Käsittämätöntä tautia

Olen jo monta viikkoa ruikuttanut nuhavaivoista. Se oli jo melkein poissa, mutta eilen taas petrasi kuin sika juoksuaan. Nenä vuotaa suunnilleen koko ajan, mutta kun ei ole kuumetta, ei varmaan paranekaan. Ilman kuumetta ja lihaskipuja päättelen, että tämä ei ole sikainfluenssaa. Kiusallista ja ikävää kuitenkin, kun nokka vuotaa norona. Eilen olisi ollut taidemuseolla upean näyttelyn avajaiset, joihin olin ihan tosissani menossa, kunnes olo tuntui semmoiselta, että ehkei ole viisasta lähteä muita tartuttamaan. Ja onhan se noloakin koko ajan niiskuttaa. - Ensi viikolla on labra ja tietokonekuvaus, jolloin myös miehellä on uusi reissu silmäklinikalle. Sitten seuraavalla viikolla minulla on syöpälääkärin aika. Yms. Ohjelmaa piisaa niin, ettei almanakkaan vaihteeksi muuta mahdukaan.

Mutta ilojakin on. Nukkekotini lähti tänään Tampereelle. Muutamat liimaukset olivat irronneet matkalla, mutta ilmeisesti kuitenkin kaikki mööpelit löysivät paikkansa. Näyttelystä tulee upea eli kaikki kynnelle kykenevät, kannattaa lähteä tutustumaan taitavien naisten ja vähän miestenkin kätten töihinVerkatehtaalle. Näyttely avautuu viikonvaihteessa. Tämä ei ole taloni, vaan kuvassa esiintyvän, katoksesta karanneen lehmän majapaikka.

Istun tietokoneella ja pitkään naputtelin kirjaani, kuinkas muuten. Sain uutta materiaalia ja jatkan vähän niiden pohjalta. Sairaus kai se tämäkin ---

Perjantain puolelle meni

Täällä sitä taas kukutaan. Kun sain kirjatekstini valmiiksi, niin nyt pidän siitä ihan pientä lomaa. Sitten taas voi uusin silmin katsella sitä ja tehdä täydennyksiä ja korjauksia. Nyt on myös se vaihe, jolloin haetaan niitä apurahoja. Voi, voi, yhdestä tuli jo hylky. Jo, jos hakijoita oli 6000, niin eihän ne kaikille voi rahaa myöntää, mutta pitäköövät rahansa. Kun yksi ovi napsahtaa kiinni, niin ehkäpä toinen on jo aukeamassa. Kun kirjaani tulee jonkin verran kuvia ja väitän, että sillä on muutenkin ihan oikeaa merkitystä, niin olisi kiva saada siitä paitsi hyvä, myös kaunis. Ja se maksa kans´.

Lepopäivän ratoksi ei ollut muuta ohjelmaa kuin laiskottelua, käsityötä ja lukemista. Näpertelin myös pikkasen eli värkkään nukketaloon rekeä tai kärryjä. Kun Tampereen Nukkekotinäyttelyssä taloni viettää itsenäisyyspäivää, on siinä ja siinä onko jo rekikeli. Verkarannan näyttelystä on tulossa huikea - menkää ihmeessä kaikki lähellä asuvat katsomaan. Se alkaa muistaakseni 22.2 tai niillä main.

- Lukupuolella on menossa jostain haalimani venäläinen dekkari, jossa oudot nimet tahtovat mennä sekaisin, mutta veipä ajatukset pois sairaalasta.

Isä nimittäin joutui toissapäivänä sairaalaan pudottuaan sängystä tai kaaduttuaan ylös noustessa. Siinä hädissään hän ei ollut hoksannut painaa turvanappiakaan, jos se nyt edes ranteessa olikaan, en tiedä. Kuumetta oli ollut yli 39 astetta. Eilen se oli jo laskenut 38:aan eikä tänään sitä edes mitattu! Tippakin oli otettu pois. Mykkä lääkäri oli käynyt huoneessa ja kai se oli keuhkoja kuunnellut, kun ensiepäily oli alkava keuhkokuume. Toisaalta voihan se olla tavallistakin, näitä influenssia sun muita tai kuume noussut siinä, kun hön ties miten kauan oli yrittänyt päästä ylös. Ei kuitenkaan yli kolema tuntia ja toivottavasti ei läheskään niin kauan. MInä olen sen verran vielä tuhissut ja nenä vuotaa, etten uskaltanut lähteä katsomaan, mutta mies oli ja vei mennessään pullon jaffaa.

Jalkoja ei mitattukaan, vaan uusi kutsu tulee myöhemmin alihankkijalta. Fysioterapeutti sanoi, että ilman muuta päätös on myönteinen ja niinhän alusairaalan lääkärikin kesällä sanoi, että näitä on käytettävä lopun ikääni. Ja auttaahan nämä, ei sitä voi kiistää. Jalkojen ja käsien neuropatia on talven aikana selvästi pahentunut. Aamulla varsinkin jo yöpaidan helman nostaminen on hankalaa. Sain uuden puhelinnumeron toimintaterapeutille, mutten vielä tilannut aikaa. Ei ennen kun näemme tuon isän tilanteen etenemisen. Jumppaohjeita mulla on, mutta terapeutilta kuulemma voi saada myös apuvälineitä. Niitä on jonkin verran hankittukin jo aikaisemmin ja taloon on laitettu kaiteita ja tukikahvoja. Muutama pitäisi vielä saada lisää. Hissi olisi ihana alakerrasta yläkertaan, mutta sitä tuskin eläkeläisille kustannetaan. Kysyähän aina voi. Ja kun kumpikaan ei käytä rollaattoria, ei kynnysremontteja tarvitse tehdä. Ulkoraput ovat myös tulevaisuudessa ongelma.

