Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Lars Keplerin Joona Linna -dekkari etenee rivakkana sarjamurhaajan metsästyksenä, jossa yllätys seuraa toistaan: Kaniininmetsästäjä (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-31-8336-3).



Romaani on teossarjan kuudes teos, ja vaikka periaatteessa sen voisi lukea tietämättä aiemmista kirjoista, aika paljon tarinassa on viittauksia aiempaan. Tyyli on kovaotteinen, paikoin turhankin verinen, mutta toisaalta romaanissa on kohtalaisen hyvin menty hahmojen pään sisälle, ja dialogi toimii.

Kansainväliset myyntilistat valloittaneen Vainoojan lopussa rikoskomisario Joona Linna tuomittiin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Kun kaksi vuotta rangaistuksesta on kulunut, hänet viedään salaiseen tapaamiseen. Vain Joona ja Saga Bauer voivat pysäyttää Kaniininmetsästäjäksi kutsutun sarjamurhaajan. Jahti on alkanut, mutta kuka metsästää ketä?

Leif G. W. Persson: Matkan pää

Leif G. W. Perssonin rikosromaani ei ehkä ole kaikkein paras hänen kirjoittamistaan, mutta siitä huolimatta laatutyötä, omassa lajissaan kärjen tuntumassa: Matkan pää (Otava, 2011; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-22509-6).



Sairaskohtauksen saanut päähenkilö on kuoleman kielissä, mutta siitä huolimatta ajatus pelaa, omalla tavallaan, ja kohdalle osunut vanha rikostapaus saa mielenkiinnon heräämään. Persson koukuttaa lukemaan, tästä ei irti voinut päästää ennen kuin kirja - ja kohtalo - oli lopussa.

Eläkkeelle jäänyt keskusrikospoliisin päällikkö Lars Martin Johansson matkustaa kesäisenä päivänä maalta Tukholmaan hoitamaan asioitaan ja piipahtaa paluumatkalla Ruotsin parhaalla grillikioskilla. Kolme vuorokautta myöhemmin hän herää teho-osastolta. Entinen Johansson tuntuu olevan enää muisto vain. Kunnes hän kuulee lääkäriltään 25 vuotta sitten tapahtuneesta koulutytön murhasta, joka on edelleen selvittämättä. Tapaus on jo vanhentunut, mutta Johansson haluaa nähdä oikeuden toteutuvan. Hän myös aavistaa, että tämä saattaa olla hänen viimeinen juttunsa.

Johana Gustawsson: Block 46

Johana Gustawssonin rikosromaani limittää Buchenwaldin keskitysleirin tapahtumia nykyajan Ruotsiin ja Englantiin: Block 46 (Orenda Books Ltd, 2017; käännös englanniksi Maxim Jakubowski; ISBN 9781910633717).



Teos löytyi Helmetin e-kirjoista, ja vaikka paikoitellen teksti hiukan kangerteli, varsin hyvin kirjailija piti tarinaa hyppysissään, paljastaen juonen kiemuroita yllätys kerrallaan.

In Falkenberg, Sweden, the mutilated body of talented young jewelry designer Linnea Blix is found in a snow-swept marina.

In Hampstead Heath, London, the body of a young boy is discovered with similar wounds to Linnea's.

Buchenwald Concentration Camp, 1944. In the midst of the hell of the Holocaust, Erich Hebner will do anything to see himself as a human again.

Are the two murders the work of a serial killer, and how are they connected to shocking events at Buchenwald?

Emily Roy, a profiler on loan to Scotland Yard from the Canadian Royal Mounted Police, joins up with Linnea's friend, French true-crime writer Alexis Castells, to investigate the puzzling case. They travel between Sweden and London, and then deep into the past, as a startling and terrifying connection comes to light.

Lars Kepler: Vainooja

Lars Keplerin rikosromaanissa tunnelmoidaan jälleen kerran sarjamurhaajaa jäljittämällä, ja saman kaltaisen juonenkuvion rakenne alkoi tuntua ilmiselvältä koska kirjasarjan edellinen osa oli tullut luettua juuri ennen tätä: Vainooja (Tammi, 2015; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-31-8141-3).



Monenmoista kommellusta tarinassa piisaa, ja muutamassa kohden täytyi nostaa hattua kirjailijoiden kekseliäisyydelle, kunnes mentiin jo yliampuvuuden puolelle.

