Kevät ja kukkaset

Puoli vuotta on heilahtanut sitten viime näkemän. Arki on niin täynnä toimintaa vuorokauden ympäri, että kesti yli kaksi kuukautta saada tämä postaus tehdyksi. Tuo kuvan puolivuotias vauva on siis nyt jo 8 kuukauden ikäinen sanoja ja kävelemistä opetteleva pienihminen. Pitkähiuksisesta äidistä puolestaan on tullut polkkatukkainen äiti, joka ehtii neuloa silmukan silloin, ommella sauman tällöin.

Ajanpuutteen jälkeen suurin haaste käsityöharrastuksessa tällä hetkellä on uuden projektin aloittamisen vaikeus. Kun sitä aikaa ei tosiaan juuri ole, niin ei kyllä huvita käyttää arvokkaita hetkiä neulemallin, langan, koon ja tiheyden arpomiseen. Projekti pitää saada työn alle heti ja epäröimättä ja minimaalisella epäonnistumisen riskillä. Onneksi Ravelry-jonossa on em. kriteerit täyttäviä ohjeita odottamassa, joten sen kun valkkaa sieltä sopivan, kun tilaisuus koittaa. Alkuvuodesta hetki koitti jonossa pitkään roikkuneelle virkatulle huiville.

Malli: Echarpe soleil by Sylvine Asselin

Lanka: Wetterhoff Lemmikki 12-kertaisena

Koukku: 8 mm
Ravelryn projektisivut: huivi ja kukka

Oikeastaan kyseessä on reunapitsimalli, jota tarpeeksi toistamalla riittävän isossa mittakaavassa saadaan aikaiseksi pitkulainen suikale. Siis huivi. Minä suurensin mittakaavaa tekemällä huivini 12-kertaisella langalla. Onneksi mulla on langankerintälaite! Muuten kallista aikaa olisi kulunut melkoisesti langan kertaamiseen (koska 100 g=1950 m). Tuollaisen tavallista reilumman hyllynreunapitsin kun kietaisee kaulan ympärille, niin se aika helposti näyttää edelleen hyllynreunapitsiltä. Tartti tehrä jotain. Koska hetkeäkään ei ole hukattavana, turvauduin vanhaan kikkaan ja tein kukkarintaneulan.

Kuten edellinen vastaava, on tämäkin kukka yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa. Lisänä virkattuja pyörylöitä ja ommeltuja nyppyjä, tukirakenteena rautalankaa. Tässä lanka oli maltillisesti nelinkertaisena, niin että neuloin 1,5 mm puikoilla ja virkkasin 1,5 mm koukulla. Tykkään tästä ihan hurjasti!

Luontevuus ei ole aina helppo juttu, kun ottaa kuvat itselaukaisijalla ja kiireessä. Paras apu voi joskus löytyä lattian tasolta. Jäykkä poseeraaminen vaihtuu huomaamatta aitoon hymyyn, kun alaviistosta kurkistaa silmät sikkaralla nauraa kikattava nysähampainen viihdyttäjä. Ja sitten tulikin kiire äkkiä pelastamaan kameraa, jonka jalustaa se samainen utelias untuvikko tietysti ehti keikuttamaan harhautettuaan äidin tarkkaavaisuuden hetkeksi. On se nopee, mutta onneks oon minäkin.

Leikkii helmien kanssa

Äitienpäivänä sain sänkyyn aamiaisen, kukkien ja halausten lisäksi uuden kellon. Nyt kelpaa seurata pienokaisen päiväunien pituutta vaikka sekunnin tarkkuudella. Tyttö kun on edelleen varsin pihi nukkuja, joten kaikki sellainen, mikä pitää saada aikaan tehokkaasti ja ilman innokasta pientä apuria on suoritettava päiväunien varsin lyhyen ajan puitteissa. Siispä kelloa tulee vilkuiltua ahkerasti, ja nyt entistä isommalla ilolla, kun voi samalla katsella ajannäyttäjälle pariksi räätälöimääni korua.

Vuorikristallisiruja ja simpukankuorihelmiä vaijeriin pujotettuna ja hopeisilla korunosilla suljettuna. Meniköhän tuon tekemiseen viittäkään minuuttia (olis varmaan pitänyt katsoa kellosta, hehe).

