Takatalvipohdintoja elämästä

Meille Pohjois-Savoon ryöpsähti takatalvi 02.- 04.05. ja lunta satoi noin 15 cm. Yöllä on pitänyt pientä pakkasta ja vielä eilenkin satoi räntää. Taitaapi viikko  vierähtää ennen kuin ollaan toukokuun normisäässä. Liekö ilmastonmuutoksen syytä, että kesäkelit näyttäytyvät jo huhtikuussa. On lämpöä lähes +20 C astetta ja ihmisparka heittää toppansa jo varastoon mutta saa kaivella sen murhemielin uudelleen esille. Kyllä on uskottava, että ihminen itse toimillaan on aiheuttanut ilmaston lämpenemisen ja vuodenaikojen hämärtymisen Pohjolassa.

Ruokaa laittaessani pohdin kylläkin ihan muuta - parisuhteita ja sitä, miten kaksi tyystin erilaista ihmistä elää yhdessä. Kumppani voi olla niin dominoiva, ettei toinen uskalla paljon suutaan avata tai jos avaa niin mielipiteellä ei näytä olevan mitään merkitystä. Hiljaisempi osapuoli yrittää selittää asiaa harkiten ja haluaisi keskustella rauhassa niin eipä siitä mitään tule. Toinen puhua pälpättää 'päälle' ja seisoo jo ovensuussa odottamassa kiireeseen vedoten. Erilaisuus ei ole suhteen uhka sanoo psykologi ja jos toinen on harkitseva päätöksenteossa ja toinen nopea käänteissään, pari parhaimmillaan tasapainottaa toisiaan. Minä koen edellä kuvatun käytöksen epäkunnioittavana ja en antaisi kohdella itseäni noin.

 Kompromisseja joutuu pakostakin tekemään, jos aikoo elää yhdessä. Usein käy niin, että toinen alistuu, potee tyytymättömyyttä ja ulkopuolinenkin sen vaistoaa. Hän tyytyy tilanteeseen ja antaa toisen ottaa isomman elintilan ja määräysvallan. Olen kuullut osapuolen jopa sanovat, "että saan olla hyvilläni, kun hän otti minut, kun olen niin tavallinen." Mietin, milloin hän oli päätynyt em. loppupäätelmään itsestään ja miksi? Eikö olisi otettava riski ja sanottava, mitä oikeasti tuntee ja ajattelee kuin hylätä itsensä. Eihän parisuhteen pitäisi olla mikään 'pelastamissuhde'. On kuunneltava toisen näkemyksiä ja annettava hänen oppia omista virheistään, vaikka ne kuinka tuntuisivat vääriltä, jopa vahingollisilta. Hän on korkeammin koulutettu kuin puoliso ja tehnyt pitkän työuran. Em. alistaminen on hienovaraista, ei huudeta vaan käytetään elekieltä, selän kääntäminen, kasvojen ilmeet ym. Alistettu kokee jatkuvaa syyllisyyttä jo pienestä myöhästymisestä eikä uskalla olla enää eri mieltä mistään. Kun raskas työ ja jatkuvasti muuttuva maailma aiheuttavat stressiä, parisuhteen pitäisi olla keidas, jossa saa vain levätä.

Parisuhteessa kumppani voi auttaa toista ymmärtämään, mitkä ovat oman elämän unelmat ja toiveet, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita. Hyvässä parisuhteessa on tilaa molempien unelmien kunnioittamiselle. Kumppanin unelmien ja elämänmatkan kunnioittaminen on parasta, mitä ihminen voi elämässään toiselle antaa.

Tutkimuksissa on todettu, että jokaisessa parisuhteessa on myös niin sanottuja ikuisia ongelmia, jotka eivät ratkea, vaan pari oppii elämään niiden kanssa. Tällaiset ongelmat liittyvät usein erilaisuuteen esimerkiksi temperamentissa, vuorokausirytmissä, persoonallisuuden piirteissä. Ikuisuusriita syntyy vaikkapa siitä, että toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari, toinen siisti ja toinen suurpiirteisempi. Kolmasosan riidoista on havaittu koskevan ongelmia, jotka voidaan ratkaista. 

