Kukkuu

Käyköhän täällä kukaan kurkkimassa, kun ei olla itsekään oltu taas aikoihin paikalla... Ompeluihin on kyllä tullut melko pitkä "luova tauko".

Ihan toimettomana ei sentään olla oltu. Meillä on mm. olkkarissa kauan kaivattu uusi lattia! Hip hei, ihanaa :) Tästä en kyllä voi ottaa kunniaa itselleni, mutta siirsi tuo remppa ompelunurkkaustani toviksi jäähylle.

Vielä viime vuoden puolella suojasäiden aikaan hioin pihalla edelliskeväisen löytöni, vanhan kauniin tuolin. Tuoleja on itse asiassa kaksi, tässä toinen vielä alkuperäisessä ruskeassa asussa, ja sen toisen hiominen vielä hieman kesken.

Seuraavaksi tuoli sai uuden värin. Kuvasta ei ehkä täysin selviä sävy, mutta vaalean roosaa se esittää. Pidän kyllä tuosta kovin:)

Jotain on tässä ommeltukin. Siskon pojat saivat joulukuussa paidat ralliraita-joustiksesta

ja olohuoneen puusohvalle tein kaksi tyynyliinaa sohvatyynyille.

Jospa tästä taas pian palaisi ompeluiden pariin, ja saisin omillekin tytöille jotain valmista!

Yksi yö jouluun

Kaikenlaista pientä on ommeltu, vaan ei yhtäkään lahjaa tänä vuonna. Toiveitakin taisi olla pari, minne se aika katosi oikein...

Tytöille viime tingassa ennen jouluista laivamatkaa valmistui jouluiset samisteluasut. Pienemmän potkarit jälleen Crawler-kaavalla, body tuttu oma sovellus Lil´darlingista. Koko noissa noin 74 cm.

Body on muuten ensimmäinen joustofroteinen body, jonka olen ommellut. Tässä ihanaa punaista Ainolasta kesällä ostettua joustista.

Isomman tytön mekon kaavana on singoalla noin kokoa 104 cm, mutta jatkoin hihoja pitkiksi ja koitin saada niihin vähän pussimaisuutta. Tosin aluksi tuli vähän turhankin paljon.. Tässä kankaina Tanyasumin sydänjoustis ja valkoinen hihoissa on Jättiksestä.

Lastenhuoneen oven eteen tein ovistopperin vanhasta retrokankaan kuvioista. Tytön täytin kangassilpulla (joku pöhkö säästää sellaistakin....).

Keittiökin sai vähän jouluista.

Nämä velourpöksyt tein jo tovi sitten, mutta unohdin blogata ne. Ensimmäistä kertaa koitin tuollaisia sivutaskuja, kaavana halkaistu Saimi.

Vähän vetää toinen lahjetta tiukemmalle, mutta käyttökelpoiset sentään onneksi muuten.

Iloista joulua! :)

Sinä olet tärkeä

Voi että, miten innoissani olenkaan päästyäni vihdoin opettelemaan tuota virkkaamista! Ja mikä parasta, kun siihen on opettaja (työväenopiston virkkaus- ja neulekurssi), jolta saa kädestä pitäen ohjausta.

Kunpa olisi myös aikanaan kirjoista ja netistä neulomista opetellessani (juu, eipä ne koulun opit olleet enää mielessä tuolloin...) myös ollut joku, jonka hihaa nykäistä ja pyytää neuvoa. Olisi sujunut paljon nopeammin nurjien ja muiden silmukoiden opiskelu...

Nyt alkavat nuo isoäidinnelilöt sujua. Kahdesta isoimmasta tein patalapun, kaksi neliötä siis vastakkain. Neiti halusi sen omaan leikkikeittiöönsä, mutta jospa hän vielä suostuisi vaihtokauppaan ja ottaisi nuo kaksi pienempää ja ohuempaa. Oikeassa keittiössä voi olla enemmän tarvetta tuolle paksummalle versiolle...

Viime kerralla kokeilinkin sitten tuollaisen koristekukan virkkaamista. Tähän asti olen vain niitä muilla ihaillut, ovat niin kivoja vaikka myssyissä, laukuissa jne. Yhden jo sain tehtyä ja toista aloitettua!

Seuraavaksi haaveilen virkatun lelun, kuten jonkin eläinhahmon kokeilemista. Mut nyt on hiihtolomaviikko, joten pitää vielä hetki malttaa.