Olen siis vihdoin onnistunut tekemään koruja tyttären läsnäolosta huolimatta. Ei muuten mikään pieni saavutus, koska yleensä tuo lapsi haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen, mikä monesti tarkoittaa, että paljon tehdään yhdessä mutta juuri mitään ei saada aikaan. Aaargh. Nyt kuitenkin löytyi avain onneen, kun päästin tyttären helmivarastojeni kimppuun. Mitäpä siitä, että lattialla kierii muutamia satoja helmiä ja säilytyslokerikko on kuin ryöstön jäljiltä. Pääasia, että lapsi leikkii helmillä yltiöiloisena ja minä voin pitkästä aikaa tehdä joitain pieniä koruhommia. Voitto! Koko ajan pitää tietysti toisella silmällä vahtia, ettei helmiä kielloista huolimatta mene suuhun tai muuallekaan ei-toivottuihin paikkoihin.

Ollaan miehen kanssa tirskuttu monet naurut erästä neuvolasta saatua MLL:n raskausajan opaslehtistä selatessa. Siinä kun on niin käsittämättömän vanhanaikaiset miehen ja naisen roolit ja meidän makuun aika, hmm, erikoisia neuvoja yleensäkin. Eräässäkin artikkelissa kehotetaan tulevaa äitiä leikkaamaan hiuksensa lyhyiksi, koska ne ovat siten helppohoitoiset eivätkä pienet kädet pysty ottamaan niistä sattuvaa otetta. Niin... Itse olen kyllä pärjännyt varsin mukavasti pitkillä hiuksilla, vaikka lapsi onkin ollut melkoisen vaativa ja juurikin sitä hiuksiin tarttuvaa sorttia. Silti olen onnistunut hoitamaan hiukseni ja niitä on kiitettävästi vielä jäljelläkin lapsen reippaista otteista huolimatta. Että ihan en näkisi tarpeellisena heti plussatestin tekemisen jälkeen alkaa varata leikkuuaikaa kampaajalle.

Samainen asiantuntija on myös keksinyt, että odottava äiti ei tarvitse monta eri vaatetta, koskapa ulkoasua voi piristää huiveilla ja koruilla ("Kokeile vaikka!") Tätä vinkkiä voi kyllä noudattaa ihan lapsitilanteesta riippumatta, mutta sainpahan hyvän tekosyyn tehdä itselleni uuden kesäkorun. Puuvillanyörissä lasihelmiä ja simpukankuorihelmiä, siinäpä se. Paras tehdä muutama koru lisää, niin ei tarvtse sitten hankkia niin paljon niitä mammavaatteita. ;)

Korulaatikosta löytyi jo yli vuosi sitten yhtä aikaa väitöslahjan kanssa tehty korusetti. Miten lie jäänyt sinne lojumaan, kun ei tuota omaan käyttöön ole tehty. Nyt se kuitenkin joutaa pois pimennosta. Settiin kuuluu rannekoru, kaulakoru ja riipus. Näistä lisää infoa ja kuvia Etsyssä, mistä setin voi myös ostaa. Sopisi vaikka morsiamelle tai  lahjaksi kelle tahansa. Vaikkapa sille tärkeimmälle eli ihan itselle. :) Tästä intoutuneena taidankin palkita itseni uudella korulla. Voisinpa antaa tyttären valikoida helmet, niin pääsisin liiasta suunnitelmallisuudesta ja saisin vähintäänkin yllättävän ja taatusti ainutkertaisen lopputuloksen. :)

Antamisen ilo ja paketoinnin riemu

Aika menee kuin siivillä: tyttömme on jo 2,5 kuukauden ikäinen iloinen ja reipas kikattelija. Herttakin on tottunut tulokkaaseen ja käy aina välillä lipaisemassa pienen poskea ja heilauttamassa häntäänsä. Joskus on myös kiva ottaa päivätorkut yhdessä.<3

Tyttö on edelleen varsin virkeä tapaus, ja suurin osa päivästä meneekin yhdessä seurustellen ja maailmaa ihmetellen. Viikko sitten pääsin kuitenkin hetkeksi korupajalle puuhaamaan. Toistaiseksi en ota vastaan tilaustöitä, mutta tämän yhden tilauksen halusin ehdottomasti toteuttaa. Entinen työkaverini väitteli tohtoriksi viime viikolla, ja sain työporukaltamme pyynnön tehdä hänelle lahjaksi korusetin. Nautin sen tekemisestä aivan erityisesti, sillä tiesin lahjan saajan arvostavan käsintehtyjä koruja ja tiesin heti, minkälaiset korut hänelle tekisin.