Seuraava sarjan teos on varauksessa, mutta varausjonon pituudesta johtuen kestänee melkoisesti ennen kuin sen saan käsiini. Ja hyvä niin, nyt uhkasi yliannostus.

Viidennen Joona Linna -dekkarin tutkimuksissa on mukana Hypnotisoijan päähenkilö, Erik Maria Bark. Poliisille lähetetään linkki Youtube-videoon, jolla esiintyy salaa kuvattu nainen. Seuraavana päivänä nainen on kuollut. Tapausta ryhtyvät tutkimaan rikoskomisario Margot Silverman ja hypnotisoija Erik Maria Bark. Jäljet johtavat Rocky Kyrklundiin, joka istuu vankilassa murhasta. Rocky itse ei muista mitään, vain hänet hypnotisoinut Erik tietää, mitä todella tapahtui. Sitten saapuu seuraava video. Joona Linnan apua kaivataan kipeästi, mutta Joonahan on kuollut. Vai onko?

Lars Kepler: Nukkumatti

Lars Keplerin rikosromaanit jäivät aikoinaan lukutauolle, mutta nyt lainasin niitä kerralla kaksi kappaletta, ja ensiksi tuli luettua sarjan neljäs teos: Nukkumatti (Tammi, 2013; suom. Anu Koivunen; ISBN 978-951-31-7270-1).



Sarjan teokset ovat vetävästi kirjoitettuja, mutta juoneen piilotetut käänteet ovat paikoitellen yliampuvan uskomattomia, vähemmälläkin saisi kirjoitettua lukemaan koukuttavan tarinan. Paikka paikoin hypin tekstissä eteenpäin, mutta luettua tämä dekkari tuli, eikä seuraavakaan sarjan teos tuntunut mahdottomalta ajatukselta luettavaksi.

Lumiselta rautatiesillalta löytyy sekava, pahasti kylmettynyt nuori mies. Hän paljastuu kolmetoista vuotta sitten kadonneeksi Mikael Kohler-Frostiksi, sarjamurhaaja Jurek Walterin oletetuksi viimeiseksi uhriksi. Joku on pitänyt Mikaelia vankina, mutta kuka? Walter se ei ole voinut olla, sillä hän on istunut rikoskomisario Joona Linnan ansiosta koko tämän ajan oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mikael itse on vakuuttunut, että vangitsija on Nukkumatti. Hän ei muista muuta kuin unettavan hiekan ja pimeässä kilisevät posliiniset sormenpäät.

Håkan Nesser: Pikku-Burman teurastajatar

Håkan Nesser lopettaa viisiosaisen Barbarotti-sarjan tähän romaaniin, jossa monet langanpäät kudotaan yhteen: Pikku-Burman teurastajatar (Tammi, 2015; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-7798-0).



Pidin Nesserin aiemmasta van Veeteren -jännärisarjasta, eikä tämäkään sarja huono ole, mutta ei samalla tavalla iskenyt, ikään kuin Nesser olisi menettänyt otettaan ja kykyä pureutua ihmiselämään. Mukana on paljon uskonnollista tematiikkaa, joka tuntuu osin päälleliimatulta, eikä puhutellut ainakaan minua.

Rikoskonstaapeli Barbarotti toipuu suuresta surusta. Töissä hänelle annetaan terapiamielessä vanha, selvittämättä jäänyt tapaus. Tai oikeastaan kaksi. Ellen Bjarnebo tunnetaan Kymlingessä Pikku-Burman teurastajattarena, joka 20 vuotta aiemmin tappoi ja paloitteli miehensä perheen surkealla maatilalla. Ellen liittyy myös tuoreempaan Arnold Morinderin katoamistapaukseen. Morinder asui Ellenin kanssa, joten kaikki tietenkin olettavat, että hänetkin on paloiteltu. Barbarotti alkaa tutkia salaperäisen naisen taustoja, löytää perheväkivaltaa ja hyväksikäyttöä, ja alkaa epäillä, ettei kaikki olekaan kuten on luultu. Mutta missä on Ellen Bjarnebo nyt?

Ruotsalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin kuuluvan Håkan Nesserin rikosromaaneissa pääpaino on ihmiskuvauksella ja psykologisella otteella. Hänet tunnetaan älykkään ovelista Barbarotti- ja van Veeteren -sarjoista.

