Askareet jatkuvat

Kun kerran inostuin, jatkoin leipomista tänäänkin. Kerroin siitä jo facebookissa, mutta pannaanpa resepti tännekin, niin pysyy omassakin muistissa. Selailin ikivanhaa Elin Sjöströmin Kasvisruokaa kaikille -keittokijraa. Ensimmäinen painos on vuodelta 1913, ellen väärin muista, ja toinen vuodelta 1919. Siinä oli sota ja nälänhätä välissä ja niinpä Elin-rouva mainitsee muokanneensa vähän reseptejä. Kermaa, sokeria ja munia on vähennetty, mutta moni ohje näyttää käypäiseltä tänäänkin.

Kun piimäjuustostani jäi sopivasti piimää, tekaisin maailman helpoimman piimäkakun. Tämän päivän makumieltymysten mukaan se lähinnä on leipä ja niinpä nakertelin sitä äsken iltapalaksi levitteen ja juuston kanssa.

Maku on oikein jouluinen, sillä ainekset ovat tämmöiset:
3 dl piimää
1 dl siirappia
1/2 rkl jauh. pomeranssinkuorta
1 tl neilikota
1/2 rkl soodaa
5 dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä grahamjauhoja)
Suolaa käskettiin laittaa 1/2 rkl ja sen jätin pois, mutta lisäsin lorauksen rypsiöljyä.
Ainekset vain sekoitetaan ja paistetaan 1,5 litran voidellussa ja jauhotetussa vuoassa 175 asteessa noin tunnin verran. Itse käytin suorareunaista leipävuokaa.

Tämän tekaisin illalla, mutta sitä ennen piti taloa koristella adventin aikaan. Seimiasetelma jäi vielä laittamatta ja pihavalojenkin kanssa kävi köpelösti. Meillä on vuodesta toiseen ollut pihakivellä valoverkko, joka onnistuu aina vuoden mittaan sotkeutumaan oikein perusteellisesti. Kun sen vihdoin ja viimein sain levitettyä kivella ja vietyä pistotulpan rasiaan, niin eihän tämä mokoma syttynytkään. Se on nyt uuden valon hankinta edessä.

Jotain kivaa kuitenkin tapahtui siinä, kun verkonsotkuja selvittelin terassilla. Tolpan takaa kurkisti ihan uusi tuttavuus, tikka, jollaista en ole aikaisemmin tavannut meidän pihassa. Kirjaa tutkittuamme totesimme, että se oli pikkutikka, noin rastaan kokoinen tai ehkä vähän pienempikin, mutta muuten ulkonäöltään pihan tutun vierailijan käpytikan näköinen. Päälaella oli punainen lakki ja selässä mustia täpliä. Maha oli vihertävän vaalea. Lintu oli yllättävän kesy, sillä se ensin vähän tarkkaili puuhiani ja rupesi sitten kaikessa rauhassa nakertamaan talipötköä. Tätä on lintukirjan mukaan vain 5 - 6000 paria, joten toivottavasti saamme siitä vakituisen ruokavieraan. Lintu tykkää lahoista puista ja sen takia nimenomaan meidän pihaan on jätetty muutamia, toivottavasti tätäkin lintua kiinnostavia puunraatoja.

Iloinen ilta

Sain odottaa lääkärin soittoa melkein virka-ajan loppuun asti, joten oikein mitään ei tullut tehtyä koko päivänä. Uutiset olivat kuitenkin mukavia eli kannatti odottaa! TT-kuvissa ei ollut mitään epäilyttävää eli ei näkynyt syöpää. Kipu haiman kohdalla oli mitä oli, sillä siellä oleva möykky oli entisellään, ei siis kasvanut, jos ei pienentynytkään. Sitä seurataan ja kuvataan seuraavan kerran neljän kuukauden päästä. Ei epäilystäkään, etteikö mieli olisi iloinen ja kiitollinen.

Lääkäri ei oikein osannut arvuutella vatsakipujen syytä, mutta seuraavaksi teen kotitestin eli jätän rautapillerit hyllylle pariksi viikoksi ja senkin jälkeen otan vain joka toinen päivä. Veriarvot olivat sen verran kohentuneet, vaikka kuulemma punasolut olivat viekö aika pieniä, mitä se sitten tarkoittaakaan muuta kuin että ne olivat pieniä. Ei tullut mieleenikään, että se voisi olla kipuilun syy. Tietysti jos kivut jatkuvat ja varsinkin pahenevat, niin sitten ruvetaan tutkimaan. Helpotuksen huokausta! Jouduin silti ottamaan särkylääkkeen, mutta eihän rautakuurikaan vielä ehtinyt loppua, vasta huomenaamulla.

Illansuussa kävimme ottamassa influenssarokotuksen ja terveysasemalla oli ennen meitä noin 50 ihmistä. Nyt se kuitenkin on hoidettu "alta pois". Mies lähtee aamulla silmäklinikalle. Toivottavasti piikitys nyt tällä kerralla onnistuu. Viimeksihän sitä ei tehty luomitulehduksen takia.

Aamulla olisin saanut mainion kuvan, jos siis olisi ollut kamera kourassa. Tinttu istui ikkunan poikkipuulla pitkkän ja katseli pää kallellaan sisälle. Joku isompi lintu kävi koputtelemassa toisen ikkunan takana, mutta lehahti tiehensä niin nopeasti, etten edes tajunnut mistä oli kysymys. Yhtenä vuonna haukka istui ikkunan takana olevalla vanhalla lintulaudalla.

Otin eilen kuvan uudelleen kukkimaan alkaneesta miljoonakellosta, mutten viitsinyt sitä yhtä ainokaista siirtää tänne. Aamulla kukat tosin jo näyttivät aika paleltuneilta, joten olikin ainoa hetki kuvata ne. Pellolla ja pihamaalla oli kuuraa vielä iltapäivälläkin, joten talvea kohti mennään, näistä melkein enäätyslämpötiloista huolimatta.