On lunta tulvillaan

Onneksi hain toissapäivänä lumilapiot ja pulkallisen klapeja terassille. Nyt on tullut sen verran paljon lunta, ettei kahlaaminen tallille oikein kiinnosta. No, oikeasti sitä on auton päällä ehkä 15 cm ja postilaatikolle pääsin oikein hyvin tänään kahteenkin kertaan. Isäntää vietiin taksilla silmäklinikalle ja hyvin oli Helsingin reissukin sujunut, mutta onneksi hän varasi puoli tuntia aikaisemman lähdön.  Runeberginkadusta oli tullut yksisuuntainen, mutta muuten matka sujui hyvin.

Itselläni on sairaalamatka torstaina ja paikalla oltava kello 21.30. Tiedoss ei ole mitään dramatiikkaa tällä kerralla, vaikka yön nukunkin sairaalan petissä. Sitä tosin ihmettelen, vaikkei sairaala tähän luultavasti otakaan kantaa, että miksi sormien ja jalkojen neuropatia on pahentunut ja kipua tullut ranteisiin asti. Aamullakin ranteita oikein särki. heti herättyäni. Sokerit ovat tasapainossa, joten ei senkään pitäisi vaikuttaa. Ja luulisi viime talvisten sytostaattien vaikutuksenkin loppuneen jo kuukausia sitten. Reumatismia? Vanhan ihmisen vaivoja? Minä en vielä kiirehtunyt lumitöihin, kun lumikin ol ikevyttä höttöä.

Syöpälääkäri fundeeraa edelleen asiaani eli melkoisella todennäköisyydellä ei aio tehdä mitään. Sanoinkin tänään miehelle, että toivottavasti ei käy niinkuin sille tautikollegalle, jolla tauti paheni parissa kuukaudessa niin ettei enää ollut mitään tehtävissä - mutta kirjanhan minä kuitenkin meinaan kirjoittaa valmiiksi, tuli mitä tuli. Jatkan sitä ihan tosissani heti kun  saan Nukkekotinäyttelyuyn menevän mökkini matkaan ja tuvan pöydän raivattua.

Raivasin joulua pois, mutta sitten kävi niin, että yläkerrasta paloi sulake enkä uskaltanut tehdä sille mitään ennen kuin mies tuli kotiin. Toki osaan sulakkeen vaihtaa itsekin, mutta käytävän varavalossa oli selvästi vikaa enkä uskaltanut kajota siihen. Valaisin onkin niin monta kymmenta vuota vanha, että ehkä viisainta on mennä suoraan lamppukauppaan. Se on tavallaan turvavalo, etten kompastu mihinkään työhuoneesta yön pimeydessä taapertaessani, kun työvalot ja tietokone ovat suljettuina. Osa joulutavaroista odottaa edelleen sirtoa yläkerran kaappeihin. Löysin yhden amarylliksen lattialta ja tein siitä leikkokukan. En ollenkaan muistanut, että meillä sellainenkin on ollut eli kasvi on varmaan viettä'nyt joulunsakin salin lattialla. Mutta nämä tapaukset tekivät sen, että tonttu-ukot ja muut härpäkkeet tosiaan odottavat vielä pääsyä kesäteloille.

Näpertelypäivä

Sain nukkekotini varusteltua aika valmiiksi, melkein valmiiksi. Enää puuttuu verannan kiinnitys ulkoseinään ja siihen hommaan tarvitsen herra mieheni apua. Tämä ei ole ollenkaan innostunut asiasta, mutta koska talo on lähdössä, toivottavasti Tampereelle Nukkekotiyhdistyksen juhlanäyttelyyn, olisi rakennushankkeen loppuunsaattaminen enemmän kuin tarpeellista.

Klikkaamalla tämän saa vähän isommaksi ja nukkisblogissani on muitakin kuvia. Valaistusta piti tulla enemmänkin - tarralla kiinnitettyjä ledejä, sillä muihin sähköistyksiin en rupea. Lamppuja oli kolme, mutta yksi oli risa.

Taloni on numero 2 ja vasta nyt kauhukseni huomasin, että nehän sijoitetaan numerojärjestykseen kadun varteen. Ykkönen on yhdistyksen talo ja sitten tulee tämä, jossa seinät on vinksin vonksin ja ainakin heikun keikun. Toisaalta ehkä hyväkin, etteivät kaikki ole niin valtavan hienoa priimaa - kuten suurin osa on - vaan että meidän porosorkkienkin työt voivat kelvata esille. Kiva harrastus tämä joka tapauksessa on, mutta roskaava.

Mies on pitkään puhunut haluavansa pussipataa eli jotain Meksikonpataa  tai vastaavaa, jota itse höystäisi lisää. Minä olen vastustellut, kun niissä varmaan on kamalasti lisäaineita. Nyt sitten annoin periksi siitä ilosta, että mies lupasi tehdä ruoan. Padassa, jonka nimeä en muista, on alun perin riisiä, paprikaa ja papuja ainakin, mutta mies paistoi siihen lisäksi broileria ja maustoi ruoan sienillä, ananaksella ja hillosipuleilla. Taisi siinä jotain muutakin höystettä olla. Padasta tuli oikein hyvää ja sitä syödään vielä toinenkin kerta. En olisi rakennustöiden jälkeen jaksanutkaan laittaa ruokaa, vaan oikaisin mielihyvin kirjaston sohvalle siksi aikaa kun isäntä keitti.

Onneksi pahimmat paukkupakkaset ovat taas kertaalleen takana. Tänään oli jo alle 20 astetta ja lauhtuu kuulemma tästäkin. Silti nukun yösukat jalassa ja lyhythihainen liivi yöpaidan päällä. Pahimmillaan meillä oli -28. Miehellä ei ole edes patteri päällä omassa sänkykamarissaan. Kuulemma + 7 asteessa on vähän viileää, mutta muuten tarkenee hyvin. Hrrr. Tuleva viikko on kummallakin "sairaalaviikko", minä olen yön yli, mies käymäseltään. Ja yhdet labrakokeet ovat käsittelyssä. Lääkäri varmaan soittaa alkuviikolla.

