Juhana Pettersson: Tuhannen viillon kuolema

Juhana Pettersson tarjoaa tiukkailmeisen jännärin, jossa ilmastonmuutos ja muut globaalit katastrofit tekevät rikkaista entistä rikkaampia, ja tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään: Tuhannen viillon kuolema (Into Kustannus, 2017; ISBN 978-952-264-798-6).



Pidin teoksen asetelmasta ja lähtökohdista, mutta paikka paikoin kerronta junnasi paikoillaan eikä tekstistä löytynyt syvempää sisintä. Kiinnostava romaani joka tapaksessa, trilogian aloitusteos.

Aino on siivooja, jolta varakas asiakas pimittää viisi euroa. Aino saa tarpeekseen, joten jonkun on kuoltava. Cessi on töissä New Life Oy:ssä, joka auttaa äveriäitä ihmisiä varautumaan ilmastokatastrofiin. Hän unelmoi pääsystä osaksi yhteiskunnallista eliittiä. Jari on rikkaan perheen poika, joka haluaisi olla köyhä ja uskottava. Jokainen heistä yrittää elää elämäänsä ilmastonmuutoksen ja luokkasodan ristipaineessa.

Tuhannen viillon kuolema aloittaa Rikkaiden unelmat-trilogian, jossa merenpinta nousee, rikas varautuu ja köyhä elää elämäänsä miten parhaiten taitaa. Tuhannen viillon kuolema on yhteiskunnallinen romaani, jossa kukaan ei ole turvassa muuttuvalta maailmalta. Rikkaalla ihmisellä on varaa ostaa lahjoituksilla itselleen hyväntekijän status samalla kun hän ajaa kurjistavaa politiikkaa. Väkivalta ei ala poliittisena liikkeenä vaan tavallisen ihmisen tuskastumisena. Lopulta köyhälle ei jää käteen muuta kuin puukko.

Mukaansatempaava romaani, joka ammentaa pelien maailmasta.

Jussi Lähde: Känsä tietää

Jussi Lähde kertoo populistisella tavalla populistisesta poliitikosta, joka eräänlaisena kansanmiehenä nousee kansanedustajaehdokkaaksi ja sotkeutuu poliittisiin kähmintöihin: Känsä tietää (Paasilinna, 2010; ISBN 978-952-5856-09-5).



Tarinassa on lupaaviakin elementtejä, mutta melkolailla kirjoittaja menee sieltä missä aita on matalin. Mieleen tulee paljon sellaisia poliittisia toteamuksia ja iskulauseita joita on totuttu näkemään perussuomalaisten suunnalla, hiukan toki sisäsiistimpinä versioina. Satiirina ja esikoisteoksena ei sinänsä mahdottoman huono, mutta paljon parempaa olisin toivonut kirjasta löytyvän.

Jätelogistikko Tapio Känsän elämä suistuu uusille raiteille, kun häntä syytetään julkisesti työhyvinvointiseminaarin sabotoinnista. Kun iltapäivälehdet sovittavat miehen harteille valtakunnansovinistin viittaa, apuun rientävät kantakuppilasta tutut veikot, advokaatti Vanhala ja Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Uolevi Sormunen. Julkisuusmyräkän myötä Känsästä kiinnostuvat myös puolueiden takapirut, eikä miehen esiintyminen Ajankohtaisen kakkosen suuressa tasa-arvoillassa ole omiaan mielenkiintoa vähentämään.

Miten tavallinen suomalainen saimaannorpan näköinen mies pärjää kansanedustajaehdokkaana? Miltä tuntuu selässä kanssaehdokkaiden puukonterävä tuki? Miten suhtautua rakennusyhtiöihin, jotka yrittävät väkisin tunteutua tukijoukkoihin? Miten pärjää entinen roskakuskien esimies vaaleissa valtiovarainministeri Pinjasen erityisavustaja Mielosta vastaan?

Savolaiseen vaalisoppaan työntävät lusikkansa myös kuvankaunis televisiotoimittaja Sanna Ukko, maakuntalehden kaikkimuistava veteraanitoimittaja Nisu sekä kampanjaan mukaan ilmottautuva nettityttö Sophie DeLa Valle. Vankkureiden vauhti kiihtyy, mutta kenen kädessä ovat ohjakset? Känsä tietää. Vai tietääkö?

