Vielä ehtii

 Piti julkasta tämä postaus vasta huomenna, mutta iski hirviä tarve vielä muistuttaa teitä arvonnasta johon on aikaa osallistua huomiseen asti. Kipin kapin linkistä "klik", vielä ehtii mukaan!

Sain eilen tänään Sannamarialta tällaisen söpösen ja naisellisen tunnustuksen. 

KIITOS!

Pari muutakin tunnustusta olen saanut viimeaikoina, mutta minä tohelo ja torvelo en ole muistanut niistä mitään mainita! Ei sillä, että tunnustuksia keräisin, mutta olisihan tuo ollut kohtelias tapa ihan julkisesti kiittää... Kyllä tällainen nimittäin aina lämmittää mieltä :) Kiitos nyt tässä sitten kaikille teille ihanoille, jotka olette minua tunnustuksilla muistaneet!

Itse haluan luovutaa tämän ihanalle ystävälleni Iralle, johon muuten tutustuin tämän blogin kautta.  Tulit jotenkin mieleen noista huulipunista sun muista... Jospa saisit tästä lisäpotkua oman blogisi Ira*s päivittämiseen (vink vink...) ;D

Sannamaria oli napannut itselleen myös hauskan haasteen, johon tietenkin tartuin. välittömästi. Haaste tuntui  haasteelliselta tässä puolityhjässä, täsysin mullin mallin olevassa kämpässä, mutta yllättäen niitä yksityiskohtia sitten kuitenkin vielä löytyi. Teemaksi otin saman kuin Sannamaria. Kauniita tahi ei, mutta vaaleanpunaisia ja vihreitä kuvia kuitenkin!

16 minuuttia 
12 kuvaa
tavaroita ei saa siirtää, ei asetella
kuvia ei saa cropata, ei käsitellä  
ainoastaan pienentää kuvat nettiin siirtoa varten

Yllättävän paljon sitä väriä löytyi vaikka tuntuu, että kaikki on jo laatikossa...

Oi maani Suomi...

Hanna Mimon menoa blogista haastoi minut jokunen aika sitten kurkistamaan albumeihini ja kaivamaan sieltä neljännen kansion ja sen kansion neljännen kuvan sekä sitten tietysti esittelemään sen teille. Tässäpä se sitten tuleepi:

Se kesä oli poikkeuksellisen kaunis (2006). 

Saimme PIITIIKÄÄN Suomesta poissa olleet rakkaat ystävämme ja sukulaisemme Suomilomalle keskelle kauneinta Heinäkuuta ja vietimme monta ikimuistoista, lämmintä, kaunista ja ennenkaikkea SUOMALAISTA hetkeä uiden, syöden ja saunoen.

 

4. kuva, Viljami kelluu

Ihan pakko laittaa muutama lisäkuva myös, niin ihanat muistot näistä tulee!!!

Sukulaissuhteet voivat olla joskus mutkikkaita, nimittäin vieraisilla olivat meidän tuplaserkut.

Minun serkkuni, joka on lapsuudesta asti ollut se "paras kaveri" (vaikken enää aikuisiällä ystäviä rankkaakkaan) on nimittäin naimisissa mieheni veljen kanssa. Eli siis meidän lapset ovatkin sitten keskenään sekä serkkuja, että pikkuserkkuja.

Tuplasukulaisia siis...

 

 Sekä isän, että äidin puolelta.

Suomen kesä on kyllä parasta mitä tiedän!

Look-A-Like

Facebookissa pyörii parhaillaan haaste laittaa omaan statukseen julkkiksen kuva, jota sinun on sanottu muistuttavan ulkonäöltäsi. Muutamat ovat poimineet haasteen tänne bloggerin puolellekin, ja päätin myös osallistua :) 

Kyseessä on siis henkilö, jota minun on sanottu muistuttavan (muutama kilo sitten, hehe...) EI henkilö, jota itse kuvittelen muistuttavani. Itseasiassa silloin vuonna peruna kun Melrose Place eli kulta-aikaansa kuulin monestakin suusta olevani Look-A-Like Heather Locklearin kanssa joka Amandanakin tunnetaan.

Noh, okei, ehkä sillon kun olin blondi...

Mutta mulla on kyllä paljon vähemmän ryppyjä!

Haastetta pukkaa...taas!