Eteisen peiliin olen kaivannut jotain piristettä. Tein sitten tuollaisen viirinauhan, ihan lyhen vain, johon kirjoitin kangastussilla kolme tärkeää sanaa.

Jospa ne jokainen peiliin kurkistava siitä huomaisi ja mieleensä painaisi: Sinä olet tärkeä.

Luntakin on taas saatu mukavan paljon. Onhan tuo tarpeen hiihtolomalaisille, vaikka rattaiden lykkiminen hangessa joskus ottaakin voimille, etenkin kun tuo kävely on viime viikkoina enemmän vaappuvaa köpöttelyä muutenkin. Onneksi neiti tulee apuun ja tekee mielellään "lumihoita":)

Mukavaa helmikuun loppua Sinulle!:)

Kodille ommeltuja

Joka vuosi se tulee, kun talven selkä taittuu ja valo pikkuhiljaa lisääntyy ja muistuttaa lähenevästä keväästä. Nimittäin kaipuu vaaleisiin, hempeisiin väreihin. Tällä kertaa ompelujen kohteena oli koti, joka sai hieman vaaleampaa, valoisampaa ilmettä.

Ostin Lidlistä sisustustyynyjä aika tasan kaksi vuotta sitten. Tarkoitus on ollut ommella niille tyynynpäälliset siis jo hyvän tovin. Nyt tartuin tuumasta toimeen. En halunnut tehdä mitään liian monimutkaista, jotta saisin toisenkin parin valmiiksi... Vetoketjut saivat siis jäädä kaappiin. Tein tyynyistä kaksipuoliset, toinen puoli vaalean beige, toinen vaaleansininen ja perhonen sitten sillä toisen puolen värillä. Perhosapplikointiin jäljensin kuvan Tildan ateljeessa -kirjasta. Kankaat on jo muutamia vuosia sitten Jätti-Rätistä ostettuja pellavasekoitteita. Tykkään kyllä kovin! 

Myös tuon kukallisen tyynynpäällisen surautin samalla, se on pätkä Hemtexistä taannoin ostamaani pöytäliinaa. Neitikin tykkää uusista tyynyistä :)

Ja laitetaan nyt vielä yksi kuva, kun nämä vihdoin sain ommeltua.

Perhosteemalla jatkoin sitten vielä tytön huoneessa. Sinne halusin uudet verhot, ja samassa Jätti-Rätin pellavakangaspinossa on odotellut tuollainen hennon persikan värinen, hieman roosaan vivahtava kangas. Se riitti juuri tuonne pikkuhuoneen verhoihin. Yksistään olisi kangas ollut turhan pliisu, joten laitoin siihen samalla mallilla ommeltuja perhosia, joiden kankaat kierrätyspuuvillaa.

Ehkä ovat aika kesäiset, syksyllä saatan keksiä jotain uutta.

Myös keinutuolin pehmusteet ovat odotelleet uusia vaatteita. Löysin hiljattain kirppikseltä rouhean pellavaliinan sopuhintaan. En voinut sitä sinnekään jättää, vaikka siinä olikin kaksi kauniisti kirjottua, mutta kovin jouluisen punaista monogrammikirjainta (vai mitä ne ovatkaan..). No, leikkasin liinan kahteen osaan, ja kirjaimet jäävät osittain piiloon istuintyynyn alle. Jotain pientä vaaleaa koristusta kangas mielestäni kaipasi, joten sai Tilda-kirjasta piirretyn sydämen ja pätkän pitsiä. Saa nähdä sitten kesällä, kuinka karhealle tuo pellava mahtaa tuntua heppoisissa, lyhyissä vaatteissa istua.. Mut nyt kestää likaantumattakin reilusti, vaikka mies tulisi suoraan metsähommista kiikkustuoliin :)

Hempeää ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

Lakkeja, kukkia, lintuja, kevättä:)

Melkein kuulee, miten kevät ottaa parastaikaa hurjaa kasvupyrähdystä, ja vihreitä versoja, uusia voikukkia, pieniä silmuja ja muuta jännittävää uutta pukkaa esiin joka päivä. Juuri tällä hetkellä kovalla ropinalla kohiseva sade tietää vain lisää ihmeteltävää pienelle:) 

Aiemmin valmistuneelle kevättakille halusin kaveriksi sopivan lakin. Takin kangasta oli vielä jäljellä ja vuorikankaaksi laitoin valkoista velouria. Lakki on reunustettu vinonauhoilla, joilla se myös solmitaa leuan alta kiinni. Ohje on Juju-kirjasta. Itse olen tähän tyttösen kevätasuun melkoisen ihastunut, mikä näkyy kuvien määrssäkin... 