Kaulakoru noudattaa 3-in-1-periaatetta tarjoten kolme erilaista riipusvaihtoehtoa: kaarevaa, satiininhimmeää hopealaattaa voi käyttää erikseen, samoin kuin helmirypästä. Yhdessä laatta ja helmet muodostavat myös toimivan kokonaisuuden. 

Rannekorussa on samoja sinertävän tummia peacock-sävyisiä makeanvedenhelmiä ja palloketjua kuin kaulakorussakin. Molempien korujen hopealaatat jätin tyhjiksi, jotta niihin voi halutessaan kaiverruttaa tai pakottaa jotain. Väittelijä pohtikin kaiverruttavansa niihin väitöstilaisuuden päivämäärän.

Vaikka olin aika varma väittelijän tyylistä ja mausta, jännitin silti, osuinko oikeaan. Onnekseni näin kävi, ja rannekorukin oli juuri oikean mittainen. Phuih! Kyllä se vain on niin, että antamisen ilo on suurensuuri ja ilahtunut lahjansaaja paras kiitos tekijälle.

Pienet yksityiskohdat merkitsevät minulle paljon, enkä voisi kuvitella pakkaavani lahjakoruja johonkin tylsään muovipussiin: pakkaus joko latistaa tai kohottaa mielikuvaa lahjasta. Kuten olen ennenkin todennut, harvassa ovat ne jutut, mitä ei satiininauhalla voi koristaa. :) Korurasioissa satiininauha on juurikin se iin piste ja kakun kirsikka: jo lahjan avaaminen tuntuu nautinnolta, kun satiinirusetti liukuu hitaasti auki ja vasta sitten voi hitaasti raottaa rasian kantta ja paljastaa sisällön...

Hopeavyöry

Äitiyslomalla olemisessa on sellainen vinkeä juttu, että kun ei ole oikeastaan pakko tehdä mitään, niin tekee mieli puuhata vähän kaikkea. Kun olen koko syksyn, ja oikeastaan koko tämän vuoden, padonnut käsityöjutut pois väikkäriahkeroinnin tieltä, niin ideoita ja tekemisen intoa on kasaantunut vähän liiankin kanssa. Tätä halkeamaa padossa ei riitä mikään tulppa tukkimaan, joten antaa hyökyaallon tulla ja virran viedä: täällä on puikot, koukut ja pihdit tanassa! :)

Kukkakimppu, joka ei lakastu pakkasessakaan

Ensimmäisenä istahdin into piukassa korupöydän ääreen. Kuukausiin en ole ehtinyt tehdä kuin pari hassua tilaustyötä, joten kädet täristen ja onnellinen hymynvirne naamalla sahasin, hioin, juotin, veivasin ja kiillotin tunti toisensa jälkeen ja jatkoin päiviä aamuyöhön asti.

Ruusuinen rannekoru

En millään olisi malttanut lopettaa, kun uusia juttuja tuli koko ajan mieleen. Järki kuitenkin sanoi, että olisi ehkä fiksua saatella tämä erä ensin maailmalle ja vasta sitten syytää lisää koruja pajalta maailmaan. Kun olis siellä tehtävälistalla muka vähän muitakin hommia kuin metallipalojen kanssa leikkimistä... :)

Yksinkertaisesti näyttävä

Tottelin järjen ääntä, tosin pienen nurinan kera, ja listasin tuotokseni Etsyyn. Nyt siellä onkin pitkästä aikaa tarjolla Made by Vilma -koruja Leppiksistä lusikkarannekoruihin ja Lumme-riipuksiin.  

Karkkia kaulaan, kiitos!

Koska masussani iloista melskettä pitävä perillinen saattaa haluta viettää äitinsä kanssa paljon aikaa tulevina kuukausina, ei kauppaan välttämättä ole tulossa täydennyksiä äitiyslomallani. Jos siis haluat antaa hopeista kimallusta lahjaksi jouluna, ystävänpäivänä tai vaikkapa vasta äitienpäivänä, niin piipahda puodissa tsekkaamassa tarjonta: nyt on valikoima parhaimmillaan!

