Uusi tähti on syttynyt...

... taivaalle!

Enkeli hiljaa vierellä kulki,
tarttui käteen silmät sulki,
syliinsä kietoi siivillään.
Kuiskasi hiljaa – lähdetään.

 Näin nämä postausten aiheet heittelee...laidasta laitaan.

Viimeksi postasin iloisesta aiheesta, hääpäivästä ja nyt

surullisemmasta asiasta.

Eilen saatoimme viimeiselle matkalle mieheni äidin,

 anoppini ja lasteni mummun.

Päivä oli raskas vaikka tiedämme, että nyt hänen on hyvä olla.

Pienten jalkojen tepsutuksia...

...ja surullinen uutinen!

Meidän viikonloppuun ja alkuviikkoon liittyy monenlaisia tunnetiloja.

Sunnuntaina mökin terassi täyttyi iloisista pienien varpaiden tepsutuksista

ja nuo meidän nelijalkaiset saivat runsain mitoin rapsutuksia.

Ystäväpariskuntamme tuli käymään lastenlastensa kanssa

koiria rapsuttelemaan.

Sunnuntaina virittelimme myös ulkogrilliin

lohen loimuun ja voi miten hyvä se olikaan.

Minä rakastan lohta ja olenkin usein sanonut, että

voisin elää lohella ja karjalanpiirakoilla.

Maanantai iltana tunnetilat kokivat kovan kolahduksen.

Mieheni äiti, anoppini ja lastemme mummu oli nukkunut pois.

Jo jonkin aikaa olemme pelänneet tätä ilmoitusta.

Tämä tieto oli kyllä odotettavissa, mutta koska...

Tieto oli toisaalta helpotus, sillä hän oli jo niin 

pitkän aikaa huonossa kunnossa.

Hyvää taivasmatkaa anopilleni.