Mun 'noppa' lähti, nyyh, vaihetaan mopoon!

 Torstaina oli pitkästä aikaa hieno ulkoilukeli ja kävelin sauvat apuna pienen matkan jäällä. Ei ollut nastakenkiä, joten meno oli huteraa ja kunhan nyt köpöttelin ja nautin auringonpaisteesta pikkupakkasessa, tais olla -6 astetta. Hankikin kantoi ja osan lenkistä pääsin pellon poikki. Tulin pihaan niin iloisella mielellä ja rentoutuneena. Ajattelin samaan syssyyn käydä lähikaupalla ja hyppäsin 'karvanoppaani', starttasin ja kuului vouvou - siihenpä ajo tyssäsi.

Poika sattui olemaan pihassa ja ehdotti taas, että hän lataa pikalaturilla virtaa (tehnyt sen jo pari kertaa). Minä siihen, että nyt loppui tää pelleily ja otin yhteyttä lähimpään huoltoon (lähes 100 km:n päässä), mistä auto on myös ostettu vajaa kaksi vuotta sitten. No eihän huoltoaikaa saanut enää samalle päivälle, koska oli jo iltapäivä. Ja mitenkäs ajan, kun ei käynnistykään? Huollossa käskettiin soittamaan Ajoturvaan ja niinhän minä tein. Aijaij, kun mun noppa köytettiin etukäpälistään kiinni niin en yhtään tykännyt  eikä noppani :).

Kun siis en ole autoihminen en tietenkään noteerannut, kun eka huollossa sanottiin, että näissä merkeissä on ilmennyt joitakin akkuvikoja. Sanomatta jätettiin, että akku voi tyhjentyä noin vain vuorokaudessa. Minä muistaakseni sanoin silloin, että miksi sitä akkua ei voi nyt jo vaihtaa. Vastaus oli, että ei maahantuoja sitä hyväksyisi. Vai onko kyseessä joku isompikin vika, jota ostaja ei voi tietää!?

Huollosta sitten soiteltiin, että heti maanantaina katsotaan ja korjataan. Ystävällisesti tietenkin, kun tietävät, että asiakas saa pian viestin, että annapa palautetta viime käynnistäsi korjaamolla ja millaista oli Ajoturvan toiminta. Minäkin olin lenkin jälkeen niin rentoa tyttöä, että asiallisesti ja savolaisella huumorilla juttelin, että ei tässä mittään hättee, asioilla on tapana järjestyä. Ihmettelin vaan, että miten uuden auton akku on sökö ja vertasin tietysti entisiin saman merkin autoihin, joita meillä on ollut kolme ennen tätä. Ei niissä akut tyhjentyneet, vaikka ajoa toisella autolla tuli vähemmän, kun minulla oli lyhyt työmatka. Jotain mun korvaan jäi kaihertamaan huollon sanonta 'peltoautosta'! No annoin sen mennä ohitte. Peltoauto toimi kyllä viime kesänä kuin rasvattu ja hyrähti uskollisesti käyntiin joka aamu. Tykkäsi kai, kun sitä käytettiin enemmän. Merkkiuskollisena olen pysynyt ja en halua ISOA autoa, kun auto ei ole meille statussymboli vaan kulkuväline, jolla pääsen liikkumaan täällä maaseudulla. Halusin myös tämmöisen city-maasturin, koska autossa on korkeampi maavara. Auton ulkonäkö on myös sivuseikka, luotettavuus on tärkeintä. Ja minä kun jo niin ehdin tykästyä mun noppaan. Osaan jo käyttää tärkeimpiä hallintalaitteita aika sujuvasti, vaikka en ole lukenut käyttöohjekirjaa. Nyyh, ihan itkettää, kun noppa ei ole viikonloppuna omassa tallissaan. Toivokaa tekin, että se pääsee ehjänä kotiin. Hyvää viikonloppua lukijoilleni! 
Ps. Pitäisikö jo vaihtaa mopoautoon tai pelkkään mopoon?

Alla oleva musa on savolaisen huumoribändin Halavatun Pappojen solisti Pete Kauppisen muistolle. Menehtyi syöpään 25.01.2020 vain 54-vuotiaana. Mopollakin voip piästä kaavas...

Kukkia ja rentoo mualaisfestivaalitunnelmoo!!

Täysin valkoinen lajike. Kertokaa kukka-asiantuntijat, jos tiedätte näille tarkemmat lajinimikkeet. Lisää akileijoja alla olevissa kuvissa.

 Vaaleanpunainen akileija, joka on kasvanut ikiajat navetan seinustalla. Koira on kuopinut penkkiä ja lumipenkat peittävät sen talvella mutta kesällä se on aina yhtä kauniissa kukassa.

 Sadetta, sitä on saatu tänä kesänä jo liikaakin. Kuvassa taivas on paksussa pilvessä.

Halavatun Papat vauhdissa Muikkareilla viime lauantaina. Pojat soittavat rokahtavaa huumorimusaa ja ainakin meikäläiseen se upposi ja jalka vipatti. Solisti Pete Kauppisella on savonmurteen- ja vitsinviännöntaeto hallussa ja meillä veti hetj suut muikeelle ja iäneen höristiin naurahella. Pitänee maenita, että poijat ovat sieltä minun syntymäkaapunnista Iisalmesta.

Poikien pukkeutumistyyli on vertoosa vaella. Keltanen SIKA-hattu ja karvareuhka yhistettynä rööhelöpuseroon ja kaularusettiin ja puvuttiin on viimestä muotia 70-luvulta. Peten imagoon on aina kuulunut karvareuhka ja mopolasit.

Muikkuateria pahvilaataselta kuuluu asiaan. Hyvvee olj'

 Tässä vielä poikien jammailua. Tyylikäs asukokonaisuus on myös oikella soittavalla kaverilla :D, vilsa ja raidalliset diakonaalihousut ja värisävyihin sointuva pikkutakki. Ja suippokärkiset kengät laulajalla ja levveelahkeiset housut.

 Tämä autokaunotar hivelee silmää. Ihme ja kumma, että päivällä ei satanut, vaikka mustia pilvenmöhkylöitä kierteli taivaalla. Iltaesiintyjänä oli Lauri Tähkä mutta ei me 'vanhukset' kehdattu uudelleen lähteä.

 Joutsenpariskunta uiskenteli lähellä katiskaamme, jossa olikin iso hauki ja ahvenia

isäntä fileroi hauen ja otti myös nahkan pois. Paistoi kalat ja sekaan kolmen sipulin ruokakermaa ja sitruunapippuria.

Lisää akileijoja ja unikoita.

Eikun täätisen hyvvee heinäkuun alukua kaekille blogikavereille, ystäville ja kylänmiehille- ja naesille. Naatitaan kesästä satteista huolimatta. Piristettään ihteemmö pikku pyrähyksillä johonniin. Tärkeintä on ettei koko kessee mökissään möllötä, sitä kerkii tehä talevellahhiin.
Mitenkään googlen translaetori kiäntää suattaa jiähä kiäntämättä. :D
Niin ja kiitän tuas korreesti teijän kommenteista.
Savon murre ei oikeastaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu.
                                                          - Beate -