Yritin vaihtaa lookkia

Tuhersin äsken pitkään blogin kimpussa vaihtaakseni lookkia eli ulkoasua. Kun ei siitä tullut mitään, niin ei sitten. Olkoon! Tämä oli vähän samanlainen harjoitus, kuin olisi omaa ulkoasuaan yrittänyt muuttaa. Eihän niin vaan onnistu. Vähän kyllä kirpaisi, kun ex-kollega piipahti ja otti asiakseen puhua painonhallinnastani. Teki mieli potkaista tätä laihuliinia, tyylikkäästi pukeutunutta sinkkurouvaa. Juu, kyllä tiedän olevani reippaasti ylipainoinen, mutta luultavasti liian mukavuudenhaluinen, suomeksi laiska, onnistuakseni missään dieetissä.

Viimeksi kun yritin vaihtaa lookkia ja jo nautiskelinkin onnistumisen ilosta 5:2 -dieetin kanssa, kuulinkin sairastavani syöpää! Ja laihtumisen syynä siis oli sairaus. On tässä muitakin murheita ollut eikä kukaan tiedä, mitä vielä mahtaa olla tulossakaan. joten en osaa pitää läskejä suurimpana suruna elämässä. Oma syöpälääkärini on runsaan viikon päästä ja mies odottaa kovasti aikaa uusiin tutkimuksiin. Hänen tilanteensa ei valitettavasti ole yhtään kohentunut. Eikä minunkaan vointini kovin häävi taida olla. Onneksi en ole koko aikana ajatellut, että syöpä olisi kokonaan voitettua kantaa. En, vaikka tietenkin toivonut ja toivon edelleen parasta. Kun kuun puolivälissä matkaan kohti syöpäsairaalan lääkärin vastaanottoa, on taatusti sairaalakassi pakattuna mukaan. Noin niinkuin varmuuden vuoksi.

Pupunpullukkaa yritin taannoin kuvata, mutten saanut tallelle muuta kuin sateen kasteleman takamuksen. Otsikkokuva on otettu samaan aikaan. Kamerani mielellään skarppaa kohtiin, mihin ei ole tarkoitettu, mutta sainpa muutaman sadepisaran ihan vahingossa kuvaan.

Pihatöitä on tehty nyt kolmena päivänä ja hommaa riittää vielä ensi viikolle ja ehkä seuraavallekin. Kesärenki on tosi suureksi avuksi ja kiltisti tekee, mitä mummi käskee. Itse en oikein mitään jaksa tehdäkään. Kun muutama päivä sitten kellahdin nurin kukkapenkkiin ja sain komeat mustelmat käsivarteen ja selkään, niin sainpa myös opetuksen. Ei kannata yrittää enempää kuin mitä jaksaa. Sitä silmällä pitäen ajattelimme käydä ostamassa riippumaton...

Tällainen kärhö ilmoittautui tänään, kun nuoren rengin kanssa perkasimme kukkapenkkiä. Taustalla ja edessäkin on alppiruusua, joka tekee tänä vuonna varmaan alle kymmenen kukkaa, kun se on melkein läkähdyksiin asti jaksanut kukkia tähän asti joka toinen vuosi. Viime vuosi oli huono ja niin on tämäkin. Samoin on luumun laita. Mutta kuten taisin aikaisemmin kirjoittaa, se maho tai koiraspuolinen mustaherukka, joka ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen tehnyt marjan marjaa, sepä on kukkinut ja ainakin toistaiseksi vielä raakileet ovat paikoillaan. Puskalle tuli kiire, kun sai tappotuomion ja suurin osa siitä hakattiin jo maan tasalle. Vain tämä yksi oksa jäi vahingossa jäljelle, enkä tietenkään raaski sitä nyt katkaista.

Eilen tuli tuttu sähkömies ihmettelemään toimimattomia tuvan pistorasioita. Syytä ei ammattimieskään löytänyt ja nyt kauhulla ajattelemme, mitä kaikkea pitää purkaa, jotta päästään vian alkulähteille. Ja mitä se mahtaa maksaa, jos koko työpöytä ja kaapisto on purettava. Sitä en edes uskalla ajatellakaan, mitä kauheuksia voi tapahtua sähkön kanssa. Sulakkeet kuitenkin ovat ehjät, koneet toimivat, vain kahdet pistorasiat pöydän päällä eivät. Ensi viikolla jatketaan tdämänkin asian tutkimista. Niin kuin ei olisi muutakin mietittävää ollut. Ja siitä tulikin heti mieleen, että pitää käydä vielä katsomassa pankkitilit.  Heippa!

"Ierikka viluperse"

Näin näppärästi sitä vanha kansa luonnehti maanantain nimipäivän viettäjiä eli Eeroa, Eerikkiä ja Ierikkaa. Päivään liittyi monenmoisia uskomuksia. Tuo kylmäpeppu merkitsi sitä, että jos Eerikkinä on kylmää, niin saadaan lämmin kesä ja päinvastoin. Jos satoi, niin saadaan aurinkoa ja tänäänhän illalla meillä ainakin satoi oikein ropisten. Saapi nähdä, miten paikkansa pitävää tuo vanhan kansan tieto tällä kertaa on.

Ierikkaa käytiin onnittelemassa ja vietiin kahvileivät mennessämme. Isä oli kodinhoitajalta saanut jo aamulla ihanan ruusukimpun. Kun teimme lähtöä omasta pihasta, huomasin ison parven sepelkyyhkyjä viereisellä kevyen liikenteen tiellä. Olivat täyttämässä kupujaan hiekalla, kuten kuvasta näkyy. Tässä on vain pieni osa parvesta. En ehtinyt laskea, mutta oli niitä siinä ainakin toistakymmentä.