Riipus, rakkaudella

Tilaukset, jotka on tehty ja maksettu viimeistään tiistaina 20.12. ehtivät jouluksi perille (mikäli Posti ei kuhnastele eikä vauva päätä tulla maailmaan sitä ennen). Useammankaan korun tilauksissa ei tarvitse maksaa kuin yhden korun toimituskulut, niin että nyt sopii hankkia koru siskolle, äidille, mummulle ja ystäville. Itseäsi unohtamatta: jokainen meistä ansaitsee palkinnon aina silloin tällöin! ;)

Joukkuepelaajista parhaimmalle

Helle - mikä ihana tekosyy

Tänä kesänä on empiirisen ja subjektiivisen tarkastelun perusteella tullut todistetuksi, että paras ase hellettä vastaan on ohut puuvillamekko. Sitä Oikeaa puhtaanvalkoista mekkoa ei vain löytynyt kaupoista, vaikka aloitin etsimisen jo keväällä. Nii-i, itte pitää kaikki tehdä, kerta. :)

Sopiva malli tuli yllättäen vastaan Seppälän aletangolla persikkaisessa eläinkuosissa: mekon muodot sopivat meikäläisen makuun, mitä nyt pituudessa oli vähän toivomisen varaa. Ostinkin sitten saman tien kaksi muutaman euron mekkoa: yhden purin kaavoiksi ja käytin ylijäävät osat toisen mekon muokkaamiseen itselleni sopivammaksi. Kaavoilla surautin sitten oman valkoisen versioni. Erona ostovaatteeseen on kapeampi ja pidempi helma ja röyhelö sekä enemmän 1950-luvun henkeä mukaileva rintamus olkaimineen.

Eikä ole ollut valittamista lämpötiloissa tämä mekko päällä. Kangas on ohutta ja pehmeää puuvillaa, jonka päätin suosiolla käsitellä ryppyiseksi. Toisin sanoen mekko kierretään märkänä pituussuunnassa patukaksi ja kuivataan pötkönä. Samalla lailla pakattuna se myös vie tosi vähän tilaa matkatavaroissa, ja lisäbonuksena on käytön huolettomuus: eipähän tarvitse käytellä silitysrautaa eikä peitellä istumisen aiheuttamia ryppyjä.

Värinsä puolesta valkoinen mekko sopii moniin asusteisiin ja vaatteisiin, mikä tekee siitä kiitettävän muuntautumiskykyisen: jos on kuuma niin kolttu palvelee sellaisenaan ilman lisiä. Illan viiletessä päälle voi viskata neuletakin ja jalkaan legginsit hyttysiä torjumaan. Sateen sattuessakaan ei tarvitse panikoida: kun on muistanut ommella osat kaksinkertaisesta kankaasta, niin ei tarvitse esitellä sulojaan miss märkämekko -kisassa. ;)

Piiitkästä aikaa ehdin istahtaa hetkeksi myös korupöydän ääreen. Verryttelyn tuloksena syntyi Lempi-sarjan rannekoru makeanvedenhelmillä kolmessa rivissä. Tästä tuli minun oma koruni, ensi-Lempeni, josta en henno luopua. <3 Kauan uinunut koruinnostus kuplii taas pinnan alla, ja toivottavasti ehdin pian toteuttamaan niitä ideoita, joita olen pitkin alkuvuotta hautonut mielessäni.

Something sweet and innocent

EDIT 10.2.2011: Jatta julkaisi äsken ihanaisen ohjesettinsä, joten lisäsin linkin tännekin! :)

Malli: Kivi by Jatta Saukko
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 205 g
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

On pysähtynyt olo. Niin kuin pitäisi hetkeksi jäädä tähän hengähtämään ja odottamaan. Toisaalta tekee mieli kiirehtiä eteenpäin, juosta hurjaa vauhtia niin että korvissa viheltää ja jalat ovat haposta kirpeät. On kiire, mutta kiireen silmässä on pysähtynyt hetki. Sellainen kalpea ja kuulas.

Kalpea, kuulas mutta ei kylmä. Sisällä hehkuu, ja sydämenseutua lämmittää villa. Ostin Oulusta viileänturkooseja villakeriä ja anoin Jatalta suoraviivaista ja selkeää neulottavaa kotimatkalle. Sainkin etukäteisoikeuden Jatan tulevaan ohjesettiin, jonka vaihtoehdoista päädyin tähän näitä täydentävään kolmanteen versioon. Säärystimiin ei lanka riittänyt, mutta korvaukseksi tein keepille seuralaiseksi kukan. Ettei tarvitse jäädä paripuoleksi, kummankaan.

Malli: Kukka on yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa (molemmat Ravelry-linkkejä)
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 20 g
Puikot: 2,0 mm
Virkkuukoukku 3,0 mm
Muuta: muovipäällystettyä rautalankaa, rintaneulamekanismi
Ravelryssä

Terälehdet on neulottu yksinkertaista lehden ohjetta mukaillen, ja kukka on kasattu samalla periaatteella kuin Jatan Lilja. Pyörittelin vielä pieniä lankahöttösiä veden ja saippuan avulla palloiksi, jotka kiinnitin keskelle terälehtiä. Taakse ompelin rintaneulasoljen niin että villakukkaa voi helposti käyttää koristeena missä haluaa. Minusta se on hurjan kaunis.

