Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

Robert Galbraithin neljäs kirja ei napannut kiinni yhtä lailla kuin kolme aiempaa, olin jopa jättää lukemisen kesken, mutta jatkoin kuitenkin, ja urakka tuli hoidettua: Valkoinen kuolema (Kustannusosakeyhtiö Otava, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-1-30438-8).



Aikamoisen samanlainen resepti näissä Cormoran Strike -dekkareissa on, hyvässä ja pahassa. Kun yhden on lukenut, tietää mitä odottaa. Käänteitä riittää, eikä kaikkeen mitä lukeneeksi tulee kannata luottaa, kuten dekkareissa useimmiten.

Ja vaikka jonkinlainen pettymys tämä tällä kertaa olikin, epäilemättä tartun seuraavaankin kirjaan jahka se ilmestyy ja heti kun sen kirjastosta lainaan saan.

Lontoolaisen yksityisetsivä Cormoran Striken ja hänen apulaisensa Robin Ellacottin tutkimuksista kertova sarja jatkuu. Kolme aiempaa osaa, Käen kutsu, Silkkiäistoukka ja Pahan polku, ovat saaneet ylistävän vastaanoton. Robert Galbraith on nimimerkki, jonka takana on menestyskirjailija J.K. Rowling.

Stephen King: Viimeinen vartio

Stephen King päättää Mersumies-trilogian tähän romaaniin, jonka ensin olin jättämässä kesken jo alkuunsa, mutta jotenkin vain tämä kauhulla maustettu jännäri tuli luettua loppuun asti: Viimeinen vartio (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-31-9856-5).



Yliluonnollisia ja tieteiskirjallisuuteenkin viittaavia aineksia on romaanissa sotkettu tarinaan siinä määrin paljon että perinteisen dekkarin juoni ei enää toimi, mutta kohtalaisen taitavasti King tarinaansa silti pyörittää, vaikka melkoisia aukkoja juonessa onkin. Trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat kieltämättä parempia kuin tämä päätösosa, mutta hyvä että tämäkin tuli luettua.

Jo kuuden vuoden ajan Brady Hartsfield on maannut aivovammaklinikan huoneessa 217. Näyttää siltä, että massamurhasta tuomitulla miehellä on vintti pysyvästi pimeänä. Mutta tyhjän katseen takana jylläävätkin uudet arvaamattomat voimat.

Samaan aikaan etsivä Bill Hodges löytää rikospaikalta oudon Z-kirjaimen. Ja sitten toisen ja kolmannen. Monessa liemessä keitetty Hodges joutuu pian myöntämään, että todisteet johtavat erään sairasvuoteen luo. Brady on palannut. Ja hän haluaa kostaa paitsi Bill Hodgesille myös koko kaupungille.

Ylistetty Bill Hodges -trilogia on kuin kunnianosoitus perinteiselle dekkarille, johon King nyt varmoin ottein sekoittaa annoksen kauhua ja yliluonnollista.

Annette Blair: A veiled deception

Annette Blairin dekkariin on leivottu taikuutta ja muuta fantasiaan viittaavaa juonenkäännettä, enkä oikein osannut päättää mitä tästä ajatella: A veiled deception (Berkley Prime Crime, 2009; ISBN 978-0-425-22640-7).



Teoksen kerronta on kummallisella tavalla pätkivää, ihan kuin kirjoittajalla olisi ollut valtava sanatulva ja vain osa sanojen vyörystä olisi päätynyt sivuille. Mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt, nyt tuntuu että teksti hyppii sinne tänne ilman mitään selkeää tarkoitusta.

Teos aloittaa kuusiosaisen kirjasarjan, mutta minulla tämä jäi tähän.

Madeira, Maddie, Cutler, vintage clothing lover, and New York fashion designer, comes home to help plan her sister’s wedding. At the engagement party, the ‘Jezebel’ trying to steal Sherry’s fiancé is found strangled with a bridal veil, making Sherry the prime suspect. Besides seeking the real killer, Maddie alters Sherry’s vintage wedding gown, worn by generations of the groom’s family, and something odd happens. The gown gives Maddie visions, clues to the past ... and the murder?

