Ei aikuisille!

En ole ollenkaan Halloween ihminen, joten mun päivän pelottelupostaus koskee vain ja ainoastaan mun uusia aika hurjia housuja. En ikimaailmassa olisi uskonut sortuvani tekonahkasiin leggareihin, mutta kun ihminen tarvitsee tiukat, mutta silti mukavat housut tunikan/pikku mekkosen alle, ei jää paljon vaihtoehtoja.  Farkut olisivat olleet liian housumaiset ja olen lopen kyllästynyt kaapista pursuilevaan kasaan perinteisiä legginssejä, jotka ekan pesun jälkeen alkaa näyttää kulahtaneilta kalsareilta. Niinpä otin rohkean askeleen kohti H&Ämmää ja löysin sieltä nämä:

"Äiti, noi ei oo aikuisille"

Said Viljami 12v. kun äidin uudet nahkapöksyt näki.

Mukavaa viikkoa sinulle!!!

Päivännnnasu

Päivän asut ei oikeestaan ole yhtään mun juttu. Sana itsessään jo kuulostaa lähinnä päivän Nasulta. Silti on ihan hauska joskus kurkistella toisten blogaajien vaatekaappeihin, ja ihan mielelläni ihastelen  teidän toisten päivännnasuja, vaikkei se ihan suosikkiaiheeni olekaan. Suurimmat syyt miksi itse ei ihan  hirveästi tule itseään kokovartalokuvattua lienevät

a) Se, ettei omasta kaapista juurikaan löydy päivän asuja, vaan lähinnä virttyneitä paitoja ja viime-kesänä-vielä-sopivia -housuja.

b) Se, että meidän kokovartalopeili on aina räkänen ja kuolassa.

 Muutenkin itsensä kuvaaminen on tosi hankalaa! Ei meillä oikeasti oo peilit ihan noin vinossa...

Enkä mä oikeasti katso noin kieroon...(???enhän???)

 Tässä kuitenkin tän päivän työasu. Ihan siitä ilosta, että pääsin töihin, olen siis elossa!

Sen kunniaksi nappasin heti aamusta kynttilähyllystä aika söpön koristeristin,

jonka sitaisin kaulaani.

Siitä tämä päivännnasu kuvauskin sitten oikeastaan lähti...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Itse vietän sen taas työn merkeissä, 

mutta nautin jokaisesta terveestä sekunnista!

Rytkyjä

Ihan turhaan olin huolissani arjen alkamisesta ja miehen loman lopusta. Meillä on ollu lasten kanssa oikein aurinkoinen ja lepposa päivä. Jotain olen saanut aikaseksikin syksyn suunnitelmia ajatellen, mutta niistä lisää myöhemmin... 

Aikaseksi sain myös kaupungilla, jossa tein varmaan kaikkien aikojen shoppailuennätykseni! Ensinnäkin en juuri koskaan käy Seppälässä. Ainakaan Kajaanissa en vielä koskaan ole sinne eksynyt ja onhan me asuttu täällä jo yli vuosi. Tänään kuitenkin eksyin kulmille, ja löysin KOLME vaatetta kymmenessä minuutissa. Sovitinkin vielä!

nro 1.

Tällanen ihan perus mekkonen. Ihanan ohut! Ei tuu kuuma vaikka on hellettä.

Tuli jo testattuakin kesäteatterissa. 

Toimii hyvin!

nro 2.

Valkoinen neule.

Voi miten tykkään isoista kauluksista!

...ja nuo "soljet" lantiolla oli musta kivat yksityiskohdat.

nro 3.

Sitten vielä 70% alennusrekistä lähti tällanen ylisuuri toppi, jota vähän fiksasin ja väsäsin.

Nyt yläosa kiinnittyy sopivan napakasti päälle nyörillä sitaisten.

Koko lysti 5 euroa. 

Ei paha.

Nyt vaan toivotaan, että "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä..."

(Pahoittelen kuvien KAMALIA sävyjä... yö ei ole ihan parasta aikaa kuvata valojen kannalta)

Lämpöstä kesäpäivää teille ihkut!

