Elli Keisteri-Sipilä: Liikuttava luonto - lähellä koko perhettä

Elli Keisteri-Sipilä kuvaa selkeästi ja ytimekkäästi luonnon merkityksestä hyvinvoinnille, erityisesti lapsia ajatellen: Liikuttava luonto - lähellä koko perhettä (Metsäkustannus, 2017; ISBN 978-952-338-014-1).



Kirjan sisältö on ripoteltu sivun tai aukeaman mittaisiksi toteamuksiksi, joista osaa voisi pitää itsestäänselvyyksinä, mutta niin vain taitaa olla että tällaiset perusasiat luonnon merkityksestä tuppaavat arjen kiireissä unohtumaan. Erinomainen kirja tärkeästä aiheesta.

Yhä suurempi osa lasten ajasta kuluu digitaalisten tuotteiden parissa. Hyvinvointi ja tasapainoinen arki kuitenkin kaipaisivat liikkumista, ulkoilua ja puuhaa luonnossa. Kaupungistuneessakin Suomessa luonto on vielä ihmisten lähellä. Sen mahdollisuuksiin on vain tartuttava. Hyväntuulinen, reipas ja riemukas opas antaa siihen tukuittain vinkkejä. Kaikki ikäluokat taaperoista teini-ikäisiin saavat kokea yhteisiä, liikuttavia hetkiä ihan lähellä.

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen rotkot

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen kertovat rotkoista ja sen kaltaisista luonnonmuodostelmista Suomessa, ja teos on suorastaan massiivinen tietopaketti: Suomen rotkot (Salakirjat, 2014; ISBN 978-952-5774-62-7).



Kirjassa riittää ihmeteltävää, ja moni kohde tuntuu sellaiselta että tuolla voisi mielellään käydä, kun vain aikaa riittäisi.

Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut. Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.

Tea Karvinen: Kansallispuistot - maamme luonnon helmet

Tea Karvinen tarjoaa komean paketin suomalaista luontokokemusta, esitellen kaikki 40 kansallispuistoa: Kansallispuistot - maamme luonnon helmet (Docendo, 2017; ISBN 978-952-291-372-2).



Kirjassa on omakohtaisen kokemuksen tuntua, ja vaikka yksittäisistä kohteita ei kovin perusteellista kuvausta tähänkään sivumäärään saa mahtumaan, paljon on silti päätynyt mukaan. Kuvitus onnistuu viestimään kansallispuistojen ominaispiirteistä, mikä ei ole helppoa sekään.

Ainutlaatuinen valokuva- ja tietokirja maamme hienoimmista luontokohteista.

Kirja esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa Saaristomereltä Lemmenjoelle, uusimpana kesäkuussa 2017 avattava Hossa. Se kertoo kansallispuistojen upeimmista kohteista ja tuo esille kunkin puiston erityispiirteet. Jokaisella kansallispuistolla on oma tarinansa.

Mielenkiintoiset käytännön kokemukset elävöittävät tietoainesta ja vievät lukijan mukaan maastoon. Taustalla ovat yli sadan asiantuntijan paikan päällä, erilaisilla retkillä tehdyt haastattelut. Kaiken kruunaavat asialleen omistautuneen valokuvaajan upeat kuvat.

Kirja kannustaa ihmisiä ulos omille tutkimusmatkoilleen, oli se sitten lähiympäristöön tai Lapin tuntureille. Mitä enemmän ihminen viettää aikaa luonnossa, sitä enemmän hän haluaa ymmärtää ympäristöään ja ottaa asioista selvää.

Valtioneuvoston kanslia on hyväksynyt kirjan osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 virallista ohjelmaa. Kirja on osa laajempaa hanketta, johon kuuluu myös koulukierroksien ja luontoiltojen järjestäminen eri puolilla Suomea sekä kiertävä valokuvanäyttely.

Tea Karvinen on rovaniemeläinen ammattiluontokuvaaja ja toimittaja, joka on vuodesta 2010 lähtien viettänyt yli 700 päivää Suomen kansallispuistoissa.