Pohdin myös parisuhdetta, jossa puolisot elävät saman katon alla mutta kummallakin on erilaiset kiinnostuksen kohteet, toinen haluaa matkustella toinen ei, vaan viihtyy mökillään maaseudulla kalastellen. Kesälomia vietetään harvoin yhdessä, lapset ovat jo muuttaneet pois ja asuvat kauempana. Ei ole enää mitään yhteistä puhumista - ei riitoja muttei myöskään yhteisiä ilon hetkiä. Puolisot ovat etääntyneet toisistaan tosi kauas.

Nykyisin on kaikenlaisia elämäntapavalmentajia ja -oppaita mutta parisuhteen ongelmiin haetaan apua usein liian myöhään ja vanhemmat pariskunnat eivät välttämättä ollenkaan.

Parisuhteen malli saadaan lapsuudessa. En ole itsekään saanut parasta mallia omista vanhemmistani. Isäni oli ankara, käytti liikaa alkoholia ja työ vei hänen aikansa. Äiti joutui pyörittämään kotia ja käymään itse samalla työssä. Mummoni (äidinäiti) oli apuna lähes 11 vuotta ja häneltä sain parhaat eväät elämääni. Kuitenkin muistan tunteeni kiintymystä vanhempiini varsinkin äitiini. En ainakaan tunnista itseäni edellä kuvatuista parisuhteista. Kai minua on sitten onnistanut :).
Kuvat: oma perhealbumi
Kiitos Between, PiipeA, Liisa, Tillariina, Emileitha/Tarja, seita, sylvi ja Liisan kotona kommenteistanne edelliseen postaukseen. ♥♥

Mietteitä ystävänpäivän lähestyessä

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

- Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.
Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti.
Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.
– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.
Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä ystävyydestä juuri erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.
– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys. Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.
– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aika koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

No mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?
– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi. Me Naiset ihmissuhteet

Omakohtaisesti parhaat ystävyyssuhteet koin nuoruudessa. Paras ystävä oli samalla luokalla ja vasta lukioaikaan jouduimme linjavalintojen takia erilleen. Mutta ystävyys säilyi.  Olen monesti miettinyt, miksi samanlaista ystävyyttä ei synny aikuisiällä omaikäisistä? Onko syy siinä, että aikuisena meillä on jo elämänkokemusta ja -näkemystä, joka heijastuu persoonallisuuteemme. Emme enää kestä, jos meitä neuvotaan tai arvostellaan tekemisiämme. Pitää löytää ihminen, jolla on samanlainen arvomaailma tai elämäntilanne. Olen hirveän arka avautumaan omista henkilökohtaisista asioista ja tunteistani ja joskus olen purkanut niitä lähes ventovieraalle ihmiselle kuin sille ystävälle.

Varsinkin leskeksi jäätyäni olisin kaivannut myötätuntoista ystävää, joka kuuntelee neutraalisti eikä pyri heti antamaan uusia näkökulmia vaan pikemminkin auttamaan toista löytämään ne itse. Naisten ystävyydessä on aina mukana pieni kilpailu tai kateus ja helposti juoruillaan toisista pahaa. Miesten toveruus kehittyy yleensä tekemisen ympärille. Ystävyys on sivutuote, kun miehillä on yhteinen harrastus. Olen lähes kateellisena kuunnellut miehen juttuja, miten hyvä henki heillä on hirviporukassa, miten herra ja työmies ovat siellä samanvertaisia. Kaikesta muusta voidaan jutella muttei politiikasta, se on kielletty aihe. 

Nykyinen mieskaverini on ehdottomasti paras ystäväni, jolle voin uskoutua kaikesta, itkeä olkapäätä vasten silloin kun siltä tuntuu. Miehen antamat neuvotkin ottaa toisella tavalla vastaan.  Tietenkin hän on myös kumppani, rakastettu, arjen jakaja ja meillä on samanlainen arvomaailma, aineettomat asiat ovat tärkeämpiä kuin materia ja vauraus, olemme luonto- ja maaseutuhenkisiä, emme tanssi tai kapakoi, laitamme paljon yhdessä ruokaa, lenkkeilemme ym. Olen myös huomannut, että mies ei jää vatvomaan ikäviä asioita kuten me naiset, vaan unohtaa ne helpommin.