Keskimmäisessä kuvassa ollaan Turun Eläinhoitolan avoimien ovien -päivillä, kaksi muuta on napattu huvipuistosta vappuna.

Lakkeja meillä taitaa olla jo aika tarpeeksi, tälläisia on ainakin tyttönen saanut tämän kevään aikana. Ensimmäisen jo taisinkin blogata, toinen on ollut jo lumien aikaan käytössä, ja kaksi muuta ovat vähän keväisempiä, kierrätyskankaista ommeltuja.

Miten sitä jo onkaan unohtanut, että vielä jokin aika sitten oli tälläista...

Saippuakuplia luvassa!

Meillä tahtoo joka kevät joku lintuparka kevättohinoissaan lentää kumauttaa olohuoneen ikkunaan. Surullisestihan siinä pesää ja uutta pesuetta laittavan linnun käy.... Jotain halusin keksiä, jottei meidän tarvitsisi tuohon tilanteeseen kovin usein joutua. Kaivoin tilkkulaatikon esiin, ja jotain tälläistä syntyi.. 

Ja vielä tälläistä; värikästä, hassua, mutta näkyy hyvin uloskinpäin;-)

Ja ainakin toistaiseksi on toiminut :) 

Myös makuuhuoneeseen surautin uuden keväisemmän viirin ikkunaa.

Juuu, hankala on kuvata ikkunaa kohti, etenkin jos ei malta odottaa, että ilta-aurinko laskee...

Nyt unille, sateenropsintaa kuunnellen.

Aarteita lapsuudesta

Kaipa sitä jo on omasta lapsuudesta sitten vierähtänyt aikaa tovi, kun kovin nostalgisille tuntuvat siltä ajalta säilyneet aarteet. Kaivelin pari viikkoa sitten mummilassa vaatekaapin perukoita, ja sieltä löytyi useampi pari tyttöjen todella suloisia kenkiä. Vanhanaikaisimmat, ja pienimmät, pääsivät osaksi sisustusta.

Mekko sen sijaan taitaa olla siskon tytölle juuri oikeaa kokoa tänä kesänä! Mekko onkin ilmeisesti hänen,  -80 luvun alussa syntyneen, nuoremman siskoni.


Vaippaompeluksilla jatketaan, (toivottavasti en ihan kyllästytä osaa täällä piipahtavista. Lupaan ettei tästä tule pelkästään vaippablogia!:). Nyt kokeilin ensimmäisten PUL-taskun ompelua. Kaavana käytin edelleen Suuri Käsityö -lehden numeron 1/08 kaavaa, ja nyt kokoa L. Noiden siivekkeiden saaminen symmetrisiksi on vain sitten hankalaa!

Ensimmäisen, ja mielestäni kivamman, vaipan päällikankaana on aivan ihana Eurokankaan Sienet ja kukat -PUL.

Sisäkankaana tässä on sininen mikrofleece.

Toiseen vaippaan ompelin kuosin Jätti-Rätin raidallisesta PUL-kankaasta. En oikein tiedä, iskeekö tuo kuosi, mutta on ainakin iloisen värinen, aurinkoinen! 
 

Sisäkankaaksi laitoin mielestäni väreihin sopivaa Myllymuksujen vihreää bambujoustofroteeta. Märällehän tuo tuntuu, niin täytyy käyttää sitten kuivaliinaa erikseen tuossa vaipassa. Tässä vaipassa kokeilin myös ekaa kertaa tehdä neppikiinniteisen vaipan.

Tässä vielä salamalla otettu kuva vaipoista. Vanhahan tuo minun kamera jo on, ja kuvatkin harmillisesti ja nolostuttavastikin sen mukaisia...:-(


On täällä jotain neulottukin. Puikkorintamalla on ollut aivan hirmu hiljaista. Osa syynä on käsivaivat, ranteen/peukalon rasitusvamma, joka on vaivannut jo tammikuusta asti. Sen takia pitäisikin käyttää rannetukea päivät pitkät, vaan kömpelöhän tuo on... Mutta tällaisen myssyn tein itselleni, kun nuo kaikki vanhat on joko venyneet resorista ihan muodottomiksi, taikka sitten kadonneet jonnekin. Mallina tuttu ja kiva Mario Myssy. Voi kun vielä ehtesi tehdä samansävyiset lapaset... Valkoinen kukkakoriste on löytö KappAhlista.