Nukkekotipäivää ja muuta näpertelyä

Näpräsin nukkekodin kanssa, kun menin lupaamaan sen mukaan Tampereen suureen nukkekotuyhdistyksen Rintamamiestalonäyttelyyn. Maalasin ja liimasin, korjasin tai oikeastaan tein uudestaan yhdet portaat ja sitten ompelin pari pikkuista vaatekappaletta. Paksuilla neuropaattisilla sormilla ja huonoilla silmillä niistä ei kovin kummoisia tullut. Kaiken lisäksi sen jälkeen huomasin, että taloni teema onkin itsenäisyyspäivä eli pikkupojan kesähousut menevät korjaukseen ellen keksi jotain näppärää. Nyt suurin urakka on saada ulkoeteinen kasaan ja kiinnitettyä mökkiin. Kun en ottanut kuvia vaiheista, ei tästä sen enempää vielä tässä vaiheessa. Perästä kuuluu ja näkyy. Se askare on aikataulujen takia saatava pikaisesti valmiiksi, jotta pääsen taas syventymään paremmin omaan kirjaani.

Muutakin sain tänään aikaiseksi. Soitin syöpäsairaalaan ja odottelen nyt lääkärin ratkaisua eli sitä, aikaistetaanko tutkimuksia vai ei. Toivottavasti aikaistetaan helmi-maaliskuun taitteesta. En nyt vielä salli pelkoa, mutta kas kun mahaan koskee, niin ei sitä ihan ohittaakaan voi. Toisesta asiasta lähetin toiselle lääkärille sähköpostin: labrakäynti tiedossa ja pyysin lähetettä.  Miehellä on tällä ja ensi viikolla poliklinikkakäynnit, minulla ensi viikolla yön-yli-reissu. Vuorotellen rampataan taas näillä asioilla, mutta toivottavasti alkanut vuosi on parempi kuin viime vuosi tässä suhteessa. Minä käyn mielelläni syöpäkontrolleissakin, jos ei ole oireita eli pelkoa uusimisesta. Vaikka labra ja tietokonetomografiahan sen näyttävät, eivät pelkästään omat tuntemukset.

Nukkekodin rakentaminen on hyvää terapiaa. Samoin käsityöt. Sukkaa ja kinnasta on syntynyt kaksi paria kumpiakin, ei kun kintaita kolmekin, joista yhdet pääsevät yöintaiksi. Nyt aloitin liivin kutomisen. Katsotaan, mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Lanka nimittäin ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, vaan tuntuu vähån pölisevän nenässä. Mutta kun halvalla saa... niin saa sutta ja sekundaa, joka nyppyyntyy alta aikayksikön. Toivottavasti ei sentään.

Viime yökin oli tuottoisa. Yökyöpeli kun olin, kirjoitin henkilöjutun yhteen sukulehteen, joka ei ole mitenkään omaa sukua koskeva, ei henkilö eikä lehti, Juttu saattaakin tulla jo tämän vuoden julkaisuun ja tämän yön satoa oli minielämäkertani ja kuvan lähettäminen toimittajalle. Hyvä kun sekin tuli heti tehtyä. Toimittaja sitten muokatkoon tai lyhentäköön kumpaakin, jos tarve vaatii. Tässä taas tuli vastaan se ihme, johon törmään kerta toisensa jälkeen etenkin seuraavan kirjani yhteydessä. Tietoja vain löytyy ja tulee. Niin kävi tässäkin. Kirjoitin vanhasta opettajasta, joka jäi jo eläkkeellekin ennen talvisotaa. Nettidivarista tilasin mielenkiinnosta kirjan yhdestä kirjailijasta ja eikös tämä sama neiti-ihminen löydy sen sivuilta. Olin itse tyytyväinen juttuuni, vaikkei kuvaa mistään löytynytkään.
Suku hankkikoon, sillä yhden mahdollisen lähteen osasin neuvoa.

Päivitettiin almanakkoja

Tänään katseltiin alkusyksyn ohjelmaa ja onhan sitä. Mies sai soittotuntiensa ajat ja minulla on näitä omia sairausmenoja jo valmiiksi almanakkaan merkittynä. Mies hetken harkitsi, miten paljon uhraa aikaa ja rahaa tunneilleen, mutta yhdessä totesimme, että se on hänen ainoa rahaa vievä harrastuksensa. Siitä ei ihan heti tingitä, ihan jo mielenterveydellisistäkään syistä.

Omat harrastukseni ovat tässä pirtissä ja pihapiirissä tapahtuvia, vaikka niin mielelläni joskus lähtisinkin "johonkin". Mutta kun on näitä vaivoja, eivät mitkä tahansa harrastukset terveydenkään puolesta käy. Aina ei voi miestäkään vaivata kyytimieheksi, niin että ollaan sitten kotona ja vielä hyvällä mielellä. Johan minä aikanani ehdin reissata ihan tarpeeksi. Parhaimmillaan työmatkakin oli 84 kilsaa kahteen kertaan päivässä. Silloin ei autoilussa ollut mitään ongelmaa. Nyt on.

