Kurtturäätäli

Täällä on kurtturäätälöity verhoja oikein urakalla "mokien" kautta maaliin ja parempaan lopputulokseen mitä ehkä alkuperäisellä suunnitelmalla olisi lopputulos ollut ja hyvä niin. Siis joskus näinkin!!!.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tarkoitus ommella olohuoneeseen uudet verhot, kangaskin on ollut odottamassa, mutta en vaan ole ehtinyt. Ehtinyt vai saanut aikaan?. Nyt täällä "karanteenissa" ollessa tarvitsee keksiä itselle tekemistä ja mikä sen höydyllisempää hommaa kuin verhoompelu. Asian huono puoli on se, että perhe ja kissaeläimet pyörii ympärillä "häiriten"

keskittymistäni ja välillä ajatukset käsillä olevasta työstä ja tässä tapauksessa verhojen ompelusta on ihan täydellisesti "katkolla". Mikä tilaisuus tehdä mokia!!!.

Ja arvattekin varmaan... Minä kämmäsin. Yleensä tehdyt mokat pilaa kaiken. No, tässä tapauksessa kävi juuri päinvastoin.

Tarkoituksenani oli ommella tuosta raidallisesta puuvillakankaasta valelaskosverhot olohuoneen ikkunoihin. Kankaan leikkaamista suunnitellessani juttelin perheen kanssa, hätistelin kissaeläimiä pois makaamasta kankaan päältä ja puhuin työpuhelimessa asiakkaan kanssa merkatessani kankaan leikkukohdan. Lopettettuani työpuhelun tartuin saksiin. Saksiessani kangasta olin niii-in tyytyväinen katsoessani kankaan reunasta ylijäävää kaistaletta; saisin tuosta kankaasta ainakin viisi raidallista koristetyynyä olohuoneen sohville ja nojatuoliin. Myöhäilin tyytyväisyyttä asian suhteen ja sieluni silmin näin olohuoneen sohvilla ja nojatuolissa kyseisestä kankaasta tehdyt edustavannäköiset koristetyynyt mustilla punostereillä. Leikattua kankaan leikkasin kankaan kolmeksi sopivan mittaiseksi palaksi. Sitten vielä ikkunaa mittaamaan ennen ompelua, sitten kangasta mittaamaan... Tässä vaiheessa veri pakeni päästä. Kankaan tarvittavasta leveydestä puuttui 10 cm.Miten tämä oli mahdollista?. Olin leikannut kankaan leveyssuunnassa liian kapeaksi. Mikä nyt avuksi?. Päässäni ompelen väärän levyisiksi leikatuista kankaista niitä edustavan näköisiä mustilla punostereillä olevia sohvatyynyjä. Tyynyt ei enään tässä vaiheessa tuntuneet minusta niin edustavilta. Jätän verhojen ompelun. Hetkeä myöhemmin koin todellisen "valaistuksen" asian suhteen: laitetaan verhoihin mustasta kankaasta reunat. Ommellessa noita mustia kangassuikaleita verhoihin epäilin lopputulosta ja sen toimivuutta aika vahvasti, mutta onneksi tuo epäileminen olikin turhaa.

Nyt verhojen ollessa valmiit ja ikkunassa täytyy myöntää verhojen olevan paljon paremmat mustilla "lisälaidoilla" kuin ilman niitä. Verhot on paljon ilmeikkäämmät lisälaidoilla.

Innostuin mustista "lisälaidoista" verhoissa niin paljon, että teen tuosta raitakankaasta vielä mustilla "lisälaidoilla" olevat sivuverhot molempiin päihin verhokiskoa, mutta laitetaan tuonne väliin tavalliset luonnonvalkoiset puuvillavoileeverhot, jottei nuo mustilla "lisälaidoilla" olevat verhot saa perheen sohvallaistujia ihan raivon partalle.

Ja allaolevassa kuvassa kurtturäätälin kissaeläimiä. Mosse makaa kankaan päällä "mustana piristeenä" ja kuvassa osittain näkyvän Ainon alla on pojan huoneen oranssisävyinen verhokangas. Pojan huoneen verhojen ompelu ja etenkin kankaan leikkaaminen suoritetaan lukittautuneena autotalliin, puhelimet hiljaisena ja kuulosuojaimet korvilla;)

Valmiit olohuoneen verhot jouduin harjaamaan teippiharjalla poistaakseni niiden mustissa "lisälaidoissa" olevat valkoiset kissankarvat. Kurtturäätäli kiittää karvaisia avustajiaan Mossea ja Ainoa!

Kiitoksia osanotosta Rocky-koiran poismenon johdosta! Olen kuitenkin erittäin onnellinen ja tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani elää koiranomistajan elämää 14 vuoden ajan Rockyn kanssa. Kiitos Rocky! Sinua kaivataan ja muistellaa lämmöllä ja rakkaudella. Ajatuksia asiaan liittyen minulla on paljon, mutta niistä ehkä sitten toisella kertaa.

Ja muutakin ompeluun liittyvää täällä on touhuttu:)

Nyt tämä täti lähtee jatkamaan ompelemista. Ai niin, täytyy ensin laittaa tuuletusluukut kiinni ennen ompelun aloittamista. Miksi ihmessä?. Poika naureskeli minun vanhan Singerini pitävän aivan samanlaista ääntä kuin konekiväärillä sarjatulta ammuttaisiin. Pihamaalla kävelevä asiasta tietämätön voisi tuota tulitusta piaan säikähtää;)