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen rotkot

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen kertovat rotkoista ja sen kaltaisista luonnonmuodostelmista Suomessa, ja teos on suorastaan massiivinen tietopaketti: Suomen rotkot (Salakirjat, 2014; ISBN 978-952-5774-62-7).



Kirjassa riittää ihmeteltävää, ja moni kohde tuntuu sellaiselta että tuolla voisi mielellään käydä, kun vain aikaa riittäisi.

Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut. Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.

Tea Karvinen: Kansallispuistot - maamme luonnon helmet

Tea Karvinen tarjoaa komean paketin suomalaista luontokokemusta, esitellen kaikki 40 kansallispuistoa: Kansallispuistot - maamme luonnon helmet (Docendo, 2017; ISBN 978-952-291-372-2).



Kirjassa on omakohtaisen kokemuksen tuntua, ja vaikka yksittäisistä kohteita ei kovin perusteellista kuvausta tähänkään sivumäärään saa mahtumaan, paljon on silti päätynyt mukaan. Kuvitus onnistuu viestimään kansallispuistojen ominaispiirteistä, mikä ei ole helppoa sekään.

Ainutlaatuinen valokuva- ja tietokirja maamme hienoimmista luontokohteista.

Kirja esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa Saaristomereltä Lemmenjoelle, uusimpana kesäkuussa 2017 avattava Hossa. Se kertoo kansallispuistojen upeimmista kohteista ja tuo esille kunkin puiston erityispiirteet. Jokaisella kansallispuistolla on oma tarinansa.

Mielenkiintoiset käytännön kokemukset elävöittävät tietoainesta ja vievät lukijan mukaan maastoon. Taustalla ovat yli sadan asiantuntijan paikan päällä, erilaisilla retkillä tehdyt haastattelut. Kaiken kruunaavat asialleen omistautuneen valokuvaajan upeat kuvat.

Kirja kannustaa ihmisiä ulos omille tutkimusmatkoilleen, oli se sitten lähiympäristöön tai Lapin tuntureille. Mitä enemmän ihminen viettää aikaa luonnossa, sitä enemmän hän haluaa ymmärtää ympäristöään ja ottaa asioista selvää.

Valtioneuvoston kanslia on hyväksynyt kirjan osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 virallista ohjelmaa. Kirja on osa laajempaa hanketta, johon kuuluu myös koulukierroksien ja luontoiltojen järjestäminen eri puolilla Suomea sekä kiertävä valokuvanäyttely.

Tea Karvinen on rovaniemeläinen ammattiluontokuvaaja ja toimittaja, joka on vuodesta 2010 lähtien viettänyt yli 700 päivää Suomen kansallispuistoissa.

Heikki Waris: Muuttuva suomalainen yhteiskunta

Nyt kun juhlitaan Suomen 100-vuotista historiaa, lienee oikea hetki palata 50 vuotta taaksepäin ja katsoa mitä silloin Suomesta ajateltiin. Heikki Waris kuvaa teoksessaan Suomen kehitystä sadan vuoden ajalta eli nälkävuodesta 1867 alkaen: Muuttuva suomalainen yhteiskunta (WSOY, 1974; ISBN 951-0-00753-6).



Näinä päivinä puhutaan kovasti siitä, että maailma muuttuu ennennäkemätöntä vauhtia ja että mikään ei pysy entisellään. Samanlaisia äänenpainoja on Wariksen kirjassa, liittyen teollistumiseen ja maatalousvaltaisen yhteiskunnan nopeaan katoamiseen. Muutos näyttää olevan pysyvää, mitään uutta siinä ei sinänsä ole.

Mielenkiintoista oli havaita, että vuodet 1965-1967 olivat ainakin joidenkin mittarien mukaan käännekohtia Suomen historiassa, muun muassa sen suhteen kuinka paljon ihmisiä asui maalla verrattuna kaupunkeihin ja kauppaloihin, ja siihen että traktorien määrä ylitti hevosten määrän.