Håkan Nesser: Yksinäiset

Håkan Nesserin Barbarotti-dekkarisarjan neljäs osa ei tuottanut yllätyksiä sen suhteen, että romaani on taitavan kirjoittajan työtä, mutta jonkin verran alkaa jo tuntua että näissä romaaneissa ei ole ihan samaa hohtoa kuin Van Veeteren -dekkareissa: Yksinäiset (Tammi, 2015; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-8298-4).



Toisaalta sitä ei voi kieltää etteikö Nesser onnistu yllättämään lukijaa kerran jos toisenkin, menemättä liiallisuuksiin juonenkäänteissä. Vähän kerrallaan ihmisten väliset suhteet paljastuvat, kaikessa kipeydessä ja rumuudessaan.

Metsästä jyrkänteen alta löytyy kuollut mies. Tapaus kävisi onnettomuudesta tai itsemurhasta, jollei miehen tyttöystävä olisi kuollut samassa paikassa 35 vuotta aiemmin, kun he olivat ystävineen sieniretkellä. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään. Barbarotti ja Backman jäljittävät ystäväpiiriä, johon uhrit kuuluivat 60-luvun Uppsalassa. Mitä tapahtui huolettomien ylioppilasvuosien päätteeksi? Ja miksi jonkun on kuoltava sen takia vielä vuosien jälkeen?

Moa Herngren: Hon hette Jennie

Moa Herngren tarjoaa eriskummallisen ihmissuhdetarinan, joka tuntuu aluksi tavalliselta viihteelliseltä rakkauskertomukselta, mutta hiljalleen tarina alkaa saada suorastaan piinallisia sävyjä: Hon hette Jennie (Bonnier Pocket, 2014; ISBN 978-91-742-9418-7).



Aluksi romaani veti mukaansa, ja tuntui tavanomaista viihdekirjallisuutta jonkin verran syvällisemmältä kuvaukselta kahden aikuisen ihmisen suhteesta, mutta sitten kertomus alkoi saada sävyjä joissa mustasukkaisuus alkoi yhä enemmän varjostaa päähenkilöiden elämää, ja samalla tarinasta tuli jollakin tavalla muotopuoli, jossain määrin jopa vastenmielinen luettavaksi.

Pidin välillä lukemisessa taukoja ja jatkoin sitten eteenpäin, mutta lopulta reilun sadan sivun jälkeen oli pakko lopettaa, en enää jaksanut eteenpäin.

Sara tycker om sitt konstnärsliv, men längtar efter att få en familj. När advokaten John dyker upp inleder de ett passionerat förhållande och för första gången tycker Sara att hon har hittat rätt. Men Johns fru som dog i cancer ett år tidigare finns kvar i Johns liv och lägenhet på ett påtagligt sätt. Saras svartsjuka växer.

Hon hette Jennie är en berättelse om att våga tro på kärleken trots en sorg som sätter käppar i hjulet. Om cancer, sjukdomsbloggande och död, men också om två människor som är menade för varandra och om möjligheten att gå vidare efter att det värsta har hänt.

Klockan tickar och Sara längtar efter att få en familj. Konstnärslivet är kul men börjar kännas tomt och när den något äldre advokaten John dyker upp och de inleder ett passionerat förhållande känner hon för första gången på länge att hon har hittat rätt. Ganska snart förstår Sara dock att det finns en tredje part i förhållandet. John förlorade sin fru i cancer för ett år sedan och Jennie finns kvar i hans lägenhet och liv på ett mycket påtagligt sätt. Sara förstår visserligen Johns sorg och försöker hålla tillbaka sina motstridiga känslor. Men för var dag blir Jennies närvaro alltmer påträngande. Saras svartsjuka växer och hon blir som besatt av allt som handlar om Jennie. Så småningom börjar hon också följa en gripande blogg skriven av en kvinna som är döende i cancer. Med blandade känslor finner sig Sara plötsligt vara en engagerad åskådare till någons annans död, samtidigt som gränsen mellan henne själv och Jennie på ett märkligt sätt börjar suddas ut och relationen till John blir alltmer komplicerad.

Viveca Lärn: Vi ses vid Röda Sten

Viveca Lärnin romaanissa kerrotaan neljän tai oikeastaan vähän useammankin ihmisen keskinäisistä suhteista, ja samalla pohdiskellaan miltä tuntuu vanheneminen, ja mitä hyötyä - jos mitään - on siitä että on karttunut joltisenkin verran elämänkokemusta: Vi ses vid Röda Sten (W&W, 2005; ISBN 91-46-21306-6).