Mats Andersson ja Heikki Willamo: Kohtaamisia

Mats Andersson ja Heikki Willamo tarjoavat unenomaisia heijastumia luonnosta valokuvateoksessa, jota voi kutsua taiteeksi: Kohtaamisia (Maahenki, 2014; ISBN 978-952-301-015-4).



Valokuvat tuntuvat heijastelevan ihmisen luontosuhdetta, mutta tavalla jossa ihmisestä kuoritaan pois teknologiaa ja kaupungistumista ja palataan olemassaolomme alkuhetkiin, maisemiin jossa eläinten kohtaaminen oli arkipäivää, jossa ihminen oli osa eläinten maailmaa.

Kohtaamme eläimiä monilla tasoilla: maastossa niitä kuvatessa, ajatuksissa ja haaveissamme, ne tulevat myös uniimme. Eläimet ovat aina kiehtoneet ihmismieltä, varhaisimmat ihmisen tekemät kuvat esittävät eläimiä ja me teemme niitä yhä, yli neljäkymmentätuhatta vuotta myöhemmin.

Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvaaja ja kirjailija. Hän on toiminut ammatissa jo 30 vuotta. Willamo kuvaa enimmäkseen kotiseutunsa metsäluontoa ja sen elämää, mutta kiinnostus muinaisuuteen ja myytteihin vie hänet välillä pitemmille kuvausmatkoille erityisesti pohjolan kivikautisen kalliotaiteen pariin.

Mats Andersson on yksi Ruotsin arvostetuimmista luontokuvaajista. Kuvatessaan hän ei keskity vain dokumentoimaan luontoa, vaan pyrkii lähestymään sitä taiteellisempaa ilmaisutapaa hyödyntäen. Hänen kuvissaan on usien voimakas ja koskettava tunnelma. Mats kuvaa enimmäkseen kotiseutunsa smålantilaisessa ympäristössä valoisina kesäöinä, jolloin sen eläimistö on aktiivisimmillaan. Mats Andersson on voittanut Metro Global Photo Challenge 2011 palkinnon. Hän on myös julkaissut yhdeksän teosta ja toiminut tuomarina Ruotsin Photo Book Prize vuonna 2013.

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen: Huuhkajavuorella

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen kertovat huuhkajasta, ja samalla siitä maailmasta jossa huuhkaja elää, mukaan lukien muut eläimet jotka metsiä ja kalliorinteitä asustavat: Huuhkajavuorella (Maahenki, 2008; ISBN 978-952-5652-50-5).



Teoksessa on omaperäisyyttä ja ymmärtämisen otetta. Valokuvat ovat tunnelmoivia, sellaisia joissa kuvaaja tuntuu eläneen samaa todellisuutta kuvauksen kohteen kanssa.

Upeat kuvat ja kiehtova tarina vievät huuhkajan asuinsijoille - metsien keskelle, jylhiin maisemiin, kalliorinteille, pimeän ja valon rajamaille. Pääosassa on huuhkaja, johon kietoutuu paljon salaperäisiä ja myyttisiä mielteitä, vanhoja tarinoita ja kulttuurihistoriallisia kerrostumia. Huuhkajan lisäksi näissä metsissä elävät myös mäyrä, kettu, supikoira, varpuspöllö ja kehrääjä. Kaikki yön kulkijoita, jotka avaavat monille oudon ja tuntemattoman maailman. Tekstit ovat tunnetun luontokuvaajan ja -kirjailijan Heikki Willamon. Kuvat ovat Willamon ja Leo Vuorisen.

Heikki Willamo: Hirven klaani

Heikki Willamon valokuvakirjassa kerrotaan hirvistä, noista auto-onnettomuuksia aiheuttavista isoista otuksista, tavalla jossa tunnutaan mentävän hirvenä olemisen syvimpiin salaisuuksiin: Hirven klaani (Otava, 2005; ISBN 951-1-19870-X).



