Kimmo Räisänen: Hetkeen ei ollut mitään

Kimmo Räisänen tarjoaa hätkähdyttävän valokuvateoksen elämästä ja erityisesti elämän lopusta: Hetkeen ei ollut mitään (Maahenki Oy, 2017; ISBN 978-952-301-121-2).



Kuvat ovat sekä tavanomaisia, perhealbumista muistuttavia otoksia, että syvällisiä hetkeen tarttuvia valokuvia elämän rajallisuudesta ja syvällisyydestä. Melkoisen mahtava kirja, taideteos.

Valokuvaaja Kimmo Räisäsen kirjan oivaltava teksti elämän ihmeellisyydestä on Juha Hurmeen kirjoittamaa. Räisänen on kuvannut vanhempiaan ja sisartaan lapsuudenkodissaan 1986-2017. Kirja on esineenä taideteos. Poikkeuksellinen sidontatekniikka saa kuvat avautumaan aukeamittain saumattomasti. Kirja on sekä kosketettava, paperi tuntuu sormenpäissä valokuvalta, että koskettava. Teoksessa on läsnä kuolema, mutta se on kertomus elämän ihmeestä.

André Kertész: Paris

André Kertész ja Pariisi, tämä on valokuvataiteen keskeistä historiaa, valokuvat joita unkarilainen Kertész otti Pariisin kaduilla ja asunnoissa: Paris (Photology, 1993; ISBN 88-85838-95-2).



Mitäpä tässä voi muuta kuin huokaista ja nauttia tästä näkemyksen selkeydestä, tästä valokuvan mahdollisuudesta kertoa maailmasta tavalla jota sanat eivät kykene tavoittamaan.

Tiina Itkonen: Inughuit

Tiina Itkonen kuvaa Grönlannin pohjoisissa osissa elävien inuitien elämää isokokoisessa ja vaikuttavassa valokuvateoksessa: Inughuit (Libris, 2004; ISBN 952-91-6967-1).



Helmetissä teokselle oli annettu yksi arviointi, kolme tähteä, jota pidän melko lailla alakanttiin arvioimisena.

Valokuvat ovat korkeatasoisia ja omaperäisiä, tässä on kyse valokuvataiteesta. Samalla teos tarjoaa välähdyksen alkuperäiskansojen elämään ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin.

Muotokuvat ihmisistä ovat välittömiä, valokuvaajalla ja valokuvattavilla on selvästi ollut luottamuksellinen suhde. Ja sitten on luonto, kaikessa karuudessaan.

Antero Takala: Kaamos - hämärän maisemat = landscapes of darkness

Sain ystävältä lainaan tämän Antero Takalan mustanpuhuvan valokuvateoksen, joka askarrutti melkoisesti, sai palaamaan valokuviin uudelleen. Valokuvissa kuvataan Lappia silloin kun aurinko pysyy piilossa taivaanrannan alapuolella: Kaamos - hämärän maisemat = landscapes of darkness (Musta taide, 2006; engl. käännös Jüri Kokkonen; ISBN 952-9851-75-8).

Kirjoitin teoksesta pari sanaa Light Scrape -blogissani, ja teoksesta löytyy lyhyt esittely Luontokuvan kaupasta.

Mietin pitkään mikä näissä kuvissa kiehtoo, ja ehkä se on muistiin painunut kokemus siitä miltä tuntuu olla lumisessa maisemassa jossa ei ole keinovaloa, ei muuta kuin tähtien kajo.

Tämmöisiä kokemuksia kertyi kouluikäisenä, kun koulun jälkeen kävin hiihtämässä lenkkiä pimeässä metsässä, jossa ei ollut valaistua latua, ei edes katuvaloja kylällä, vaan pimeä metsä ja silmä joka hädin tuskin näki jotain, ja senkin silmän reuna-alueella, joka tarkkaan katsomiseen ei kyennyt.

Takala on kameralla vanginnut pimeän maiseman kokemuksia jylhäksi kertomukseksi Lapista. Tätä kirjaa kelpaa katsoa uudestaan ja uudestaan.

Forward Moving Shadows - A Tanka Memoir

Peggy Heinrich on kirjoittanut tankarunoista koostuvan kokoelman, joka sisältää tunnelmaan sopivia John Bolivarin valokuvia: Forward Moving Shadows - A Tanka Memoir (iUniverse, ISBN 978-1475938098). Sivuja teoksessa on 92 ja luin sen e-kirjana.

Kokoelman runot kietouvat toisiinsa, täydentävät toisiaan, ja yksittäisen runon tuominen esiin ei tee oikeutta kokoelmalle. Mutta otetaan kuitenkin näyte arkipäiväisen toteavasta mutta silti omaperäisestä kerronnasta:

beach safari— 
umbrella, chairs, food, drinks
and a child wondering
how will she manage this 
some day

Seuraava tanka sai mietteliääksi, pohtimaan runon monia mahdollisia tulkintoja:

Seattle earthquake—
the kindergarten class 
beneath shaking tables;
from one small voice:
Don't worry, it's just practice.

Ei hassumpi runokirja, mukava tätä oli lueskella pieninä annoksina silloin tällöin.