Kas kas , unohdin viime vuonna tämän…..

Sieltä hän peruuttaen tulee.

Rakas kirvesmies saapui tekemään vähän hommia.

Ulko-ovet piti korjata. Koska ei ole ollut niin tärkeä homma niin jäi näin monta vuotta tekemättä.

Aika tarpeellinen korjaus

 Sen lisäksi hän teki tukirakenteita vanhaan navettaan. Kuulemma pysyy nyt pystyssä 20-30 v. Minä täytän Jussin  jälkeen   70 v. Siis tänä vuonna 2026. Joten seuraava korjaus menee perillisten piikkiin.

 

 

Kesä tuli ja meni

 Aikamoista haipakkaa ollut jo kolmas vuosi peräkkäin kun  ensin molemmat vanhat vanhempani pikku hiljaa menivät huonoon kuntoon. Ensin äiti heikkeni (hän kuoli 12/2020) ja sitten isä ajoi autonsa lunastuskuntoon 4/2021 ja on sen jälkeen tarvinnut paljon apua. Ja nyt 6/2022 hän sai kaksi aivoinfarktia.  Sairaalassa ollut siitä lähtien ja 15.8 siirretään nyt yksityiseen hoitokotiin. Pelokas 92 v vanhus, joka ei osa pukeutua itse, sokeutunut toisella silmällä (aivoinfarkti), näkee huonosti toisella (aivoinfarkti), kävelee rollaattorilla, ei saa syödä kiinteätä ruokaa afasian tukehtumisvaaran vuoksi, ei siis osaa kunnolla puhua (afasia infarktin jälkeen) eikä halua kotiin. Mutta kotiin vaan lääkärit sanovat.  Emme hyväksyneet tätä ja päätimme että nyt meillekin riitti. Emme enää jaksa tätä rumbaa. Jännittävät ajat edessä. Toivottavasti viihtyy Folkhölsanin Blomsterfonden - kodissa Käpylässä. 

Poika perheineen tuli 1.7 ja lähti 8.8. Ihanat lastenlapseni ovat nyt 8 ja 6 ( pian 9 ja 7)  ja rakastavat Peuhuani.  Poika ja miniä rakensivat uuden oven maakellariin ja poika maalasi sen kauniin punaiseksi öljyvärillä joka löytyi jemmoistani. Kahvan hän teki vanhasta kuolleesta katajasta, jonka olen säästänyt aika monta vuotta liiterissä.

Ah, siitä tuli niin hyvä. Sen jälkeen ilmanvaihtokin on parannettu. Ja ihana miniäni siivosi sen.  Jännittävää tulee olemaan ensi vuonna nähdä miten paljon otamme maakellarin käyttöön. 

Nyt olen täällä aivan yksi toista päivää. On aika ihanaa. Nautin.  Kesä oli aika hankala. Poika ja minä otamme yhteen liian usein. Surullista että 2 aikuista eivät edelleenkään osaa kunnolla keskustella ja kuunnella. Ja ottaa toisia huomioon toisen tarvitsemalla tavallaan. 

Olen väsynyt. Menen nukkumaan. 

Kesään kuului myös niin paljon hyvää, säät, retket joita tein ystävien luokse, ruokia, uimista, nukkumista, pelejä lasten kanssa, kunnia saada seurata heidän kehittymistä 5 viikkoa yhteen pötköön, halaukset, suukot, heidän leikkejä (he leikkivät todella paljon kiitos Estherin mielikuvitusta ja lekkimisen tarvetta), tyttäreni ja vävyni viettämät päivät täällä (asuvat Ruotsissa) jne jne...

hyvää yötä.

Maakellarin kunnostaminen jatkui nyt viikonloppuna

 Poika ja miniä saapuivat viikonlopuksi ja mukana tietysti olivat ihanat lastenlapseni Esther ja Knut.

Sattumalta löysin 5 minuuttia sitten lähtökuvan, miltä maakellari näytti viime vuonna ennen kuin pelastusoperaatio alkoi. On se ovi siellä romahtaneet seinämän takana. Nyt oltiin ahkeria tänä viikonloppuna. Valmis ei ole vielä mutta paljon tapahtui.

   Olen muuten elämäntapa-remontin ja saavuttanut jo kaksi välietappia. Palkinnoksi ostin itselleni moottorisahan. Stihl 140 mallisen akkusahan. 

Se on ihana. Pyysin opettajan paikalle ja hän oli hyvä. Nyt se tuli tarpeeseen kun vanha ja laho karmi oli saatava pois. 

Ei vaan ole kuvaa kun meikäläinen heiluu sahan kanssa.  Edellisestä kuvasta löytyy sahan kaunis viiltojälki ja alla myös itse saha. 

Miniä kaivoi oven edestä syvän kuopan. Sinne laitettiin singeliä, vähän kiviä ja päälle sepeliä. Täytetään enemmän kun uusi ovi on paikoillaan. 

Tämä operaatio tehtiin koska eräs kyläläinen ehdotti niin viime ja yhtäkkiä muistin sen neuvon.  Näin vedet menee nopeammin maahan eikä jää lillumaan maakellarin eteen. Maakellari on rakennettu ennen tietä ja se on siksi vähän matalampana kuin itse tie. 

Koska puutavaraa oli vähän päässyt loppumaan otettiin mitä löytyi. Ei löytynyt painekyllästettyä enää. 

Mutta vähän bitumilevyäkin löytyi myös ja se laitettiin mm. kynnyksen alle .