En tiedä, miten suurta reviiriä sepelkyyhky vartioi, mutta vähintään yksi pesä on meidän vanhoissa puissa. Aamulla otin myös tämän kuvan, ikkunasta senkin ja valoa vasten:

Taas kerran ei voi muuta kuin ihmetellä tätä internetin ihmeellistä maailmaa, tällä kertaa naamakirjaa. Löysin sieltä pari päivää sitten tutun nimen, naisen jolla on sukumme vanha nimi. Minä tietysti heti kysymään, että olemmeko sukulaisia. No olemme! Se ei vielä ole selvinnyt, mitä kautta, mutta sitähän rupean ohimennen tutkailemaan. Isäkään ei osannut vastata kyselyihini. Epäilykseni on, että tämä rouva tai itse asiassa hänen miehensä polveutuu samasta talosta, josta oli lähtöisin vaarini isoisä. Nyt puhutaan ajasta noin 200 vuotta sitten, niin että ihan lähimpiä serkuksia ei sentään olla.

Löytyy sitä printistäkin yhä edelleen tuttuja eli ei pidä yliarvioida sähköistä mediaa ainoana tietolähteenä. Syöpä-lehdestä löysin tutun nimen, johon voisi yrittää olla yhteydessä. Yhdestä toisesta lehdestä löysin toisen vaarini vanhaa nimeä kantavan naisihmisen, johon jo otinkin yhteyttä. Saman pitäjän ihmisiä hän kylläkin ilmoitti olevansa, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan samaa sukua. On aina mieluisaa löytää uusia sukulaisia, vaikka miten kaukaisia, niin sukulaisia kuitenkin olivat he oikean tai väärän koivun takaa.

Päivän terveysraportti: minulla muuten kaikki hyvin, paitsi ne silmät, ne silmät. Pihan kaivelukin tuntuu vähän selässä, mutta niistä hommista oli tänään vapaapäivä. Miehellä kaikki ei ole hyvin. Ylihuomenna lääkäri soittaa, mutta olin illalla sitä mieltä, että aloite kannattaisi ottaa omiin käsiin ja itse huomenna soittaa aluesairaalaan. Jos ei muuta, niin kuulisi ainakin labratulokset päivää aikaisemmin. Jos ei miestä voi kutsua viluperseeksi, niin ehkä märkähousuksi. Itse hän epäilee, että verta on taas ruvennut hyytymään samaan paikkaan, josta sitä jo kertaalleen leikkauksen jälkeen poistettiin 750 grammaa.

Ihana kevät

Ihanaa kun on kevät, vaikka kylmää riittääkin. Kuulemma ainakin loppuviikko on sateinenkin. Ennen, "vanhoina hyvinä aikoina" isännät olivat olleet jo aikoja sitten pellolla, vaan ei nyt näy ketään. Oma viljelykseni odottavat pääsyä kasvihuoneeseen. Tai siis en ole edes kylvänyt vielä, mutta taimina ostetut alkavat kovasti kaihota ulos tuvasta.

Perennoita olen kyllä istuttanut sitä mukaa kuin olen jaksanut kaivaa kuoppia. Tänään tuli uusi kasvilähetys, jossa on mm. musta-viherherukka ja erinäisiä perennajuurakoita. Into ei riittänyt penkintekoon eikä kuoppien kaivamiseen, vaikka se tietysti olisi ollut viisasta, kun ottaa huomioon luvatun sateen huomenna. Huomenna minulla on aika diabeteshoitajalle, ja siinä meneekin iltapäivä. kun käydään samalla myös postissa. Miehellä on myös labra.

Kerrankin kamera oli oikeassa paikassa. Kuvasin pihan kukkasia, muun muassa nuo otsikkokuvan kevätkukkijat. Penkissä on ikivihreän mahonian ja muiden lisäksi yllättäen myös keltavuokkoa. Pelkäsimme jo, että keltavuokko on kokonaan kadonnut, mutta nyt sitä on noussut ainakin kolmesta paikasta pihaa. Toinen kadonnut lammas, jota tosin en saanut kuvatttua, on kiurunkannus. Sen kukinta-aika on lyhyt, joten tarkoitus oli saada se kuvaan. Hänpä olikin sulkenut silmänsä jo silloin kun illansuussa kävelin sitä etsimään. Kun sitten tulin terassille lepuuttamaan jalkojani, niin kuka se tässä on? Pieni mustarastaan poikanen oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolella ihmettelemässä suurta maailmaa. Pesä on terassin katoksen alla, ilmeisesti seinän ja piippuköynnöksen varassa.

Oloni on ollut ihan hyvä, vaikkakin väsyttää, väsyttää. Johtuneeko tuo huonosta kunnosta, vahvoista lääkkeistä vaiko mistä, mutta eilenkin otin laskujeni mukaan seitsemät päiväunet, pienet tosin, mutta silti. Tänään en ole nukkunut päivällä, kun piti ahertaa veroilmoitukset kuntoon. Miehen veroilmoitukseen panin kotitalousvähennykset ja omaani tietysti tähän kirjailijatyöhön liittyvät jutut, tulot ja menot.

Joulu on purettu

Kannoin äsken tontut ja laatikollisen muutakin joulutavaraa yläkertaan. Ikkunavalot saavat loistaa vielä toistaiseksi tuvassa, mutta muuten on joulu nyt paketissa. Hyvä jouluhan tämä sittenkin oli, vaikka heti uudenvuoden jälkeen jouduinkin sairaalaan ja lähes joka välipäivälle riitti sairauteen liittyvää menoa. Joulujuhla onnistui hyvin ja siitä suuret kiitokset kaikille apujoukoille, sekä maallisille että varmaan myös taivaallisille. Sairauskin on toistaiseksi selätetty, vaikka eilen tulleessa  syöpäsairaalan kirjeessä lueteltiin sellaisiakin vaivoja, joista en mitään ennen tiennytkään, en ainakaan niin perusteellisesti. En tosin kuvitellutkaan, että sairaus olisi vielä tällä selvä, vaikka nyt tuntuukin tosi hyvältä. Seuraavat sytostaatitkin on jo määrätty. Ne on runsaan kahden viikon päästä. Edellinen hoito peruuntui tämän keuhkosairauteni takia, johon antibioottikuuri on edelleen menossa. Oireeton malaria? Oireeton keuhkokuume? Keuhkokuume? Lääkeaineallergia?

