Sarvekkaita

Mummo vei pojat ja me ollaan taas naisväellä ihan kaksistaan. Remonttihommat seisoo kun lahkeessa roikkuu kymmenen kilon puntti joka haluaa katkeamatonta seuraa. En valita, koska on nämä niin vähän aikaa pieniä! Pari reikää sain porattua. Eipä juuri kannattaisi edes mainita...

Veetin huoneeseen tulee hitaasti mutta varmasti vaaleansinistä tapettia sinne, minne kartta ei yllä. Tämän yksivärisen tapetin ostin poistokorista hintaan 3,90 rulla. Ei siis hinnalla pilattu, ja sopii kuin nakutettu kartan jatkoksi. Vaaleansininen rauhoittaa kivasti huoneen tunnelmaa, kun kartta muuten on aika hallitseva.

Seinälle virittelin huoneen asukkaan toivomuksesta lapista matkamuistona tuodut poronsarvet, tai paremminkin sarven. Poika oli kerännyt sarvia luonnosta ennen juhannusta tehdyllä Norjan reissulla, ja hetken aikaa pähkäilin miten ne kannattaisi seinään kiinnittää. Lopulta uskaltauduin ihan vain kylmän viileästi poraamaan reikiä suoraan sarviluuhun, ja yllätys yllätys, sekä sarvi, että poran terä kestivät sen. Nyt sarvista roikkuu muita tärkeitä muistoja.

Poikien huoneista on kovaa vauhtia tulossa asukkaidensa näköiset, ja se on ollut tarkoituskin. Veetin sarvivillitys tarttui minuunkin sen verran, että porasin yhdet, vaaleimmat sarvista olohuoneeseen sille seinustalle, johon syksyllä hankitaan iso ruokapöytä juhlia varten.

Ruokatilaan tulee valkoinen paksuista lankuista tehty pöytä, jonka päälle haluan ehdottomasti Pentikin Shamaani valaisimen mustalla rungolla ja kristalleilla. Tämä meidän miesväen metsäläisyys taitaa tarttua minuunkin pikkuhiljaa. Pelottavaa...

Voitto kotiin ja tähtitapettia

No nyt se sitten on virallistettu. Vea voitti valokuvakilpailun, ja siitä ISO KIITOS kuuluu teille!!! En vielä eilen uskaltanut hehkuttaa, koska tiesin monen äänestäneen useita kertoja... Aikaisemmin jo mainitsinkin tuolla teksteissä, että se tuntui hiukkasen epäreilulta... Onneksi kisan järjestäjä kuitenkin oli sen verran fiksu, että lopulliseen tulokseen laskettiin vain yksi ääni kustakin osoitteesta.

Noiden äänien perusteella me päästään Helsinkiin kuvausmatkalle! Kivaa!!! Kuvauspaikkana on siis Linnanmäki. Teen matkasta sitten erikseen postauksen, sen lupaan. 

Remppa ei juurikaan edisty... Jokunen vuota on saatu Viljamin huoneeseen.

Tuo valopallukka keskellä ei ole seinässä, vaan vain kuvassa. Onneksi! Viljamin huonetta tapetoidessa koin pienen takaiskun. Jouduin nimittäin melko pian toteamaan, etten varmaan sittenkään voi ottaa keittiöön alunperin suunniteltua pallotapettia. Mulla nimittäin on tosi paha migreeni, eivätkä mun silmät yksinkertaisesti kestä tällaista pienikuvioista seinää kovin pitkään. Olo on kuin merisairaalla. Ei hyvä!

Vähän harmittaa...

Mutta siitäkin huolimatta, iloista perjantaita meille kaikille!

Yötyö

Ainoa oikeasti rauhallinen hetki tehdä hommia meidän perheessä on yö. Niinpä illalla kun lapset saatiin sammumaan me kaivettiin miehen kanssa tapettiliisterit ja harjat esiin ja aloitettiin tapetointi... Tai oikeastaan tapetoinnin tee-se-itse pikakurssi. Kumpikaan ei nimittäin ollut tapetoinut koskaan aikaisemmin. Tähän asti meillä on aina ollut seinissä vain maalia.