Koska en oikein saa mitään järkevää aikaiseksi, päätin tarttua taas haasteeseen, johon törmäsin blogikierroksellani. (Voi meitä naisia...kirppiskierrokset, blogikierrokset, ylikierrokset...yhtä kierrosta tämä elämä) Haasteessa haastettiin kertomaan ja kuvaamaan mitä päällä on juuri sillä hetkellä. Olisko tää nyt sit joku sellanen "päivän asu" homma vaikken näissä mitenkään parhaimmillani olekaan... Mutta jokatapauksessa, tässä tulee:

Olen yrittänyt "säästää" vaatteita Helsingin keikkaa varten, toisinsanoen pessyt ja pakannut niin, etteivät sitten kaikki olisi huomenna pesukorissa lähdön hetkellä, ja niinpä olen viikon aikana kaivanut kaapin kätköistä käyttövaatteiksi mitä ihmeellisimpiä vanhoja virityksiä. Tänään käteeni osui valkoinen mekko, jonka ostin joskus raskausaikana kesää varten. Noh, kesällähän se ei sitten änähtänytkään päälle! Kaapin perälle jäi pyörimään! Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja testata, joko olisin tarpeeksi kutistunut. Ja voitteko kuvitella sitä riemua. SE MAHTUI!!!

Varaa laihtua on, mutta jotain sentään on jo tapahtunut!

Mekon päälle heitin lämmikkeeksi vanhan, nukkaantuneen villatakkini.

Kotioloissa ihan välttää.

Jalassa ruskeat saappaat.

Maahantuoja kävi esittelemässä tuotteitansa pihamaalla ja siksi ulkokengät :)

Kuten kuvista huomaatte, meillä ei oikein tämä itsensä kuvaaminen onnistu, kun koko taloudessa on vain tämä yksi kaamea peilinhirvitys! Niin, ja jos vaatteet olivat ne, mitkä juuri sillä hetkellä päällä sattui olemaan, niin niin ovat sotkutkin :) Jokapaikka on täynnä Vean leluja ja pääsipä hyppykeinukin keittiön oviaukossa mukaan kuvaan...

Nyt pakkaamaan!

<3Viivu

En omista

Kuluneen kuukauden aikana minua on heitetty kaksikin kertaa haasteella,
jossa haastetaan kertomaan viisi sellaista asiaa mitä en omista, mutta mitä kaikilla
muilla kuvittelen olevan.

Aivan hirmuisen hankala tehtävä!


Hommaa helpottaakseni sovelsin hieman haastetta ja keräsin viisi asiaa joita minulla ei ole, mutten ole ollenkaan varma onko näitä ihan kaikilla muillakaan :)
Osan näistä haluaisin kovasti omistaa, ja osalla taas ei ole suurtakaan väliä.
Menipä hankalaksi, mutta tääsä tulevat:

1. UGG saappaat

Nämä haluaisin ehdottomasti omistaa!!!
Kerran jo pyörittelin käsissäni mutta ajattelin mieheni mielenterveyttä ja jätin
sillä kertaa ostamatta.
(Kainalossa olivat jo yhdet nahkasaappaat...)

2. Haaremihousut

Nää vois olla tosi kivat jos olis pitkä ja laiha,
tai sitten edes laiha, mutta kun nykyisessä lihassani vedin kerran sovituskopissa
moiset jalkaani, näytin enemmän siltä kuin olisin syönyt sen haaremin...

Joten ei kiitos!

(Ja sitten kun joskus olen laiha ja pitkä, niin kukaan ei varmasti muista että tällaisia housuja on ollut edes olemassa...)


3. Suoristusrauta


Ehdottomasti toivelistalla!

Kuvittelen, että kaikilla on tämmönen...

4. Kissa

Tiedän, ettei kaikilla ole kissaa, mutta kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla.
Olen eläimiin heikkona ja kannan mitä ihmeellisempiä karvapalleroita kotiini.
Kissaa en kuitenkaan omista,
enkä edes halua.

Kukaan ei tiedä miksi.

5. Vihkisormus

Okei, tämän siis omistan, mutten käytä.
Ei ole harmainta hajuakaan missä se mahtaa olla.
Jotenkin en vain osaa käyttää sormuksia.

Ainakaan jatkuvasti.
Pikkujouluaikaan joskus opettelen ihan vain elämää helpottaakseni.

(Tosin aika on korjannut senkin asian)


Hmmm... tästähän voisi jatkaa joululahjatoivelistalla... ;)

:)Viivu

Tikusta asiaa

Kotia ei kuulu eikä näy.
Niinpä täytyy välillä keksiä tikusta asiaa.
Tälläkertaa se onkin helppoa,
nimittäin Virva Virvatulentaika-blogista heitti meitä tällaisella hauskalla haasteella:

Kerro millainen mielikuva sinulla minusta on

ja pyydä omassa blogissasi muita tekemään samoin.

Aika hauska ajatus, koska jonkinlaisen mielikuvanhan me blogin kirjoittajasta väkisinkin luomme.
Nappaa haaste mukaasi ja jätä tassunjälkesi!

Kuvassa ihana löytö kirpputorilta.
Maljakoita on aina liian vähän, enkä oikein edes tahdo löytää mieluisia.

:)Viivu

Aistikasta!

