Janet Evanovich ja Lee Goldberg: The scam

Janet Evanovich ja Lee Goldberg jatkavat jännärien tehtailua romaanilla, jossa melkein kaikki tuntuu kierrätetyltä, mukaan lukien huumori: The scam (Headline Review, 2015; ISBN 978-1-4722-0185-0).



Rikoksia selvittelevä parivaljakko harrastaa keskinäistä naljailua, ja räjähdyksiä ja törmäyksiä on isossa määrin. Mutta puuttuuko romaanista sisältö?

Nicolas Fox is a charming con man and master thief on the run. Kate O’Hare is the FBI agent who is hot on his trail. At least that’s what everyone thinks. In reality, Fox and O’Hare are secretly working together to bring down super-criminals the law can’t touch. Criminals like brutal casino magnate Evan Trace.

Evan Trace is running a money-laundering operation through his casino in Macau. Some of his best customers are mobsters, dictators, and global terrorists. Nick and Kate will have to go deep undercover as high-stakes gamblers, wagering millions of dollars—and their lives—in an attempt to topple Trace’s empire.

It’s a scam that will take Fox and O’Hare from the Las Vegas strip, to the sun-soaked beaches of Oahu’s North Shore, and into the dark back alleys of Macau. Their only backup—a self-absorbed actor, a Somali pirate, and Kate’s father, and an ex-soldier who believes a rocket launcher is the best way to solve every problem. What could possibly go wrong?

Janet Evanovich ja Phoef Sutton: Curious minds

Janet Evanovich ja Phoef Sutton tarjoilevat verbaalisella huumorilla höystetyn dekkarin, jossa kaksi karikatyyrimäistä hahmoa selvittelevät rikosta: Curious minds (Headline Review, 2016; ISBN 978-1-4722-2550-4).



Kirjan huumori tuntui monin paikoin väkinäiseltä, mutta teksti oli kuitenkin selkeää eikä juonenkuljetus hirveästi takkuillut. Mitään intoa jatkaa kirjasarjan parissa teos ei herättänyt, kerta riitti.

This is a series which introduces a fun and entertaining crime-solving team with great romantic chemistry: fiesty financial analyst Riley Moon and eccentric savant Emerson Knight. Riley Moon is a junior analyst at a mega-bank when she uncovers what looks like an embezzlement scheme that could lead straight to the top. With his gold gone missing and analysts disappearing, famously eccentric Emerson Knight, the bank's biggest client, decides to take on his own investigation. With Emerson's laser-like focus and ability to see clues no one else sees, and Riley's financial-whiz mind and street savvy skills, this unlikely pair will uncover one of the biggest crimes of the century.

Janet Evanovich: Smitten

Janet Evanovichin helppolukuisessa viihderomaanissa rakennetaan taloja ja pähkäillään parisuhdeongelmia: Smitten (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-180180-8).



Romaanissa on roppakaupalla huumoria, siinä määrin että se tuntuu paikoitellen itsetarkoitukselliselta, mutta ei siinä mitään, jonkinlaista elämänmakuisuuttakin tekstissä on viihteellisten juonikuvioiden lomassa. Mitään yllätyksiä Evanovichin kirjoja aiemmin lukeneelle teoksessa ei ole tarjolla.

Single mom Lizabeth Kane isn't exactly carpenter material -- she's never picked up a hammer in her life. But she desperately needs the construction job that builder Matt Hallahan is offering. And even though he knows trouble is ahead, Matt can't refuse Lizbeth's irresistible smile.

Matt Hallahan isn't exactly relationship material -- he has always been too busy working on other people's houses to make a home of his own. And even though she knows better, Lizabeth can't stop thinking about the rugged carpenter.

Is the relationship Matt and Lizabeth are building solid -- or more like a house of cards?