Palmun katveessa

Ehei, nämäkään kuvat eivät ole ulkomailta vaikka palmun katveessa eilisen päiväni vietinkin. Pieneksi paratiisiksi tätä voisi silti kutsua, olenhan taas Joensuussa! Palmujen alla oleilu ei kuitenkaan yltänyt ihan paratiisifiiliksiin, kävin nimittäin ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen yleisessä tentissä. Tiedättekö sillälailla niinkuin yliopisto-opiskelijat käyvät. Hirveä määrä porukkaa jonottamassa hikisessä aulassa että oma nimi huudettaisiin ja pääsisi kirjoittamaan kaiken sen paperille mitä tietää tai luulee tietävänsä.

Itse hikoilin lähinnä helteestä ja odotin vain, että pääsisin pois tilanteesta. Yritin hakea fiilistä "tämä on ehkä viimeinen kerta tässä salissa" ja "Täällä minä silloin nuorena istuin esikoinen mahassa potkiskellen", mutten saanut pientäkään kyyneltä tirautettua. Kaikki ympärillä näyttivät ainakin kaksikymmentä vuotta nuoremmilta ja aivoissa takoi vain "Minä en enää kuulu tänne". Niinpä rustasin paperille mahdollisimman pian, en suinkaan kaikkea mitä tiesin, vaan sen verran minkä arvelin riittävän kypsyyteni osoitukseksi ja poistuin paikalta pelastustietä. Nyt se on ohi, ylipitkä opiskeluputki! Ainakin toistaiseksi. Eikös se jo pian kolkuttele ovella keski-iän kriisi joka saa ihmiset taas opiskelemaan? Mutta en ajattele sitä nyt. Ajattelen sitä sitten huomenna.

Kuvat ovat kökköjä, koska minua yksinkertaisesti hävetti pyöriä tentissä kameran kanssa. Silti oli pakonomainen tarve saada muutama otos viimeisestä reissusta tähän laitokseen. Olihan se kuin toinen koti aivan liian monta vuotta.

Tenttiin menin tietty rennoimmassa mahdollisessa asussa, koska tilanne oli muutenkin tarpeeksi puristusta aiheuttava. (Enkä muuten vähääkään välitä noista pullakosta käsivarsista, koska mulla on suurempiakin huolia. Mahamakkara nääs...)  Tästä mekosta on tullut jo näin lyhyessä ajassa mun ihan ehdoton lempparivaate nro 1. joten kannustan kaikkia sen ostoa harkinneita kipin kapin vaatekaupoille... Mulla ainakin haukkunut hintansa jo nyt (Mekko siis Kappahl ja hintaa oli reilu 30e)!

Ja nyt tää lähtis vielä pikkusen osteleen ennen kotimatkaa...

Palataan!

:D Viivu

Kevätkengitys

Minun piti tehdä lähiaikoina  postaus meidän Vean syötävänsulosista kevätkengistä, mutta tämä kesä tuli sellaisella rytinällä, että täällä on vaan talsittu paljain jarpain pihalla ja näytetty jaloille hiekkakakkuja. Kengät ovat saaneet virua yksin nurkassa kun me on viipoteltu pitkin kyliä. No, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tulee näille vielä käyttöä.

Vielä pari vuotta sitten sain ihottumaa kun kuulin sanan ECCO. Se edusti minulle kaikkea tylsää ja konservatiivista. Ennen kaikkea hyvää kävelymukavuutta  täysin tyylin ja ulkonäköseikat unohtaen. Nyt olin näistä kuitenkin aika innoissani! Väri on ihana! Hieman valmiiksi jo kulahtaneen näköinen nahka. Ei ollenkaan liian pinkki.

Ehkä nämä ovat jonain päivänä meidän neidin suurin aarre. Ensimmäiset omat kävelykengät, joita tarkasti varjellaan niinkuin näitä jo yli 30-vuotta vanhoja poposia.

ps. Jokohan ens kerralla päästään arpomaan... :D

Tukka tulessa

Voi kun mä NIIN  voisin taas tehdä postauksen siitä miten te olette  aarteita, mutta koitetaas nyt päästä jatkamaan juttua. Mitä enemmän luin noita teidän kommentteja edelliseen postaukseen (KIITOS!), sitä iloisemmaksi tulin, ja toisaalta sitä "pelottavammalta" tämä kirjottaminen alkoi tuntua. Yhtäkkiä alko tuntumaan, että enhän mä enää osaa kirjottaa yhtään mitään... Niinpä aion unohtaa kaikki mannaa sisältäneet kommentit hetkeksi, lasken rimani taas asentoon arki, ja jatkan höpötystä.

