Anu Partanen: Pohjoinen teoria kaikesta - parempaa elämää etsimässä

Anu Partanen vertaa Yhdysvaltoja ja Pohjoismaita keskenään, pohtien sitä millaisessa yhteiskunnassa yksilön vapaus ja riippumattomuus toteutuu parhaiten: Pohjoinen teoria kaikesta - parempaa elämää etsimässä (Tammi, 2017; suom. Sami Heino ja Anu Partanen; ISBN 978-951-31-7836-9).



Teos on monessa mielessä silmät avaava, eikä ihme että siitä on Helmetissä tätä kirjoittaessani 161 varausta. Se mitä Trumpin valtaan nousun jälkeen on Yhdysvalloissa tapahtunut korostaa entisestään pohjoismaisen valtiomallin erinomaisuutta ja paremmuutta. Toki meilläkin on ongelmia, mutta ei sellaisia jotka vievät ihmisiltä vapauden. Hyvä koulutus ja terveydenhoito ovat Yhdysvalloissa vain harvojen oikeutettujen herkkua, meillä ne takaavat kenelle tahansa mahdollisuuden päästä elämässään eteenpäin.

Alkuteos: Nordic theory of everything - In search of a better life. Terävää yhteiskunnallista analyysia. Millaisessa yhteiskunnassa on hyvä elää?

Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteiskuntamallit vertailussa. Toimittaja Anu Partanen tarkastelee amerikkalaisen ja pohjoismaisen keskiluokan elämää ja nivoo yhteen omia kokemuksiaan, haastatteluja ja huolellista journalistista tutkimustyötä kertoakseen tarinan erilaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen vaikutuksista tavallisten ihmisten arkeen ja vapauteen. Partanen tekee selväksi, että pohjoismainen yhteiskunta tukee tämän päivän maailmassa periamerikkalaisia arvoja, kuten vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksien tasa-arvoa, paremmin kuin amerikkalainen malli. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vanhempainvapaat, päivähoito, terveydenhoito ja koulutus ovat jokaisen kansalaisen ulottuvissa toisin kuin Yhdysvalloissa. Tällaisia palveluja on usein pidetty sekä Suomessa että Yhdysvalloissa merkkinä sosialistisesta holhousvaltiosta, mutta muuttaessaan Yhdysvaltoihin 2008 Partanen oivalsi pian pohjoismaisen mallin päinvastoin turvaavan jokaisen yksilön vapauden ja riippumattomuuden siitä, millaiseen perheeseen tai ympäristöön tämä sattuu syntymään.

Peter Leonard: Ihmismetsällä

Peter Leonardin teos oli saanut Helmetissä kolme tähteä, joka osuu aika lailla kohdalleen, vaikka ehkä jonkinlainen miinus sopisi arvioon vielä perään. Ei siis mitenkään erityisen onnistunut ole tämä jännitysromaani: Ihmismetsällä (Sammakko, 2009; suom. Sami Heino; ISBN 978-952-483-125-3).



Kirja kertoo yksinhuoltajaäidistä, jonka mies kuoli metsästysonnettomuudessa. Jousipyssyllä metsästänyt perheen poika tuli vahingossa surmanneeksi isänsä, mikä sai hänet pahasti raiteiltaan. Ja kuvioihin ilmestyy vielä äidin entinen miesystävä joka juuri pääsi vankilasta, sekä hänen entiset rikoskumppaninsa, joka uskovat että heiltä on huijattu ryöstösaalis.

Tässä sopassa tuntuu olevan liikaa aineksia, mutta kohtalaisen lupaavasti Leonard lähtee kirjaansa kertomaan. Harmi vain että kerronta ei tunnu oikein uskottavalta, ihmisten suihin on laitettu repliikkejä jotka eivät istu heistä muuten luotuun kuvaan, ja lisäksi tarinassa alkaa kirjan edetessä tuntua yhä enemmän ennalta-arvattavuuden makua.

Ja sekin on vielä sanottava, että mikään aseiden käytön vastainen puheenvuoro tämä teos ei ole, missään mielessä, ja loppuratkaisun uhittelu ja suoranainen ammuskelulla hehkuttelu oli jo suorastaan vastenmielistä. Ei toiminut tämä romaani, ei tälle lukijalle.