Janet Evanovich: The grand finale

Jälleen kerran huumori pelastaa Janet Evanovichin viihderomaanin, jossa pizzayrittäjä putoaa puusta ihaillessaan viereisen talon ikkunassa näkyvää komeaa miestä: The grand finale (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-197289-8).



Romaanissa tapahtuu monenmoista kummallisuutta, ja kirjailija kierrättää muista romaaneistaan tuttuja aineksia, mutta samalla tässä romaanissa on mukavaa raikkautta ja ennen kaikkea päähenkilöiden välistä reipasta dialogia. Naispuolinen pizzakuski ja miespuolinen ala-asteen opettaja antavat tilaisuuden leikitellä roolimalleilla, mistä pieni plussa myöskin.

Janet Evanovich: Naughty neighbor

Janet Evanovich tarjoilee poliittisella vehkeilyllä maustetun jännärin, jossa riittää hulluja käänteitä ja huumoria: Naughty neighbor (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-179581-7).



Kirja on siinä määrin höttöinen ettei juuri höttöisemmäksi voisi mennä edes viihdekirjallisuuden tyylilajissa, mutta toisaalta kirjan screwball-tyyliset käänteet ovat hauskoja, ja päähenkilöillä tuntuu olevan sana hallussa sekaannusten keskelläkin, joten ihan mielellään tämän lyhyenpuoleisen kirjan tuli lukeneeksi läpi.

When she is fired from her government job, Louisa Brannigan is persuaded by her handsome, hell-raising neighbor, Pete Streeter, to join his undercover investigation of her former boss, a senator.

Louisa Brannigan is a no-nonsense, hardworking press secretary, fighting her way to the top of Capitol Hill, with no help from her annoying neighbor, Pete Streeter. He receives phone calls all night long, he steals her morning paper, he thinks jeans are formal wear, and worst of all he's involved Louisa in the disappearance of a pig. So this is the story of a pig in Witness Protection and love being found by a workaholic woman and a fun-loving man who makes terrible pots of coffee.

Janet Evanovich: Metro girl

Janet Evanovich tehtailee kirjoja hämmentävään tahtiin, esimerkkinä Alexandra Barnaby -kirjasarjan ensimmäinen osa, jossa tutustutaan Miami Beachin elämään ja kuljetaan merillä Kuubaan saakka: Metro girl (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-179818-4).



Kirjassa oli jossain määrin samanlaisia aineksia kuin Carl Hiaasenin jännäreissä, mutta ilman sitä yhteiskunnallista kantaaottavuutta joka nostaa Hiaasenin teosten arvoa.



Viihdepläjäyksenä teos toimii mallikkaasti, mutta mitään uutta Evanovichin kirjoihin jo tutustuneille tästä romaanista ei löydy.

Alexandra (Barney) Barnaby roars onto the Miami Beach scene in hot pursuit of her missing baby brother, "Wild" Bill. Leave it to the maverick of the family to get Barney involved with high-speed car chases, a search for sunken treasure, and Sam Hooker, a NASCAR driver who's good at revving a woman's engine.

Engaged in a deadly race, Bill has "borrowed" Hooker's sixty-five-foot Hatteras and sailed off into the sunset...just when Hooker has plans for the boat. Hooker figures he'll attach himself to Barney and maybe run into scumbag Bill. And better yet, maybe he'll get lucky in love with Bill's sweetie pie sister.

The pedal will have to go to metal if Barney and Hooker want to be the first to cross the finish line, save Bill, Hooker's boat...and maybe the world.

Janet Evanovich: Manhunt, Back to the bedroom ja Wife for hire

Stephanie Plum -romaaneistaan tunnettu Janet Evanovich aloitti uransa kirjoittamalla lyhyitä rakkausromaaneja, joita löytyy Helmetistä ilmeisen suosittuina e-kirjoina, esimerkkeinä Alaskaan sijoittuva romaani Manhunt (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-179554-1), romaani naapureina asuvista miehestä ja naisesta Back to the bedroom (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-179755-2) sekä romaani vaimoa esittämään palkattavasta naisesta Wife for hire (HarperCollins, 2009; ISBN 978-0-06-179337-0).