No, suurempi merkitys tulevaan muutokseen oli sillä että peruskoulu alkoi 1970-luvun alussa, ja mahdollisti sen että kyliltä korpien keskeltä oli mahdollisuus opiskelemalla päästä elämässä eteenpäin, mikä siihen asti oli ollut mahdollista vain hyvin harvoille ja valituille.

Kun vuotta 2017 katsotaan 50 vuoden päästä, mikähän mahtoi olla se suurin tekijä joka ennakoi tulevia muutoksia? Hyönteisten määrän dramaattinen väheneminen? Ilmastonmuutoksen ensimmäiset kohtalokkaat askeleet? Tekoälyn haparoivat askeleet?

Pekka Isotalus: Mediapoliitikko

Pekka Isotalus kuvaa politiikan tekemisen murrosta, politiikan medioitumista, konkreettisten esimerkkien avulla: Mediapoliitikko (Gaudeamus, 2017; ISBN 978-952-495-417-4).



Monta tuttua politiikon ja median kohtaamista löytyy kirjasta - niin verkkosukkahousut kuin "minä juon nyt kahvia" - mutta parasta antia on luonnollisesti käytännön esimerkkeihin liittyvä analyysi siitä mitkä asiat ovat muuttumassa ja mitä poliitikolta vaaditaan median kanssa toimimisessa.

Mielenkiintoista olisi myös pohtia mitä medialta vaaditaan poliitikkojen kanssa toimimisesta näinä päivinä, kun Trumpin kaltaiset häikäilemättömät narsistiset valehtelijat pyrkivät valtaan. Ehkäpä tässä olisi oman, täydentävän teoksen paikka? Kansalaiselta joka tapauksessa vaaditaan paljon, jotta järkeviä päättelyitä pystyy tekemään politiikan kentän tapahtumista.

Median ja politiikan välillä vallitsee jatkuva kauhun tasapaino. Viestinnän jipot ja koukerot taitavalle poliitikolle media on hyvä renki, mutta kokeneenkin kehäketun ura voi tuhoutua, jos menettää otteensa julkisuuden pyörityksessä. Millaisia ominaisuuksia ja taitoja menestyvältä mediapoliitikolta vaaditaan?

Mediapoliitikko kertaa mediapelin säännöt pohtimalla tuttujen suomalaispoliitikkojen viestintää ja selvittää samalla politiikan viihteellistymistä ja henkilöitymistä. Vaikutusvaltaa hakeville se kertoo vinkkejä eri viestintäkanavien haltuunotosta ja sanattoman viestinnän nyansseista. Miksi televisioesiintymisissä ei aina kannata noudattaa oppikirjojen ohjeita? Millaisia viestinnän trendejä maailmalta on Suomeen rantautumassa? Teos myös auttaa äänestäjää tunnistamaan aidot viestit epäaidoista. Vaalien alla repäisevät otsikot ja iskevät mainoslauseet voivat viedä mennessään ja toisaalta tärkeät asiat jäädä huomiotta pelkän heikon esiintymisen vuoksi. Mediapolitiikassa kuulijan vastuu on suuri.

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen: Huuhkajavuorella

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen kertovat huuhkajasta, ja samalla siitä maailmasta jossa huuhkaja elää, mukaan lukien muut eläimet jotka metsiä ja kalliorinteitä asustavat: Huuhkajavuorella (Maahenki, 2008; ISBN 978-952-5652-50-5).



Teoksessa on omaperäisyyttä ja ymmärtämisen otetta. Valokuvat ovat tunnelmoivia, sellaisia joissa kuvaaja tuntuu eläneen samaa todellisuutta kuvauksen kohteen kanssa.

Upeat kuvat ja kiehtova tarina vievät huuhkajan asuinsijoille - metsien keskelle, jylhiin maisemiin, kalliorinteille, pimeän ja valon rajamaille. Pääosassa on huuhkaja, johon kietoutuu paljon salaperäisiä ja myyttisiä mielteitä, vanhoja tarinoita ja kulttuurihistoriallisia kerrostumia. Huuhkajan lisäksi näissä metsissä elävät myös mäyrä, kettu, supikoira, varpuspöllö ja kehrääjä. Kaikki yön kulkijoita, jotka avaavat monille oudon ja tuntemattoman maailman. Tekstit ovat tunnetun luontokuvaajan ja -kirjailijan Heikki Willamon. Kuvat ovat Willamon ja Leo Vuorisen.