Maddie learns she’s psychometric, a psychic gift she inherited from her late mother, who was a broom-carrying witch, it turns out. What other gifts did she inherit? When not sleuthing, Maddie acquires the old Underhill Funeral Chapel Carriage House, including Dante Underhill, a chatty debonair ghost in tux and top hat, who can’t seem to leave the building.

Watch out Mystic, Connecticut! Here comes Vintage Magic, a shop for vintage couture and designer originals, featuring a psychic sleuth, a hunk of a ghost, with a sprinkle of magic thrown in for ‘charm.’

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Lars Keplerin Joona Linna -dekkari etenee rivakkana sarjamurhaajan metsästyksenä, jossa yllätys seuraa toistaan: Kaniininmetsästäjä (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-31-8336-3).



Romaani on teossarjan kuudes teos, ja vaikka periaatteessa sen voisi lukea tietämättä aiemmista kirjoista, aika paljon tarinassa on viittauksia aiempaan. Tyyli on kovaotteinen, paikoin turhankin verinen, mutta toisaalta romaanissa on kohtalaisen hyvin menty hahmojen pään sisälle, ja dialogi toimii.

Kansainväliset myyntilistat valloittaneen Vainoojan lopussa rikoskomisario Joona Linna tuomittiin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Kun kaksi vuotta rangaistuksesta on kulunut, hänet viedään salaiseen tapaamiseen. Vain Joona ja Saga Bauer voivat pysäyttää Kaniininmetsästäjäksi kutsutun sarjamurhaajan. Jahti on alkanut, mutta kuka metsästää ketä?

Lucy Arlington: Buried in a book

Lucy Arlingtonin dekkari sijoittuu kirjojen kustantamisen maailmaan. Kustantamon harjoittelijana toimiva nainen päättää selvittää kirjailijan kuolemaan liittyvän rikostapauksen: Buried in a book (Penguin Publishing Group, 2012; ISBN 9781101571903).



Romaani löytyi Helmetistä e-kirjana, eikä sinänsä ollut kovin kömpelösti kirjoitettu, mutta mitenkään oivaltavaksi tai erityisen omaperäiseksi teosta ei myöskään pysty kehumaan.

First in a new series. After losing her job as a journalist at the age of 45, Lila Wilkins accepts an internship at A Novel Idea, a thriving literary agency in North Carolina. When a penniless aspiring author drops dead in the agency's waiting room--and Lila discovers a series of threatening letters--she's determined to find out who wrote him off.

Pierre Lemaitre: Camille

Pierre Lemaitre päättää Verhoeven-jännäritrilogiansa romaaniin Camille (Minerva, 2016; suom. Sirkka Aulanko; ISBN 978-952-312-270-3).



Trilogian kahdessa edellisessä osassa on melkolailla samoja teemoja kuin tässä trilogian päätösosassa, mutta mainiosti Lemaitre löytää uutta kerrottavaa ja kuvattavaa, ja pitää tarinan taitavasti hengissä. Ylikomisario Verhoeven tekee paljon sellaista, jota poliisin ei odottaisi tekevän, mutta silti ei tunnu että kuvaus olisi yliampuvaa tai juonenkäänteet mahdottomia.

Anne Forestier osuu keskelle aseellista ryöstöä Champs-Elysées’n koruliikkeessä. Hänet ruhjotaan lähes hengiltä, mutta se on vasta alkua hänen koettelemuksilleen.

Avuttomana sairaalasängyssä viruva Anne on hengenvaarassa, sillä hänen pahoinpitelijänsä on edelleen vapaalla jalalla. Kaikesta päätellen tämä haluaa päästä lopullisesti eroon koruryöstön silminnäkijästä.

Annen ainoa turva on ylikomisario Camille Verhoeven, joka on valmis luopumaan kaikista periaatteistaan suojellakseen naista, johon hän on rakastunut.

Camille ottaa johdettavakseen tutkinnan tapauksessa, johon hän on poliisijohdon tietämättä henkilökohtaisesti sidoksissa. Tilanne on niin tulenarka, ettei hän voi paljastaa tutkimukseen liittyviä yksityiskohtia edes lähimmälle työtoverilleen. Kaikkia mahdollisia säännöksiä rikkoen Camille käy yksin kamppailuun pirullista vihollistaan vastaan.

Vaan kuka on tuo nainen, jonka vuoksi Camille on valmis uhraamaan koko poliisiuransa?

