Kun kävin Imatralla siskontytärtä katsomassa löysin Paperitaide OY:n vanhoja joulukoristeita. Isot seinätontut 70 senttiä per pussi. Pussissa 5 tonttua. Pienet monikerrokselliset ( lienee 5 tonttuparia peräkkäin) 10 senttiä per pussi. Viidellä eurolla sain lapsuuteni takaisin. Ja luon uusia. Tämän värssyn käytän aina kun annan joulukoristeita joululahjaksi, etenkin lapsiperheille.
Här vi kommer nu till eder, för att skapa nya seder!
Joku on jo yhden satsin saanut.
Vähän jäi vaivaamaan ettei ollut tämän vuoden Juhla Mokka purkkia hankkinut. Nyt on. Kaikki viisi ojossa kutosta odottamassa. Äänestin Facebookissa mieleistä koristetta ja tiesin ettei se voita. Kaupallisin ei yleensä on minun lemmikkini. Mutta jos se joka ainakin silloin johti äänestyksessä, tulee niin ainakin se sopii kaapin väriin. Vähän häiritsee esteetikon silmää että koristeiden keskinäinen balanssi ei enää ole hallussa. Uusin ja ensi vuonna tuleva rikkovat kuvasuhteillaan nyt kaunista sarjaa.
Kun syksyllä olin Ruotsissa ostin osan lapsuuttani. Kummitädilläni oli tämänlaisessa keksipurkissa AINA herkkuja. Se oli kyllä korkeampi. Omassa rasiassani on kaksi kaurakeksiä joita en saa syödä koska muuten keksipurkki on vaan purkki. Taustalla pilkottaa vanha teemyssy.
Lumitöitä
Lunta olen kolannut. Mutten paljoakaan. Kun sunnuntaina taas tulin Peuhuun niin joku oli lingolla tieosuuden, parkkipaikan ja pihan lingonnut. Ei jäänyt minulle kuin polku huussiin ja puuliiteriin. Naapuri oli ollut asialla. Kiitos ihanalle, ihanalle Jukalle ja koko perheelle. Parempia naapeureita ei voi saada.
Tänään taas kolasin. Nyt pihan ja edelliset polut.
Muutama päivä kanakasvattaja Eeva ystävätär oli kylässä. Lämmitin aivan liikaa koska hän on vilukissa. Itse hikoilin. Haastavaa on löytää oikea määrä puita kun ulkona on - 18,5 astetta. Mutta opin koko ajan lisää.
Hiireistä ei ole haittaa ollut. Ja lossat ovat tyhjänä.