Heikki Willamo: Hirven klaani

Heikki Willamon valokuvakirjassa kerrotaan hirvistä, noista auto-onnettomuuksia aiheuttavista isoista otuksista, tavalla jossa tunnutaan mentävän hirvenä olemisen syvimpiin salaisuuksiin: Hirven klaani (Otava, 2005; ISBN 951-1-19870-X).



Teosta voisi sanoa taideteokseksikin, siinä määrin omaperäistä ja omalaatuista on kerronnan tyyli ja taju. Luontokirja ei tästä paljon pysty paranemaan, varsinkin kun tekijän oma persoona tuntuu olevan jokaisella aukeamalla vahvasti läsnä.

Tunnetun luonnonkuvaajan ja -kirjailijan kunnianhimoisin ja rohkein teos! Runollista kuvailmaisua, luonto-ja taidekirja myyttisen, pyhän hirven etsinnästä ja myytistä. Kiehtovaa luettavaa ja eksoottista katseltavaa luonnon ja valokuvauksen harrastajille sekä shamanismista, muinaiskulttuureista ja suomalaisuuden juurista kiinnostuneille. Heikki Willamo on vapaa kirjailija, toimittaja ja luontokuvaaja.

Ville Lukkarinen: Piirtäjän maisema - paikan kokeminen piirtämällä

Ville Lukkarinen kertoo suomalaista maisemaa kuvanneiden taiteilijoiden kokemusta ja niitä paikkoja joita he ovat teoksiinsa luonnostelleet: Piirtäjän maisema - paikan kokeminen piirtämällä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015; ISBN 978-952-222-628-0).



Parasta kirjassa oli se että taiteilijoiden työtä katsottiin muutenkin kuin viimeisteltyjen maalausten näkökulmasta, tuomalla esille luonnoksia ja piirroksia joista käy ilmi taiteilijoiden erilaiset tavat suhtautua maisemaan, pyrkiä esittämään sen olennaiset piirteet.

Piirtäjän maisema pureutuu kysymykseen, miten tietty paikka koetaan sitä piirtämällä. Maiseman piirtäminen luonnossa on ympäristökokemus, josta piirustus on jälki ja todiste. Paikkakokemuksesta ponnistavassa taiteessa paikan nostalgisella muistolla on merkittävä sija.

Kirjassa esiteltävät Werner Holmberg (1830-1860), Alfred William Finch (1854-1930), Kalle Carlstedt (1891-1952), Helmi Kuusi (1913-2000) ja Carl Wargh (s. 1938) ovat taiteilijoita, jotka ovat asettuneet maiseman äärelle ja luonnostelleet ympärillään avautuvia näkymiä. Kirja esittelee kullekin taiteilijalle merkityksellisiä paikkoja, joita he ovat piirtäneet useaankin otteeseen.

Näiden suomalaisten taiteilijoiden ohella kirjassa tarkastellaan yleisemminkin maisemapiirustuksia, selvitetään piirustuspaikkojen luonnetta ja taiteilijoiden suhdetta niihin sekä eritellään niitä reunaehtoja, joiden rajoissa eri aikakausien taiteilijat ovat työskennelleet.

Joel Ahola: Vaellus Suomessa - elämyksiä ja opastusta

Joel Aholan teos kuvaa suomalaista luontoa ja ympäristöä pohjoisesta etelään, vaellusta maan halki, sekä yksin että muiden kulkijoiden rinnalla: Vaellus Suomessa - elämyksiä ja opastusta (Readme.fi, 2017; ISBN 978-952-321-413-2).



Teoksessa on jonkin verran samaa tunnelmaa kuin Per ja Bjœrn Simonsenin teoksessa Kesytön erämaa - vaellus Norjan halki, erona se että Ahola tekee vaelluksen pätkissä eikä pyri samanlaiseen äärikokemukseen kuin norjalaiset kollegat.