Menin lupaamaan rintamamies-nukkekotini ensi vuoden puolella Nukkekotiyhdistyksen järjestämään nukkisnäyttelyyn, joka muistaakseni on Tampereella tai Jyväskylässä, jos nimittäin kuljetus järjestyy jonkun muun toimesta. Siinä ainakin on yksi lähtitulevaisuuden harrastus, kun taloon pitäisi tehdä ulkoeteinen ja muutenkin viimeistellä sitä valmiiksi. En kehdannut olla lupaamatta, kun mökkini sentään on numero 2 sadasta huvilasta. Pitäähän siellä olla yksi "tavistalokin", joka ei komeudella kilpaile huippuosaajien rakennelmien kanssa. Ja tuleepa nyt ainakin hyvä syy ryhtyä rupeamaan, pitkästä aikaa tähänkin harrastukseen, kun olen enempi keskittynyt kirjoittamiseen tai oikeammin taustoittamiseen ja muuhun materiaalin haalimiseen.

Talo on mittakaavassa 1:18 ja se on minulle vähän liian pieni, näille varsinkin nyt kovin turvonneille töppösormille. Mutta eiköhän se siitä. Ensin täytyy tehdä piirustukset ja etsiä raaka-ainetta, mutta muistaakseni minulla on jotain levyä, ainakin paspis-pahvia, josta voi leikata seinät ja katon. Ikkunoiden ja ovien näpertäminen on haastavin homma.

Selvästi kesä alkaa kääntyä syksyn puolelle. Sen huomasi illan viilenemisestä ja siitä, etten löytänyt enää oikein mitään niityn kukkia maljakkoon. Kukkapenkin leimukukat ja kultapallot alkavat juuri kukkia, mutta niitä en raaski leikata.

Kärhö rupesi kukkimaan uudestaan, mutta siinäkin on vasta muutama kukka ja nuppu, joten en lähde turhan päiten napsimaan muutaman päivän iloksi niitäkään maljakkoon.

Askartelua juhannuksen ratoksi

Tänään meillä ei ole satanut lunta eikä rakeita, mutta vuorotellen on saatu vettä, aurinkoa ja tuulta. Koko päivän. Apilat kukkivat nätisti pellon laidassa ainakin vielä eilen, kun kävin niitä poimimassa maljakkoon samalla kun hain ainekset pieneen saunavihtaan. Koivun tuoksua ei mikään voita juhannussaunassa.

Tänä juhannuksena ei sitten ulkoruokinta tullut kysymykseenkään. Söimme sisällä silliä, kylmäsavustettua lohta, kotijuusttoa, uusia perunoita ja karitsan paahtopaistia, noin tärkeimmät herkut mainitakseni. Karitsa kypsyi hetkessä uunissa ja ai että oli hyvää! Eikä ollut kovin kallistakaan ottaen huomioon, että puolet jäi vielä huomiselle päivälle.

Melkein unohdin mainita yhden herkun, josta olen nautiskellut ja jonka ohjeen löysin täältä jostain blogista. Valitettavasti vain en muista mistä, joten en voi kiittääkään hyvästä resesptistä. Se on rapea ja ihana raparperipiirakka, jossa on mm. kaurahiutaleita ja valkosuklaata. Jos muistan myöhemmin, lisään tänne reseptin.

Ulos ei ollut muutenkaan paljon asiaa. Mies kurkisti lämpömittaria ja totesi, että päivälämpötila oli 11 ja puoli astetta, yöllä oli ollut kuusi astetta. Sen jälkeen hän ei nenäänsä ulos pistänyt. Minä sentään kävelin tontin laidalle hakemaan pieneen purkkiin hiekkaa ja muutaman sepelinkappaleen. Samalla pääsin tarkistamaan viikolla istutettujen villiniinien kunnon. Puutarhakaupasta ostetut voivat hyvin. Kolmas, jonka ehkä joku lintu tai orava oli siemenenä istuttanut tontin laidalle kadunvarteen, ei voinut yhtä hyvin. Toivottavasti se vielä virkistyy. Olinkin näkevinäni pienen uuden silmun varressa.

Hiekkaa ja kiviä hain rakennusprojektiani varten. Kun ei ulkona tarjennut tehdä mitään, rakensin nukketaloa, tarkemmin sanottuna kasvimaata ja -huonetta. Lisäksi yritin kiinnittää led-valoja paremmalla ja huonommalla menestyksellä porattuani ensin rumia reikiä talon seiniin. Sen takia en ottanut työvaihekuviakaan. Tässä päivemmällä pitäisi piha saada kunnostettua: polkuja, ruohoa ja niin edelleen.

Rauhallista adventin aikaa

Voi olla, että toivotukseni on liioittelua, mutta silti toivotan sitä. Kaikkea ei tarvitse tehdä eikä varsinkaan itse tehdä. Yritetään vain rauhassa laskeutua jouluun ja nautitaan uudesta kirkkovuodesta, joulun tekemisestä kukin omien voimiemme ja aikataulujemme mukaan.

Minä, joka vielä eilen en sanonut olevani jouluihminen, perun jo tänään puheeni. Kuuntelin varmuuden vuoksi Hoosiannan, jos satun aamulla nukkumaan sen yli. Vanha joulutähti loistaa ikkunassa ja helakanpunaisilla valosydämillä koristeltu, sinänsä aika nolon näköinen pikkuinen tekokuusi on toisella ikkunalla. Pihavalot on vielä virittämättä. Mutta ensimmäisen glögimukillisen olen juonut ja syönyt hirmuisen monta joulutorttua. Mies toi kaksi kiloa taikinaa, mutta en sentään koko satsia paistanut. Puolestakin riittää syömistä moneksi päiväksi.

- Söimme sentään muutakin. Eilen mainostamani lipeäkalalaatikko oli tosi hyvää ollakseen eilisen jämistä koottua tähtiruokaa. Mieskin otti lisää, vaikka olimme syöneen alkuruoaksi jo etikkaliemessä lionneita silakkapihvejä, kraavia lohta ja viipaleet savuhevosta. Siinä vaiheessa tortut olivat vasta jäähtymässä, mutta jo hetken päästä nekin maistuivat!