Kaikki kirjan ihmishahmot tuntuvat olevan jollain lailla elämässään pettyneitä. Äidin ja lapsen suhde on rikki, tai sitten haaveillaan lapsen saamisesta, viime hetkillä ennen kuin on liian myöhäistä. Ja rakkautta, sitä etsitään, ja ehkä jotain siihen viittaavaa on löydettävissäkin. Kysymys on perimmiltään ehkä siitä, missä määrin mahdotonta on toista ihmistä omistaa tai määrittää.

Jossain määrin yllättävää olivat juonen paljastukset romaanin loppupuolella. Ihan näin en ajatellut tarinassa käyvän, mutta kävihän se näinkin.

Judit är 64 år, har varit gymnasielärare men arbetar som cykelbud. Judits granne Maud ska snart fylla fyrtio och har kommit fram till att hon måste träffa en riktig man. Dennis som har en butik i Haga är Mauds bästa vän. Dennis och Maud träffas på stamkrogen Kometen, där en dag civilingenjören Love B Edison stiger in.

Leif GW Persson: Edunsaajat

Leif GW Perssonin rikosromaani on mustanpuhuva kuvaus 1970-luvun Tukholmasta, jossa rikollisuus rehottaa ja poliisi yrittää selvittää prostituoidun murhaa: Edunsaajat (Otava, 2013; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-27678-4).



Romaani on rakennettu mielenkiintoisella tavalla, ikään kuin dokumentaariksi poliisien työstä, jälkikäteen tehdyksi raportiksi siitä miten rikosta selviteltiin ja miten poliisi joutui kerta kerran jälkeen umpikujaan eikä ulospääsyä tuntunut löytyvän, kunnes sattuma tai jossain tapauksessa sinnikkyys lopulta avasi tietä eteenpäin.

Romaani on tinkimättömän ankara, suorastaan lohduton, mutta jonkinlaista valon kipinää tekstissä paikka paikoin silti on, vaikka pimeys tuntuukin läpäisemättömältä ja poliisien työ mahdottomalta.

14. syyskuuta 1978 puolalaissyntyinen prostituoitu murhataan raaasti Roslagsgatan 40:ssä. Tapausta ryhtyy tutkimaan ahdistunut 32-vuotias rikosylikonstaapeli Jan Lewin. Sekä uhrin entinen poikaystävä että vuokranantaja näyttävät kadonneen jäljettömiin. Samaan aikaan komisario Gösta Melander painii kaupungissa rehottavaa prostituutiota koskevan tutkinnan kimpussa. Löytyykö ratkaisu ilotytön murhaan tutkimuksissa esiin nousseesta bordellikuninkaasta?

Agneta Sjödin: En kvinnas hjärta

Agneta Sjödinin viihderomaani tuntui aluksi kohtalaisen järkevältä, mutta muutaman kymmenen sivun jälkeen alkoi ahdistaa, enkä päässyt romaanissa edes puoliväliin: En kvinnas hjärta (Forum, 2012; ISBN 978-91-37-13839-8).



Romaani kertoo keski-ikää lähestyvästä naisesta, jonka poikaystävä lopettaa seurustelun lähettämällä tekstiviestin. Tästä alkaa kyynelehtiminen, jota kestää viikkokaupalla, ja lukija ihmettelee muun muassa sitä onko Ruotsissa todellakin mahdollista saada ihmissuhteen päättymisen takia töistä noin vain omalla ilmoituksella pari viikkoa vapaata.

Ja sekin ihmetyttää, missä määrin päähenkilö elää todellisessa maailmassa, sillä aina löytyy joku ystävä joka sydänsurun keskellä jaksaa kuunnella ja tarjota syvällisiä ihmissuhdeneuvoja, joista huolimatta Maria on niin avuton ettei pysty edes kaupassa käymään eikä laittamaan itselleen ruokaa, puhumattakaan siitä että avaisi oven ja astuisi ulos kadulle.

Lopulta tuli mieleen kolme asiaa: a) kirjailija ei osaa kirjoittaa vaan b) tarjoaa romaanimuodossa ihmissuhdeterapiaa jonka uskottavuudesta ei voi puhuakaan ja c) on siinä määrin itsekeskeinen että romaani voisi voittaa itsekeskeisyyden maailmanennätyksen. Tämä on kyllä ilkeästi sanottu, mutta kirja sai aikaan melkomoisen ikävän jälkimaun.