Malli: Mario-Myssy
Lanka: Novitan Anni harmaa
Puikot: 6 pyöröt ja bambusukkikset

Tulipahan kuvia monta tällä kertaa.

Aurinkoista viikon alkua Sinulle juuri :-)

Kerhotossun tekeleet ja pottaruohoa

Ei täällä vielä sentään olla kuivaksi opettelemassa, vaikka vähän hassu otsake tulikin..;-) Ja mitäs minä tekisinkään juuri heränneellä vaippaompeluinnolla, jos neiti ei niitä enää käyttäisikään!


Potalla on toistaiseksi aivan toisenlainen tehtävä. Tämä yksilö on äidin luota tuotu vanha aarre, ruostunut ja kolhiintunut, mutta niin suloinen, kotimainen pieni potta, että pääsi nyt toimittamaan herneenversojen istutusruukun virkaa, ihan paraatipaikalle ikkunalle:) Nuo versot on tosin jo syöty salaatin joukossa, nam!

Näin tässä jokin tovi sitten Tosimummon blogissa suloiset tossut ja innostuin kokeilemaan moisia myös meidän neidille.


Kerhossa kun on useammallakin lapsella suloisia tossuja, ja meidän tyttö on toistaiseksi leikkinyt sukkasillaan. No, eihän meillä vielä tosin kävelläkään, joten ei sillä niin väliä olisikaan.

Ehkä olisi kuitenkin pitänyt lukea ko. blogin postaus tarkemmin, sillä näissä oli tosiaankin aikamoinen väkertäminen. Jonkinlaiset noista nyt tuli kuitenkin, ja kerran olivat jalassakin, vaan taitavat jäädä koristeeksi...

Kaavat tossuihin löytyvät Emma Hardyn kirjasta Ompele kaunista lapselle. Kirja itsessään on jo kuin pieni namipala kauniine kuvineen, joiden sommitelu ja värimaailma ovat aivan ihanan suloisen hempeitä, omiaan näin keväällä houkuttelemaan ainakin kirjan selailuun. Kankaiksi valitsin sopivimmat kotoa löytyneet palaset, eli marjapuuronvärisen pellavan ja sisäkankaaksi pilkullisen puuvillapopliinin. Ommellessä huomasin, että kangasvalinta olikin kovin samanlainen kuin kirjan kuvassa... Nappien sijaan laitoin nepit, kun oli vielä noita suloisia kukkaneppejäkin.

Tossujen jälkeen olikin mukava hurauttaa tälläinen helppo kantti kertaa kantti -ompelus.
 Ja tämä on ainakin hyödyllinen, lämmittävä/viilentävä kauratyynyt siskolle tuliaisiksi. Ompelin sen Hemtexin pöytäliinasta ylijääneestä palasta. Pöytäliina kun oli ylisuuri meidän pöydälle ja pääsi aikanaan pienennysleikkaukseen.

Mukavaa maaliskuuta sinulle:)

Karkkiraitoja, pilkkukuumetta ja ekoja juttuja

Ei, täällä ei sentään olla sairastuvalla - onneksi - ja lohduttauduta karkeilla (niitä kuluu muutenkin, hih). Allekirjoittanut sai vihdoin viimein sen ensimmäisen vaippulin ommeltua!

Ekaan sisätäyttövaippaan valitsin edullisen kierrätyskankaan päällikankaaksi, kun kirpuilta löytyi  lasten iloisen värinen 104 cm kylpytakki. Kangastakin jäi vielä runsaasti yli muihin pirteisiin ompeluksiin ja askarteluihin. Sisäkangas on pumpulisen pehmeää (baby?)fleeceä. Malli on SK 1/08 mukaan.

Jännä ilmiö tuo kevätkauden vaihtumiseen liittyvä uusi ihastus kaikkea hempeää ja pastellista kohtaan... Syksyisin pidän lähes poikkeuksetta vihreästä, keltaisesta ja oranssista, mutta annas olla kun alkaa tammikuu ja aurinko kimaltaa hangilla tai paistaa muuten vain, halajaa mielikin ympärilleen kaikkea vaaleaa. No, onneksi sitä saa melko kivasti, kuten tämän kauan kaipaamani keksipurkin. Vanha, väärän värinen mutta oikean kokoinen purnukka sai Claes Ohlssonilta ostetuista hyllypapereista uudet vaattet, ja pääsi heti paraatipaikalle keittiöön. (Vaaleanpunaista) vispipuuroakin tuli jälleen tehtyä, kun noita punaisia viinimarjoja tuli niin paljon. Niistä tulee yhtä hyvää puuroa kuin puolukoistakin!