Tänä vuonna en vielä ole saanut kuvattua kunnolla meidän kaupunkimme upeaa joulupuuta, mutta tässä vähän esimakua. Vaikka kaupunki nipistää ensi vuonna vaikka mistä, irtisanoo väkeä, vähentää monesta tärkeästäkin asiasta, korottaa verojakin, niin tarvitaanhan me leivän lisäksi "sirkushuviakin". Näitä valopuita on siellä täällä pitkin keskustaa ihmisten iloksia. Tänään oli ollut joulukadun avajaiset, mutta mitäpä me huonojalkaiset siellä olisimme tehneet. Mies oli itsenäisyyspäivän konsertin harjoituksissa ja siinä oli ohjelmaa ihan tarpeeksi hänelle.

Minä rakensin lähes koko iltapäivän nukketaloa. Tai en rakentanut, vaan viimeistelin kieroja saumoja piiloon ja maalasin muutaman mööpelin. Kaikki muut nukkisihmiset varmaan koristelevat talojaan jo joulukuntoon. Nuket ovat vielä aika surkeassa jamassa, osa nakupelleinäkin. Olen yrittänyt hankkia suunnilleen oikean kokoista asujaimistoa, mutta huonolla menestyksellä. Osa on laihaa luikkua, oikein nälkiintynyttä porukkaa, osa mahtuu juuri ja juuri oviaukosta ja osa, ne kauneimmat posliinipäiset tyttöset, ovat ainakin kolme kertaa paksumpia kuin muut.

Kyllä sauna maittoi sen ahertamisen jälkeen.

Näpertelyä

Olen nyt muutaman iltapäivän näperrellyt nukketaloa ja ensimmäiset kuvat on julkaistu nukkisblogissa. Käykääpä vilkaisemassa! Siellä on syntymässä majatalo, jonka nimeksi tulee Iloisen lesken majatalo. Ei se vielä valmis ole, mutta siinä vaiheessa että sain ensimmäiset kuvat ainakin omaksi ilokseni otettua. Harmi vain, että kaikki epätarkkuudet ja kierot saumat näkyvät niin erinomaisen hyvin kuvissa. Onneksi listoituksilla saa pahimmat piiloon! Tämä on vieraiden seurustelunurkkaus, josta joskus tulevaisuudessa voi piipahtaa parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa.

Kun iltapäivät ovat kuluneet maalaus- ja liimauspuuhissa, niin myöhäisillat ja melkein yötkin kirjoitushommissa eli on tässä ohjelmaa eläkeläiselle ihan tarpeeksi. Nyt pitäisi kaivaa pölynimuri esille ja sitä ennen raivata nukketalokemoja pois pöydältä (luultavasti pöydän alle - ).

Illan ohjelmassa on vielä poro-suppilovahveropiirakat ja pelkän suppispiirakan teko huomista rakasta vierasta varten. Hän on kasvissyöjä, mutta kun tulin ottaneeksi porojauhelihan sulamaan, niin syömme sen piirakan sitten itse tänään.

Mielenkiintoista ohjelmaa

Minulla nimittäin on tällä viikolla enemmän ohjelmaa kuin on ollut monena viikkona yhteensä. Isä soitti maanantaina ja kertoi makoilevansa terveyskeskuksessa. Sinne riensimme eilen ja siellä faari olikin, mutta oikein pirteänä. Hän arveli kotiutuvansa viimeistään huomenna. Astma ja turvotuksen tuoma painonnousu olivat taas kiusanneet. Sairaalan teholääkityksellä oireet on yleensä saatu nopeasti kuriin.

Tänä iltana olin kuuntelemassa paikkakunnan vanhimmasta historiasta. Iäkäs sukulaismies piti luennon, josta suuri osa oli suhteellisen tuttua asiaa, vaan eipä kaikki. Yllätysmomentti suorastaan oli se, että sukulaiset ovat käräjöineet keskenään joskus 1900-luvun alussa. Kyseessä on ollut erittäin ikävä lapsenruokkojuttu tai oikeammin sanottuna isyysjuttu. Siinä sitä ovat sukulaisuussuhteet tainneet mennä katki-poikki. Sukulaismies lupasi lähettää hovioikeuden päätöksen. Toivottavasti asia on tullut esille vasta sen jälkeen, kun oma eepokseni päättyy... Samassa perhepiirissä oli jo yksi konkurssikäräjöinti vähän aikaisemmin. Saattaavatpa olla yhteydessä keskenäänkin, omalla tavallaan. Faija on tähän asti kieltäytynyt tietämästä siitäkään asiasta mitään, joten tokko hän tästä isyyskanteestakaan mitään kertoo, muistaa tai on muistamatta.

Istuimme takamuksillamme yli kaksi tuntia kapeilla muovituoleilla. Jalkoja särkee vieläkin. Mahakin melkein alkoi kurnia, kun olin aamupalan jälkeen syönyt vain yhden banaanin. Lämmitin kotona valmista Saarioisten äitien tekemää kantarellikeittoa, johon lisäsin vielä metvurstisuikaleitta. Soppa ja pari juustovoileipää tekivät terää.

Huomenna tapaan muutamia ennestään tuntemattomia rouvia nukkekotiasioissa. Olisi pitänyt koota vähän kamppeita, mutta nyt väsyttää niin vietävästi, että taidan jättää aamuun. Tosin se vähän hirvittää, mistä ne kamat kaivan esille, kun en pariin kuukauteen ole kajonnut minitavaroihini. Mitä nyt ostanut muutaman valmiin mööpelin, mutta tarkoitus kai olisi tehdä jotain ihan itse. Tunnen jo valmiiksi itseni tyhmäksi, kokemattomaksi, noviisiksi taitavien rinnalla.

Niin ja teinhän minä yhden apurahahakemuksenkin "siihen hankkeeseen" liittyen. Toinen meni sivu suun, kun olin katsonut huolimattomasti dead linen. Yrittää täytyy. Jospa joku tärppäisi.