 Ei ole timpurin kädenjälki mutta poikani vasta opettelee . Ja minulle tämä kelpaa. Eristän myöhemmin vielä vähän kartmin ja seinämän väliä jollain... millä en ole vielä päättänyt. 

Kävin ostamassa tervaa ja tervasin tänään kaikki puupinnat kun yhtäkkiä täällä olikin 18 astetta ulkona. 

Hieno tästä tulee. Kun se valmistuu. 

Oi viime vuonna unohdin kokonaan blogini.

Kokoajan jotain pientä tapahtui silloinkin. Liiteri pelastettiin romahtamasta. Sen pelasti taas luottomieheni Kai Vasara Kuivaölan kylästä Utissa. Maakellarin kunnostus alkoi.

Tai oikeastaan jatkui. Muutama vuosi sitten korjaittiin toinen  toinen sisäovi ja karmi. Pari vuotta sitten seinä romahti ulkopuolella oven eteen, kahden puun juuret aiheuttivat romahduksen.
Kukaan ei tiedä tarvitaanko joskus maakellari mutta ajatus kiehtoi ja kylään muuttanut Handy Henry palkattiin elokuussa tähän tehtävään. Ensin piti poistaa kaikki romut sen edestä. Raskas ja hidas kaivaminen  Sitten hän  teki uuden seinän. Minulta nyt ei löydy oikeita suomenkielisiä sanoja näihin työvaiheisiin, joten kuvat saavat nyt puhua.

Niin tarkkaa työtä  hän teki. On muuten hieno seinä. Sivukellarikin sai uuden karmin. Vähän epäilyttää tuo pursote, en tiedä mikä se on.  Mutta valmista tuli. Sisäpuolella hän myös korjasi muutamia reikiä.

 

'

Tänä vuonna on ohjelmassa uuden ulkooven rakentaminen ja sen on luvannut rakentaa Knut, lastenlapseni 6 ja puoli. Tänään hän rakensi linnunpöntön. Seurasi sivusta kun isä teki. Knut maalasi sen vesiväreillä siniseksi ja puussa se nyt on.Olisi kyllä kovasti halunnut sen puuhun jossa oli jo toinen linnunpönttö, mutta kun selitin että sitten kukaan ei uskalla tulla asumaan, niin hän erittäin vastahakoisesti suostui etsimään vapaan puun.

 

Kuistin kunnostaminen on tämän vuoden suuri projekti ja se alkoi yllätyksellä.

Kirvesmieheni paneloi kuistin takaseinän. Piti vähän suoristaa seinää ja menetin 5 cm syvyydestä muttei sitä kukaan huomaa. 

Sen jälkeen  irrotin toista sataa ruuvia ja naulaa eri paikoista.

 

 

Seuraava vuorossa oli miniän ja pojan kanssa vanhan vahvan keltaisen värin poisrapsuttaminen ja hiominen. Oikeastaan he tekivät kaiken. Itse tein vaan sen mikä kolmessa seuraavassa kuvissa näkyy. Katon ja kaiken muun poika hioi pois epäkeskohimomakoneella, karheusaste 120 . 

 Aika nopeasti löytyi vaalenapunaiste keltaisen maalin alta. Eli kuisti on joskus ollut vaaleanpunainen. Minähän oli tästä tietämätön päättänyt että kuisti saa talon värin, samasta väripytystä.

Hionnan jälkeen miniä ja minä käsittelimme kaiki pinnat Öljypohjalla. Se oli raskas vaihe. MIniä hoiti katon, se oli kaikkein raskain. Lastenlapset olivat mukana 30 minuuttia, sitten kyllästyivät. MUTTA, Knut 4,5 v tuli takaisin niin monta kertaa maalamaan. Hän oli nopea kuin mikä, toimi esimaalarina ja minä jälkimaalarina tasoittamassa. Hän ilmiselvästi nautti kun osasi.

Puolitoista viikkoa sitten vedin sitten ekan kerroksen maalia. Virtasen neljän öljyn ulkomaalia koska käytin maalarin jättämän pytsin.  Tuo maali on kyllä aivan mahtava. Ei tiputa, helppo levittää ja hyvinkin riittoisaa. väri on sekoitettu siten että perustana on väri 353 (9litraa) , siihen on sekoitettu 2 dl vanha punainne ja loraus mintunvihreätä öljymaalia.

Sitten vaan odottelemaan että väri kuivuaisi. Päätin etten hosu vaan annan kuivua kunnolla. Siihen meni 11 vuorokautta joista 2 viimeistä meni sadetta pidellen. Olisin voinut maalata kaiken paitis takaseinän nopeammin mutta halusin tehdä kaiken kerrallaan. Joten odotin. 

Tänä aamuna kun heräsin ilmankosteus oli alle 10 % ( eilen oli 98 %) ja ryhdyin taas hommiiin. 

Mikä nautino  oli maalata nyt taas. Ensin maali oli sekoitettava maltillisesti. 

Vasemmalla kaksi kertaa maalattu oikealla 1 kerta.

Valmista tuli. Ja hämmästyttävän nopeasti ja kivuttomasti.

 

Luonnossa kaikki näyttää paremmalta. Varjot hämäävät aika lailla. 

Tyytyväinen olin. Otin Gin tonicin ja nautiskelin.

Viikon päästä ryhdyn maalaamaan listoja. Huomenna piti aloittaa ikkunakarmeilla mutta taitaa sataa. Ja ilmankosteus silloin yli 80 %.