Tämä äiti pääsi tänään elämänsä ensimmäisille lastenvaatekutsuille!
Silloin kun pojat olivat pieniä, niitä ei juurikaan harrastettu.
Nyt minut sitten kutsuttiin.
Ja mikä jännittävintä, kutsuja oli täältä blogistaniasta.
Siispä ihan ihka ensimmäinen livetapaaminen blogiystävän kanssa!

Kiitos Ira ihanasta illasta!
Voisipa sanoa, että nautin ihan jokaisella aistillani kauniista kodistasi,
vieraanvaraisuudestasi, mukavasta seurasta,
ja niistä ihastuttavista me&i vaatteista tietysti!

Tuntuu, että tänään minua on hemmoteltu oikein olan takaa,
nimittäin kotona sitten oli odottamassa tämä hauska tunnustus Virvalta
Virvatulentaika -blogista.
Kiitos Virva :)

Mukana haaste, tottakai!


1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Joten tässäpä tulee:

Kuulo: Hyvä, paitsi silloin kun nukun.
Elikkäs olisiko se sitten valikoiva...
Herätyskellon ääntä en kertakaikkiaan kuule.
Olen myös onnistunut nukkumaan sikeästi leirinohjaajana, vaikka
vieressäni nukkunut lapsi on tippunut kolme kertaa sängystä.
Minua ei siis kannata palkata yövahdiksi.

Ylipäätään äänet eivät minua häiritse,
vaikka kuuloni muuten onkin suhtkoht normaali.

Näkö: Huono
Etenkin hämärässä.
Kaikki muut, paitsi poliisi ovat sitä mieltä,
että tarvitsisin lasit autoa ajaessa.

Muuten äärimmäisen tärkeä aisti minulle!
Visuaalisena ihmisenä nautin näkemästäni suunnattomasti.
Voisin katsella kauniita esineitä tai asioita loputtomasti.
Pelkkä kaunis ympäristö saa minut rentoutumaan.


Haju: Tuo mieleen muistoja.
Tietyt hajut liittyvät tiettyihin paikkoihin.
Erityisen voimakkaasti lapsuuteen.

Minulle rakkain tuoksu on vanilja.
Vähin äänin pakenen paikalta kun työkaverit ihmettelevät
miksi heillä alkoi tehdä mieli suklaavanukasta...

Maku: Heikkouteni.
Rakastan ruokaa!!!
Ja rakastaisin sitä paljon vähemmän jos se ei maistuisi miltään.

Tunto: Liian vähän käytössä!!!

Tämän haasteen jätän tälläkertaa hautumaan, ja mietin hetken kenet haastaisin...

Jos joku haluaa, napatkoon sen mukaansa!

Ihanaa viikonloppua jokaiselle!
Nautitaan ihan jokaisella aistilla!

Voi Vekarusta!!!

Minkä teki kun heitti minua tällaisella haasteella!!!
Pitäsi kertoa 10 paljastusta itsestä ja elämästään...

Vuorokauden olen täällä istunut luu kurkussa ja miettinyt pääni puhki mitä
ihmettä tänne oikein uskaltaa laittaa ettei maine (??? olikos sitä ???) mene,
ja toisaalta taas mitä ihmettä vielä itsestäni kertoisin,
kun muutenkin olen sellainen lörppä,
että te jo varmasti kaiken tiesittekin.

Mutta kokeillaan... Jos aloitan ensimmäisestä, ja katsotaan sitten mihin asti päästään...

1. Olen ollut aina saman miehen kanssa.
Aloimme "kulkea kimpassa" kun olin vasta 14-vuotias.
Tähän asti on tultu, ja toivottavasti vielä pitkä matka edessäpäin.

2. Minusta on tehty tyttökalenteri.
Tosin vain miehelleni, eikä me sitäkään sitten ystäväni kanssa koskaan saatu
valmiiksi, mutta HAUSKAA oli!

Naurettiin niin, että puolet kuvista on tärähtäneitä.

3. En ole koskaan lentänyt.

4. Minulla on halkiolapsi.
Tyttärellämme todettiin suulakihalkio heti syntymän jälkeen.

5. Olen sairastanut vaikean masennuksen 7-vuotta sitten
ja noussut "kuolemasta elämään".
Elämäni rankin kokemus, jota ilman en
kuitenkaan katselisi maailmaa näillä silmillä.

6. Graduni on vieläkin kesken.

7. Pelkään hämähäkkejä ja muita pitkäkoipisia turjakkeita.

8. Heitin alakoulussa opettajaa lumipallolla.
(ja nyt olen itse sellainen...
Opettaja, en lumipallo.)

9. Jään aivan tolkuttoman helposti koukkuun kaikkeen
(niinku nyt esim. tähän blogaamiseen...)

10. Tykkään kamalasti pelata pleikkaa... :)
Äidin pelivuoro menee lastenkin ohi... Onneks niillon tunnin kiintiö ;)

Et semmottii!

Tarttukoon haasteeseen ken uskaltaa :)
Varmasti tulen lukemaan!!!

:)Viivu