Teosta voisi sanoa taideteokseksikin, siinä määrin omaperäistä ja omalaatuista on kerronnan tyyli ja taju. Luontokirja ei tästä paljon pysty paranemaan, varsinkin kun tekijän oma persoona tuntuu olevan jokaisella aukeamalla vahvasti läsnä.

Tunnetun luonnonkuvaajan ja -kirjailijan kunnianhimoisin ja rohkein teos! Runollista kuvailmaisua, luonto-ja taidekirja myyttisen, pyhän hirven etsinnästä ja myytistä. Kiehtovaa luettavaa ja eksoottista katseltavaa luonnon ja valokuvauksen harrastajille sekä shamanismista, muinaiskulttuureista ja suomalaisuuden juurista kiinnostuneille. Heikki Willamo on vapaa kirjailija, toimittaja ja luontokuvaaja.

Reetta Ranta ja Antti Huttunen: Metsien kätkemä - opas Suomen kauneimpiin kohteisiin

Reetta Ranta ja Antti Huttunen vierailevat luontokohteessa jos toisessakin, ja tarinoivat sitä ja tätä, toisinaan jopa kohteisiin liittyviä asioita: Metsien kätkemä - opas Suomen kauneimpiin kohteisiin (Gummerus, 2016; ISBN 978-951-24-0437-7).



Muutamassa kirjan kuvaamassa paikassa on tullut vierailtuakin, joten oli mielenkiintoista nähdä mitä kirjan tekijöillä oli niistä sanottavaa. Loppujen lopuksi oli vähän hankalaa sanoa, toimiko kirja kirjana, vai onko se pikemminkin oheistuote tv-sarjalle, jota en ole tullut katsoneeksi.

Metsien kätkemä -luontoretkeilykirjassa tarinat, mytologia ja uskomattomat maisemat vievät matkalle Suomen kauneimpiin luontokohteisiin. Pääset tutustumaan Saaristomeren salaisuuksiin, Lohjan lehtoihin ja Suomen kauneimpaan puuhun, pyhään Paavolan tammeen. Ahvenanmaan aarteiden kautta jatketaan Kainuun korpimaille ja edetään pohjoiseen Lemmenjoelle. Jokainen kirjan kohde-esittely sisältää matkapäiväkirjan, tietoa kohteen tunnelmasta, historiasta ja mytologiasta. Kohteessa vierailun varalle tarjotaan myös perustiedot, koordinaatit sekä varuste- ja eväsvinkkejä - kaikki tarpeellinen luontoelämykseen.

Kun Reetta Ranta ja Antti Huttunen tapasivat, he alkoivat yhdessä unelmoida työstä, jossa luonto ja tarinat olisivat keskiössä. Näin syntyi Metsien kätkemä, josta kirjan lisäksi pääsee kesäkuussa 2016 nauttimaan tv-sarjana Yle TV1:llä.

Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin

Kimmo Ohtonen tarjoaa omakohtaisesti koettua luontoelämystä kirjassaan, jonka teksti on selkeää ja valokuvat vaikuttavia: Karhu - voimaeläin (Docendo, 2016 ; ISBN 978-952-291-214-5).



Kirja oli ehdokkaana tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolle vuonna 2016. Erinomainen työnäyte asiansa tuntevalta tekijältä.

Eräänä kesäyönä 9-vuotias poika karkasi metsään. Paljain varpain hän juoksi syvälle havumetsän hämärään, liikkui siellä äänettömästi kuin olisi itsekin ollut yksi metsän eläimistä. Tuntiessaan väsymystä poika piiloutui suuren kuusen juurelle lepäämään ja nukahti. Aamuyöstä hän heräsi oksien rasahduksiin, nosti varovasti päätään ja kurkisti tiheiden kuusien raosta. Silloin hän näki, kuinka metsän kuningas asteli mättäällä. Henkeään pidätellen poika seurasi karhun liikkeitä puiden varjoissa ennen kuin se katosi rämeikköön.