Tänään heitettiin asuntorintamalle taas pelastusrengasta: ilmoitus paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tarjouksia  poiki iltaan mennessä kaksi. Kumpaakaan ei tarvitse mennä edes katsomaan, blääh. Seuraavaksi siis hiippailukierros kaikkien ihkujen talojen postilaatikoille ja suoraa kirjettä sisään tyyliin "Me haluttas ostaa tää talo"... Miten voi asunnon etsiminen olla näin kivistä? Pikkuhiljaa alan uskoa, että meidät on sittenkin luotu Joensuuhun.

Kun mies vielä tuli töistä, ja ilmoitti ostavansa tämän vuoden bonusrahoilla haulikon, oli tämän mamman mitta täysi. Henkeä haukkoen livahdin ovesta ulos ja ryntäsin siihen ainoaan kauppaan mikä enää oli auki. Pakonomaisesti etsin jotain uutta, ihanaa päällepantavaa lohdukkeeksi (tiedän, ihan hirveän huono tapa, mutta kun en muutakaan voi...). Löysinkin pari t-paitaa kesäksi. Ei paha, koska kohtahan niitä tarvitaankin. 

Vealle lähti mukaan kesähattu mallia perus-perus-perus. Nää on ihan ehdottomia helteellä, ettei niska ja nenä pala. Tuon etulipan pitäisi siis kans töröttää suorana, mutta se pikkasen haittasi näkyvyyttä.

 Kesä taitaa olla sitten viimein tulossa ihan oikeasti, ja sen myötä pientä värileikkiä auringon kanssa.

Näille hiuksille pitäis tehdä jotain!

(Ja mä laitoin kaikki rahat niihin t-paitoihin, kökkö!)

Ihanaa ylimääräistä pyhäpäivää meille kaikille!!!

Voihan makkara!

Ihan ekaksi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja kiitos uskollisille kommentoijille <3 Te kyllä piristätte päivää aina juuri silloin kun olen sen tarpeessa.

Ei tartte yksikseen täällä "höpistä".

Niinkuin te vanhat jo tiedätte, yritän karistella viimeisestä lapsesta siunaantuneita kiloja ennen kesää.  Tuloksiakin tulee välillä, ja niinpä hurjasti (= kilo-kaks) keventyneenä suorastaan leijailin vaatekauppaan ostamaan "jotain kivaa" kevätkaduille. Leijailu loppui kuitenkin lyhyeen kun sain itseni vaatekasan kanssa sovituskoppiin ja vedin päälleni uusinta uutta ja kuuminta hottia olevat leggarit ja söpön paidan. Haluatteko kuulla ensin plussat vai miinukset? Okei, positiivisuus kunniaan, joten:

+  

Vaatekoko oli selvästi pienentynyt ainakin housujen osalta.

-  

Näytin makkaralta.

(Harmi kun tuota punaista palkkia ei saa vilkkumaan...)

Tiedättekö sellaiselta joka on tungettu valmistusvaiheessa liian pieneen kuoreen, ja jos se laitettaisiin lämpimälle levylle tai nuotioon, se sanoisi  

POKS!

Voi sitä masennuksen määrää!!!

 

Mukaan lähtivät kuitenkin puolentunnin ähellyksen ja sulloutumisen jälkeen vaaleat farkut ja kevään kevyt paituli. Nielen pettymykseni ja lähden kohti seuraavaa kahta kiloa... 

Olo oli vain jo niin paljon kevyempi kuin peilikuva.
Tiedättekö tunteen?

Sen vuoksi ei todellakaan edelleenkään mitään päivän asua, vaan uudet rytkyt vain näin rennosti penkille heitettynä. 

Ai niin, molemmat muuten Kappahl:ista.

Mä oon niin out!

Lasten vaatteiden kanssa temppuilu on taitolaji sinänsä. Mistä ne aina keksivätkin ne kaikkein kaameimmat rytkyt, joita sitten pidetään vuodesta toiseen huolimatta siitä, että a) vaate näyttää aivan kamalalta rievulta ja b) se ei enää mahdu puoliksikaan päälle kasvaneiden raajojen ansiosta.  Toukokuun Hanna esitteli omassa blogissaan poikien hirvitykset, keltamustat lippikset, ja sain siitä jutusta lisäpotkua tämän postauksen tekemiseen.