Ei se tuoksu muulle kuin hennosti karitsalle ja puhtaalle. Mutta silmälle se antaa ilon, ja sormenpäille tiedon, että jokin voi olla yhtä aikaa karhea ja pehmeä, sileä ja epätasainen.

Valossa on jo vähän kevättä. Odotan sitä innolla, mutta samalla toivon, ettei se liikaa kiirehtisi tuloaan. On vielä niin paljon tekemistä, ennen kuin on aika siirtyä hiljaisesta kalpeudesta kevään väreihin.

Markkinameininkiä

Lusikkalaatikko on saanut olla suhteellisen rauhassa tänä vuonna. Keväällä ei ollut aikaa ja kesällä oli ihan riittävän hikistä ilman kaasupolttimen hohkaamistakin. Syksyn saavuttua hopeankiilto alkoi taas houkuttaa ja otin pitkästä aikaa lusikan kauniiseen käteen. Tai pikemminkin tein useista lusikoista kauniisti käteen sopivia. Ja sitten mä ajattelin härnätä teitä muutamilla lähikuvilla niistä. Här-här.

Arkipäivän Ruususelle: Ruusukvartsia, hennon vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, hopeaketjua. Hempeä kyllä, vaan ei turhan imelä.

Suomi-leijona. En olisi itsestäni uskonut, mutta tällainen tuli tehtyä. Yritin kuitenkin pitää teeman kurissa ja lopputuloksen vailla turhaa uhoa ja paatosta. Rannekoru on itseään tyrkyttämätön ja eleetön, isänmaan hengessä.

Jään ja lumen hohdetta, vaikkapa talvimorsiamen ranteeseen. Erikokoisia ja -muotoisia vuorikristallihelmiä hopealla ja makeanvedenhelmillä täydennettynä.

Sininen uni. Mieleen tulee tumma loppukesän yö ja kuunsilta. Salaperäistä hehkua yön kuningattarelle.

Aikuistuneelle kultapossukerholaiselle nostalgiaa Postipankin hengessä. Tässäpä talletus, joka tuo iloa vuosiksi eteenpäin.

Rannekorujen hinnat heiluvat suunnilleen 60-70 euron välillä, ja niitä voi ostaa Etsy-kaupastani. Ja koska henki on vielä päällä ja ideoita riittää, pitää tehdä tilaa uusille koruille: valikoima koruja nyt -50 %. Käykää tyhjentämässä.

Elsa, Lilja ja Vilma

Koeneuloin viime kesänä Elsa B. -huivin ohjeen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaa varten. Eteneminen ei sujunut täysin ongelmitta, mistä tuli tuolloin jo vähän vuodatettuakin. Ihan vain pikaisesti tiivistettynä; pari virhettä kaaviossa, niitä sitkeästi uudelleen ja uudelleen toistava (ja näin ollen myös purkava) neuloja, langanhimoinen koira ja hentoinen kashmirlanka = ei kovin joutuisaa neulomista. :D Kovin paljon ei tietenkään saanut projektista paljastaa, ennen kuin kirja ohjeineen ja kuvineen oli julkaistu. Nyt kun kirja on jo hetken aikaa ollut jokaisen saatavilla sain itsekin aikaiseksi kuvata yli vuosi sitten valmistuneen huivini. Kerrankin on hyvä syy myöhäiselle esittelylle!

malli: Elsa B. by Jenni Österman
lanka: Handu Kashmirhuivilanka, 100 g.
puikot: 4,0 mm.
koko: 55 cm x 160 cm eli yksi kokonainen mallikerta, koska enempään ei lanka riittänyt.
Ravelryssä

Näistä kuvista ei juurikaan saa tolkkua huivin kauniista pitsikuviosta, valitan. En vain millään jaksanut alkaa pingottaa huivia uudelleen kuvaamista varten, ja vuoden käytön jälkeen pitsi on jonkin verran vetäytynyt kasaan. Tarjolla olevat kuvat siis esittelevät huivin sellaisena, kuin sitä oikeasti käytän: kaulan ympärille löysästi heitettynä ja rintakorulla kiinnitettynä. Mieli tekisi neuloa toinenkin tällainen, ja nyt 1,5 mallikerran toistolla, että huivista tulisi riittävän iso harteille heitettäväksi. Ja siitä voin sitten luvata ottaa niitä huivia paremmin esitteleviä kuvia. Sitten joskus, ihan viimeistään vuosi sen valmistumisen jälkeen. :P