Vuoden 2015 International Dagger -palkinnon voittaja! Kansainvälinen Crime Writers' Association palkitsi Pierre Lemaitren jo toistamiseen vuoden parhaasta rikosromaanista. Edellinen International Dagger -palkinto tuli Lemaitren mestarillisesta dekkarista Alex, joka on myynyt yksistään Ranskassa yli 175 000 kappaletta.

Camille kuuluu samaan rikosromaanisarjaan kuin Alex, jossa särmikäs ja tunteellinen ylikomisario Camille Verhoeven selvitti arvoituksellista sieppaustapausta.

Pierre Lemaitre: Alex

Pierre Lemaitre jatkaa Verhoeven-dekkaritrilogiaansa romaanilla, jossa tulee pohdittavaksi kuka oikeastaan on rikollinen: Alex (Minerva, 2015; suom. Sirkka Aulanko; ISBN 978-952-312-167-6).



Teoksen kuvailuteksteissä annetaan jo ymmärtää aika paljon teoksen juonesta, mutta annettakoon se anteeksi, varsinkin kun itselläni on paha tapa luntata teoksen lopusta loppuratkaisu, mihin tälläkin kerralla sorruin. Mutta lukuintoa tämä ei vähentänyt, oikeastaan päinvastoin, siinä määrin merkillepantavan taitavasti Lemaitre romaaniaan rakentaa ja ihmishahmojaan kuvaa.

Ranskan suosituimman dekkaristin, Pierre Lemaitren, huikea trilleri Alex palkittiin ilmestymisvuonnaan 2013 The International Dagger -palkinnolla vuoden parhaana rikosromaanina. Palkinnon myöntää Crime Writers Association. Kirjan oikeudet on ostettu yli 20 maahan, ja sitä on myyty yksin Ranskassa 250 000 kpl.

Alex, 35-vuotias viettelevän kaunis nainen, kidnapataan ja ripustetaan ahtaaseen häkkiin sullottuna riippumaan tyhjän varastorakennuksen katosta. Hänet jätetään kitumaan kuoliaaksi ahneiden rottien odottaessa uhrin viimeisten voimien hiipumista. Sieppauksesta vihjeen saanut poliisi on avuton. Lunnaita ei pyydetä, uhria ei tunneta, johtolankoja ei ole. Kun poliisi lopulta löytää kiduttajan piilopaikan, on tyttö kadonnut. Kukaan ei tunnu edes tietävän kuka hän on.

Poliisi on koko ajan askelen jäljessä, kun sieppaajaltaan karannut Alex toteuttaa omaa suunnitelmaansa, jossa anteeksiannolla ei ole sijaa. Poliisipäällikkö Camille Verhoeven saa panna peliin kaikki vaistonsa ja intuitionsa selvittääkseen nuoren naisen todellisen identiteetin. Mitä pidemmälle tutkimukset edistyvät, sitä synkempänä piirtyy Alexin menneisyys - ja tulevaisuus.

Lemaitre eksyttää lukijan labyrinttiin, jossa uhri ja pyöveli vaihtavat paikkaa tämän tästä. Näkökulmien vaihdokset ja juonenkäänteet pitävät otteessaan täydellisen nerokkaaseen loppuratkaisuun saakka. Amerikkalainen tuotantoyhtiö Elberon Entertainment kuvaa teoksen pohjalta parhaillaan elokuvaa, jonka käsikirjoituksesta vastaa Pierre Lemaitre itse.

Pierre Lemaitre: Irène

Tämä romaani on kolmas Pierre Lemaitren teos jonka lainasin kirjastosta, ja aloittaa jännäritrilogian, päähenkilönä ylikomisario Camille Verhoeven jolla on monenlaista murhetta taakkanaan: Irène (Minerva, 2016; suom. Sirkka Aulanko; ISBN 978-952-312-357-1).



Teosta voisi verrata esimerkiksi norjalaisen Jo Nesbøn dekkareihin, vaikka ihan yhtä yliampuvia juonikuvioita Lemaitre ei harrasta. Toinen vertauskohta voisi olla Fred Vargas, jonka komisario Adamsberg -teoksissa on samankaltaista paikoin viipyilevää tunnelmaa.