Näpertelypäivä

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt rattoisasti Rintamamiestalo 2:n merkeissä. Huomaan ostaneeni varastoon niin paljon mööpeleitä ja ruokia, että nyt sille harrastukselle on pistettävä stoppi, jos nimittäin aion jotain omin pikku kätösinkin tehdä. Kovin pientä näpräämistä tämä suunnilleen lundby-kokoinen talo vaatii.

Olen katsastellut arvontapalkintoja paketointiosastolle, mutta siinä ja siinä taitaa olla, lähtevätkö ne vielä huomenna. Kärsivällisyyttä, pyydän, vaikka itse hätäilinkin voittajien perään.

Tässä vietettiin juhliakin. Isäni täytti 91 vuotta ja naureskelimme, että siinä oikein kolmepäiväisiä kekkereitä pidettiin. Puolet perillisistä oli juhlapäivänä ja loput ilmeisesti tänään. Me siis juhlapäivänä. Hyvä varmaan olikin, ettei koko konkkaronkka ollut kerralla faijaa väsyttämässä. Isä oli varsin pirteä, mutta kuulo on mennyt kovin huonoksi, kuten kuulolaitekin. Luultavasti kuulemista vaikeuttaa ympärillä oleva hälinä, mitä aina isosta vierasjoukosta tulee. Hän saa uuden kuulolaitteen vasta ensi kuun puolivälin paikkeilla. Sitä pitää odottaa kuukauden verran, joka tuntuu aika pitkältä ajalta. - Tämä nukkekodin äijä saa nyt edustaa synttärisankaria.

Harmia, harmia... ja vähän iloakin

Olen saanut parikin haastetta, joihin aion ilman muuta vastata. Nyt juuri vain on sen verran nulju olo, ettei vastauksia irtoa. En tarkoita pelkästään edellisen postauksen lääkärireissua, vaan sen lisäksi on muutama muukin harmin aihe, joka nyppii. Ei niistä sen enempää, sillä kukapa nyt omia möhläyksiään erikoisesti haluaisi esitellä... Sitä niittää, mitä on kylvänyt. Tai sanoisinko, että pui.

Ei kaikki sentään ole niin harmaata kuin miltä sydämeni sisukset näyttäytyivät. Eikä kai sekään enää pelkkää harmaata väriä näytä. Meinaan kun on ne punaiset ja keltaiset fläkitkin siellä. Mies kävi tänään kaupoilla ja toi nitroa taloon. Ensi viikolla saan labratulokset ja lääkäriltä varmaan tarkempia elämänohjeita.

Olen tehnyt mukavia pikkuostoksia naamakirjan nukkekotikirpparilla. Esimerkiksi nämä. Ihanuudet:

Tulitikkuaskissa olevia Taika-mukeja ja lautasia on kahdelle ja lisäksi iso pullavati sekä Taika- että Paratiisi-sarjaa. Kuvaamatta on vielä yksi ihanuus: Mariskooli, joka tuli tämän päivän postissa. Nämä ovat mittakaavassa 1:12. Sen kokoista taloahan ei mulla toistaiseksi vielä olekaan. Katselen kyllä yhtä yläeteisen senkin osaa sillä silmällä, että jos sen tyhjentäisi ja vuoraisi, niin siihen voisi saada rakennettua kolmekerroksisen kämpän. Asukkaistakaan ei olisi pulaa, eikä mööpeleistä.

 Kaikki nukkis-ystävät: varokaa moista kirpputoria, jos ette halua menettää rahojanne! On siellä vaan niin ihania esineitä, että meillekin Postipate on melkein selkä vääränä kantanut paketteja. Laitoin tämän kuvan varta vasten tänne, kun Villiviinin taloissa ei ole ihan hirveästi tapahtunut viime aikoina. Pian rupeaa, lupaan!

Melekin unohtui: oletko osallistunut arvontaani? Huomenillalla arvotaan, joten hyvin ehtii vielä. Se siis on muutama postaus alaspäin. Heippa!

12.12.2012

Pakkohan tämmöinen päivä on saada aikakirjoihin ja jopa tänne, vaikkei juuri asiaakaan olisi. Monille tämä on helposti muistettava hääpäivä. Joidenkin mielestä tämä on hyvä hääpäivä sen takia, ettei tarvitse hössöttää ja voi mennä pienesti naimisiin. Siiehn tosin ei tarvita suurta taikaa, sillä seurakunnilla on pieniä kappeleita, joihin voi mennä itsensä vihityttämään. Tai tilata pastorin kotiin tai mennä maistraattiin. Tai mennä pienellä porukalla kotikirkkoon. - No, tällaista päivämäärää ei moni taida enää nähdä ;-)

Juhlaa pitäisi valmistella, tahtoo sanoa siivota ja järjestellä. Huone kerrallaan meinaan edetä, mutta sitä ennen pakkaan joitakin joululahjoja ja kirjoitan joulukortteja. Onhan tässä vielä aikaa. Mies on kuin kuormakameli, joka rahtaa kaupasta juhlatavaraa noin kaksi kassillista päivässä. Tänään tulivat alkoholittomat glögit ja varamukit ja -lautaset. Meillä on paljon glögimukeja ja lautasia, mutta varmuuden vuoksi laitoin listaan kertakäyttöisiäkin, ettei tule sellaista tilannetta, että kipot loppuvat eikä kukaan ehdi tiskata. Kun mies vielä käy alkossa ja kukkakaupassa, niin sitten on kaikki jo kotona. Kukkia tietysti tulee, varmaan runsaastikin, mutta silti juhlapöydän koristeeksi on hankittava joku nätti asetelma.