Jotain uuttakin näytettävää tämän ylivuotisen huivin lisäksi sentään on. Tein huivin kiinnittämiseksi Lilja-rintakorun Jatan ohjeella. Huivista jäi pieni keränen lankaa, ja se riitti mainiosti pienenpienillä puikoilla neulottuun kukkaseen. Lilja on nopea ja hauska jämälankaprojekti, ja melkoisen koukuttava. No mä nyt koukutun melkein mihin tahansa nopeaan ja helppoon ohjeeseen... :) Joka tapauksessa nyt mulla on aivan varmasti huiviin täydellisesti sopiva kiinnityssysteemi.

malli: Lilja By Jatta Saukko
lanka: Handu Kashmirhuivilanka (keltainen), Ohut Pirkkalanka (sininen)
muut materiaalit: helmiä, rautalankaa, ompelulankaa, kiinniommeltava rintaneulamekanismi
puikot: 1,5 mm
virkkuukoukku: 1,75 mm
koko: halkaisija noin 10 cm
Ravelryssä keltainen ja sininen versio

Testasin ensin prototyypin ohuesta Pirkkalangasta, ettei vähää huivilankaa tuhlautuisi ekan version räpellykseen. Siitäkin tuli ihan ok, mutta ehkä kukan muoto hukkuu langan pörröisyyteen ja valoa imevään tummaan väriin. Muutenkin ihastuin enemmän tuohon keltaiseen kukkaan, sillä langan vaihtelevat sävyt tuovat kukkaan kauniisti eloa.

Onneksi tuli muuten kaivettua just nyt tuo huivi esiin kesäsäilytyksestä: syysflunssan kourissa kärsiessä on suloista kääriä pehmeää kashmiria kaulan ympärille, ja lempeän keltainen väri piristää edes vähän kaiken tämän niistämisen ja troppaamisen keskellä. Juu-u, syksy on todellakin täällä (niist-niist ja atshii).

Viimehetken lahjavinkkejä

Jos vielä pohdit, mitä antaa joululahjaksi rakkaallesi, ystävällesi tai itsellesi, niin poikkeapa pieneen korupuotiini. Nyt on taas saatavilla muun muassa paljon kysyttyjä lusikkarannekoruja ja Lumme-riipuksia. Joulutarjouksena kaikki tilaukset toimitetaan vain yhden tuotteen toimituskuluilla, eli nyt kannattaa klikkailla ostoskoriin useampikin koru... :) Itella lupailee, että maanantaina lähetetyt kirjeet ehtivät perille jouluksi, joten lahjaksi aiotut korut kannattaa tilata ja maksaa viimeistään sunnuntaina 20.12.2009.

Tässä muutamia maistiaisia tämänhetkisestä valikoimasta:

Hopealusikan varresta, vihreistä makeanvedenhelmistä ja sterling-hopeasta tehty Metso-rannekoru.

Rannekoru hopealusikan varresta, sammalakaattihelmistä ja sterling-hopeasta.

Kullanhohtoinen Lumme-riipus on tehty kullatusta hopealusikasta ja valkeista makeanvedenhelmistä.

Kullattuja Lumme-riipuksia on saatavilla myös kullanväristen helmien kanssa.

Viileän mintunsävyisistä makeanvedenhelmistä, lasihelmistä ja sterling-hopeasta tehtyä rannekorua koristaa herkkä organzarusetti. Saatavilla myös saman sarjan kaulakoru ja korvakorut.

Hohtavan pakkaslumen sävyjä toistava Lempi-kaulakoru on tehty koruvaijeriin pujotetuista harmaanvalkeista lumikvartsihelmistä, lasihelmistä ja sterling-hopeasta. Sydämenmuotoinen mattapintaiseksi harjattu riipuslukko on valmistettu hopealusikan lusikkapesästä ja varresta.