Romaani Manhunt kertoo Alaskan maaseudulle muuttavasti naisesta, joka haluaa elämänmuutosta mutta törmää melkoisiin haasteisiin yrittäessään selvitä erämaamökissä vailla sähköä ja muita mukavuuksia. Naapurista löytyy kuitenkin apua, mutta kommellus jos toinenkin on kahden itsepäisen ihmisen kohdattava ennen kuin romaanissa päästään loppuun.

Back to the bedroom puolestaan kehittelee melkoisen ihmissuhdesopan naapuruksista, jotka luonteidensa eroista johtuen eivät näyttäisi pystyvän minkäänlaiseen yhteiseloon.



Wife for hire on veijaritarina miehestä, joka yrittää todistaa olevansa varteenotettava liikemies saadakseen yritykselleen pankista lainaa, ja tätä varten hän palkkaa naisen esittämään vaimoaan puolen vuoden ajaksi.



Evanovich tekee romaaneissa melko lailla rutiinisuorituksen, mutta epäilemättä kioskikirjallisuudesta löytyy huonompiakin teoksia luettavaksi. Juonet ovat moneen kertaan kierrätettyjä, mutta jotain omaperäistäkin näihin on mukaan sujahtanut.

Janet Evanovich ja Lee Goldberg: The chase

Tartuin O'Hare ja Fox -jännärisarjan toiseen osaan, jossa kirjailijat Janet Evanovich ja Lee Goldberg jatkavat agentin ja huijarin seikkailuja rikollisten päänmenoksi: The chase (Headline review, 2014; ISBN 978-1-4722-0176-8).



Kuten teossarjan ensimmäinen osa, tämäkin pyörii melkoisen kovilla kierroksilla, ja mukaan on sotkettu kansainvälisen tason vehkeilyä, valtion huipulle yltävää rikollisuutta ja käänteitä vaikka puoleen tusinaan jännäriin. Vähempikin riittäisi, mutta omalla tavallaan tämä toimintapläjäys oli varsin nautittava, ja ehkäpä sarjan parissa tulee jatkettuakin, jos jatkoa nyt vielä riittää.

Janet Evanovich ja Lee Goldberg: The heist

Janet Evanovich ja Lee Goldberg ovat kirjoittajina jännärissä, jossa FBI-agentti Kate O'Hare jäljittää pahantekijöitä, ja apunaan hänellä on mestarihuijari Nicolas Fox: The heist (Headline Review, 2013; ISBN 978-1-4722-0172-0).



Joiltakin osin tästä jännäristä voisi käyttää chick lit -määritettä, vaikka ehkä paremminkin teosta voisi kuvailla huumoripitoiseksi jännäriksi.

Tosikkomaisen agentin ja veijarimaisen konnan yhteispeli ei kitkatta suju, ja vaikka tarinan uskottavuus rakoilee välillä pahasti, kirjoittajat eivät ainakaan sorru turhaan jaaritteluun, sillä teos on napakka, 302-sivuinen.

Kirjasarjassa on ilmestynyt jatko-osia, ja voisihan tätä parivaljakkoa seurata vähän pidemmällekin, nyt kun alkuun pääsin.

Janet Evanovich: Ten big ones

Niin siinä sitten kävi, että yhdeksännen Janet Evanovichin huumoridekkarin jälkeen pidin jonkin aikaa taukoa, mutta jotenkin vain tarttui kirjastosta mukaan tämä kymmenes kirja, alkuperäiskielisenä versiona: Ten big ones (Review, 2005; ISBN 0-7553-2699-7).