Suomalaisten arvomaailma on muuttunut, vaikka moni vastaa kysyttäessä tärkeysjärjestyksen olevan perhe, terveys, työ, raha. Nämä ovat kuitenkin heittäneet häränpyllyä, koska ne joilla on työtä, tekevät sitä hullunkiilto silmissä ansaitakseen enemmän ja päästäkseen uralla eteenpäin. Oma terveys on sivuseikka, kunnes se on menetetty ja isä tai äiti eivät ole läsnä, kun lapset sitä eniten tarvitsisivat. "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy)

Oli, oli se lintu. Oli se elävä lintu ja lauloi.
Vaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan.
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu.
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti.
Se oli lintu.
Se oli elävä.
Ja lauloi.
                            - Maaria Leinonen -
 

Gustav Klimt - Death and Life (1916)

Hyvää viikonloppua kaikille.

Käyn muistoineen menneeseen, sydänkesällä, sadepäivänä

03.06.1979 - vaaleanpunainen ja vaaleansininen olivat elämämme värit silloin. "Muistosi on mulle kallis,

muuta kun jäljell' ei oo.

Aina on mielessä mulla

aika tuo onnellinen..."

11.11.2006 - Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin voin laittaa kuvan tänne rakkaani hautajaisista. Äiti ja poika laskemassa kukkalaitetta, jollaisen halusin hänen arkulleen laskea. Siunaustilaisuudessa halusin kuulla tämän laulun. Sanat ovat kauniit, huokuvat positiivisuutta ja iloa. Sellainen hän oli.

 Lisään loppuun vielä Hannu Mäkelän tekstiä hänen kotisivultaan http://hannumakela.com/webpage/id/7.html 
"Kun jotain vaikka kuinka ohimennen saa,
pelkää heti, että sen myös pian kadottaa.
Niin elämme me lähes varkain,
kuin turhan totemeina täällä.
Ja kaiken tämän katoavan kauneuden päällä
on aina taivas, avaruus ja tähdet sen -
niin ihmeellinen, hauras, ikuinen."
                                                            - Beate -

Kirppismuotia, moottorisahaveistoksia, lypsyvetimien heittoa ym...

Onkin ensimmäenen kerta, kun esittelen vaatteita tässä blogissa, jos nyt en satu ihan viärin muistamaan. Muojin perässä kun en ennee juokse enkä ou koskaan aekaesemminkaan juossu. No pitänöö tunnustoo, jotta tyttöpiänä sitä tulj' tällättyä sillon, kun olj' se poekiin kalastelu kiivaemmillaan. Nämä jakut sattu silimään (silmään) jollain kirpputorilla ja ovat molemmat Marimekon tuotantoo. Mika Piirainen näkkyy lukevan etummaesen jakun lapussa. En yhtään tiijä miltä aikakauvelta ovat. Paljonkohan maksanevat jakut uusina? Minä maksoin niistä nyt yhteensä 6 euroa. Punaisen jakun väri ei ou kulahtannu ja etummaesen jakun valakonen värj' ei ou pinttynnä eikä kellastunna yhtään.

Isäntä tuumaeloo, josko myö tarvittas jättikatiska mutta ostamatta jäe, kun vuatii jo konneellisen noston järvestä ja mihinkä myö semmosia miäriä kalloo (kalaa) tarvitaan.

Tämä lapsetus sattu männä kuussa, kun piipahettiin lähipitäjän markkinoella tai olj' ne ihan pienet messut. Meitähän kaekki lapsellisuuvet kiinnostaa ja kun ei ou vielä kummallakkaan lapsenlapsija, niin pittää leikkiä ite. Elokuussa korjaantuu sekkiin asija, jos kaekki hyvin männöö, ja isännästä tulloo ukki. Arvatkeepa ossuuko pallo purkkikasan keskelle? Oisin suanu ison pehmovunnukan mukkaan. Kaks kertoo sae heittee.

No mutta toesella kilpaelupaekalla isäntä viskasj lypsyvetimijä maetotonkkaan ja eikös mitä - lippishän sieltä pasahti  palakinnoksi. Joku olj heittänny ennätykseksi kuusi osumoo ja jos oes siitä ylj' piässy niin oes arvottu pienoesmehtäkone.
Ilimoesta puhheen ollen maenittakkoon, että hellettä piisas - +26 celsiusta olj varjossa tuona toukokuun sunnuntaena ja nyt kun tätä kirjotan, mittarj näättää + 5 celsiusta ja vettä tulloo ropisemalla.