Hopeinen valkeita helmiä helkyttävä pieni Lumme-solki sopii vaikka pitsihuivin pidikkeeksi, vink vink. :)

If you are still thinking of what to give your friends, loved-ones or yourself for Christmas go visit my little jewelry shop. All orders placed before Christmas will be delivered with only one product's shipping cost, so now it pays to by more than one product. I cannot guarantee, that the orders will make their way every where in the world by Christmas, but why not start the new year with gifts! :)

Kuningatar ja perintöprinsessat

Wau, kylläpä niitä kommentteja tulikin! Kiitos kaikille kauniista sanoista, oli ihanaa lukea kommenttejanne ja kuulla, mitkä korut kiehtovat eniten. Päätin suosiolla jättää kommentteihin vastaamisen omassa blogissani ja piipahtaa sen sijaan vastavierailuilla. Joukosta on jo nyt löytynyt ihan uusia tuttavuuksia ja blogeja, joiden arkistoihin upposin pitkäksi aikaa. Suokaa siis anteeksi, etten ihan vielä ole ehtinyt kaikille vastaamaan, tulossa ollaan kuitenkin! :)

Kaikille rannekoruista kiinnostuneille tiedoksi, että edellisen postaukset korut olivat kyllä kaikki myynnissä Etsyssä, mutta rannekorut kuitenkin klikkailtiin ostoskoriin huimaa tahtia. Tällä hetkellä niistä on vapaana ainoastaan se kaikkein pelkistetyin valkeilla helmillä varustettu yksilö. Ei kuitenkaan huolta, rannekoruja tulee myyntiin Etsy-puotiini myös jatkossa. :)

Sitten varsinaiseen asiaan eli arvonnan tuloksiin. Suuren osanottajamäärän vuoksi palkintoja on yhden sijasta kolme, ja niiden voittajat valikoituivat satunnaislukugeneraattorilla. Kuvan palkintohopeakasasta riittää siis iloa useammallekin onnekkaalle. :)

Toinen ja kolmas palkinto eli perintöprinsessat ovat lähes identtisiä riipuksia. Molemmissa on suuri ja pieni vuorikristallihelmi sekä valkoinen makeanvedenhelmi taottuun hopearenkaaseen ripustettuna. Riipusta täydentää vanhan palkintohopealusikan varresta muotoiltu riipus, joka osoittaa palkintosijan numeron. Ja sitten sitä rumpujen pärinää, vai pitäisikö sen sittenkin olla hopeatiukujen helinää.... :)

Kolmas palkinto lähtee JennaE:lle asuntovelallisen opiskelijan arkea ilahduttamaan. ;)

Kakkossija osui niin ikään opiskelijaneitoselle: toivottavasti Silly Licksin Terhi saa tästä potkua gradun tekemiseen! :)

Ja sitten se kaikkein mielenkiintoisin ja suurin palkinto, itse kuningatar: hopealusikanvarresta, tummista makeanvedenhelminugeteista ja sterling-hopeasta tehty rannekoru. Lusikka on aikanaan annettu palkintona urheilukisan voittajalle, joten ruusun takana on kaiverrus "1 P Jouk TP 20 v. 1.11.58" Tämä onkin siis oikeastaan kaksinkertainen ykköspalkinto. :)

Rannerenkaan uusi omistaja on Merja, joka toivottavasti pitää myös tämän mallisista ruusuista. :)

Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajille! JennaE, Terhi ja Merja; laittakaahan osoitetietonne sähköpostitse, niin saan palkintonne matkaan.

Seuraavaksi tässä blogissa onkin sitten vuorossa vähän pehmeämmän aiheisia postauksia metallinkiillon sijaan. Ehkä jopa jotain valmista neulettakin pitkästä aikaa, jos saan päälle kunnon loppukirin. Pitääkin tästä mennä venyttelemään neulontalihaksia, heippa! :)

The prices of the blog raffle went to JennaE, Terhi and Merja. Thanks for all lovely comments!

Kiitos ja kippis!

Olis taas aika vilauttaa korupajan tuotoksia. Juu juu, tiedetään, että Etsy-putiikki on ollut viime ajat melko tyhjänä. Sitäkin enemmän on hopeaa ja helmiä virrannut kesän mittaan Minguun, Tampereen taidemuseoon ja erilaisiin tilaustöihin. Nyt alkaa olla materiaalista huutava pula, niin että kaikki ylimääräisistä hopealusikoista eroon haluavat ilmoittautukoot niin tehdään kauppaa!(sisainen.villapaita (a) netti.fi)