Ja nyt kyllä on sanottava, että joksikin aikaa loppui into näiden dekkarien lukemiseen, syynä se että Evanovich järjestää varsinaiset tappokekkerit, ja vielä kuorruttaa kaiken huumorilla niin että alkoi suorastaan inhottaa. Erityisesti aseilla leikittely teki pahan olon, tämä tarina ei toiminut, rajansa huumorillakin.

Janet Evanovich: Yhdeksän hyvää

Janet Evanovich alkoi toistaa itseään näissä Stephanie Plum -dekkareissa, mutta tällä kertaa vuorossa on ympäristön vaihdos sillä nyt jäljitetään kadonnutta intialaismiestä Las Vegasissa: Yhdeksän hyvää (WSOY, 2012; suom. Helene Bützow; ISBN 978-951-0-38875-4)



Samuel Singh on intialaismies, josta on tullut laiton maahanmuuttaja oleskeluluvan päätyttyä. Hänen jäljittämisensä osoittautuu hankalaksi, sillä tapahtumiin sotkeutuneet ihmiset löytyvät kuolleina yksi toisensa jälkeen. Peli kovenee kierros kierrokselta, ja Stephanietakin uhataan siinä määrin tosissaan että hän tarvitsee itselleen henkivartijan.

Tämä romaani ei ollut hassumpi, vaikka aiemmissa kirjoissa käytettyjen temppujen toistoa tässäkin oli. Paikanvaihto kuitenkin toimii eikä tarinakaan aivan kökkö ole, kyllä tässä dekkarin aineksia on, chick lit -pakettiin kääräistynä.

Janet Evanovich: Kahdeksan kaunista

Olen lukenut yllättävän monta näistä Janet Evanovichin chick lit -tyylisistä dekkareista, mutta alkaisiko resepti olla jo liian kulunut. No, kyllä tämäkin tuli luettua ilman sen kummempia nikotteluja: Kahdeksan kaunista (WSOY, 2012; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-38611-8).



Tällä kertaa Stephanie ryhtyy selvittämään huoltajuuskiistaa, jossa äiti ja tytär ovat kadonneet ja heitä jäljittää sankarimme lisäksi myös ikävänpuoleinen gansteri. Kovin paljon tästä kirjasta ei mieleen jäänyt, vaikka erikoistehosteosastolta löytyy niin käärmeitä kuin hämähäkkejä ja vieläpä pupujussiksi pukeutuva vainooja.

Janet Evanovich: Herttaseiska

Kun olen nyt useammankin näistä Janet Evanovichin hömppädekkareista lukenut, luulisi että jo riittää, mutta niin vain tartuin taas sarjassa seuraavaan romaaniin, ja luin sen alusta loppuun: Herttaseiska (WSOY, 2011; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-38099-4).



Mustaa huumoria, kovaksikeitettyä jännäriä ja chick lit -kirjallisuutta yhdistelevä kerronta voisi olla aivan tolkuttoman huonoa tekstiä, mutta jotenkin Evanovich saa tämän sopan pysymään kasassa. Palkkionmetsästäjämme Stephanie Plum jäljittää tällä kertaa puolisokeaa mafiosovanhusta, joka ammuskelee ympäriinsä mihin sattuu ja harhauttaa kerta toisensa jälkeen takaa-ajajat.

No, juonesta ei sen enempää. Ihan samalla tasolla Evanovich ei tässä kirjassa tunnu olevan kuin aiemmissa osissa, tai sitten olen ehtinyt vähän kyllästymään tähän tarinointiin.

Janet Evanovich: Kuudestilaukeava

Näillä Janet Evanovichin kirjojen nimillä ei ole mitään tekemistä tarinan sisällön kanssa, paitsi että nimessä oleva numero kertoo kuinka mones teos tämä sarjassa on: Kuudestilaukeava (WSOY, 2011; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-37194-7). Mutta se lienee myönnettävä, että hiljalleen olen jäänyt näihin hömppädekkareihin koukkuun, vaikka edelleenkin on pakko kummastella mistä näissä oikein on kyse.