Erälautasia olj kaupan. Myyjä olj ite tehny ja hetj iski toevosa minnuun, että oltas piästy kaupantekkoon - ovela olj. En nyt lämmenny tällä kertoo, kun arvasin, että kun pihhaan piästään niin isäntä livahtaa mehtään moottorisaha kuppeella ja kokkeiloo ideata ite. Juu, kuivumassa on jo eri kokoista kiekkoo ja osasta on leikelty kuviosahalla syvämmiä. Niistä kehkeytyy tuulkello. Kaikkein vaikeinta näkkyy olovan suaha pysymään kiekot ehjinä, etteivät halkea. Sen jälekeen ne käsitellään elintarvikelakalla tai -vahalla. Ei ukko paljastannu tarkemmin, kun kyselin.

Minusta moottorisahalla veistetyt karhunpoejat ovat niin metkoja. Pihassa jäe harmittammaan etten ostannu. Korkeutta veistoksilla olj'  aenakiin se 200 cm eli 30 senttiä jäen lyhyemmäksi. Hintoo olj' 280 euroa. Ei missään tappaaksessa kova hinta, kun aatteloo työmiäree ja pittäähän puullekin laskea hintoo. Kyllä paljon tyhjänpäeväsemmillä merkkituotteilla tai mukamas Suomessa valmistetuilla höynäetettään immeisiä. Tämä karhupoeka vae liekö emo on veistetty Suomen ja Savon kamaralla, että on varmaan kotjmaenen tuote. Suosituin tuote on karhu mutta asijakkaat tilloovat myös koeria, kissoja, hirvijä, pöllöjä ja taeteilijan suap tilattua myös kotjpihhaan, jos pihassa on tarpeeks iso kanto.

Kuva-arvoitus:  Missäköhän pitäjässä myö ollaan liikuttu?


Ostin pari halpaa itsekoottavaa tuolia (40 e/kpl). Paketista puuttui kokonaan kokoamisruuvit ym ja toisen tuolin istuinosa oli reunasta lohjennut. Onneksi laittoivat postin kautta puuttuvat osat ja ehjän istuimen, kun otin kipakan puhelun myymälään. Ei nyt tuohon hintaan voi enempää kai nykyisin vaatiakaan. Tuolit ovat ihmeen tanakoita istua. Olen ijätajat harmitellut, että lapsuudenkodin jäämistöstä meni roskiin tai minne lie mm. 70-luvun kauniita keltaisia pinnatuoleja, jotka olivat kokopuuta. Ne olisi voinut maalata.

En mäne vastuuseen tekstin ja murteen oikeinkirjoituksesta. Välillä piti korjata sanamuoto yleiskielelle, kun en itekään tajunnu, mittee olin kirjottannu.

Ootellaan, kun tuo pohjoisrintama sivuuttaa Suomen, niin pääsemme taas nauttimaan suvisäästä.

Ja kun en osaa lopettaa ilman runoa, niin laitetaanpa tähän minulle vieraammalla murteella kirjoitettu Seija Mustanevan runo. Seija Mustaneva on syntynyt nykyiseen Kalajokeen kuuluvassa Rautiossa 1955 ja muuttanut Kajaaniin 1977. Siellä hän toimi ompelu- ja neulealan ammattiopettajana.
Hän on kirjoittanut keskipohjalaisella murteella runotrilogian 1900-luvusta tyttöjen, äitien ja mummojen näkökulmasta. Trilogian osat ovat Läpireikätalo (Myllylahti, -05), Tamburiinin tahisa (Myllylahti, -06) ja Äitin kiintiät silumukat (Myllylahti, -07).