Journalisten Maria får sitt hjärta krossat när Daniel gör slut via ett sms. Än en gång är hon ensam och olycklig. Maria möter sin vägledare som råder henne att resa till New York, stanna i tre månader och vara uppmärksam på vad livet visar henne. Här möter hon människor som hjälper henne att känna styrka och stolthet.

Birgitta Bergin: Tre veckor

Birgitta Bergin kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, jonka mies löytää nuoremman naisen ja haluaa erota: Tre veckor (Tre böcker, 2012; ISBN 978-91-7029-715-1).



Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmen viikon aikajaksolle, jossa ehtii tapahtua hurja määrä asioita, siinä määrin että tuntui paikka paikoin liioitellulta ahtaa tällainen määrä juonenkäänteitä yhteen romaaniin.

Toisaalta teksti on tavattoman helppolukuista, ja jollain tavalla mukaansa tempaavaakin, joten romaani tuli luettua, eikä siihen mennyt kauankaan. Mitään pysyvää muistikuvaa romaanista ei mieleen jäänyt, mutta tuntui viihderomaanissa olevan hitusen koettua elämääkin mausteena mukana.

-Hej, det är jag.
-Hej du.
-Har du tid att prata?
-Nej, egentligen inte. Kan vi ta det ikväll? Det är lite körigt just nu.
-Jag vill helst ta det nu.
-Skit, jag är helstressad. Vad är det som är så viktigt?
-Jag vill skiljas.

Ulli och Peter är det lyckligaste och mest sammansvetsade paret i vänkretsen. Hur kunde det bli så här? Vad har hänt? Vad händer?

Passionen överrumplar Peter, medan Ulli och tonårspojkarna fylls av alla motstridiga känslor, övergivenhet, saknad, ilska, hat, sorg och vanmakt.

Som kulor på ett radband följer under tre omtumlande veckor den ena olyckan tätt på den andra för den krackelerande familjen.

Tar det aldrig slut?

Birgitta Bergin: Ett oemotståndligt förslag

Birgitta Bergin tarjoilee eräänlaisen prinsessasadun, tai voisi tämä olla kertomus kaunottaresta ja hirviöstä, ja tarinassa on pintakiillon lomassa muutama terävä koukkukin: Ett oemotståndligt förslag (Bokfabriken, 2015; ISBN 978-91-87301-75-9).



Kirjan päähenkilö on kiinteistöalalla toimiva Anna Holm, joka saa "tarjouksen josta ei voi kieltäytyä", lupauksen isosta rahasummasta jos hän saa houkuteltua jetset-elämää viettävän miehen maailmalta perheyritystä hoitamaan. Tarinan lähtökohta on jotakuinkin absurdi, ja yhteensattumia piisaa paikoitellen kiusallisessa määrin, mutta kirjoittaja ei liene tavoitellutkaan erityistä uskottavuutta tällä tarinallaan.

Teksti on helppolukuista. Vaikka Anna on kaikessa chick lit -pintaliidossaan melkoinen karikatyyri, on romaanissa muutamassa kohden osuvaakin pohdintaa elämän merkityksestä ja valinnoista joita joutuu tekemään. Kirja on helposti nieltävä välipala suolaista ja makeaa.

Anna Holm i Kungälv trivs med sin pojkvän Jesper och jobbet som fastighetsanalytiker. En dag kommer ett rekommenderat brev från en advokatbyrå. Anna är angiven som arvtagare till fem miljoner euro - om hon utför ett uppdrag. Det känns fullständigt osannolikt, men två veckor senare är hon på plats i sin nya lägenhet i Stockholm.

Mikaela Bley: Lycke

Mikaela Bley onnistui esikoisromaaninsa kanssa ainakin markkinoinnissa, sillä teos sai runsaasti palstamillimetrejä, ja kirjoittajaa kehuttiin jopa Ruotsin uudeksi dekkarikuningattareksi: Lycke (Lind & Co, 2015; ISBN 978-91-7461-349-0).