Näin jälkiviisaana vois todeta, että harjoittelutapetiksi olisi tietysti voinut valita hieman helpommin kohdistettavan kuvion. Maiden rajat ja joenmutkat tuli aika tarkkaan syynättyä, ja muutama ylimääräinen mutka saattoi johonkin kohtaa tulla... Kaikenkaikkiaan olen kyllä aika ylpeä lähes saumattomasta yhteistyöstä. Tämän jälkeen varmaan mikään kuviotapetti ei tunnu ylitsepääsemättömältä... Vai olenko väärässä?

Välillä piti vain ottaa rennosti ja ihastella työn tulosta...jalat tukevasti Afrikassa.

Jos tämä koko komeus on aamulla vielä kiltisti paikoillaan, voidaan huokaista helpotuksesta...
Ennen sitä en varmaan uskalla edes hengittää seinän takana.

Tässä vaiheessa on pakko pyydellä anteeksi jo tätä remonttijuttujen paljoutta ja rumia, pimeitä kuvia öisistä hämärähommista, mutta tätä tämä meidän elämä tällä hetkellä on... No, osataan me välillä lomaillakin. Viriteltiin pihalle muurikka pannu ja paistettiin ihania lettuja iltapalaksi, NAM!

Mukavaa tiistaita kaikille teille siellä!

Ensi yönä onkin tähtitapetin vuoro...

Poikien huoneet

Juhannusvieraat hyvästeltiin haikein mielin ja lähes koko päivä on mennyt jälkiä siivoillessa. Kun saatiin enimmät kuratassun jäljet pestyä lattioista (viisi lasta, neljä aikuista ja kaksi koiraa on valtoimenaan ravannut sisään ja ulos, ulos ja sisään parin vuorokauden ajan) alettiin Assen kanssa  kiipeillä seinille. Nyt olis viikko tehokasta peliaikaa ennen seuraavaa lapin reissua... Tarkoitus olisi saada poikien huoneet hyvälle mallille.

Tässä muutama kuva poikain huoneista ennen remppaa. Viljamilla tällä hetkellä ihanat hempeät prinsessa tapetit, joista on revitty jo aika monet naurut :) Kuvat on vain räpsästy tosi nopeaan muuttopäivänä, joten älkää välittäkö mm. mustista jätesäkeistä ja vinoista seinistä, jotka ainakin toistaiseksi luonnossa vaikuttavat ihan kohtalaisen suorilta... Katsotaan sitten remontin jälkeen vieläkö ollaan samaa mieltä...

Tähän huoneeseen siis tulee musta tähtitapetti tuolle pitkälle seinälle, joka on tällä hetkellä vaaleanpunainen. Muut seinät laitetaan valkoisiksi.

Veetin huoneen vihreä tapetti oli todella jo vaihtokunnossa!

Seinät on nyt putsattu vanhasta tapetista, tasoitettu ja huomenna pitäisi askarrella tähän se maailmankartta jonka jo aikaisemmin esittelin. Haetaan myös uuden katon ainekset molempiin huoneisiin. Uudet sängyt pitää tilata myös. Ihanaa päästä viimein kunnolla käsiksi näihin hommiin!

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille teille, ja uusille lukijoille lämpöinen tervetulotoivotus!

Maailmankartta

Ihanaa! Ensimmäinen maalipurkki on korkattu ja viime yönä vetelin vessaan ensimmäisen kerroksen valkoista pintaa. Aamulla sitten toisen, ja vielä kolmas tarvitaan, sen verran tumma oli alkuperäinen väri.  On se vain aina niin ihmeellistä miten valkoinen tuo valoa ympärilleen. Aloin jo horjua värikkäissä tapettivalinnoissani... 

Mies on lähdössä poikien kanssa viikoksi Norjaan, joten hurjaa edistystä tapettirintamalla ei ihan pian ole odotettavissa. Vessaa yritän sensijaan saada valmiiksi sillä välin. Pikku apulaisen kanssa sekin on välillä hieman haastavaa... 