Teos nappasi kiinni eikä päästänyt otteestaan. Kirjoittaja osaa taitavasti koukuttaa lukijan kunkin vaellusosuuden teemaan ensimmäisestä lauseesta alkaen. Jotkin kirjassa kuvatut maisemat ovat itselleni tuttuja päiväretkiltä, mikä toi omaa kiinnostavuutta teoksen lukemiseen.

Luonnon erityispiirteet sekä korpien kulttuuri ja historia muuttuvat siirryttäessä Suomenlahden merialueilta järvien ja salomaiden kautta pohjoisen tuntureille ja paljakalle. Kirjailija vaelsi 22 viikon pituista etappia muodostaen retkien helminauhan, joka kulki läpi näiden kaikkien kansallisaarteiden. Matka taittui meloen, patikoiden, soutaen sekä hiihtäen, ja yösija löytyi teltasta, laavusta, autiotuvasta tai lumikammista.

Vaellus Suomessa -kirja esittelee vaellussarjan Itäiseltä Suomenlahdelta Utsjoelle, Euroopan unionin pohjoisimpaan kolkkaan antaen vastauksen kysymykseen: millaista on vaeltaminen Suomessa?

Kirja vie lukijan kepeän kesäillan auringonlaskusta 40 asteen pakkaseen. Joutuisat neulaspolut ja leikkisät laineet vaihtuvat välillä myrskyävään järvenselkään ja upottaviin umpihankiin. Matka taittuu yhtä lailla syyssateessa ja kaamoksen pimeydessä kuin keväthankien kimalluksessa ja kesän ennätyshelteessä. Tarina esittelee luontomme rikkauden, retkikohteiden runsauden ja vaeltamisen kaikkina vuodenaikoina. Lukuisat vinkit ja tieto-osiot auttavat lukijaa omien retkien suunnittelussa ja välttämään pahimmat virheet.

Päiväkirjamerkinnät päästävät lukijan kokemaan ja tuntemaan millaista ajatusten piinaa on yksinäinen hetki lumimyrskyssä keskellä erämaata. Vaeltaja tietää miltä tuntuu, kun lusikka jäätyy kiinni huulin tai joen jää pettää kulkijan alta. Toisaalta eräelämän herkulliset yksityiskohdat ja mukana kulkevien ystävien kanssa koetut hetket nostavat riemun ja tunnelman leiritulen kipinöiden tavoin kohti taivasta. Matka vie korvesta erämaahan - ja elämyksestä toiseen.

Reetta Ranta ja Antti Huttunen: Metsien kätkemä - opas Suomen kauneimpiin kohteisiin

Reetta Ranta ja Antti Huttunen vierailevat luontokohteessa jos toisessakin, ja tarinoivat sitä ja tätä, toisinaan jopa kohteisiin liittyviä asioita: Metsien kätkemä - opas Suomen kauneimpiin kohteisiin (Gummerus, 2016; ISBN 978-951-24-0437-7).



Muutamassa kirjan kuvaamassa paikassa on tullut vierailtuakin, joten oli mielenkiintoista nähdä mitä kirjan tekijöillä oli niistä sanottavaa. Loppujen lopuksi oli vähän hankalaa sanoa, toimiko kirja kirjana, vai onko se pikemminkin oheistuote tv-sarjalle, jota en ole tullut katsoneeksi.

Metsien kätkemä -luontoretkeilykirjassa tarinat, mytologia ja uskomattomat maisemat vievät matkalle Suomen kauneimpiin luontokohteisiin. Pääset tutustumaan Saaristomeren salaisuuksiin, Lohjan lehtoihin ja Suomen kauneimpaan puuhun, pyhään Paavolan tammeen. Ahvenanmaan aarteiden kautta jatketaan Kainuun korpimaille ja edetään pohjoiseen Lemmenjoelle. Jokainen kirjan kohde-esittely sisältää matkapäiväkirjan, tietoa kohteen tunnelmasta, historiasta ja mytologiasta. Kohteessa vierailun varalle tarjotaan myös perustiedot, koordinaatit sekä varuste- ja eväsvinkkejä - kaikki tarpeellinen luontoelämykseen.