Kirja on melkoisen taitavasti kirjoitettu, ja paikoitellen teksti tuntuu kuin lukisi elokuvakäsikirjoitusta, mutta mukana on myös teoksen hahmojen välisiä ihmissuhteita pohtivaa tekstiä, tai oikeastaan pikemminkin voisi sanoa että eräänlaisesta pohdinnan hakemisesta on kyse, sillä kaikkea ihmisen elämässä ei sanoiksi voi pukea.

Tätä kirja-arviota kirjoittaessa olen lukenut myös trilogian kaksi seuraavaa osaa, ja todettava on että ansiokas kokonaisuus tässä on tarjolla, harvinaista herkkua dekkarien ystäville.

Irène on kirjallinen palapeli, jota kootessa niin lukija kuin ylikomisario Camille Verhoeven joutuvat todistamaan rikoskirjallisuuden klassikoista inspiroituvan sarjamurhaajan aikaansaannoksia. Camille Verhoevenin onnellinen elämä raskaana olevan Irène-vaimon rinnalla keskeytyy, kun Pariisin lähistöllä sijaitsevasta varastohallista löytyy kaksi paloittelumurhan uhriksi joutunutta naista. Murhaaja on yksityiskohtia myöten rekonstruoinut kohtauksen Bret Easton Ellisin kirjasta Amerikan Psyko. Vähitellen selviää, ettei veriteko suinkaan ole ensimmäinen laatuaan: sitä on edeltänyt peräti neljä murhaa, jotka on tehty tunnettuja rikosromaaneja jäljitellen. Ranskalainen lehdistö seuraa tiiviisti Kirjailijaksi kutsumansa tappajan tapausta, ja Verhoeven joutuu tahtomattaankin mediahuomion keskipisteeseen. Tuntemattoman rikollisen jahdista tulee Verhoevenille henkilökohtainen kamppailu, jossa vastassa on rikollinen, joka ei tunne onnellisia loppuja. Irène kuuluu samaan Camille Verhoeven -sarjaan, josta aiemmin on julkaistu suomeksi osat Alex ja Camille.

Jo Nesbø: Jano

Jonotin Jo Nesbøn jännäriä melkoisen tovin kunnes sain sen luettavaksi, ja tälläkin hetkellä kirjasta on Helmetissä 1082 varausta (kappaleita 389): Jano (Johnny Kniga, 2017; suom. Outi Menna; ISBN 978-951-0-42358-5).



Harry Hole tutkii jälleen sarjamurhaajan edesottamuksia, ja vaikka teksti rullaa mallikkaasti, en jaksanut romaanista innostua, voisi jopa sanoa että monin paikoin sen lukeminen inhotti. Ja Helmetissä romaani on saanut kaksi tähteä viidestä, mikä tarkoittanee että muillakin on saman suuntaisia kokemuksia kirjasta.

Jano jatkaa Harry Holen tarinaa siitä, mihin Poliisi jäi. Harry palaa Oslon poliisin palvelukseen jahtaamaan sarjamurhaajaa, joka etsii uhrinsa treffipalvelu Tinderin käyttäjistä. Jäljet johtavat menneisyyteen, ja Harry Holen on lopulta kohdattava vanha perivihollisensa.

Leif G. W. Persson: Matkan pää

Leif G. W. Perssonin rikosromaani ei ehkä ole kaikkein paras hänen kirjoittamistaan, mutta siitä huolimatta laatutyötä, omassa lajissaan kärjen tuntumassa: Matkan pää (Otava, 2011; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-22509-6).



Sairaskohtauksen saanut päähenkilö on kuoleman kielissä, mutta siitä huolimatta ajatus pelaa, omalla tavallaan, ja kohdalle osunut vanha rikostapaus saa mielenkiinnon heräämään. Persson koukuttaa lukemaan, tästä ei irti voinut päästää ennen kuin kirja - ja kohtalo - oli lopussa.

Eläkkeelle jäänyt keskusrikospoliisin päällikkö Lars Martin Johansson matkustaa kesäisenä päivänä maalta Tukholmaan hoitamaan asioitaan ja piipahtaa paluumatkalla Ruotsin parhaalla grillikioskilla. Kolme vuorokautta myöhemmin hän herää teho-osastolta. Entinen Johansson tuntuu olevan enää muisto vain. Kunnes hän kuulee lääkäriltään 25 vuotta sitten tapahtuneesta koulutytön murhasta, joka on edelleen selvittämättä. Tapaus on jo vanhentunut, mutta Johansson haluaa nähdä oikeuden toteutuvan. Hän myös aavistaa, että tämä saattaa olla hänen viimeinen juttunsa.