Kirja tuli luetuksi, vaikka muutamaan otteeseen olin vähällä jättää sen kesken, siinä määrin pinnalliselta tarina paikka paikoin tuntui. Teksti sinänsä on selkeää ja juonikin vetää mukanaan, mutta kirjassa tuntui olevan paljon sellaista tarkoitushakuisuutta joka pani miettimään onko tarina kirjoitettu ikään kuin markkinatutkimuksen näkökulmasta, niin että mukana on asioita ja juonenkäänteitä jotka varmasti käyvät kaupaksi.

Omaperäisyyttäkin tuntui puuttuvan siinä määrin että lukemista varjosti ajatus siitä, että olen tämän romaanin jo aiemminkin lukenut, tai ainakin jotakin hyvin samantapaista.

Silti, luin teoksen loppuun saakka, ja voi olla että teossarjan seuraavakin osa tulisi luettua, jos se joskus sattuisi kohdalle.

"Döden, döden, döden ...", viskade Ellen och fingrarna började frenetiskt knäppa. Men det var redan försent. Kranen var vidöppen.

En kall och regnig fredag i maj försvinner 8-åriga Lycke spårlöst från Kungliga Tennishallen i Stockholm. På TV4, ett stenkast därifrån, vill man vara först med nyheten - om inte annat, skapa nyheten - och kriminalreportern Ellen Tamm får uppdraget att följa fallet. Ellen blir som besatt av sökandet efter Lycke, som ju längre tiden går känns alltmer hopplöst. Frustrerad över korrumperade poliser, de frånskilda föräldrarnas märkliga beteende och kollegornas gliringar, försöker hon kontrollera sina känslor och hantera situationen professionellt. Men fallet påminner henne alltför mycket om en liknande händelse, en händelse som ligger henne mycket närmare, och hon dras in i en härva fylld av familjehemligheter, lögner och svek som tvingar henne att konfrontera sitt eget förflutna.

Spänningsromanen Lycke är den första boken i serien om den egensinniga journalisten Ellen Tamm. MIKAELA BLEY är född 1979 och bor i Stockholm med sin man och deras två barn. Hon har tidigare jobbat som inköpare på TV4, men skriver nu på heltid. Lycke är hennes debutroman.

Camilla Läckberg: Sjöjungfrun

Tein Camilla Läckbergin dekkarin lukemisessa sen virheen, että katsoin kirjan lopusta ratkaisun arvoitukseen, ja lukeminen alkoi takkuilla pahemman kerran: Sjöjungfrun (Månpocket, 2013; ISBN 978-91-7503-253-5).



Kirja on sujuvasti kirjoitettu, vaikkakaan ei hirveän omaperäinen kuvaus rikoksen selvittelystä. Juonen pätkiä on useita limittäin, eikä ole ilmeisen selvää miten eri asiat oikeastaan kytkeytyvät toisiinsa. Kun sitten tulin luntanneeksi romaanin loppuratkaisun, putosi tarinalta pohja pois, enkä jaksanut lukea teoksesta kuin vajaat sata sivua.

En man har försvunnit spårlöst i Fjällbacka. Sedan han en morgon sa hej då till sin familj och gick till jobbet har han inte setts till. Patrik Hedström och hans kollegor på Tanumshede polisstation har gjort allt för att hitta honom, men ingen vet om han är död eller levande. Efter fyra månader hittas han. Mördad, fastfrusen i isen. Samtidigt kan den gravida Erica inte låta bli att engagera sig när det visar sig att hennes författarkollega Christian Thydell under en längre tid har fått anonyma brev skickade till sig. Endast några korta rader i varje brev, svart bläck på vitt papper. Uppenbart hotfulla men svåra att tolka. Patrik förstår att det kan finnas en koppling mellan de två fallen och han inser faran. Någon hatar Christian djupt. Och denna någon verkar vara en förvirrad, skadad person som inte skulle tveka att sätta sina hot i verket.

Kajsa Ingemarsson: Bara vanligt vatten

Kajsa Ingemarssonin viihderomaani oli yllättävän pirteä kuvaus itseriittoisesta kirjailijasta joka työstää uutta menestysromaania mutta saa riesakseen vesivahingosta johtuvan asuntoremontin: Bara vanligt vatten (Månpocket, 2010; ISBN 978-91-7001-777-3).



Romaanin päähenkilö Stella Friberg ei ole erityisen miellyttävä hahmo, suoraan sanoen itseriittoinen pintaliitäjä jolle menestys on kihahtanut nuppiin. Mutta ei Stellan lähipiirikään erityisen mukavaa porukkaa ole.