Purin tänään myös muutaman joulukukka-asetelman ja heitin eräitä raaskuja roskikseen. Saa nähdä, suostuuko jouluruusu jäämään henkiin. Se pääsi pahasti kuivumaan sairaalareissuni aikana, vaikka muistutin kukkien kastelusta. Eipä tuo talonmies sitä ottanut tehdäkseen. Flamingonkukka on ainoana hengissä ja senkin ehkä panin liian kylmään, kun nostin ikkunalaudalle. Amaryllikset ja hyasintit saavat myös kyytiä, sillä talossa ei ole viileää paikkaa, missä ne talvehtisivat. Yhtenä talvena pidin sipuleita salin nurkassa, mutta eipä niistä mitään tullut.

Kuten facebookissa jo mainostin, tein linnuille ja oraville ison eväspaketin, jonka sidoin pihan irtonaiseen männynoksaan. Sulatin paketillisen kookosrasvaa kakkuvuokaan, johon olin sullonut erilaista siementä, mantelia ja rusinaa, kauraa, auringonkukkaa ynnä muuta. Kun laitos oli jähmettynyt yön yli jääkaapissa, irrotin sen vuoasta lämpimässä vedessä ja sidoin farkkukankaasta kaksi sidettä, joilla köytin oksaan. Tänä aamuna ei ainakaan vielä eväs ollut kiinnostanut elukoita, mutta ehkäpä ne sen vielä löytävät. Harakoita ja naakkoja en kylläkään kaipaa pihaan ja sen takia tämä kakku on matalalla ja vähän oksien alla. Matalalla tietysti senkin takia, kun oksat ovat maassa, heh-heh.

Kun kävin kirja-alennusmyynnissä, ostin samalla nipun vihkoja, kun halvalla sain. Kirjoja sieltä ei mukaan tarttunutkaan, mutta väriä printteriin, sillä kirjoittamista näet pitäisi ruveta taas harrastamaan. Vaikka mulla on varmaan viisi eri vihkoa, joihin olen kerännyt tausta-aineistoa uutta kirjaani varten, ei lisä pahaa tee. Kirjoitin pari muuhun tarkoitukseen tulevaa juttua muutamana iltana ja yksi on vielä siltä alalta tekemättä. Sitten pistän "ne" kannet kiinni ja aloitan tositoimet.

Ensimmäiset jouluvalot

Jouluvalot päivällä ja illalla. Meidän köynnöskuusamamme on jo monena vuonna puettu jouluvaloihin. Viime kesä ei tälle Loniceralle ollut edullinen, mutta onneksi ranka sentään on jäljellä ja sain valot viritettyä. Nyt viikkoa tavallista aikaisemmin, mutta niinhän tämä syksy muutenkin  ollut erilainen.

Keskustelimme miehen kanssa yhtaikaa puhelimessa kahden kaverin kanssa. Kumpikin on "syöpäläinen". Toinen jännittää ensi viikolla uusimpia tuloksia, toisella on kallis hoito ilmeisesti tehonnut. Oli miten oli, tällä hetkellä elämme kuitenkin vain tätä hetkeä.

Yritin kuvata lintujakin. Minusta tämä pikkuinen voisi olla töyhtötiainen, mutten ole varma. Joku tupsu sillä kuitenkin on  päälaella.

Väsyviikko

Tiesin jo etukäteen, että tästä tulee väsyviikko. Sytostaattien jälkeen on viiden päivän valkosolujen kasvatuskuuri ja se päättyi tänään. Päiväunet ovat maistuneet joka päivä makealta! Sitten tuntuu vielä kuin olisi flunssa tulossa tai ehkä vaivat ovat vain syövästä peräisn, kuka tietää? Jalkakin on vähän kipeä ja mitähän vielä? Tukka harvenee päivä päivältä, mutta onneksi nyt on jo aika monta pipoa varastossa. Valituksia jatkaakaseni ei laskimoportin metallilevykään tunnu oikein mukavalta. Kyljellä maatessa se tuntuu tai siis tissi häiritsee levyä taikka toisin päin. Toisaalta, eihän mulla tässä tämän isompaa valitettavaa ole eli kaikki hyvin!

Kun tämän väsymyksen tiesin, en ole yrittänytkään tehdä mitään muuta kuin vähän käsitöitä ja sentään myös lueskellut. Kudon rannekkeita annettavaksi kotipalvelun asiakkaille, mutta siinä sivussa yksi rannekepari valmistui itsellekin. Nyt puikoilla on oikeasta pässinpökkimästä tulevat sukat, nekin varmaan jäävät kotiin ja itselleni.

Pesuhuoneen vaatekasat odottavat järjestelyä, mutta sain sentään tänään päällystettyä kaksi pahvilaatikkoa lehdistä nappaamillani kuvilla. Värikuvat ovat sentään parempi vaihtoehto kuin pelkkä ruskea laatikko rumine teksteineen. - Aion lajitella omat ja miehen kamppeet omiin laatikoihinsa lajeittain.

Olihan tässä viikolla vielä yksi ikäväkin juttu. Mies on tavannut sanoa, että meidän yläkerran rapuista ovat kaikki perheenjäsenet yksi toisensa perästä pudonneet. Nyt oli sitten hänen vuoronsa. Alkuviikolla ukkokulta tulla tömähti alimmalta rapulta suoraan pää edellä lattiaan, kun ei hämärässä huomannut rappusta. Päätä hänellä särkee edelleen eli ilmeisesti siinä tuli jonkin asteinen aivotärähdys. Sen lisäksi  hän sai muutaman mustelman ja pienen palkeenkielen sormeen sekä vähän kipua ja särkyä sinne tänne . Onneksi ei hullummin käynyt eikä hän lyönyt päätään esimerkiksi patterin tai tuolin kulmaan, jotka olisivat myös olleet sopivasti hollilla. Vaikka olihan sitä jo tässäkin. Kumpikin tietysti säikähdimme aika tavalla.