Neiti ei sentään vielä pääse, eikä onneksi halajakaan, keksipurkille, vaikka ensimmäiset alahampaat ovatkin jo ilmestyneet juuri ja juuri näkyviin! Piltti maistuu pienelle piltille vielä toistaiseksi oikein mainioisti:)


Iloista, aurinkoista alkavaa helmikuuta teille!

Sininen

Sininen valtaa sijaa ympärilläni yhä enemmän ja enemmän. Vaaleana, laventelisena, raikkaana, pastellisena: viehätysvoimaa värillä riittää. Mitä enemmän siihen ihastuu, sitä runsaammin sitä näkee ympärillään:

kangaskaapissa ja sisustuksessa:



pihalla:

keittiössä:

jaloissa ja helmoissa:(Oli muuten pientä taiteilua saada varpaat masun takaa näkyviin.... Niin, ja hame on tosin jo vuosientakainen, yhä niin mieluinen kirppislöytö!)


Onneksi väri sopii kauniisti yhdisteltäväksi muiden, neutraalimpien sävyjen kanssa, joten sinisen voittokulku saa jatkua, ainakin kunnes alkaa tulla vastakkaisia mielipiteitä vaikkapa K:n suunnalta, tai kyllästymistä omalta taholta;-)

Ensi kerralla jälleen puikoilta valmistuneita (jotain sinistä, ja kesäistä, sielläkin).

Leppoisaa viikon jatkoa Sinulle!

Mitä silmät tykkää katsella (ja suu maistella)

Vappujuhlat on vietetty ja suut olleet simalla ja sokerilla :) Samalla tuli korkattua kesän grillikausikin ystävien luona. Kevään ensihepeneitä ei vielä uskaltanut kaivaa esiin, sen verran tuuli taivuttaa oksia ja kolisuttaa ikkunoita täälläpäin Suomea!Tällainen ihanuus odottelee siis vielä kaapissa, viimeviikkoinen löytö paikalliselta kirppikseltä, Jackpotin hempeän vaalea pellavamekko.

Jo opiskeluvuosien alussa ihastuin suunnattomasti Jackpotin vaatteisiin. Hintataso vain oli opiskelijalle turhan korkea. Onneksi sitä tuli tehtyä löytöjä myös tuolloin, ja mieluiten niitä ostan vaikka edellisten kausien mallistoa vielä nytkin. Tämä kolttu tosin saa odotella kesää joka tapauksessa, sen verran tuo masu estää sen pukemisen vielä tällä hetkellä.

Mutta kuka sanoikaan, etteikö äitiysmuotikin voisi olla silmiä miellyttävää:
Tämä ihana Mama-malliston tunika löytyi H&M:lta jo joulun alennuksista, ja luulenpa, että pääsee käyttöön vielä masun jälkeisenäkin aikana.

Jottei meinisi aivan vaatehöpinöiksi, niin palataan asiaan. Eli jotain täällä on tullut väkerrettyäkin. Mainitsin taannoin silloisesta työpaikasta saamani vanhat Martta Wendelin -kalenterit. Nämä ihanat aarteet odottivat sopivaa tuunausintoa. Nyt osa kuvista pääsi koristamaan käytävän seinää.Samaisen työpaikan porukoiden kanssa jaoimme mielipiteemme monesta asiasta, näin myös makuasioista. Mikä jonkun silmään näyttäytyy kauniina ja herättää miellyttäviä tunteita, nostaa taas toisen mielessä pikemminkin vastareaktiota. Wendelinin kuvista olen pitänyt niin kauan kuin muistan, toisten makuun ne ovat turhankin suloisia, sokerisia. Onneksi taiteilijoita ja katseltavaa riittää yllinkyllin, jokaiseen makuun!

Toisenlaisia kuvia odottelemaan väkersin tämän taulun. Pikkuisen maailmaantuloa odotellessa katsellaan vielä tovi hänen masukuvaansa. Ja josko vielä vanhemmistakin löytyisi naamat ripustettavaksi, sellaiset jotka ilkeää laittaa esille...;-)

Vanha Elna-ompelukoneeni jaksaa vielä surista, vaikka välillä präkääkin ja pätkii... Kunpa ei nyt vallan hajoaisi, käyttöä sille olisi vielä jatkossakin,etenkin jos suunnitelemani kestovaippailu toteutuu.

Mukavaa alkavaa viikkoa juuri Sinulle!