Vanhemmat ovat ehkä vieläkin itseriittoisempia menestyjiä joille mikään ei tunnu riittävän. Stellan poikaystävä on televisiosta tuttu naama, josta löytyy tarinassa yllättäviä piirteitä, sellaisia jotka pistävät Stellan aikalailla hämmennyksiin.

Ja sitten on vielä laajalle levinnyt vesivahinko, jonka takia lattioita ja seiniä revitään auki, eikä Stella pysty remontin keskellä tekemään kirjoitushommia muuten kuin kuulosuojaimet päässä.

Sanottakoon vielä sekin, että kirjaan on leivottu sisään toinen kirja, se jota Stella yrittää parhaansa mukaan kirjoittaa, kertomus 1800-luvun Tukholmasta. En tästä tarinasta juurikaan innostunut, varsinkin kun tämä teksti oli ladottu konekirjoitusfontilla jota oli harvinaisen hankala lukea. Mutta varsinaisen tarinan ymmärtämisessä ei juuri haitannut että hypin tekstissä yli kohtia joissa Stellan historiallisesta romaanikäsikirjoituksesta oli monien sivujen pituisia lainauksia.

Teosta olisi voinut muutenkin reilusti lyhentää sen juuri kärsimättä, esimerkiksi kohdat joissa pohdittiin viihdekirjallisuuden ja "vakavasti otettavan kirjallisuuden" suhdetta eivät olleet erityisen oivaltavia. Mutta varsinkin teoksen loppupuolella oli kohtia jotka olivat suorastaan upeita, muun muassa kohta josta kirjan otsikko "Bara vanligt vatten" on peräisin.

Stella Friberg tycks ha allt en kvinna kan drömma om: en makalöst framgångsrik karriär som författare, exklusiv våning på Östermalm, en garderob fylld med designkläder, en charmerande pojkvän, sportbil och häst. Stellas böcker om Franciska Falke, en ung, självständig privatdetektiv i 1800-talets Stockholm, är en succé både i Sverige och utomlands. Nu ska den tionde och sista boken i serien skrivas. Och allt vore gott och väl om det inte vore för en läcka i badrummet.

Det är svårt att få skrivro när Strandberg Bygg & Rör AB drar in och börjar bryta upp golv och borra sig in i väggar för att hitta läckan. Förlaget ligger på inför lanseringen av boken samtidigt som pojkvännen Fredrik, tv-chef och svärmorsdröm, tycker att det är dags att de gör slag i saken och flyttar ihop. Skrivandet går allt trögare och när en serie oväntade händelser inträffar, och media får nys om saken, blir situationen ohållbar.

När det blåser som värst kring Stella faller illusionen om det liv hon byggt upp, och det visar sig hur ensam hon i själva verket är. Föräldrarna har aldrig förstått varför hon slösar bort sin begåvning på att skriva simpla underhållningsromaner, vännerna har svikit i samma takt som hennes framgång har växt och förlaget är bara intresserade av att få ut så mycket som möjligt av sin kassako. Den enda som ser hur hon egentligen mår är Johnny, hantverkaren som råkat kliva in i hennes liv precis när allt börjar rasa.

Kajsa Ingemarssons nya bok Bara vanligt vatten rör sig i förlagsvärlden och är en träffsäker, humoristisk och driven skildring av framgångens baksida. Men det är också ett varmt porträtt av en kvinna som tvingas söka sig bortanför sina invanda föreställningar om livet för att finna lyckan.

Henning Mankell: Haudattu

Henning Mankellin pienoisromaani kertoo Wallanderin uran loppupuolen tapahtumasta, jossa hän etsii itselleen taloa, ja törmää puutarhasta löytyvään ruumiiseen: Haudattu (Otava, 2014; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-27990-7).



Romaani on pienimuotoinen, mietiskelevä, hiljalleen asioita pohtiva ja paljastava. Wallander yrittää selvittää 50 vuotta aiemmin tapahtunutta murhaa, mutta johtolangat ovat vähissä. Teoria toisensa jälkeen osoittautuu vääräksi tai umpikujaksi, mutta pieni pala kerrallaan menneisyydestä paljastuu asioita jotka johtavat tutkinnassa eteenpäin.