Minä en toistaiseksi ole pudonnut näistä sinänsä vähän hankalista portaista, mutta pidänkin tukevasti kiinni joko kaiteesta tai kaiteen pystypuista. Muutamat suunnittelilla olevat tukikahvat on vielä hankkimatta, mutta eiköhän tämä vauhdita nyt sitäkin hanketta. Tänään mies kävi kuitenkin ostamassa palaneiden tilalle uusia lamppuja, ettei ainakaan valonpuutteen takia tipahda toista kertaa portaista. Viimeinen porrasaskelma on tosiaan ollut aioka pimeä, kun valaisimen lamppu taisi palaa jo viime vuoden puolella...

Pihavieraat ovat näemmä tottuneet kiltisti jonottamaan omaa vuoroaan. Tuo kori, jossa joku kasvi yritti kesällä kasvaa, tosin on silloin tällöin käännetty ympäri, jos ei ruokapalvelu ole toiminut.

Ei lämmin luita riko

Ei riko, ei, mutta lähettää mummun kastelemaan illalla myös floksi- ja hortensiapenkkiä siitä huolimatta, että parina päivän on satanut tosi rankasta. Ilmeisesti maa oli niin kuivaa, että vesi hurahti läpi. Tänään ei kyllä yhtään huvittaisi mennä puutarhahommiin, sillä jalat ovat hellinä jalkahoidon jälkeen. Tassut alkavat kai olla aika hyvässä kunnossa, sillä jalkapohjia kutitti ja varpaita myös hoidon aikana. Nyt mulla on  paksut villasukat jalassa ja tiukka ohje varoa liukastumasta.

Pikkueläimiä on liikkunut pihassa ja ulkona. Lentomuurahaisia sisällä  - jalkahoitaja sanoi, ettei niitä missään tapauksessa olisi pitänyt myrkyttää, sillä lentue olisi joka tapauksessa jatkanut matkaansa. Nyt ne jäivät etsimään lajitovereitaan. Pihalla pörräävät kukkakärpäset, erakkomehiläiset ja linnut. Naakat parveilevat sähköjohdolla. Sepelkyyhky suunnittelee uutta poikuetta. Tämä pienokainen on mielestäni viherpeipon poikanen ja sen alapuolella takuuvarmasti tunnistettu oravanpoika! Se oli semmoinen nyrkin kokoinen, joka melkein kiipesi jalalleni. Ehkä tämä oli se, jonka emo kuljetti terassimme kautta ilmoittaakseen lapsukaiselle, ettemme ole vaarallisia?

Nopeaa toimintaa

Meille sattui toissapäivänä vähän hassusti. Vessan lavuaarin poistoputki romahti äkkiarvaamatta ja vedet lattialle, tietysti. Eikä putki ollut vasta kuin 34 vuotta vanha. Mies pisti yhden ruostuneen osan heti roskikseen, mutta ruostehiutaleita oli taas aamulla lattialla. Onneksi apu oli nopea ja lähellä, kun mies eilen soitti luottotyypilleen. Putkimies tuli heti tänään tarkistamaan tilanteen ja totesi, että hänellä taitaakin olla autoperässä juuri oikea osa. Sen hän sitten vaihtoikin lennossa. Hieno valkoinen muoviputki ynnä muut osat varmaan toimivat seuraavat 30 vuotta tai siihen suuntaan.

Tänään on meilläkin pidetty sadetta. Onneksi sain mullattua puolet perunalaatikoista. Toinen puoli piti tehdä tänään, mutta en minä sateella...

Tämä kuva on rekvisiittaa, kun ei tietenkään eilen ollut kamera paikalla. Katselin, miten orava juoksi vauhdilla meidän terassinportaita ylös. Ihmettelin, mien sen naama oli niin kumman näköinen, mutten ehtinyt edes tajuta, mistä on kysymys. Miehellä oli paremmat hoksottimet. Oravalla oli poikanen suussa ja mies ehti senkin todeta, että lapsonen piti emoa kaulasta kiinni. Ajattelin, että tulee se vielä toisenkin poikasen kanssa ja sen varalta hain kameran. Ei tullut uudestaan.

Sotatila

Istuin kaikessa rauhassa takkahuoneessa aamupalalla, kun tulin katsahteneeksi pesuhuoneen suuntaan. Oven edessä marssi ainakin armeijakunnan verran siivekkäitä muurahaisia. Onneksi myrkkyä oli suhteellisen lähellä ja sitä ne saivatkin niskaansa oikein aimo annoksen. Sotilaat kaatuivat kunniakkaasti ja eloon jääneet vetivät sankarit takaisin lattianraosta sinne mistä ne olivat tulleetkin. Seuraava ongelma on sitten miettiä, mistä vanhan talon raosta seuraava osasto saapuu. Onneksi sain tapettua nämä ennen kuin ne levittivät siipensä ja levittäytyivät ympäri taloa. Ei näemmä riitä, että muurhaisia on pitkin pihaa ja siellä täällä sisälläkin...

Kuviahan en porukasta ehtinyt ottaa, mutta piristykseksi tämä punalehtiruusu, joka tosin ei enää kuki, mutta ei tässä sopivampiakaan kuvia ole juuri nyt käsillä.

Lyhyt ja hyvä työpäivä takana

Oikein kauhistuin, kun puolenpäivän aikaan astelin kasvimaalle rengin kanssa. Taivas oli mustanpuhuva joka suunnassa. Meille tuli kiire laittaa kasvilavat kuntoon, kastella ja kylvää ja peittää. Sitten jo ukkonen jyrähtikin oikein kumeasti. Onneksi olin juuri ehtinyt lähettää rengin matkoihinsa, että ehtisi kotiin ennen sateen alkua. No, ei siitä mitään sadetta tullut eikä ukkostakaan. Hyvä kuitenkin, kun kaikkein tärkein tuli tehtyä. En varmaan olisi enempää jaksanut tehdäkään.