Käytiin nimittäin viime viikonloppuna vaatekaupoilla vanhimman pojan kanssa. Tämä kaikki tietysti tapahtui kauheassa kiireessä sillävälin, kun pikkuveli vietti puolitoistatuntia kaverisynttäreillä ja isi vietti virkistävää viikonloppua toisella puolella Suomea. Niinpä sekuntikello käymään, vauva kainaloon ja H&M:n (muita kauppojahan täällä ei juuri ole...).

Kauppalistalla olivat:

- Kevättakki

-Siistit housut

-Paita tai kaksi kevääksi

Jotain tällaista olin kotoa lähtiessäni pienessä mielessäni suunnitellut:

Mutta ei!

Tämän näköisenä sieltä sitten tultiin... äääääääääääääää!!!!

Koska nyt pitää olla graffiteja, liian isoja paitoja, polvissa roikkuvia lökäreitä ja 

kaikkea muuta mistä minä olen totaalisesti OUT!

Onneksi sentään omat vaatteeni saan vielä valita!

ps. ONNEKSI "siitä" takista (jonka poikani siis valitsi) ei ollut enää kokoja!!! Eikä edes kuvaa H&M:n sivuilla! Huh!

Varoituksen sana: Vaatepostaus

Säännöllisesti seuraamassani "Kalastajan vaimo" -blogissa Johanna kyseli vastikään miksi ihmiset blogaavat mielummin kodistaan kuin vaatteistaan. Jäin miettimään kysymystä, koska kuulun niihin joilla riittää mielenkiintoa molempia aihepiirejä kohtaan aikalailla tasapuolisesti. Jostain syystä olen kuitenkin kirjoitellut voittopuolisesti siitä kodista. En keksinyt muuta selitystä (kokovartalopeilin puuttumisen lisäksi), kuin että ehkä koti on sitten kuitenkin se vähemmän henkilökohtainen. Okei, voisin kuvata teille vaatekaappiani, sitä kuinka kaikki rytkyt lojuvat villeissä pinoissa pitkin poikin, ja niistä kuvista olisi henkilökohtaisuus kaukana! Melestäni vaatepostauksista kuitenkin  häviää jotain olennaista, jos vaatteella ei ole kantajaa. 

Oman itsensä ylenmääräinen esittely ei sitten ollenkaan kuulu suomalaisen peruspiirteisiin., saati niihin piirteisiin, joita suuresti ihastellaan. On totuttu olemaan "No enhän mää mittään oo" ja "Elä nyt vaan minua siihen kuvaan..." Mielummin ei edes ystävän kuva-albumiin. Saati sitten julkisesti Blogiin nähtäväksi. Suurin pelko on häpeä ja arvostelluksi tulemisen pelko. Pitäisi olla täydellinen vartalo, että sitä viitsisi kuvata. Ne rohkeat sitten jotka kameran kanssa leikkiin uskaltautuvat  tulevat helposti leimatuksi pinnalliseksi tai muuten itsekkäiksi ihmisiksi, jotka vain "itseään esittelevät".

Silläkin uhalla lupasin Johannalle ottaa härkää sarvista ja kokeilla vaatepostausta. Nou hätä! Tämä blogi ei muutu muoti taikka tyyliblogiksi, koska en ole muodikas tai tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä olen jo liian vanha siihen. Vaatteissa mukavuusaspekti sanelee sen viimeisen sanan. Siispä kodista ja arjesta postataan edelleen, mutta vaatteet jos jotkin (vaatehuollosta puhumattakaan) ovat osa sitä arkea. Ainakin meidän perheessä :)

Näissä vaatteissa kävin eilen ulkona (tosin ihan ihmisten aikaan...) kuuntelemassa entisen työkaverin bändiä ja juomassa pai kuppia kuumaa kaakaota. Äidin herkkuhetki!

harmaat leggarit Kappahl

farkkutunika Sokokselta

huivi Indiska

rannekoru Kappahl

kengät Sokos

Olen aivan innoissani noista leggareista ja saappaista!!! Saappaat nimittäin löysin nyt Joensuun reissulla PUOLEEN HINTAAN! Huipun tuntoset jalassa ja ihana, vähän erilainen väri. Liian usein kun tulee kengiksi valittua musta tai ruskea.