Gard Sveen: Pimeän sylissä

Gard Sveen pyörittää monimutkaisia juonikuvioita dekkarissa jota jouduin jonottamaan melkoisen pitkään kirjastosta luettavaksi: Pimeän sylissä (Bazar, 2016; suom. Arja Kantele ja Susanna Paarma; ISBN 978-952-279-353-9).



Sveen osaa kirjoittaa, mutta teoksen väkivaltaisuus ja juonenkäänteiden loputtomat sokkelot alkoivat syödä lukuintoa teoksen puolivälin tienoilla. Jäi mietityttämään, onko kirjoittajalla jotain sanottavaa, ja jos on, niin mitä.

Kun oslolaisesta asunnosta löytyy nuori prostituoitu henkihieverissä, rikostutkija Tommy Bergmann muistaa poliisiuransa alkuaikojen ahdistavimman näyn, nuoren Kristiane Thorstensenin karmeasti runnellun ruumiin. Kristiane oli joutunut Norjan rikoshistorian tunnetuimman sarjamurhaajan, opettaja Anders Raskin, uhriksi. Rask on kuitenkin istunut 90-luvulta asti psykiatrisessa vankisairaalassa.

Myös Kristianen äiti ahdistuu nuoren prostituoidun murhasta. Hänen on kuitenkin varjeltava omia salaisuuksiaan eikä hän ei voi kertoa totuutta kohtalokkaasta yöstä, jolloin oma tytär katosi.

Pimeän sylissä on kihelmöivän jännittävä Tommy Bergmann -rikosromaani, joka ei päästä lukijaansa vähällä. Se vie syvälle rikollisen mielen sokkeloihin, hulluuden äärelle.

Tim O'Mara: Crooked Numbers

Kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä löytyi Tim O'Maran dekkari, jossa selvitetään opiskelijan kuolemantapausta: Crooked Numbers (Minotaur Books, 2013; ISBN 978-1-250-00900-5).



Paikka paikoin O'Mara kirjoitti siinä määrin vetävästi, että tuli mieleen palata jossain vaiheessa kirjailijan teosten pariin, tämä teos kun on ainoa mitä Helmetistä löytyy. Toisaalta teoksessa oli myös ennalta-arvattavuutta ja juonenkäänteiltä jotka tuntuivat muilta kopioiduilta. Ihan täysosuma tämä teos ei lopulta ollut.

Raymond Donnes former student Douglas Lee had everything going for him thanks to a scholarship to an exclusive private school in Manhattan, but all of that falls apart when his body is found below the Williamsburg Bridge with a dozen knife wounds in it. Dougies mum asks Ray, who had been a cop, to look into it, unofficially.

Ed McBain: So nude, so dead

Jatkoin kirjastosta löytyvien Hard Case Crime -jännärien lukemista, tällä kertaa vuorossa oli Ed McBainin ensimmäinen rikosromaani jonka ilmestymisestä on yli 50 vuotta: So nude, so dead (Hard Case Crime, 2015; ISBN 978-1-78116-606-2).



En ole varma olenko romaania aiemmin lukenut, mutta tutun oloinen oli alkuasetelma, jossa huumeisiin koukussa oleva päähenkilö herää kuolleen naisen vierestä ja hiljalleen tajuaa joutuneensa monipolvisen juonittelun uhriksi.

He'd been a promising piano prodigy, once. Now he was just an addict, scraping to get by, letting his hunger for drugs consume him. But a man's life can always get worse -- as Ray Stone discovers when he wakes up beside a beautiful nightclub singer only to find her dead... and 16 ounces of pure heroin missing.

Robert Silverberg: Blood on the mink

Robert Silverberg on eräs suosikkikirjailijoistani, moneen kertaan palkittu tieteiskirjallisuuden mestari, mutta tämmöinenkin kummallisuus hänen tuotannostaan löytyy, kovaksikeitetty jännäri: Blood on the mink (Titan, 2012; ISBN 978-0-85768-768-5).