Vähän kaavailin töiden jatkamista myöhemmin, mutta ehtiihän sitä huomennakin, valmiissa maailmassa muutamat rikkaruohot kitkeä. Nimittäin yrttitarha on vielä kesken. Raparperin vieressä kasvaa oreganoa ja sitä aion siirtää lisääkin heti kun tosiaan maan saamme kitkettyä ja vähän multaa lisättyä. Tämä penkki on kasvihuoneen sivulla. Toisella laidalla kasvaa piparjuuri ja sen kaveriksi ajattelin myös muutamaa monivuotista yrttiä.

Tietääkö kukaan hyviä konsteja muurahaisten karkottamiseen? Koko kasvimaata ei sentään voi koko aikaa olla myrkyttämässä, mutta jotain on tehtävä. Luin, että samettikukka karkottaa muurahaisia, mutta ei ainakaan meillä: pikkupurkeissa olevat taimet olivat saaneet jopa muurahaisenmunia vieraikseen.Ehkä se on sitten vasta kukkivien samettikukkien haju, joka tekee huonoa murkuille? Neuvoja otetaan vastaan!

Pihan hajulaukoista ensimmäinen kukkii - tai siis rupeaa kukkimaan näin herkästi ja kauniisti:

Näitä on kolme tai neljä eri kukkapenkeissä. Lehdistä kuulemma lähtee ikävä haju, mutten ole tohtinut testata asiaa.

Otin monta muutakin kuvaa, mutta säästän niitä vastaisen varalle.

Pihapäivä

Eilisestä jäi oikein hyvä mieli. Koko iltapäivä ja puoli iltaakin kului pihahommissa, vaikkei renki ollutkaan töissä. Hän tulee vasta maanantaina, jahka on kotiutunut lomamatkaltaan. Kylvin vihdoin ja viimein erinäisiä siemeniä muovisiin muuttolaatikoihin, jossa viime kesänäkin yrttejä ynnä muuta kasvatin, tosin aika huonolla menestyksellä. Nyt tein oikein "tieteellistä" työtä eli tutkin, mitkä ovat millekin kasville hyviä kumppaneita. Myöhemmin näemme, pitääkö tieto paikkansa. Lopuksi vedin hallaharson laatikkojonon päälle. Ei niin, että odottaisin enää hallaa, vaan siksi että ystävämme oravat ja linnut eivät heti rupeaisi penkomaan laatikoita.

Kokeilen laatikoissa sitä sun tätä, myös porkkanan ja punajuuren kasvatusta, mutta osan niidenkin siemenistä säästin kasvilavoihin, jotka toivottavasti saadaan rengin kanssa heti ensi viikolla rakennettua. Multa loppui kesken, enkä vieläkään saanut siirrettyä tomaatin ja chilin ynnä eräitä vaivaisen näköisiä taimia kasvihuoneeseen. Nyt on kuitenkin hyvä mieli siitä, että sain paljon tehtyä. Pitää vielä muistaa porata muutama reikä muuttolaatikoiden sivulle vesirei´iksi, joista varmaan armeija muurahaisia pääsee myös kätevästi laatikoihin...

Vähän taisin häiritä pikkukurreja, sillä verstaani oli tässä tammen juurella. Tarkoitus oli jättää kurret ja linnut ruokkimatta tänä kesänä, kun niillä on ollut tapana istuttaa auringonkukkia joka kukkalaatikkoon. Kun oravaäiti ja muutamat pikkulinnut ovat käyneet suorastaan kerjäämässä ruokatarjoilua, niin pakkohan minun oli eilen viedä laatikkoon evästä. Nämä kolme ovat varmaan sisaruksia.

Lavojen rakentamiseen en vielä päässyt sekään takia, kun isäntä ei vielä ole ehtinyt leikkaamaan polven yläpuolelle ulottuvaa ruohoa tulevan kasvimaan puolelta. Tänään hän ahersi varmaan toista tuntia ruohonleikkuussa, joten päivän urakka kyllä tuli tehtyä hänelläkin. Illalla grillasimme possupihvit ja lisäkkeeksi keitin parsaa.
Nyt  "väsynyt mutta onnellinen".

Uusi ystävä

Ikkunan takana hyppeli eilen utelias pikkulintu. Se naputti lasia, kävi välillä pensaissa ja lehahti sitten toisen ikkunan taakse. Minulle lintu oli aivan uusi tuttavuus: söpö pieni lintu, musta baskeri päässä ja musta rusetti kaulassa. Onneksi lintukirja oli lähellä ja lintu tunnistettiin heti hömätiaiseksi. Miedän isän ihmetteli, miten se nyt pihaan on tullut, kun se yleensä on kuusimetsien asukas. Toivottavasti jostain meidän kolopuustamme löytyisi sopiva pesäpaikka. Pönttöihin se ei ilmeisesti halua tehdäkään pesäänsä.

Yritin ottaa linnusta kuvaa, mutta niin nopea tämä utelias veijari tietysti oli, etten ehtinyt ottaa kuvaa, vaikka kamera oli valmiiksi melkein viritettynäkin.  Tämä kuva on napattu täältä http://www.luontoportti.fi

Tänään en ole ehtinyt tarkkailla luontoa, sillä vietin puoli iltapäivää hammaslääkärissä. Lasku oli sitten sen mukainen. Mutta sainpa ilokseni kerjäämällä muutamia poistettuja työkaluja, mm. pinsetit, joista on paljon iloa nukkekotihommissa.