Tämä yöllinen kohtaaminen muutti tuon pojan elämänsuunnan. Metsä otti hänet omakseen. Siitä lähtien poika on tutkinut metsän elämää, yrittänyt ratkoa sen kuninkaan saloja. Nyt tuo poika, 34-vuotias luontotoimittaja ja -valokuvaaja Kimmo Ohtonen, on koonnut elämän mittaisen seikkailunsa karhun maailmassa kirjan kansien väliin.

Kimmo ottaa lukijansa mukaan omakohtaiselle tutkimusmatkalleen Kainuun korpimetsiin, petojen valtakuntaan. Suurpedoista on kerrottu vuosisatojen aikana lukemattomia tarinoita. Edelleen ne herättävät meissä kunnioitusta ja pelkoa, jopa vihaa. Kimmon matkassa pääsemme seuraamaan petojen elämää lähietäisyydeltä, tapaamme niin sudet, ahmat kuin lukuisat muutkin metsän asukit. Tarinan keskiössä on kuitenkin itse metsän kuningas, jonka seurassa Kimmo on päässyt viettämään lukuisia öitä korpimetsän hämärässä. Sävähdyttävät valokuvat värittävät Kimmon kertomuksia elämästä karhun valtakunnassa.

Upeasti kuvitettu teos, jossa karhutietous ja metsän pojan kasvutarina kietoutuvat huikeaksi kokonaisuudeksi. Metsä on tuhansien tarinoiden ja salaisuuksien maailma, jossa niin eläimet kuin monet ihmisetkin kasvavat ja oppivat elämänsaloja.

Karhu - voimaeläin onkin ennen kaikkea ihmismatka meidän alkujuurillemme, sinne mistä me olemme kaikki lähteneet. Matka, jonka edetessä lukija pääsee myös pohtimaan omaa luontosuhdettaan. Mitä tunnet, kun vaellat syvällä havupuiden labyrintissä?

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen rotkot

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen ovat tehneet paksun ja vaikuttavanoloisen kirjan sadoista Suomesta löytyvistä luontokohteista: Suomen rotkot (Salakirjat, 2014; ISBN 978-952-5774-62-7).



Kirja on massiivinen, mikä sinänsä sopii kirjan sisältöönkin, kuvauksiin rotkoista kuruista ja kanjoneista. Teos ei missään nimessä ole helposti taskussa tai repussa mukana kuljetettava, mutta toisaalta yksikin kirjan kohteista riittää vähintäänkin päiväretken kohteeksi.

Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut. Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.

Raija Hentman: Etelä-Suomen retkeilyopas 2 - Luontokohteita pääkaupunkiseudulta itään

Raija Hentman tekee jälleen kerran erinomaista työtä pääkaupunkiseudun lähiympäristön retkeilukohteiden esittelyssä: Etelä-Suomen retkeilyopas 2 - Luontokohteita pääkaupunkiseudulta itään (Minerva, 2016; ISBN 978-952-312-259-8).



Tämmöisen kirjan käsiinsä saadessaan tulee harmitelleeksi, miten vähän aikaa on retkeilykohteisiin tutustumiseen. Mutta toisaalta muutama uusi kohde vuodessa riittää, niissäkin kun riittää tutkimista ja tutustuttavaa.

Etelä-Suomen retkeilyoppaan ensimmäisessä osassa esiteltiin länsipuolen 148 kohdetta kolmeen lohkoon jaettuina. Tässä toisessa osassa itäpuolen kohteita on 95 ja niissä esitellään yhteensä 106 reittiä kahtena eri lohkona. Maanmittauslaitoksen karttoihin tehdyt tarkat reittimerkinnät takaavat, että kohteet löytyvät. Kirjassa esitellään retkeilyreittejä, joilla voi samoilla päiväkausia, luontopolkuja, joilla viivähtää tunnin tai pidempään, historiaan johdattavia muinaispolkuja ja reittejä, joista ilahtuvat erityisesti lapset. Kohdeselostusten lisäksi kirja antaa tiivistettyä tietoa valituista kasveista, eläimistä, geologisista kohteista, historiallisista paikoista ym.

Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä

Kovasti on kehuttu tätä Andreas Tjernshaugenin kirjaa, jossa tarkkailun kohteena on ovat tiaiset, nuo talvenkestävät linnut, mutta yhtä lailla kirjassa pohditaan ihmisen suhdetta luontoon ja ihmisen kykyä ymmärtää tarkkailunsa kohdetta: Tiaisten salainen elämä (Atena, 2016; suom. Ulla Lempinen; ISBN 978-952-300-248-7).



Kuvittelin kirjan olevan erilainen kuin se sitten olikaan, sillä kuvia kirjassa on varsin vähän. Teos rakentuu tekstin varaan, ja teksti onkin sitten mitä kiehtovinta, helposti soljuvaa jutustelua joka etenee tarjoillen monenlaisia yllätyksiä, ajatuksia joita ei olisi tullut itse ajatelleeksi. Mitä kaikkea tiaisista voikaan oppia!

Kirja on taiten rakennettu, tarina kulkee muodollisesti vuoden rytmissä, alkaen tammikuun tapahtumista, tiaisten elosta talven keskellä, ja tästä edetään kohti kesää ja pesintäaikaa.

Kirjailija limittää kehyskertomukseensa monenlaisia asioita, kuvauksia omasta perheestä ja perhehistoriasta, ihmisen suhteesta tiaisiin, siitä hyödystä mitä tiaisista on tuhohyönteisten torjunnasta, tutkimustietoon siitä miten tiaisen käyttäytyminen vaihtelee yksilöittäin tai talitiaisen ja sinitiaisen välillä.

Mahtava kirja, ja vaikka voisi kuvitella että kerrottavaa ei paljon olisi, käykin päinvastoin, tulee tunne että kirja on vain pieni raapaisu kaikkeen siihen kiehtovaan mitä tiaiset ihmisille voivat opettaa.

Mitä tarkoittaa talitiaisen laulama titityy? Naapuririitoja, partnerin valintaa, mustasukkaisuus- draamoja ja jälkikasvukin pitäisi opettaa tulemaan toimeen omillaan.

Pikkulintujen elämä on yllättävän tutun kuuloista. Kun tiaisia tarkkailee pidempään, jokainen siivekäs paljastuu ainutlaatuiseksi yksilöksi, jonka luonne vaikuttaa tehtyihin valintoihin - aivan kuin ihmisilläkin. Saman pesän poikueesta yksi pelkää tuntematonta ja toinen lähtee heti rohkeasti tutkimaan uutta.

Tiesitkö, että talitiaiset saattavat kasvaa sinitiaisten pesissä ja oppivat laulamaan kuten vuokraisäntänsä? Tai että talitiaisten keltainen rinta on samaa väriä kuin syksyn keltaiset lehdet? Andreas Tjernshaugen seuraa tiaisten vuotta kevään hyönteisjahdista ja pesänrakennustouhuista siementen etsimiseen ja selviytymiseen pohjoisen ankarassa talvessa. Kaunis ja viisas Tiaisten salainen elämä kertoo kiehtovasti kotipihojemme tuttuakin tutummista vieraista, joiden elämästä tiedämme yllättävän vähän.

Mika Honkalinna: Korppiretki

Mika Honkalinnan kirja kertoo korpeista, mutta ehkä enemmänkin se kertoo ihmisistä ja ihmisen kyvystä tai taidosta katsoa maailmaa, ymmärtää mitä elävät olennot maailmassa tekevät: Korppiretki (Maahenki, 2015; ISBN 978-952-301-045-1).



Teos on tinkimätön, omaperäinen, lumoava. Paljon muutakin voisi sanoa, mutta ei tarvitse.

Korppeja kiehtovalla tavalla kuvaava teos voitti WWF:n Vuoden luontokirja -palkinnon 2015.

