Vilijonkka arpoo

Vähän erilainen arvonta Vilijonkan kotona.

Mitä löysimmekään metsästä!

 Katselimme ensin etäältä, emmekä olleet uskoa silmiämme. Mutta kyllä se vaan oli ihka oikea keijupuutarha!

Rouva Sinikello oli keräämässä mustikoita. 

Pikkutyttöjä saa näköjään patistella keijulassakin. 

 Herra Pikki oli puuhommissa.

 Isoja kuormia piti kantaa talven varalle.

 Välillä sai levätäkin.

Sateenkaarineitokin tuli ihmettelemään suurenmoista satoa.

Kannattaa kulkea silmät auki. Voi nähdä vaikka mitä!

Osallistumme kisaan täällä.

Sitä sun tätä

Viime aoikoina olen tehnyt vaikka mitä, mutta en ole saanut niitä blogiin asti enkä varmaan ikinä saakaan. Enimmäkseen olen väsännyt leluja, jotka ovat jo kadonneet leikkien kätköihin. Se on tietysti tärkeintäkin, mutta enpä nyt pääse pätemään kaikilla tekeleilläni. Jotain olen saanut pyydystettyä kameran eteen.


Ylemmästä paidasta uupuu vielä helman käänne, alempaa en laiskuuksissani aiokaan kääntää, kun se kerran rullautuu noin söpösti ihan itsekseen.

Tein tosi hienot housut, joissa on oikein valevetskariläppä ja kaikkee, mutta jostain syystä en saa tähän sitä kuvaa, jossa se paras pala näkyisi. Melkein muuten on nuo takakaarrokkeet kohdakkain.

Tää nakupelle on Sirkku. Vaatteita olen ehtinyt lähinnä suunnitella..

Osasin virkata tällasen variksen ihan vaan valmista varista tuijottelemalla. Vähän tässä laimentaa glooriaa se tosiseikka, että sain tosiaan tuon yhden tehtyä. Näitä tuli siis luokkani oppilaille lahjaksi, ja luokan avustaja virkkasi kaikki loput.

Tällasen huopakukkakedon tein äidilleni.

Nämä nappipinnit, -pompulat ja -rintakoru menivät lahjaksi naapurin tytölle.

Elämää kädellisten klaanissa

Lapseni polveutuvat apinasta, sanoo kreationistit mitä hyvänsä. Juuri kun saan paidat valmiiksi, hihat ovat liian lyhyet. Vikaa voi kyllä Ottobren kaavoissakin, ne kun kovasti tykkäävät niistä vajaamittaisista hihoista, enkä aina kiinnitä huomiota siihen siinä kaavanpiirtämisvaiheessa. Jatketaan sit joskus jollain resorinkappaleella.

Näille onkin jo olemassa samanlaiset vihreät housut pariksi. Näiden resori tuppaa löystymään tosi herkästi, vaikka sen pitäisi olla samaa napakkaa kuin muidenkin. Pitää ehkä kokeilla jotain kuminauhaviritystä avuksi.

Vapuksi piti laatia peikkomekko. Säkkikangasta oli liian kapea pala hoikankin takamuksen peitoksi, joten ommeltiin vähän helmoja. Olkaimet ovat suoraan vanhasta essusta.

Muutaman rintakorun olen myös huovuttanut. Villa on ihanaa.

Kyöpelinvuoren kuulumisia

Tiedän kohta Star warsista vaikka mitä, vaikka en ole yhtään elokuvaa nähnyt. Tämä on R2D2 tai jos ei olekaan, niin ainakin joku sellanen.

Nämä pääsiäiskanat ovat villakokeiluja. Toinen on ihan kana-aivo, pelkkää villaa vähän neulalla tökitty vaan. Toisella on päässä massapallo. Kumpaankin oli yhtä vaikea kiinnittää helttaa ja nokkaa.


Pari pipoa, yksi omalle kuopukselle, toinen pikkuserkulle.

Kuranpalvontaa

Tein lapasia lapsille. Avaruuskuosisia tuli kahdet, kun ekat oli liian pienet. Muistaako joku tämän kankaan? Se on ikivanhaa pulia, vanhasta kunnon Ekopirpanasta tilattua. Ei tainnut silloin paljon muita kestovaippatarvikekauppoja ollakaan! Minä tosin tein tuosta kerettiläisenä ruokalappuja ja nuokin palat on leikattu niistä vanhoista ruokalapuista. Kukkakangas on samaa, josta tein tyttärelle takin. Kämmenen puolella taas on Kangastukusta tilattua FOV:ia, tosin tuo oli vielä hetki sitten ulkoiluhousujen lahje. Varsinaiset kierrätyshanskat siis tällä kertaa. Sisällä ja resorina on merinoneulosta.