Teen vielä pienen pihakierroksen. Eilisistä istutuksista ei ole kuvia, mutta taidanpa käydä ainakin kastelemassa ne. Ainakin muutama perenna taisi jäädä eilen kastelematta. Ja paras ottaa kamera mukaan ja kuvata ne todistusaineistoksi niin kauan kun ovat vielä hengissä ;-).

Luontokappaleita

Syönkö minä muurahaiset vai muurahaiset minut? Niitä vilistää tuvassa ja vessassa ja vessaneteisessä ja yläkerran vessassa, pesukoneessa ja tiskikoneessa.  Mokomatkin!

Yritin murhata niitä luontoystävällisesti eli tekomakeutusaineella makeutetulla mehulla, kuten netissä suositeltiin. Yhtään ruumista ei ole tullut. Mehua oli lautasella ja siitä imeytyi pullaan, mutta kumpikaan ei aiheuttanut mitään reaktiota ja tämän piti vielä tuhota koko pesäkin! Emme voi käsittää, miten nämä tulevat tiskikoneeseen ja pyykkikoneeseenkin sisälle. - Niin, nyt on hankittu purkit vanhaa kunnon Raidia, joka tappaa talossa ja puutarhassa. (Aikaisempina vuosina on kokeiltu kanelit ja muut luontoystävälliset, samalla tuloksella.)

Tein vähän pihahommiakin eli istutin kolme alppikärhöä naapurin ja meidän väliselle aidalle. Saa nähdä, lähtevätkä ne multalisäyksestä huolimatta kasvuun, sillä naapuri oli aikanaan lapioinut pihansa sepelit meidän puolelle. Multasäkkiinkin olivat muurahaiset pesiytyneet, mutta niitä nyt on muutenkin pihassa.

Enempää en sitten jaksanutkaan, vaan tein pienen kävelykierroksen kamerana kanssa ja kuvasin itsellni - ja teille - äitienpäiväkukat.

Huomenna kahden sukupolven äidit lähtevät lounaalle. Isiä ei tässä porukassa ole, kylläkin yksi isäpuoli ja yksi lapsenlapsi. Minä sain jo sen mainostamani äitienpäivälahjan eli padan jo eilen eli toimitus oli huippunopea. Ensi viikolla kokeillaan ja tehdään osso bucoa. Huomenna ei ruokaa tarvitse kotona tehdäkään ja tänään nakerellaan pientä herkkua eli katkarapuja, graavilohta ja mätiä.

Mukavaa äitienpäivää!

Yllätysvieras ja mullanvaihtoa

Tein tänään vihdoinkin se, mikä olisi pitänyt tehdä ajat sitten eli vaihdoin mullat melkein kaikkiin purkkikukkiini. Yritin tavata kuukalenteria, mutten oikein saanut siitä muuta tolkkua kuin että nyt on otollinen aika juurten kasvuun. No, sehän sopii, sillä jaoin aika monta kasvia ja istutin useita uusiin ruukkuihinkin. Nyt heidän sitten sopii juurtua kunnolla - kaipa yläosakin innostuu samalla kasvamaan. Muutama ruukku jäi käsittelemättä, kun puhti loppui ja melkein multakin.

Kipaisin välillä telkkarin ääreen katsomaan, mitä uutta maailmalta, mutta vetäydyin kiireesti taaksepäin. Terassin kaiteella oli vieras:

Äiti-fasaani se tässä nakertaa auringonkukansiemeniä eikä edews hätkähtänyt, kun kävin hakemassa kameran ja otin useita kuviakin. Pyrstön takana oleviin rusinoihin se ole ainakaan vielä kajonnut, mutta ne ehkä maistuvatkin paremmin  ystävällemme mustarastaalle. Vaan enpä ole tätäkään rouvaa aikaisemmin kaiteella nähnyt. Tuo rautalanka lintulaudan katolla on muuten sen takia, etteivät oravat saa heitettyä kattoa maahan.

Iloa pienistä

Istuimme eilen terassilla ja nautimme lämpimästä, rauhallisesta illasta. Yhtäkkiä pihaan ryöpsähti mukava seurue: äitifasaanin johdolla 6-7 poikasta. Poikaset olivat sellaisia nyrkin kokoisia.

Olikohan se ollut tämä fasaani, jonka kuvasin keväällä? Tämä on melkein kuin piilokuva.

Emo huomasi heti meidät terassilla ja ääntäkään päästämättä käännytti laumansa takaisin puiden ja pensaiden suojaan. Olisipa taas ollut kiva saada kuva! Kaadoin kuitenkin vähän kauroja terassin lattian alle sen varalle, että lauma tulisi uudestaan tutkimusmatkalle. Viime vuonna joku äitifasaani jopa lensi meidän lintulaudalle napsimaan auringonkukansiemeniä.

Toinen pieni ilonaihe oli pikkuinen poika, joka soitti ovikelloa. Hän oli löytänyt meidän postilaatikon edestä silmälasit ja tuli kysymään, onko ne mahdollisesti meidän. Eipä olleet, mutta hienosti oli lapsi kasvatettu. Kiittelin kovasti poikaa ja kehotin häntä panemaan rillit roskiksen päälle talteen. Siinä ne vieläkin nökättävät, mutta toivottavasti läytävät omistajansa.

Tappelevat oravat ja muuta mukavaa

Niinhän aina käy, että kamera on väärässä paikassa silloin, kun sitä tarvitsisi. Nyt olisi ollut mehevä kuvauskohde omalla terassilla. Kaksi oravaa nahisteli lintulaudalla, hyppäsi vuorotellen toistensa selkään ja yritti kaikin tavoin estää kaveria saamasta auringonkukansiemeniä. Sanomattakin on selvää, että veijarit katosivat sillä aikaa, kun kävin hakemassa kameraa.

Otin kuitenkin muita kuvia.Vaaleanpunainen pioni on täydessä kukassa:

Vaihdoin banneriinkin hetkeksi koko komean pionirivin, vaikka ne kuvassa ovatkin vähän vaatimattoman näköisiä, niin kukat ovat loisteliaita. Vaihdan varmaan pian jonkun lähikuvan tämän tilalle..En muista, milloin nämä olisivat näin komeasti kukkineet.