Nyt kuitenkin ehdin vihdoin täydentää myös Etsy-putiikin tarjontaa. Lumme-perheessä on uusia tulokkaita, kun sain viimeinkin hopeisia rintakorumekanismeja. Saman tien syntyi pieni parvi Lumme-rintakoruja, joista suurin on omaan käyttööni, sillä sen hopeapitoisuus on 813, eikä tuolle pitoisuudelle enää myönnetä leimoja. Koska korussa on hopeaa yli 10 grammaa, siinä pitää olla nimi- ja pitoisuusleimat jos sen aikoo myydä. Siispä voin itsekkäästi pitää tämän itselläni ja annoin sen identtisen kaksosen Jatalle opintojenaloittamislahjana. Meillä kun on muutenkin joissain asioissa pelottavan samanlainen maku, niin että ihan hyvin voidaan olla samiksia tässäkin. :P

Pienemmät rintakorut sen sijaan ovat myynnissä Etsyssä, myös tämä musta Lumme. Lusikkapesä kun vinksahti jo sahausvaiheessa epämuodoksi, ja juottaessa onnistuin vahingossa skrymppaamaan pintaa rutuille. Upsistakeikkaa ja ohoh. :P No, koska siitä ei olisi saanut kiiltävää ja siloista enää millään, niin päätin maksimoida kurjuuden: raaputin, taoin ja hioin pintaan lisää muhkuroita ja lopulta patinoin korun mustanpuhuvaksi. Eikös ex-Innon Markokin aina jaarittanut, että korosta sitä, mitä et voi piilottaa? ;)

Viattomien valkeiden helmien sijaan koru sai sydämeensä synkissä sävyissä hohtelevia peacock-sävyisiä makeanvedenhelmiä. Korussa on särmää ja synkkyyttä, joka vetoaa minuun kovasti noiden puhtaana hohtavien siskojensa rinnalla. Monesti juuri ne pienet virheet ovatkin kiinnostavimpia yksityiskohtia, myös ihmisessä.

Lusikkakorujen perusmallien lisäksi meikäläisen pajalta ilmestyy välillä myös uniikkeja yksilöitä. Tällä kertaa intouduin tekemään rannekoruja yksittäisistä lusikanvarsista. Korujen muotokieli ja helmien värit on valittu kunkin lusikanvarren aiheen viitoittamina:

Ruusuvartisen lusikan helmet ovat hennon vaaleanpunaisia kuin pienet ruusunnuput...

...ajan patinoima kellokukka-aiheinen varsi sai seurakseen veteenvaletun hopeisen kukan ja sterling-hopeiset korunosat saivat tumman patinoidun pinnan...

...pallo- ja kiehkurakuvioinen varsi täydentyi pyöreillä helmillä ja palloketjulla...

...ja suoralinjainen pelkistetty lusikanvarsi ei muuta tarvinnut kuin valkoisia helmiä hopearenkaiden kehystäminä. En oikein raaskisi luopua näistäkään koruista, mutta kaipa ne oman korulippaan rajatkin joskus tulevat vastaan. Väittävät, ettei kaikkea muka voi pitää itse. Sääli. :)

Koruinnostukseni siis jatkuu, ja kun yrityksen perustamiskustannuksilta ja materiaalikuluilta alkaa jo jäädä jotain ylikin, niin myös verottaja kiittää (41 prosentin verran joka kerta, huoh). Ei tällä siis rikastumaan pääse eikä tuntipalkoillekaan, mutta ainakin voin harrastaa hopeaa ja helmiä hyvillä mielin: ilman yritystä ja sen myyntitoimintaa en voisi toteuttaa ideoitani tässä mittakaavassa hukkumatta koruihin ja laskuihin. Kiitollisena kohotan maljan kaikille teille, jotka korujani hankitte, kehutte ja kannustatte jatkamaan; kippis ja tusina lentosuukkoja jokaiselle!!! <3 br="">

Kiitokseksi ja yritykseni tulevaa puolivuotispäivää juhlistaakseni onkin syytä julistaa arvonta, jossa palkintona on, kuinka ollakaan, jotain hopeista. :) Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen 20.9.2009 klo 23.59 mennessä. Sillä välin minä siemailen lasillisen tai pari kuohuvaa ja suloisen vaaleanpunaista juomaa... ;)

Just showcasing some new pieces of jewelry made in my little shop. It's been a real pleasure to make silver jewelry, and turning it into a business last spring has given me more chances to try new techniques, materials and nourish my creativity in every way. To thank all of you who have spurred me on I'm holding a blog raffle. The winner gets (surprise surprise) something silvery... :) You can enter the raffle by leaving a comment to this post by 20.9.2009, before midnight. Meanwhile I'll be enjoying a glass or two of something sparkly and pink... ;)