Oonkohan mää aivan pöhölö

Oonkohan mää aivan pöhölö
sielä koulusa.
Laskeminen on kyllä heleppua,
mutta lukia mää en vielä ossaa.
Ei ne tunnit varmasti oo niin vaikioita
ko välitunnit.
Mitenkähän sielä pelleisä pärijää,
ko mää oon niin hias ja kömpelö.
Kymmenen vuojen päästä,
oon saanu koulun käytyä.
Hankin sitte jonku ammatin
ja muutan mehtän taka,
jollekki mäkiselle seuvulle
ja rupian tekehen jotaki mieluista työtä.
Ostan ossuuskaupasta hyvvää ruokaa
ja sen värisiä vaatteita.
ko ihte haluan.

Sielä ei haittaa,
vaikka onki pöhölö,
ko ei näy niin heleposti naapuriin
ko täälä tasasella.
Ei sitte tartte hävetä ihtiään koko ajan.

Leiki, helli ja riitele - asiaa parisuhteesta

Vain yksin voit olla yhdessä. Ihmisen on ensin löydettävä itsensä, jotta hän kykenee rakastamaan toisia.

Ota kohteliaisuus tavaksi. - Pitkässä parisuhteessa ei tule aina sanoneeksi kaikkea sitä hyvää, mitä ajattelee. Kuuntele, kiitä, pyydä anteeksi. Opettele sanomaan usein: olet minulle rakas ja tärkein ihminen maailmassa. Anna kiitosta puolison onnistumisista ja rohkaise häntä.
- Tuhlaa rakkauttasi. Siitä se vain lisääntyy.

Muistakaa leikki ja nauru. Uusien asioiden yhdessä tekeminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yleensä kaikkien parien seksielämä sujuu suhteen alussa hyvin, sillä seksuaalinen vetovoima on suuri. Ensimmäinen käännekohta kohti haluttomuutta voi olla se, kun toinen sanoo ensimmäisen kerran, ettei nyt halua tai jaksa. Sen jälkeen seksistä joudutaan neuvottelemaan, eikä se ole enää niin automaattista kuin alkuhuumassa.
Kehoa kannattaa aina kuunnella herkästi. Sen antamissa viesteissä piilee paljon viisautta. Seksuaaliset odotukset ja toiveet antavat halulle suunnan ja tavoitteen. Se voi olla erilainen tänään kuin viime viikolla. Seksuaalinen motivaatio puolestaan ohjaa käyttäytymistä sen hetken tilanteessa. Tähän vaikuttavat juuri arvot ja asenteet sekä muistot ja kokemukset menneisyydestä. Näiden mukaan käyttäydytään esimerkiksi seksin aikana.

Rauhoitu ennen kuin riitelet - Aloita keskustelu pehmeästi, puhumalla asioista omista lähtökohdistasi käsin. Syyttely ja haukkuminen ajaa vain puolustusasemiin.
Kiihtyneessä tilassa ei kunnolla kuule toista, eikä keskustelu johda mihinkään. Ota kunnon tauko tilanteesta: ihminen tarvitsee rauhoittuakseen vähintään 20 minuuttia. Kun näkee, että kumppani on valmis kompromissiin, on helpompaa tulla itsekin vastaan. Pyydä anteeksi ja anna anteeksi.

Joustava mieli -ajattelun taustalla on hyväksymis- ja omistautumisterapia. Lähtökohtana on, että hyväksytään asioita, joita ei voida muuttaa, kuten ne piirteet puolisossa, jotka ärsyttävät minua.
– Pitää kyetä hyväksymään kumppanissa myös ne piirteet, joista ei pidä. Onhan hänessä myös niitä, joista pitää. Ihminen pitää hyväksyä koko pakettina. Ei voi leikata osaa pois. Puolisoilla voi olla erilaiset siisteyskäsitykset, eri käsitykset vapaa-ajan vietosta tai seksuaalisuudesta. Toista ei voi edelleenkään muuttaa.
Ja silti, kaikkea ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Hyväksyntä ei tarkoita alistumista, vaan vastuuta omasta elämästä, ettei hukkaa vaikkapa kahtakymmentä vuotta elämästään yrittämällä muuttaa puolisoaan ilman tuloksia.