Hiuksissa höyryrullat ilman höyryä :) Mulle käy aina niin, että jos laitan höyryn kanssa, niin kiharoista tulee liian isot ja hiukset lyhenee puolella. Ehkä sitten joskus jos saan nämä vielä pitkiksi kasvamaan...

Loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva meidän "Pikku-Viivusta" ;) Silläkin alkaa muutama haituva olla sen pitunen, että ponnari saatiin syntymään. Se jopa pysy päässä päiväuniin asti niin, että piti sitten ihan irrotella ettei vahingossa nielaise renksua unissaan.

Että tällasta Minä-minä-minä juttua tällä kertaa... 

Kodista onkin hankala postata jos on kylässä :)

Pellavapää

Arvonta on pärähtänyt ihanasti käyntiin! Huippua on ollu aina välillä käydä katsomassa ketä täällä oikein vieraileekaan. Jatkakaahan samaan malliin :) Aikaa on vielä runsaasti jäljellä! (Arvonta siis tuolla alemmassa postauksessa)

Pikkuhiljaa alkaa taas silmä tottua tähän pellavapäähän. Ollaan edelleen lasten kanssa hiihtolomalla ja toisten nurkissa, ja näissä nurkissa on se mukava puoli (lukemattomien muiden lisäksi), että yhdestä löytyy valtava kokovartalopeili! Loistava kapistus sellaiselle, joka ei moista omista. Se kun kertoo enemmän kuin pelkkä vaakalukema ja on armoton. Taas olen saanut ylimääräistä potkua keventää ruokailua, ja se on aina plussaa. Nytkin ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen mulla on NÄLKÄ! Ja olen päättänyt vastustaa kiusausta aamuun asti. Kello kun on jo kymmenen illalla.

Voitte kuvitella, etten ollut hirvittävän innoissani tänne kokovartalokuvia laittamassa, mutta kun kerran peili kerrankin oli tarjolla ja kuvaa uudesta tukasta on pyydetty, niin uhrauduin! Vartalo on tietysti käännetty sen verran korkkiruuville, että pahimmat makkarat kiertyvät navan ympäri ;)

Hiukset ovat tosiaan vaatineet totuttelua... Toisaalta pidän näistä ja toisaalta kaipaan tummaa. Uusien hiuksien kanssa oli kuitenkin pakko saada uudet kengät...ja farkkumekko. Tekee mieli vaalentaa ja keventää muutenkin kevättä kohden. Jospa vaikka huomenna saisin pari kuvaa räpsäistyä noista uusista ostoksistani :)

Siihen saakka, Hyvää yötä!

Viivu

Ei, juu, vaarinhousut

Tässä kohtaa pitäisi nyt sitten olla se arvontapostaus, mutta eipäs olekkaan. Nimittäin mikään ei ole taas mennyt ihan niinkuin suunniteltiin. Maanantaina eräs ystäväni soitti: Moi, tuutteko meidän kanssa Katinkultaan? Itseasiassa me varattiin ja maksettiin jo teille huone. Että ei muuta kun tulette vaan. Mennään laskemaan ja kylpylään" 

Arvatkaa mietinkö hetkeäkään. No en! Nämä ovat niitä tarjouksia, joista ei kieltäydytä. Niinpä teimme pikalähdön Katinkultaan ja otimme varaslähdön hiihtolomaan miniloman muodossa keskellä kiireistä viikkoa. Mukavaa oli! Kiitos H&M! (eikä tää nyt sit oo se Henkkamaukka) Loma sujui ongelmitta, mutta paluumatkalla oltiinkin sitten jo pussit kädessä. Veeti aloitti oksentamisen heti hotellilta lähtiessä. Niinpä minä olen ollut kotona jumissa enkä ole päässyt minkään valtakunnan arvontapalkintoa etsimään! Blääh! Malttakaahan odottaa :) Tulossa on... jahka tästä taas pystyyn kammetaan.

 

Ulkoillessa tuolla kylmässä tuiskussa on muutaman kerran käynyt mielessä että josko sitä joskus sijoittaisi oikein kunnon villahousuihin. Kuin tilauksesta löysinkin Odd Mollyn mallistosta  ehkä maailman söpöimmät <3

Ihanat minusta! Noissa kelpaisi kevättä odotella... ei haittais vaikka olis viikon myöhässä...