Kun Reetta Ranta ja Antti Huttunen tapasivat, he alkoivat yhdessä unelmoida työstä, jossa luonto ja tarinat olisivat keskiössä. Näin syntyi Metsien kätkemä, josta kirjan lisäksi pääsee kesäkuussa 2016 nauttimaan tv-sarjana Yle TV1:llä.

Yrjö Jylhä: Kiirastuli

Yrjö Jylhä on kirjoittanut runot ja Erkki Tanttu piirtänyt kuvat sodasta kertovaan teokseen Kiirastuli (Otava, 1982; ISBN 951-1-07006-1).



Teos nousi esille luettuani Ilkka Remeksen samannimisen viihderomaanin. Melkolailla erilainen on ajatusmaailma tässä teoksessa, ja tekijöiden taito.

Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Karkotetut - mitä heille tapahtuu?

Kaisa Viitanen, Johanna Kippo ja Anne Ignatius ovat kirjoittaneet tekstin sekä Katja Tähjä ja Laura Oja ottaneet valokuvat kirjaan, joka näyttää millaisia ihmisiä karkoituspäätökset koskevat: Karkotetut - mitä heille tapahtuu? (Kustantamo S&S, 2016; ISBN 978-951-52-3831-3).



Osassa kirjan tarinoista mennään hyvinkin lähelle ihmisiä, osassa taas pidetään jonkin verran etäisyyttä, mutta ihmisyys tulee ilmiselväksi, samaten se miten erilaisia ihmiskohtaloita karkoituspäätökset koskettavat. Mustavalkoinen ei ole tämä maailmamme, vaikkakin paikoitellen epäinhimillinen.

Joka vuosi Euroopan unionin jäsenmaat häätävät 160 000 ihmistä. Se on reilu jyväskylällinen ja vajaa turullinen ihmisiä. Mitä me tiedämme heistä?

Toimittaja Kaisa Viitanen ja valokuvaaja Katja Tähjä työryhmineen matkustivat neljän vuoden aikana seitsemään maahan ja haastattelivat ja kuvasivat EU-maista vastentahtoisesti poistettuja. Karkotetut on kirja heistä. Se on ensimmäinen suomalainen tietokirja vaietusta aiheesta. Kirjaan on haastateltu myös saattopoliisia.

Moni karkotettavista on ehtinyt juurtua Eurooppaan. Heillä on työpaikka, ystäviä, perhe ja identiteetti, mutta ei oleskelulupaa. He ovat ehkä syntyneet Suomessa ja käyvät koulua, kuten Teophania. Toiset eivät ole ehtineet juurtua, mutta he haaveilevat tulevaisuudesta niin kuin tulevaisuudesta haaveillaan. Syynä voi olla rakkaus, niin kuin Shvanilla, tai toive paremmasta elämästä, kuten Chailailla. Osa pakenee kidutuksen uhkaa, osa kuolemanvaaraa. Esimerkiksi Alain.

Teophania, Shvan, Chailai ja Alain on jo karkotettu ja heidänlaisiaan karkotetaan koko ajan. Reittilennoilla ja erikoislennoilla, nippusiteissä ja ilman, saattajan kanssa ja omin päin. Moni alkaa välittömästi suunnitella uutta matkaa Eurooppaan.

Häädettävien määrä tulee nousemaan, ja Euroopassa tehostetaan palautusjärjestelmiä, vaikka ensin pitäisi kysyä, miksi. Ovatko karkotukset tarpeellisia, saati hyödyllisiä?

Ilkka Remes: Kiirastuli

Olen parin vuoden välein tarttunut romaaneihin joita Ilkka Remes syöttää bestseller-listoille, ja joka kerta on tullut mieleen että olkoon nyt sitten viimeinen kerta. Mutta tuli tämäkin sitten luettua: Kiirastuli (WSOY, 2016; ISBN 978-951-0-42007-2).



Romaani on ilmeisesti osa sarjaa, jossa on kaksi aiempaa osaa. Tätä kirjaa on ilmeisesti markkinoitu trilogian päätösosanakin, mutta niin ei ole sillä tarina jää kesken ja kirjailija lupaa sille jatkoa.