 

Yhteenkasvaminen silti kannattaa. Pitkä liitto ei toki ole automaatti onnelliseen elämään, mutta pitkäkestoinen ja tyydyttävä parisuhde on tutkimusten mukaan monellakin tapaa eduksi hyvinvoinnille. Sen uskotaan jopa vahvistavan ihmisen immuniteettijärjestelmää!
Pitkä parisuhde luo ainutlaatuista turvallisuuden tunnetta. Vaikeuksista ja kriiseistä selviäminen rakentaa luottamusta, jonka varassa puolisot pystyvät olemaan omia itsejään ja jopa eheytymään lapsuutensa tunnehaavoista.

Lapin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä on listannut kirjassaan ”Kestävän parisuhde” niitä tapoja, joita suomalaiset käyttävät saadakseen parisuhteensa toimimaan:

1. Puolisot hyväksyvät toistensa muuttumisen ja erilaisuuden
2. He löytävät arjesta aarremaan
3. He osaavat ilahduttaa
4. He pysyvät päätöksessään rakastaa
5. He arvostavat itseään ja heillä on taito rakastaa
6. He puhuvat toisilleen
7. He selvittävät ristiriidat
8. He vastaavat toistensa odotuksiin

Yhteiselämä ei suju ilman kompromisseja ja tinkimistä, mutta on myös asioita, joihin ihminen ei voi sopeutua tai alistua menettämättä minuuttaan. Parisuhteen eri vaiheissa osapuolten onkin yhä uudelleen tehtävä itselleen ja toiselle selväksi, mistä asioista on valmis tinkimään ja mistä ei. Kummankaan ei tarvitse luopua oikeudestaan olla oma itsensä tai oikeudesta ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan. Molemmilla on oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, oikeus saada

toiselta luottamusta, kunnioitusta ja hyväksymistä.
 Parisuhde on kaksiteräinen miekka: parhaimmillaan se tuottaa onnea, terveyttä ja hyvinvointia, pahimmillaan se kaventaa ihmisen mahdollisuutta toteuttaa itseään, saavuttaa tasapainoa läheisyyden ja erillisyyden välillä. 

                                     

 

Tunnetekijät olivat esimerkiksi sitä, että puolisot hyväksyivät rakastumisen ja rakastamisen välisen eron. Sen, ettei alkuhuuman jälkeen iskevä arki ole aina sitä, mitä parisuhteelta toivoisi. Tunnetekijöitä painottaneet parit arvostivat yhteistä historiaansa ja sitä, että elämän muissa muutoksissa vierellä kulkee tuttu kumppani.

Arvosta keskinäistä hellyyttä yhtä paljon kuin ruokaa, juomaa ja suojaa. - Hellyys on muutakin kuin seksiä. Voitte esimerkiksi ottaa tavaksi halata, pidellä ja suudella toisianne kun heräätte, lähdette tai tulette kotiin tai käytte nukkumaan.

  Mikään muu ihmissuhde ei haasta yksilöä kohtaamaan itseään – omia kipu- ja kasvukohtiaan – vaikuttavammin kuin parisuhde. Kriisit ovat aina portteja uuteen ja erilaiseen elämään.
- Olennaisinta kaikissa vuorovaikutussuhteissa on vastaan tulemisen taito. Toisen tyytymättömyyteen on vastattava pyrkimällä löytämään yhdessä avaimet lukkojen aukaisuun.

Yksi ihmisen perustarpeista on olla näkyvä. Parisuhde lähtee toisen tuntemisesta ja halusta pysyä kiinni tärkeän ihmisen elämässä. Kuulluksi tuleminen on tärkeä mittari siitä, onko merkittävä toisen elämässä, ja parisuhteen säilymisen kannalta on tärkeää voida jakaa sekä ilot että surut. Myös toiselta saadun tuen tulisi olla yksi suhteen merkittävistä voimavaroista, mutta jos toinen ei jaksa edes kuunnella, miten hän voisi tukeakaan?

Auta kumppaniasi kantamaan hänen taakkaansa. - Anna tukea vaikeuksissa. Kysy kumppaniltasi usein: miten voit?

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.

Löydetty tanskalaisen linnan entisöinnin yhteydessä sakastin seinätiilten välistä - muurattu 1642 

 

Lähteet: - ellit.fi

             - väestöliiton verkkosivut

             - joustava mieli parisuhteessa: Arto Pietiläinen

             - hs.fi/elämä

             - birgitmummu

             - suhdesoppa.fi

 

 
                                            - Beate -