Kuuminta hottia

Meillä käydään vääntöä poikien kanssa lähes päivittäin siitä, mitä laitetaan aamulla päälle ja millä tavalla. Etenkin vanhin on aina ollut varsin tietoinen siitä miten haluaa pukeutua ja hiuksensa tuunata. Jo pienenä meillä "raitaraitapaidat" , joiksi esikoinen Marimekon tasaraita -paidat oli ristinyt, lensivät nurkkaan koska eivät käyneet nuoren herran vaatemakuun. 

Noh, sen jälkeen on sitten lippiksen lippaa välillä taivuteltu hurjalle kaarelle ja välillä sen on pitänyt sojottaa täysin suorana ja miten milloinkin...

Perjantaina pojat olivat taas lähdössä kaverin synttäreille, ja kaiken hässäkän keskellä molemmat ilmoittivat laittavansa jalkaan lökärit. Minä tietysti ojentamaan, että eihän nyt synttärijuhliin lähdetä lökäreissä, vaan farkut tai muut "siistit" housut on ehdottomasti laitettava! Vastaukseksi sain kummastuneen ilmeen ja vielä kummastuneemman kommentin, tiedättekö, "SILLÄ" äänellä:

"Siis luuletko sä äiti, että sä voit päättää mikä millonkin on muotia?"

Okei, joku viestissä ei ollu menny perille...
En nimittäin luullut...

Salaa naureskelen meidän tomerille miehenaluille ja olen ylpeä siitä, että pojat kuitenkin miettivät pukeutumista, vaikka sukupolvien välinen kuilu alkaakin jo näkyä :) Esimerkiksi tiesittekö, että nyt on kuuminta HOTTIA laittaa farkunlahkeet sukan sisään? Ainakin näillä leveyksillä ja 10-vuotiaiden keskuudessa :D

Järkyttävän näköstä!

Onneksi meillä on vielä yksi, jota äiti saa pukea!

 

Tänään löysin suloisen ponchon kirpparilta.

...ja kokeiltiin vähän "isojen tyttöjen juttuja"

pinniä ja nallekorua (H&M) 

 

Pitkän tähtäimen sijoitus

Jos mielii löytää itselleen mieluisen kausivaatteen (= vaate, jota myydään vain tiettyyn aikaan vuodesta. Esim. kesätakki. Selitys siksi, etten ole varma onko tuollaista kausivaate sanaa edes olemassa, ei siksi, että luulisin teitä tyhmiksi...) on oltava liikkeellä jo kuukausia ennen kuin kyseinen sesonki oikein kunnolla ryöpsähtää käyntiin.

USEITA kertaoja minulle on käynyt niin, että kun ensimmäisten lämpimien tultua marssin kauppaan hikoillen toppatakissani hakemaan itselleni jotain kevyempää kevätvermettä, kesätakkien rekki loistaakin tyhjyyttään. Jäljellä on korkeintaan enää se koko XXL joka ei tälläkään kertaa tule kysymykseen.

Tänä keväänä ajattelinkin olla kaukaa viisas ja ostaa kesätakin jo hyvissäajoin alennusmyynneistä. Helsingin reissulla ehdin ihan pikaisesti käymään Forumissa ja sieltä tarttui mukaan Esprit:n farkkutakki kokoa S.Pitkään mietin olisiko se nyt sitten S vai M, mutta uskossa valitsin sen, jonka kuvittelen (= TOIVON) kesällä olevan sopiva. Pikkaisenhan se nyt kirraa etenkin rintojen kohdalta, mutta luulenpa, että jos saan painoa pudotettua niin perinteisesti ne rinnat lähtee kuitenkin ensimmäisenä. Ei siis syytä huoleen!

Jotenkin vain tuntuu, että koska tämä uutukainen nyt täytyy vielä laittaa talviunille, olis rahat menny tavallaan niinku hukkaan. Olen tosi huono tekemään tällaisia pitkäntähtäimen sijoituksia, koska se hyöty ja ilo uudesta vaatteesta pitäisi saada just nyt ja heti :) Ehkäpä siksi ostin sitten vielä muhkean villahuivin ja tämmöset kärjestä pätkityt lapaset Indiskasta, vaikka nämä saakin kohta pakkailla kesäteloille. 

Näissä se raha ei tuntunut menevän hukkaan ollenkaan, vaikka mullahan on about 20 kaulahuvia ja 

kymmenet lapaset... 

Nurinkurista!