Koska Star wars on niin älyttömän upee, virkkasin Boba Fettin. Tässä tuli nyt se moka, että olen virkannut aina silmukan takalenkistä. Jäi ikävän löysäksi ja sisuskalut paistaa läpi, mutta leikkiä se ei haittaa.

Viitta tieteskii kuuluu tälle tyypille.

Satuja päässä

Piti oikein tarttua Grimmin satuihin pitkästä aikaa, kun sain käsiini herkullisia satukankaita. Niistä syntyi aiempaa suurempia nappeja, joiden kuminauhat riittävät vähän paksumpaankin lettiin. Tästä voi verrata kokoja, vanhat punahilkat ovat siis hiukan alle kahden sentin, kun taas uudet ovat noin kolme senttiä halkaisijaltaan. Aiemmin kuvatut maatuskapompulat ovat muuten samaa kokoa, ja niitä on saatavana vaaleansinisen lisäksi myös valkoisena ja vaaleanpunaisena.

Kiitos kaikille tähän mennssä osallistuneille, useimpien kuoret ovat jo postissa. Japani-keräykseni jatkuu vielä ainakin nyt tämän viikon loppuu saakka. Kysellä saa siis muutenkin kuin Taitomaan kautta, kuten monet ovat jo tehneetkin.

Kultahanhi

(Tätä löytyy tällaisena kermanvalkeana tai hennon vaaleansinisenä.)

Bremenin soittoniekat

(Näitä kankaita on myös vaaleanpunaisena, limenvihreänä ja vaaleansinisenä, jos oikein huolellisesti pengon kaikki kangaskasat.)

Lumivalko ja ruusunpuna

Kolme pientä porsasta

(Tätä on myös punaisena.)

Ostin itselleni Fiskarsin Shapecutterin, jolla opettelen leikkaamaan sieviä kartonkipalasia. Luulin sitä hiukan helpommaksi, mutta kyllä nuo soikiot alkaa jo sujua!

Apua Japaniin!

Sanat eivät oikein riitä, mutta rahalla sentään voi auttaa. Tällä viikolla joka ikinen Taitomaa-kaupastani tienattu euro lähtee japanilaisten avuksi. Jos haluat osallistua keräykseeni, mutta just nuo eivät nappaa, kysele sähköpostilla jotain kiinnostavampaa. Ompeluun ei nyt ole aikaa, mutta pinnejä ja pompuloita voin kyllä väsätä.

Epähuomioita

Paitoja tarvittiin, siispä tein housut.

Tällä kertaa toivottiin vähän kapeampaa mallia, sellaista joka ei ihan hirveästi löpöttäisi lahkeissa. Malli onnistui aika hyvin. Resorit on itse asiassa aika pitkät, mutta ihan pikkuisen kuitenkin jätin löpövaraa lahkeeseen, niin eihän ne oikein näy.

Koska niitä paitoja tarvittiin edelleen, ompelin haalarit. Ei nyt ihan mee putkeen.

Lintu lensi oksalle. Taas.

Työt haittaa harrastuksia aika pahasti! Eihän tässä ehdi edes ommella enää. Sain nyt sentään yhdet haalarit valmiiksi. Näistä piti tulla ihan kuvattomat, jotta olisin ehtinyt tehdä paritkin haalarit, mutta innostuin sitten väkertämään tuon tipusen. Ei kovin mielikuvituksellista, kun tästä se lähti ja siihen se ajatus sitten jäi. En voi luvata, että kykenisin keksimään mitään uutta jatkossakaan.

Aika paljon paistaa tuo pohjavalkoinen tuosta sydänkankaasta.

Olen jatkanut nappikauppaa hiukan isommilla napeilla ja hiuslenkeillä.

Sain käsiini myös pienen satsin värikkäitä pinnejä, pinkkejä ja oikein ärhäkän vihreitä. En ole uskaltanut panna näitä vielä myyntiin, kun en uskalla päättää mitkä kankaat olisi sopivimmat. Vihreitä ei kuulemma saa enää lisää, niin todennäköisesti palvon näitä tyhjinä liian pitkään. Viiden vuoden päästä tyttäret ei enää halua niitä.