Silverberg kirjoittaa vetävästi ja osuvasti, mutta tarinassa on jonkin verran väljyyttä ja aukkoja, eikä tunnu että kirjoittajalla olisi samanlaista kertomisen paloa kuin monissa hänen tieteisromaaneissaan. Ammattimaista työtä tämä romaani silti on, mutta lähinnä kuriositeetti kirjailijan tuotannossa.

A master engraver is turning out brilliant forgeries for an organized crime gang - and the government wants to put a stop to it. But how can they get inside the operation? By snatching a crime boss right-hand man and sending a federal agent undercover in his place to pose as a buyer of the counterfeit bills.

Max Allan Collins: Deadly beloved

Max Allan Collinsin jännärissä selvitellään rikoksia mustanpuhuvaan tyyliin, mutta päähenkilönä on miespuolisen koviksen sijasta yksityisetsivänä toimiva nainen: Deadly beloved (Dorchester, 2007; ISBN 978-0-8439-5778-5).



Kirjan päähenkilö on nimeltään Michael Tree, ja nimestä Ms. Tree syntyy sanaleikki "mystery". Kirjailija harrastaa muutenkin päähenkilön nimeen liittyviä sanaleikkejä, sillä paitsi että naisella on miehen nimi, hänellä oli aviomies Michael, jonka rikolliset tappoivat. Alunperin Ms. Tree -tarinat ilmestyivät sarjakuvina, ja romaani pohjautuu niihin.

Marcy Addwatter killed her husband – there’s no question about that. Shot him dead in the motel room where he was trysting with a blonde hooker. Shot the hooker, too.

But where the cops might see an open-and-shut case, private eye Michael Tree – Ms. Michael Tree – sees a conspiracy. For Ms. Tree, digging into it could mean digging her own grave... and digging up her own murdered husband's.

Mickey Spillane ja Max Allan Collins: Lady, go die! - a Mike Hammer novel

Mickey Spillane ja Max Allan Collins tarjoilevat kovaksikeitetyn dekkarin, päähenkilönä Mike Hammer, joka ei pysty päästämään irti rikosten selvittelystä lomallakaan: Lady, go die! - a Mike Hammer novel (Titan Books, 2012; ISBN 978-0-85768-465-3).



Teos perustuu Spillanen käsikirjoitukseen, enkä tiedä onko teoksen julkaiseminen ylipäänsä ollut järkevää, vaikka ehkä jonkinlaista nostalgiaa kirjassa on kovaksikeitettyjen dekkarien harrastajille.

Hammer and Velda go on vacation to a Long Island beach town. Hammer becomes embroiled in the mystery of a missing well-known New York party girl who lives nearby. When the woman turns up naked - and dead - astride the statue of a horse in the town square, Hammer feels compelled to investigate.

Michael Connelly: The wrong side of goodbye

Michael Connellyn dekkarissa poliisista eläkkeelle jäänyt Harry Bosch toimii yksityisetsivänä, ja saa tehtäväkseen selvittää onko kuolemaisillaan olevalla miljardöörillä elossa olevaa perillistä jolle omaisuuden voisi jättää: The wrong side of goodbye (Orion Books, 2016; ISBN 978-1-4091-4553-0).



Melkomoisen tarinan Connelly punoo, alkuasetelmasta joka tuntuu aluksi kovin kaukaa haetulta. Koska kyse on 65 vuotta vanhoista tapahtumista, saa Connelly tilaisuuden pohtia amerikkalaisuutta pitkällä aikavälillä, kaikkia niitä käänteitä joita vuosikymmenien aikana on ehtinyt tapahtua.

Harry Bosch is California's newest private investigator. He doesn't advertise, he doesn't have an office, and he's picky about who he works for, but it doesn't matter. His chops from 30 years with the LAPD speak for themselves. Soon one of Southern California's biggest moguls comes calling. The reclusive billionaire has less than six months to live and a lifetime of regrets. He hires Bosch to find out whether he has an heir. Using all of his cold case skills, Bosch pieces together a 65-year-old mystery and finds out that the case is not as simple - or cold - as he thought.

Mickey Spillane ja Max Allan Collins: The Consummata

Mickey Spillane ja Max Allan Collins tarjoavat kovaksikeitetyn jännärin jossa päähenkilö selvittää Kuuban maanpakolaisilta varastettujen rahojen tapausta: The Consummata (Titan Books, 2011; ISBN 978-0-85768-288-8).