Tapetit ostettiin kuitenkin jo myös nuoremman pojan huoneeseen. Niiden valinta aiheuttikin mulle suorastaan harmaita hiuksia ja itku meinasi päästä monenkin rullan kohdalla. Niinkuin olen kertonutkin aikaisemmin, tän ikäisten poikien mielipiteitä on jo pakko vähän kuunnella, ja välillä niissä onkin nielemistä, kunnes taas muistan, että pitää olla tyytyväinen, että nämä herrat tietävät mitä tahtovat... Alunperin Veeti ilmoitti haluavansa seinälleen maailmankartan (tosi Veetimäistä!). Sopivaa ei vain meinannut löytyä. Niinpä siirryttiin sitten katselemaan muita vaihtoehtoja, ja valinnat olisivat olleet tällaisia:

Olin aikalailla kauhuissani! Ylempi tapeteista on ihan kaunis, mutta en vain haluaisi sitä meille. Liian värikäs... ja liian raidallinen... Ja alempi... ei kiitos!

Sitten yksi ilta netissä surffaillessani eksyin Terran sivuille, josta löysin kuin löysinkin JUURI TÄYDELLISEN maailmankartan sekä äidin, että pojan makuun!

Kartta on mitoiltaan koko ison seinän peittävä, ja todellisilta väreiltään tuo meri maiden ympärillä on sellainen vanha, kuulas vaaleansininen. Aivan IHANA! Tuskin maltan odottaa, että päästään tätä seinään kiinnittelemään :)

Parakki napsahti

 Kiitos TUHANNESTI monista kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Me on oltu niin kiireisiä, etten ole ehtinyt niihin edes vastaamaan, mutta lupaan vastailla esitettyihin kysymyksiin pikkuhiljaa tässä matkan varrella. Nyt se nimittäin  sitten vihdoin tapahtui: me muutetaan!!!

Tänään käytiin jättämässä tarjous välittäjälle kirjallisena, ja myyjä hyväksyi sen heti! Kyllähän me se toki tiedettiin, koska tällä kertaa myyjä oli tuttu ja hinnasta oli sovittu etukäteen. Eipäs ehtinyt välittäjäkään juonia, kun tarjous oli lähinnä vain muodollisuus. Meillä on nyt sitten  ihka oma parakki!  Kuntokartoitus tehdään ensi viikolla ja seuraavalla päästään jo muuttamaan. Tässä oli sittenkin johdatuksen sivumakua... Pojat ovat aivan onnessaan, isäntä tyytyväinen ja minä en meinaa pysyä housuissani. Nyt alkaa suunnittelu! Voitte olla varmoja, että kaikki aikani parin viikon sisällä menee tapettikaupoilla. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Asunto on pääosin hyväkuntoinen, ja saadaan "oman näköiseksi" pelkällä kevyellä pintarempalla. Isot linjat, kuten ikkunat, lattia, keittiön kaapistot, sauna ja kylpyhuoneet saavat jäädä käsittelemättä. Voi kun odotan, että pääsen laittamaan teille kuvia ja kertomaan tarkempia tietoja! Vielä en kuitenkaan uskalla... Odotetaan, että saadaan nimet paperiin. Sen verran olen vuoden aikana oppinut, että aina voi mennä jokin pieleen.

Sen verran kuitenkin jo tapettihehkutusta, että pojat saavat luonnollisesti vaikuttaa aikalailla omien huoneittensa sisustukseen. Ne on jo niin isoja, että jos minä alkaisin huoneessa liikaa sooloilemaan, saisin luultavasti nukkua siellä pian itse. Onneksi sentään pahin Spiderman ikä on jo ohitettu... huoh! Ja ainakin isomman pojan toive luultavasti toteutetaan ihan sellaisenaan. 

Viljami nimittäin haluaa huoneeseensa ehdottomasti mustaa tähtitapettia. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa mustana, mutta kuinkas ollakkaan löysin tällaisen vaihtoehdon Pikkukengurun sivuilta. Hyvin todennäköisesti tämä tapetti tulee vain huoneen yhdelle pitkälle seinälle, ettei yleisilmeestä tule liian synkkä. Mielestäni ihan kelpovalinta 11-vuotiaalta pojalta.Vai?

Ihanaa loppuviikkoa jokaiselle!!!

...ai niin... ja voitin vielä blogiarpajaisissakin! 

Pitäsiköhän tällä viikolla lotota?