Korppiretki on kertomus kumppanuudesta, ihmisten ja eläinten välisistä suhteista, mielenmaiseman muutoksista sekä uuden löytämisestä kerrottuna kertojan elämänmittaisen ""korppiretken"" kautta. Tarinan toisena päähahmona on korppi, jonka monitahoisen olemuksen ja käyttäytymisen kautta tuodaan esille samaistumispintaa ihmisen ja muun luonnon välillä.

Mika Honkalinna on ammattiluonnonvalokuvaaja-kirjoittaja, joka on syntynyt Kymenlaaksossa ja aloittanut luontokuvausharrastuksen 1978. Vuodesta 2013 lähtien hän on asunut Limingassa. Mikan pääaiheena on pohjoinen havumetsäluonto ja erityisesti pohjoinen talvi, mutta myös ihmisen ja muun luonnon väliset suhteet. Hän on julkaissut kirjat Metsäpäiviä (2005), Lumen aika (2007), Suuri pöllö (2011), pitänyt valokuvanäyttelyitä ja esittänyt kuvaa ja tarinaa yhdistäviä kuvakertomuksiaan eri puolella Suomea.

Markku Tano: Koli - kansallismaisema

Olipa hyvä, että sain Markku Tanon valokuvateoksen käsiini vasta sen jälkeen kun olin Kolilla vieraillut, siinä määrin mieleenpainuva ja näyttävä tämä teos on. Kirja olisi hyvinkin voinut värittää Koli-kokemusta toisenlaiseksi, ennalta koetun oloiseksi: Koli - kansallismaisema (Maisema.fi, 2009; ISBN 978-952-92-6160-4).



Teoksen valokuvat ovat selkeän dokumentaarisia, ja tarjoavat käsityksen Kolin ilmeistä eri vuodenaikoina, eri lähestymiskulmista. Kansallismaisema on komea, niin luonnon kuin perinnemaiseman osalta. Kyllä täällä kelpaa ihmisen kulkea.



Omaa Koli-kokemustani kesällä 2015 sävytti sade, jota tuli vallan hirveästi, ja poluille tulvineen sateen lisäksi oli sumua ja usvaa joka peitti maiseman. Kokemus oli melkolailla erilainen kuin kirjan pääosin aurinkoiset maisemat, mutta Kolia se on tämäkin. Alla kaksi omaa otostani Kolin reissulta.

Jyrki Vainonen: Askelia - kirjoituksia kävelemisestä

Jyrki Vainonen tarjoilee kokoelman esseitä joissa limittyy kirjallisuus ja luonto, käveleminen ja kirjoittaminen: Askelia - kirjoituksia kävelemisestä (Basam Books, 2014; ISBN 978-952-260-269-5).



Olin varsin innoissani kirjasta, sillä kävely on mielipuuhaani, eikä Vainonen hirveästi pettänyt kirjoituksillaan, mukavasti ne polveilivat eri suuntiin, siten kun hyvä kävelyrupeamakin, niin että ajatuksilla on tilaa avartua ja kirkastua.

Mutta toisaalta sitten osa kirjoituksista tuntui pikemminkin Vainosen teosten mainoksilta, jo kirjoitetun uudelleen lämmittelyltä, kuin asioiden oivaltamiselta juuri tässä, esseetä kirjoittaessa tai lukiessa.

Mutta sitten taas on se käveleminen, josta en voi tarpeeksi saada.

Art Wolfe ja Rob Sheppard: The art of the photograph - essential habits for stronger compositions

Art Wolfe ja Rob Sheppard tarjoilevat kirjan valokuvauksesta kiinnostuneille, eikä tässä puhuta niinkään tekniikasta kuin näkemisen taidosta, kyvystä etsiä ja nähdä valokuvia ympäröivässä todellisuudessa: The art of the photograph - essential habits for stronger compositions (Amphoto Books, 2013; ISBN 978-0-7704-3316-1).