Remes ei ole ihmisten kuvaajana uskottava, mutta asiatekstiä hän osaa kirjoittaa pääosin sujuvasti, peitoten esimerkiksi Dan Brownin, mikä ei kylläkään ole kovin haastava tehtävä. Paikka paikoin romaani tuntui enemmänkin (fiktiiviseltä) tietokirjalta kuin kaunokirjalliselta tuotokselta. Loppuun asti kirja tuli kuitenkin luettua, tekstissä paikka paikoin eteenpäin hyppien. Saas nyt nähdä perunko päätökseni ja vielä kerran palaan Remes-kirjojen pariin.

Romaanin nimessä jäi mietityttämään onko yhtymäkohta Yrjö Jylhän Kiirastuli-teokseen sattumaa vai tarkoituksellista.

Kuinka tolkun ihmisistä tulee kahtiajakautunut kansa, joka kääntyy toisiaan vastaan kunnes idästä koittaa todellinen tuomiopäivän aamu. Pakolaisvyöry kiskaisee Suomen suuren maailman melskeisiin. Samaan aikaan paine Moskovasta kasvaa ennen kokemattomiin mittoihin. Suomi ajautuu itsenäisyytensä ajan vaikeimpien valintojen eteen. Pelastukseksi tarkoitettu valtiojohdon raju päätös repäisee kuitenkin railon kansalaisten välille. Rintamalinjat eivät kulje rajoilla, vaan suomalaisten välissä. Toisen turva onkin toiselle kahle, yhden vapaus merkitseekin toiselle alistumista.Mutta vihapuhe ja someraivo hautautuvat pakokauhuun, kun Kreml turvautuu järeimpään aseeseensa. 1300 kilometriä leveä muuri avautuukin portiksi. Taistelu itsenäisyydestä muuttuu kamppailuksi olemassaolosta.

Matti Kettunen: Kalavesiltä ja karhumailta

Matti Kettunen tarinoi monenmoista juttua kalastamisesta, asiasta toiseen polveillen, mutta sujuvasti juonesta kiinni pitäen: Kalavesiltä ja karhumailta (Karisto, 2016; ISBN 978-951-23-6182-3).



Kirjassa kerrotaan kalastamisesta siihen melkolailla uppoutuneen ihmisen näkökulmasta, esimerkkinä vaikkapa se kun uistinten keräilijä saa nähtäväkseen matkalaukullisen puoli vuosisataa vanhoja uistimia. Rahakin vaihtaa omistajaa, mutta sekä myyjä että ostaja ovat ilmeisen tyytyväisiä.

Isän ja pojan kalareissu hyisellä Höytiäisellä. Tenon elokuista taikaa. Loppusyksyinen metsästysreissu ja tarinointia nuotiotulilla. Paluu lapsuuden virvelikalastukseen. Matti Kettunen kuvaa kokoelmassaan Kalavesiltä ja karhumailta elävästi ja todenmakuisesti kalamiehen arkea ja juhlaa. Kokoelma sisältää myös joitakin metsästystarinoita.

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta

Jarkko Sipilän poliisijännäri tarttui pitkästä aikaa mukaan kirjastosta, eikä juuri mikään ollut muuttunut: Mies kuumasta (Crime Time, 2015; ISBN 978-952-289-243-0).



Sipilän teksti on töksähtelevää, eikä juonissa ole hirveän paljon yllättävää, jos yhdenkin näistä Takamäki-kirjoista on lukenut. Toisaalta kirjat ovat lyhyehköjä, eikä lukemiseen kulu paljonkaan aikaa.

Tässäkin kirjassa on mukana aimo annos populistista sisältöä, sellaista joka värittää maailmaa yksiulotteiseksi. Tämä oli syy miksi aikoinaan kirjat tuottivat pahan jälkimaun, ja niin tälläkin kertaa.

Komisario Kari Takamäen johtama Helsingin murharyhmä joutuu keskelle kiihkeää terrorismitutkintaa. Baskimaan vapautusjärjestön ETA:n pommimies on paennut pohjolaan - turvaan vai suunnittelemaan uusia väkivallantekoja?

