Aleksi Delikouras on kirjoittanut omaperäisen tarinan nörtistä nimeltä DragonSlayer666, jonka elämä koulussa ja kotona on toissijaista tietokonepelien rinnalla: Nörtti - new game (Otava, 2012; ISBN 978-951-1-25885-8).
Teos oli saanut Helmet-järjestelmässä viisi tähteä (viisi arviointia), mikä hiukan ihmetytti, sillä teoksessa on aika lailla toistoa, tuntuu siltä että samoista asioista revitään huumoria kerta kerran jälkeen. Mutta toisaalta, kyllä teos sai hymyilemään, muutaman kerran varsin leveästikin.
Koulunkäynti on DragonSlayer666:lle tervanjuontia, ja kerta kerran jälkeen hän joutuu opettajien ja rehtorien puhutteluun. Eikä kotonakaan oikein ymmärretä sitä, miten tärkeää pelaaminen on:
Eka koulupäivä. Mutsi herätti mut kusettamalla, että poliisit on ovella. Ryntäsin heti koneelle poistamaan kaikki waretusohjelmat. Kun pääsin eteiseen, mutsi työnsi mut autoon ja heitti kouluun.
Koulu on poliitikkojen keksintö auttaa mutseja alistamaan niiden lapsia. Koulu olis paljon parempi paikka, jos siellä opetettaisiin hyödyllisiä aineita niin kuin atk:ta, matikkaa ja puutöitä. Sen sijaan ihmisiä kiusataan joillain runoilla ja kieliopilla. Kuka tekee äidinkielellä mitään tokan luokan jälkeen? Miksi meidän pitää lukea jotain tyhmiä kirjoja niin kuin Seitsemän veljestä tai Ollin oppivuodet? Yhtä hyvin voitaisiin katsoa sotaleffoja ja opetella pelaamaan pelejä. Silloin netiskään ei olisi niin paljon noobeja.
Osa vitseistä käy äkkiä melkoisen kuluneiksi, mutta sitten toisaalta teoksessa on rivien välissä ihan aidolta tuntuvaa pohdiskelua elämästä, sellaista jossa kaverisuhteet tai suhde vanhempiin ovat täynnä sävyjä, mitenkään yksisilmäiseksi ei teoksen kerrontaa voi syyttää, hiukan monotonisesta kerronnasta huolimatta. Jätin teoksen lukemisen pariin kertaan kesken, mutta palasin siihen aina uudestaan, ja tuli tämä luettua ihan loppuun asti.
Ja sain kuulla, että koulussa tämä teos on luettavana myös, mikä huvitti tytärtäni.
