Vuori (ravlink)
Koko: noin 3-4 v. & noin 0-6 kk
Lanka: Hjertegarn Bamboo Blend (pinkki), Ornaghi Filati Jeans (sininen), Grignasco Bambi (vihreä)
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm

Isosisko on vannoutunut pinkin ystävä, joten myssy sai hyväksynnän ja pääsi saman tien käyttöön. Nuoren herran mielipiteiden tulkinta oli vähän vaikeampaa, koska vajaan viiden kuukauden ikäisen ulosanti on jotensakin rajallista. Koko ainakin oli sopiva molemmissa vauvamyssyissä, ja ohuen neuloksen vuoksi ne kuulemma käyvät loistavasti kesämyssyiksi. Melkoinen helpotus mulle, koska oon noin yleisesti ottaen melko ulalla pienten ihmisten vaatettamisesta... Kiva siis, että meni kerralla nappiin ja testineulomuksillekin tuli käyttöä. :)

Hertta-myssyn neuleohje sisältää ohjeistuksen ja kuvalliset kaaviot kolmessa eri koossa: vauvalle (n. 0-6 kk), lapselle (n. 3-4 v.) ja aikuiselle. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos jokin kohta jää epäselväksi tai tulee muuta kysyttävää, niin reippaasti vain sähköpostia minulle niin apua löytyy. :)

Ohjeen voi ostaa Ravelrystä tai klikkaamalla kuvaketta sivupalkissa. Tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Sitten ei muuta kuin neulomaan sydämellisiä kesämyssyjä koko perheelle! :)