Kirjan lopussa on Wallander-kirjoja koskeva Mankellin essee "Kuinka se alkoi, kuinka se päättyi ja mitä siinä välillä tapahtui". Sivuja romaanissa on vain reilut 150.

Anders de la Motte: Peli

Anders de la Motte kertoo Tukholmaan sijoitetussa jännärissä salaliitosta, joka käyttää pahanteossaan apunaan älypuhelimia ja verkkopelejä: Peli (Otava, 2013; suom. Maija Kauhanen; ISBN 978-951-1-28067-5).



Kirjassa oli paikka paikoin oivaltavaa omaperäisyyttä, mutta loppujen lopuksi jännäri tuntui tusinatuotannolta, jossa agenttitarinan ja jännärin juonta on maustettu modernilla IT-tekniikalla. Teoksella on ilmeisesti jatkoakin, mutta minulta lukeminen jäi tähän.

Bussista löytyvä kännykkä kutsuu Henrikin salaiseen reality-peliin. Hän saa Pelinjohtajalta tehtäviä, joiden suorittamisesta hänen täytyy kuvata videoita nettiin. Netissä myös seurataan pelin etenemistä ranking-listoilla. Kun harmittomat tehtävät alkavat muuttua yhä vaarallisemmiksi, Henrik huomaa sotkeutuneensa salaliittojen verkkoon. Hän on piinallisen päätöksen edessä: jatkaako peliä, vai kääntyäkö Pelinjohtajaa vastaan?

Tukholmaan sijoittuvan toiminnallisen dekkaritrilogian aloittava Peli avaa sisäpiiriläisen näkökulman IT-maailmaan ja sosiaalisen median kulisseihin. Vauhdikasta kerrontaa höystävät huumori ja herkulliset viittaukset populaarikulttuuriin. Kirja on ollut huima menestys kotimaassaan Ruotsissa, ja sen oikeudet on myyty yli 20 maahan.

Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani

Bea Uusma tarjoaa tutkimusmatkan tuntemattomaan, ja vaikka kirjassa nimellisesti tutkitaan Pohjoisnavan ympäristöä, varsinaisesti kirja on tutkimusretki ihmismieleen, ja siihen mitä kummallista ihmiset voivat saada päähänsä tehdäkseen: Naparetki - minun rakkaustarinani (Like, 2015; suom. Petri Stenman; ISBN 978-952-01-1283-7).



Uusman kirja on eräänlainen kuolemansyyntutkimusraportti kolmesta onnettomasta tutkimusretkeilijästä ja heidän kohtalostaan. Samalla kirja kertoo kirjoittajan päähänpiintymästä, halusta selvittää mitä oikein tapahtui, paluusta (ja paluun yrityksistä) niille paikoille joissa tutkimusretkikunta viimeisiä hetkiään vietti.

Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui?

Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin - ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

Mons Kallentoft: Kevätkuolema

Mons Kallentoft jatkaa Malin Fors -dekkarisarjaa, nyt luettavana oli neljäs osa: Kevätkuolema (WSOY, 2014; suom. Arja Gothoni ja Juha Saikkonen; ISBN 978-951-0-40371-6).



Naispuolinen poliisi päähenkilönä tuo näihin kirjoihin omaperäisyyttä, mutta nyt neljännessä osassa alkoi jo tuntua että samojen kuvioiden toistaminen alkaa rasittaa, erityisesti herkkävaistoisen Malinin kierre alkoholin suurkäyttäjäksi ja tätä kautta moniongelmaiseksi perheenäidiksi. Mutta aika hyvin kirjailija pystyy tasapainottelemaan banaalin ja omaperäisen välimaastossa, niin että lukijan kiinnostus säilyy.

Linköpingin pikkukaupunki on heräämässä kevääseen, kun torin laidalla räjähtää pommi. Iskussa saavat surmansa nainen ja tämän kuusivuotiaat kaksoset. Tekijäksi ilmoittautuu antikapitalistinen ryhmä, mutta etsivä Malin Fors aavistelee, että kuollut perhe oli iskujen todellinen kohde. Forsin tutkimukset vievät Tukholman hylättyihin metrotunneleihin ja hienostokaupunginosiin ja lopulta lähes käsittämättömän pahuuden ytimeen.

Taidan kuitenkin näiden dekkarien parissa jatkaa. Nyt kun neljä vuodenaikaa on käyty läpi, vuoroon tulee Viides vuodenaika.