Kirjassa on käänteitä kerrakseen. Mustanpuhuvassa juonessa kaikki pettävät kaikkia eikä kovin paljon hyvää sanottavaa ole kenestäkään. Toisaalta huumoriakin piisaa, vinonlaisessa kuosissa tarjoiltuna.

Compared to the $40 million the cops think he stole, seventy-five thousand dollars may not sound like much. But it’s all the money in the world to the struggling Cuban exiles of Miami who rescued Morgan the Raider. So when it’s snatched by a man the Cubans trusted, Morgan sets out to get it back. A simple favor—but as the bodies pile up... dead men and beautiful women... the Raider wonders what kind of Latin hell he's gotten himself into, and just who or what is the mysterious Consummata?

Begun by mystery master MICKEY SPILLANE in the late 1960s and completed four decades later by his buddy MAX ALLAN COLLINS (Road to Perdition), The Consummata is the long-awaited follow-up to Spillane’s bestseller The Delta Factor — a breathtaking tale of treachery, sensuality, and violence, showcasing two giants of crime fiction at their pulse-pounding, two-fisted best.

Pierre Lemaitre: Rosie

Nolottaa myöntää että moneen kertaan palkittu kirjailija Pierre Lemaitre on jäänyt kokonaan huomiotta, kunnes huomasin tämän teoksen ja sen lopulta - pitkään jonotettuani - sain kirjastosta luettavakseni: Rosie (Minerva, 2017; suom. Susanna Hirvikorpi; ISBN 978-952-312-419-6).



Kirja on lyhyt, enemmänkin pienoisromaanin kuin romaanin mittainen, mutta varsin vaikuttavalla tavalla Lemaitre päähenkilöitään käsittelee, ja teksti soljuu kuin unelma, virtuoosimaisesti. Kyllä nyt on todettava että paljosta olen jäänyt paitsi kun en ole kirjailijaan aiemmin tutustunut.

Uusi dekkari jo kolmesti maailman parhaana rikoskirjailijana palkitulta Lemaitrelta.

Pommi toimi juuri niin kuin pitikin. Aivan suunnitelman mukaan. Haavoittuneita autetaan parhaillaan ulos. Jean livahtaa vaivihkaa paikalta. Hän ei auta ketään. Hän on pommin asentaja. Jean Garnierilla ei ole enää mitään menetettävää. Hänen äitinsä, Rosie, on vankilassa, tyttöystävä murhattu, työpaikka mennyttä.

Tämän arvaamattoman miehen kanssa ylikomisario Camille Verhoevenin on toimittava varovaisemmin kuin koskaan. Onko Jean todellinen uhka koko maan turvallisuudelle vai ainoastaan suuruudenhullu luuseri?

Pierre Lemaitre kuljettaa lukijansa taidokkaasti hiuksia nostattavaan tilanteeseen, jossa jokainen kuluva minuutti voi maksaa satojen ihmisten hengen. Mikä lopulta on äidin rakkauden hinta ja kuka sen joutuu maksamaan?

Johana Gustawsson: Block 46

Johana Gustawssonin rikosromaani limittää Buchenwaldin keskitysleirin tapahtumia nykyajan Ruotsiin ja Englantiin: Block 46 (Orenda Books Ltd, 2017; käännös englanniksi Maxim Jakubowski; ISBN 9781910633717).



Teos löytyi Helmetin e-kirjoista, ja vaikka paikoitellen teksti hiukan kangerteli, varsin hyvin kirjailija piti tarinaa hyppysissään, paljastaen juonen kiemuroita yllätys kerrallaan.

In Falkenberg, Sweden, the mutilated body of talented young jewelry designer Linnea Blix is found in a snow-swept marina.

In Hampstead Heath, London, the body of a young boy is discovered with similar wounds to Linnea's.

Buchenwald Concentration Camp, 1944. In the midst of the hell of the Holocaust, Erich Hebner will do anything to see himself as a human again.

Are the two murders the work of a serial killer, and how are they connected to shocking events at Buchenwald?

Emily Roy, a profiler on loan to Scotland Yard from the Canadian Royal Mounted Police, joins up with Linnea's friend, French true-crime writer Alexis Castells, to investigate the puzzling case. They travel between Sweden and London, and then deep into the past, as a startling and terrifying connection comes to light.