Nukkekoditkin ovat ns. hengissä, vaikken ole aikoihin päivittänyt sitä blogia. Odotan postista nukkis-urkuja ja muutamaa muuta pientä kapinetta vielä ennen joulua, itselleni tietysti joululahjaksi. Otin kuitenkin jo nyt yhden nukkiskuvan, kun sain Kyyhkylän mammalle vähän lihaa luitten päälle ja uudet vaatteet. Nukkekotikirppikseltä ostin ihanat jouluherkut mammalle ja vaarille, joka maata lötköttää tuvan sohvassa, vaikka mammalla on vielä pyykitkin pestävä ennen joulua. Lisää Villiviinin taloissa.

Päivän viimeiset auringonsäteet

Olin jo pannut kameran kiinni kuvien siirtämisen jälkeen, kun satuin katsomaan ulos ikkunasta:

Ehdin kuin ehdinkin ottamaan säteet talteen. Tuo varjo laidassa on verho.

Ihme ja kumma, päivällä ei ole satanut, mutta yöllä kuulemma satoi. Yritin tehdä vähän pihahommia, mutta lits-läts sanoivat puutarhatöppöset. Pilviä on taivaalla sen verran, että tokkopa tänään sateetta selvitään. Kylmääkin on luvattu. - Pilvien alapuolella olisi ihania roosan ja aprikoosin sävyjää, mutten taida ehtiä nyt niitä kuvaamaan. Työt kutsuvat.

Tein hyvät kaupat ja lisäänkin kuvan tänne, kun nukkekotimaailmassa ei ole suuria tapahtunut.

Löysin nämä fb:n nukkekotikirppikseltä ja mittakaava näyttää olevan suunnilleen 1:12, jonka kokoista taloa minulla siis ei ole. Yhteen nukkekotiin nämä kuitenkin sopivat, siihen "jalasjärveläiseen" tuomarinrouvan kämppään, jonka yläkerran vuokralainen varmaan saa nämä jossain vaiheessa. Oikea vessanpytty, lavuaari ja bidee ovat Wärtsilän IDO-kalusteiden oikeita pienoismalleja. Ihania, eikös vaan?

Näpertelyä

Viikonloppu meni nukkekotihommissa. Viimeistelyä vaille valmista tuli Rintamamiestalon keittiöön ja eteiseen.

Nukkisblogissa olevassa kuvassa käytin salamaa, tässä en. Ruokakaapin väri on tässä enempi oikea. Ruoat onkin jo valmiina - ostin ne huutonetistä. Jos olisi isompi talo, siis nukketalo, niin tekisin ehkä oikein ison  ruokakonttoorin. Tämä on vain sinne suuntaan. Pohjana on pahvinen lääkepurkin suojapakkaus, jonka päällystin tapetilla.

Tässähän tuo laskiaissunnuntai hurahtikin melko rattoisasti. Tässä tuiskussa ei tehnyt mieli edes käväistä ulkona. Mies katsoi ulos ikkunasta ja totesi, että lumitöihin ehtii huomennakin. Systeri sai syntymäpäiväonnittelut ja kertoi oman ukkonsa lapioineen lunta koko päivän.Uusi viikko, uudet kujeet edessä. Toivottavasti ei kuitenkaan koko viikkoa lumitöitä.

Tammikuun viimeistä viedään

Näin on yksi kahdestoistaosa tätäkin vuotta jo takana. Aamuni alkoi labrareissulla ja jo puolen päivän jälkeen lääkärini soitti EKG:stä ja passitti heti sisätautilääkärille. Se etu tästä yksityisen lääkäriaseman käytöstä on, että ei näissä ajanvarauksissa kauan nokka tuhise. Lääkäriaika on jo huomenna, missä tietysti oli vähän onneakin matkassa. Sydämessä on jotain, minkä yleislääkäri tahtoo selvitettäväksi. Ei kai tuo nyt ihmekään ole, jos syrämestä ottaa, kun ajattelee kaikkia näitä tapahtumia. Ja ylettömään väsymykseen ja hengenahdistukseen täytyy joku syy löytyä. Ei edes se auta, että periaatteessa elämässä on kaikki muuten hyvin.

Kerran aikaisemmin, vähän toistakymmentä vuotta sitten minulla ehkä oli lievä infarkti. Otti niin vietävästi rinnasta, kun olin vielä myöhään illalla työpaikalla. Taustalla oli potkut siitä firmasta, mutta kai sitä kuitenkin yritti selvitä kunnialla viimeisistä työpäivistään. No, ajattelin että sinne en aikakaan lukkojen taakse jää kuolemaan ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Kivistys hellitti matkalla, joten en mennyt lääkäriinkään, varsinkin kun päivystys ei enää ollut kotipaikalla auki siihen aikaan, joten ei ollut paikkaa mihin mennä. Myöhemmin lääkäri piti sitä vain "vikailmoituksena".  Nyt vissiin aletaan tutkia.

Iltapäivällä otin nukketalo Kyyhkylän osat esille. Talon runko on nyt pystyssä ja sen voi katsastaa täällä. Vielä on paljon tekemistä, mutta seuraavaksi yritän rahdata talon yläkertaan. Mies sai pahoja näppylöitä, kun rakensin sitä alakerrassa. Ei mokoma suostunut yhtään edes auttamaan, vaikka osien kasaaminen ei ollut kovin helppoa ainakaan minun taidoillani.

Jos minua ahistaa, niin isäparkaa vielä enemmän. Onneksi juuri nyt häntä ei kukaan ole passittamassa pois sairaalasta, mutta oli tässä muutama päivä sitten ns. tilanne päällä. Kaivoin jo potilasasiamiehen nimen esille, mutta toivottavasti asiat vielä tällä viikolla kääntyvät parempaan suuntaan. Tai sen näkee sitten.