Kirjan kanteen on Art Wolfen nimi laitettu paljon isommalla kuin Rob Sheppardin, joka on ollut kirjoittamassa teoksen tekstiä, ja syy tähän lienee Wolfen maine, hän kun voi pitää eräänlaisena valokuvausalan julkkiksena.

Wolfe on jossain määrin kiistelty valokuvaaja, sillä oikeaoppisille luonnonvalokuvaajille hän edustaa vääräuskoisuutta, koska Wolfe mielellään muokkaa valokuviaan korjaillen niiden sisältöä tavoilla joita monet eivät hyväksy. Sitä kukaan ei voi kylläkään kieltää, etteikö Wolfe olisi kertonut mitä hän valokuvilleen tekee. Mutta toisaalta niin sanotuille taidevalokuvaajille Wolfe ei taas puolestaan ole kyllin taiteellinen, olettaisin.



Sitä ei voi kiistää etteikö Wolfe osaisi valokuvan ottamisen taidon, ja tämä kirja tarjoaa yllin kyllin Wolfen taidonnäytteitä. Joku voisi ajatella niinkin, että kirjan teksti on vain rekvisiittaa näiden valokuvien tarjolle laittamiseksi, mutta kyllä jonkinlainen kytkentä valokuvien ja tekstin välillä kirjasta aina löytyy. Oikein mainio opas, jos sitä sellaiseksi haluaa sanoa, tai vähintäänkin kelvollinen valokuvateos.



PS. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Dewitt Jones ja harvoinpa olen lukenut tässä määrin itsekehulta maistuvaa tekstiä. Dewitt antaa ymmärtää olevansa todellinen huippuosaaja, suorastaan nero, ja sivulauseessa kehaisee vähän Wolfeakin.

Topi Puolakka: Tunturi-Lapin lumoissa

Pasila kirjavarastosta löytyi lainattavaksi tämmöinenkin teos, Topi Puolakan tarinakokoelma eräretkeilystä ja eritoten kalastuksesta Lapin maisemissa: Tunturi-Lapin lumoissa (Otava, 1961).



Teos on lyhyt, 93 sivua. Mukavasti tässä pohdiskellaan Lapin maisemien lumoa, ja kerrotaan samalla eräjuttu jos toinenkin.

Kullervo Kemppinen: Eräretkeilijän Suomi

On mainiota, että Pasilan kirjavarastosta löytyy tämmöisiä aikansa aarteita, joita lukiessa voi fiilistellä nostalgian tuntemuksilla: Kullervo Kemppisen Eräretkeilijän Suomi (WSOY, 1970; ISBN 951-0-02118-0).



Teos on pokkarikokoinen lyhennelmä perusteellisemmista eränkäynnin kuvauksista, mutta mikäs tämmöistä on ollut lukea, paljon tietoa tiiviissä paketissa. Ja kirjaa on selvästi luettu, vaikka kohtalaisen hyvässä kunnossa se ikäisekseen teokseksi on säilynyt.

Hans Martin Jahns: Sanikkaiset, sammalet, jäkälät

Hans Martin Jahns (avustajanaan A. K. Masselink) on alkuperäisteoksen Farne, Moose, Flechten Mittel-, Nord- und Westeuropas tekijänä, ja tästä kirjasta on suomeksi ilmestynyt monen monta painosta, muun muassa tämä jossa on tarkistettu aiempien painosten tietoja: Sanikkaiset, sammalet, jäkälät (Otava, 1996; ISBN 951-1-14434-0). Suomalaiset toimittajat ovat Jaakko Sarvela (sanikkaiset), Irma Järvinen (sammalet) ja Orvo Vitikainen (jäkälät).



Teos on tiivistä luettavaa, eikä näin lyhyessä tekstissä paljon yksittäisestä lajista voi kertoa, mutta pakettina teos toimii varsin mukavasti. Toinen juttu on sitten se, että suomalaisten lajinimitysten puolella tuntuu olevan kehitys aika ajoin varsin nopeaa, enkä tiedä voiko tämän teoksen nimistöön ihan suoraa päätä enää luottaa.