Markku Kuisma: Valtion yhtiöt - nousu ja tuho

Markku Kuisma kertoo selkeäsanaisesti Suomen valtion omistajapolitiikan kiemuroista, siitä miten valtionyhtiöitä luotiin ja miten niille ajan mittaan on käynyt, mukaan lukien se miten jotkut ajattelevat yhtiöitä pikemminkin valtion rasitteena kuin voimavarana: Valtion yhtiöt - nousu ja tuho (Siltala, 2016; ISBN 978-952-234-386-4).



Kirja on erinomainen puheenvuoro valtionyhtiöitä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toivottavasti se auttaa välttämään tekemästä lyhytnäköisiä päätöksiä jotka myöhemmin osoittautuvat katastrofaalisen huonoiksi.

Markku Kuisman teos kertoo valtiollisten suuryritysten synnystä, noususta ja tuhosta. Tarkastelun kohteena on miljardien eurojen rahakasan vaihtelevat kohtalot ja komea joukko isoimpia pörssifirmojamme, sellaisia kuin Fortum, Stora Enso, Kemira, Outokumpu, Neste, Valmet, Metso, SSAB-Rautaruukki ja Outotec. Kaikilla näillä yhtiöillä on värikäs menneisyys, jota jotkut häpeävät, ja kiistelty tulevaisuus, joka on osa Suomen nousua tai tuhoa. Tarina alkaa norjalaisten omistaman Ab W. Gutzeitin kansallistamisesta itsenäisyyden alkuhämärässä ja jatkuu nykypäivään. Valtio osti 1918 osake-enemmistön pörssiyhtiöstä, joka omisti puolen miljoonan hehtaarin verran metsäomaisuutta ja runsaasti vesivoimaa. Sittemmin muodostettu Enso-Gutzeit Oy on nykyisen metsäjätti Stora Enson edeltäjä. Gutzeitin muodonmuutos oli sekava vyyhti ison rahan liikkeitä, spekulaatiota, pankkikilpailua, valtataistelua, suurvaltapolitiikkaa ja väkeviä intohimoja. Samat perusvoimat jylläsivät myöhemmin Outokummun, Nesteen ja muiden valtion suurten firmojen läpimurrossa.

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen rotkot

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen ovat tehneet paksun ja vaikuttavanoloisen kirjan sadoista Suomesta löytyvistä luontokohteista: Suomen rotkot (Salakirjat, 2014; ISBN 978-952-5774-62-7).



Kirja on massiivinen, mikä sinänsä sopii kirjan sisältöönkin, kuvauksiin rotkoista kuruista ja kanjoneista. Teos ei missään nimessä ole helposti taskussa tai repussa mukana kuljetettava, mutta toisaalta yksikin kirjan kohteista riittää vähintäänkin päiväretken kohteeksi.

Suomen rotkot esittelee kotimaamme komeimmat rotkomuodostumat Ahvenanmaan eteläisiltä saarilta aina Utsjoen pohjoisiin erämaihin. Kirjan tietojen avulla löydät oman kotiseutusi ja lomakohteesi kiehtovimmat rotkot, kurut, uurot, lukot ja rotit sekä pääset tutustumaan näiden luonnonihmeiden syntytapoihin sekä historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin, joita hämyisten rotkojen ympärille on muodostunut. Teos sisältää tiedot yli 500 kotimaisesta rotkosta, kurusta ja kanjonista. Kohteista 150 esitellään runsaalla värikuvituksella, elävin kohdekuvauksin, selkein ajo-ohjein, kartoin ja geologisin faktoin. Suomen rotkot sisältää satoja värikuvia ja lähes 200 karttaa. Kirja on kiehtova yhdistelmä matka-, tieto-, ja kuvakirjaa. Tuomo Kesäläisen mielikuvitusta ruokkivat kohdekuvaukset ja näyttävät luontokuvat takaavat säväyttävän luontoelämyksen myös nojatuolimatkailijalle. Teoksen asiantuntijana toimii arvostettu geologi ja palkittu kansanperinteentallentaja Aimo Kejonen.