Onneksi täällä ei ole ollut sellaisia paukkupakkasia kuin monella muulla paikkakunnalla. Luntakaan ei tänään ole tarvinnut lingota eli kuva on viime viikolta. Olemme kyllä moneen kertaan kiitelleet sitä, että silloin kun talous antoi myöten, teimme hyviä ostoksia eli pistimme kaikki liikenevät rahat esimerkiksi lumilinkoon ja toisena vuonna päällä istuttavaan ruohonleikkuriin. Nyt mies osti käsikäyttöisen hiekoituskoneen, joka ei maksanut kuin viitisenkymppiä. Toivottavasti se on hintansa väärtti. Nuo kalliimmat hankinnat ainakin ovat olleet.

Nukketaloasiaa

Nukketaloharrastus heräilee henkiin. Kun Nukkekotiyhdistys viettää 20-vuotisjuhlavuotta, niin sen kunniaksi on tehty Rintamamiestalokitti, tekijänä taitava Erja. Voisi sanoa, että minulle kävi hyvä honkkeli, sillä sain talon numero 2! Minä, joka en ole edes mikään merkittävä tai kovin taitava nukkekotoilija, olen tietysti polleaa tyttöä ja aion esitellä rakennushanketta pikku hiljaa Villiviinin talot - nukkisblogissanikin. 

Ajatukseni oli saada talo jo jouluksi valmiiksi, mutta tässä tuli muita projekteja, kuten olen kertonut. Talo on edelleen kappaleina, mutta tänään sentään maalasin levyt molemmin puolin, jotteivat ne rupeasi käpristymään. Luultavasti en ehdi tehdä mitään muuta ennen joulua. Kas kun pitäisi luoda joulutunnelmaa muihin taloihini, tämä kaikkein suurin mukaan lukien.

Herätän kuitenkin nukkisblogin jo nyt henkiin, sillä olen kirjoittanut kehyskertomuksen talolle, joka sai nimen Kyyhkylä. Siellä asuu kannakselaisevakko, leskivaimo yhdessä vanhan isänsä kanssa. Totta kai, kun kerran rintamamiestalosta on kysymys. Nyt pyydän kommentteja teiltä, jotka oikeasti osaatte kannakselaismurteita. Kirjoitin nimittäin kehystarinan murteella, muistellen rakasta anoppivainaatani ja lukuisia lukemiani murteella kirjoitettuja kirjoja. Mutta uusmaalaisena otan ihan omalle vastuulleni kaikki höpöt, joita olen kirjoittanut. Korjatkaa! Toivottavasti kukaan ei tykkää pahaa tästä yritelmästäni.

Kaappeja tyhjennetään

Tämä päivä on hupsahtanut taas kerran tosi nopeasti iltaan. Kiipesin tikkailla yläkaapeille ja kaappien päälle todetakseni, että silloin tällöin ehkä voisi kaapinpäälliset tomuttaakin. Muutama kippo oli pakko työntää suoraan tiskikoneeseen ja kone päälle. Tyhjennystä riittää vieläkin, mutta seuraavat hyllylliset saan ladottua jo suoraan muuttolaatikoihin. Osa tavaroista tietysti pidetään vielä paikoillaan, kun emme sentään aio siirtyä ulkoruokintaan remontinkaan ajaksi ellei ole aivan pakko. Ja kun en tiedä, miten paljon mahaani ratkotaan auki, on paras tehdä tämä urakka valmiiksi ennen maanantaita.

Ennakkotiedon mukaan uudet kaapit saapuvat todennäköisesti viikon päästä. Tämä tuli jo:

Ruskean pöytätason reunat eivät ole valkoiset, vaikka niin joku voisi arvella. Pöytä on pakattu hyvin huolellisesti lavalle ja kivimies antoi tarkat ohjeet siitä, miten levyä liikutellaan. Näet katkeamisvaara on suuri ja sitä tietysti jännitämme mitenkä käy. Tiskiallas, 1 kpl on asennettu tehtaalla valmiiksi ja tämä etummainen reikä odottaa keittotasoa.

Kun katselin kuvia ihanista valkeista keittiöistä, rupesin sitäkin jännittämään siis että tuleekohan tästä tuvastamme liian tumma. Valkoista väriä pohdittiinkin, mutta hylättiin keittiön muun sisustuksen ja värityksen takia. Ja oli kuinka tahansa, nyt ei enää voi katua. Sitä paitsi tämä on varmasti keittiöistäni ja varsinkin itse suunnittelemistani viimeinen. Voi olla tietysti, että jossain vanhustentalossa odottaa vielä joku minikeittiö meitä.

Kun tästä hankkeesta selviämme ja tavarat ovat uusilla paikoillaan, niin sitten ryhdyn rakentamaan nukketaloani. Sitä silmällä pitäen olen kierrellyt nettikaupoissa ja -divareissa. Uudet asukkaat tulivat pari päivää sitten. Eikös olekin upea pariskunta? Kalle-vaari ja rouva Plum ovat uuteen nukkiskonseptiini liiankin koreita, joten heitä pitää vielä vähän fiksata.

Löysin uuden miniatyyrikaupan, nimeltä Miniature and Craft UT. Kannattaa ehdottomasti kurkata, ainakin minun mielestäni. Nuo kapineet (1:12) ovat tosin vähän liian isoja nukketalooni, mutta eihän kaikkea haluamaansa aina saa. Nukkeja ja astioita en kuitenkaan osaa itse tehdä...

Olen tehnyt niin hulvattoman paljon nettiostoksia, että nyt pitää vähäksi aikaa jo stopata. Tulossa on vielä erilaista kirjallisuutta ja vanhoja lehtiä, joissa on -50-luvun sisustusta malliksi tähän nukketaloon. Hetekan malli pitää ainakin saada, sillä haaveilen niin suuria, että teen asukkaille semmoisen sängyn muistona omasta lapsuudesta.