Helteisen päivän iltaruoaksi meillä tarjotaan peruna-sipulinnaattisalaattia ja juhannukselta jäänyttä pihvilihaa. Nam-nam. Päiväruokaahan meillä ei tarjotakaan, mutta keitin tosi pitkästä aikaa itselleni päiväkahvit. Jotenkin rupesi tekemään mieli ja hyvältä se maistuikin.

Puolilta päivin olin hammaslääkärissä ja kuinkas muuten, mainostin sielläkin kirjaani. Hammaslääkäri ostikin sen, ihan kansitekstin perusteella. Tunsin kyllä itseni vähän kierteleväksi kirjakaupustelijaksi, mutta milläs muulla konstilla tätä saisi kaupiteltua kuin itse suosittelemalla ja myymällä? (Hih-hih.)Kotona tutkin nettikirjakauppoja ja pariin opus on ilmestynytkin myyntiin. Hip-hei!

Nyt tuntuu kuin olisi melkein kertymässä virtaa uuden materiaalin kasaamista varten. Oma suku on kyllä nyt pöyhitty, mutta muuten kehrään ideaa pienessä päässäni. Enkä näemmä osaa kirjoittaakaan mistään muusta. Mutta kuka sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? "Kirjallisuusosastollani" tosin lukulistalla on näillä helteillä pelkästään tosi kevyttä hömppää, rikosta ja romantiikkaa.

Kesä keittiössä

Kesäkeittiön testaus jatkuu. Eilen ei savustettu, vaan grillattiin possupihvit. Tänään oli kalan savustusilta.Savustimme silakkapihvejä. Lohtakin oli varattuna, mutta se jäi huomiselle.

Kuvat puuttuvat, muuta ei tämä sepelkyyhkykään kovin monen päivän takainen otos ole. Pariskunta asuu jossain meidän pihapuussamme ja kujertelee ahkerasti.

Siitä pääsenkin hyvää aasinsiltaa pitkin iltapäivän ohjelmaan. Minä, joka juuri koskaan en katso telkkaria, linnoittauduin katsomaan Ruotsin Pikkuprinsessan häitä. Ja pääsihän Pikkupikkuprinsessakin mukaan.

Ennen hääjuhlallisuuksia ehdin vielä pistellä vähän ristipistokukkia. Samalla mietin kirjamaailman ihmeellisiä salaisuuksia eli yritin ajatella, josko saisin uudesta ideanpäästä kiinni. Kirjablogeissa muuten on meneillään keskustelu eilisestä Hesarn kirjoituksesta, joka ihmetteli blogien kira-arvosteluja. Siinä mm. oli puhetta bloggarien etiikasta verrattuna toimittajien etiikkaan, joita sääntelevät jorurnalistien ohjeet. Hm.

Lisäksi itselleni tuli jutusta se mielikuva, että toimittajan käsityksen mukaan monetkin bloggarit ansaitsevat kirjoituksillaan, kukaties isotkin rahat. Sen tiedän, että jotkut saavat arvostelukappaleita ja joku ehkä vähän rahaakin, mutta kai se on harvinaisempaa kuin kirjoittaa vain hyvästä lukukokemukseta ja kirjoittamisen riemusta. Vai olenko minä ainoa, jolle postipoika ei selkä vääränä kanna paketteja kotiin? Tosin kirja-arvioistani ei juuri voi puhuakaan. Luen todella paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta, mutta harvoin energiaa riittää lukemisen syvällisempään analyysiin. Ei ole energiaa eikä taitojakaan.

Äkäinen selkä ja mukavat pihanaapurit

Ihanan aurinkoinen päivä, mutten uskaltanut edes kompostille lähteä. Selkä näet vaivaa edelleen. Särkylääkkeellä kipu on oikein hyvin kurissa, mutta liikkuminen ja etenkin nouseminen tuolista yms. sattuu. Täytyy vain toivoa, että tämä tästä pian kohenee. Mies lohduttaa, että kyllä kipuunkin tottuu. Kai mulla sitten on matalampi kipukynnys kuin ukkokullalla.

Otin kuvia lintulaudan tinteistä, joita on mukava seurata ikkunasta. Tämä on piilokuva: toisesta näkyy vain pyrstö. Nämä yleensä kesyyntyvät aika pian, jahka terassikausi alkaa. Jotkut tulevat jopa ottamaan kädestä pähkinän. Miehen, ei minun kädestäni. Talitiaisten ja sinitiaisten lisäksi laudalla pitäisi käydä viherpeippoja, mutta nyt niistä ei ole näkynyt vilaustakaan, saati harvinaisemmista linnuista. Ehkä muilla naapureilla on paremmat eväät? Oravatkin ovat vähentyneet, mutta nythän olikin harvinaisen hyvä käpyvuosi. Yksi orava kyllä käy säännöllisesti.

Linnut yleensä käyvät yksitellen laudalla ja jos useampi osuu kerralla paikalle, jäävät muut jonottamaan. Vein äsken rusinoita ja manteleita kaiteelle, jos vaikka mustarastas tulisi syömään. Syksyllä jopa fasaaniemo osasi lentää lintulaudalle. Toistaiseksi fasaanista on näkynyt vain jäljet lumessa.

Jänikset saavat iltakauransa ja joskus tipautan kauroja terassin alle fasaanillekin. Eilen, kun mies tuli soittotunniltaan, oli jänis jo ollut syömässä. Se tietysti säikähti ja oli kiireesti juossut autonnokan ja rappusten välistä karkuun. Ruokintapaikka on sen verran piilossa pensaan takana, etten ole tänä talvena saanut yhtään pupua kuvaan. Tuntuu kuitenkin kivalta tietää, että nämäkin mukavat naapurit osaavat tulla pihaan. Toivottavasti ei kuitenkaan omenapuun kautta...