Sankarimme Stephanie Plum saa tällä kertaa tehtäväkseen jäljittää palkkionmetsästäjäkumppaniaan Rangeria, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen. Eikä tässä vielä kaikki, sillä isoäiti Mazur muuttaa Stephanien luo asumaan, ja kaiken lisäksi päättää hankkia itselleen ajokortin.

Kuten yleensäkin näissä kirjoissa meno on melko lailla pähkähullua, ja isoäiti varsinkin saa melkoisen kohtelun, mutta ainakaan ei voi väittää että tässä kirjassa luotaisiin vanhoista ihmisistä jotenkin stereotyyppisen syrjivää kuvaa. No, ehkä maaninen viehtymys hautajaisissa käymiseen (ja suljettujen arkkujen avaamiseen) jonkinlaisesta stereotypiasta sekin käy.

Janet Evanovich: Luuvitonen

Miten tässä nyt niin kävi, että luen näitä Janet Evanovichin hömppätyylisiä dekkareita yksi toisensa jälkeen, kun alun perin suorastaan haukuin teokset ja olin sitä mieltä että ainakaan minulle näitä kirjoja ei ole tarkoitettu luettavaksi: Luuvitonen (WSOY, 2012; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-38729-0).



Kirjojen huumori on melko lailla ennalta arvattavaa, sillä päähenkilö Stephanie Plumin merkittävin taito on saada itsensä pulmatilanteisiin jotka ovat kerta kaikkiaan pähkähulluja. Melkein kirjassa kuin kirjassa vähintäänkin poltetaan tai räjäytetään Stephanien auto, eikä tässä tietysti ole vielä kaikki.

Tällä kertaa Stephanien 72-vuotias setä on kadonnut, ja tietenkin palkkionmetsästäjämme saa tästä työtehtävän, mikä ei tälläkään kertaa mene ihan putkeen. Ihmistyypit ovat melkoisen outoja, eikä setäkään ole ihan tavanomainen iäkäs ihminen, yllätyksiä piisaa hengästyttävään tahtiin.

Mutta mikä kirjojen tyylilaji oikeastaan on? Sanoisin että "hömppä" on aika hyvä, eikä chick lit ole myöskään harhaanjohtava, mutta voisi toki puhua jännityskirjallisuudesta tai jopa kovaksikeitetystä rikoskirjallisuudesta.

No, ehkä se syy miksi näitä kirjoja on tullut lopulta luettua useampikin johtuu teosten mustasta huumorista, joka kieltämättä alkaa hiljalleen maistua niin että aika ajoin taas uusi kirja tarttuu mukaan kirjaston hyllystä.

Janet Evanovich: Neljäs kerta toden sanoo

Jotenkin vain kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä tarttui mukaan tämä huumoridekkari, jossa Janet Evanovich laittaa Stephanie Plumin oikein kunnolliseen pyöritykseen: Neljäs kerta toden sanoo (WSOY, 2011; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-38186-1).



Totta puhuen minulla ei ole kovinkaan selvää muistikuvaa, mitä kirjassa oikein tapahtui, mutta tapahtumia oli joka tapauksessa tosi paljon. Stephanien auto tietysti räjähtää, mitenkäs muuten, ja lisäksi asunto menee remonttiin, eikä palkkionmetsästyshomma ota oikein onnistuakseen.

Kun ensimmäisen näistä dekkareista luin, pidin sitä epäonnistuneena ja tyhmänä, kun en tajunnut että eihän kyseessä mikään dekkari ole vaan dekkarin parodia chick lit -tyylisesti kirjoitettuna. No, nyt alan pikkuhiljaa tajuta että eivät nämä kirjat nyt ihan tuhottoman huonoja ole.

Kirjan henkilögalleria on melkoisen räjähtänyt, otetaan esimerkiksi vaikka Sally joka tykkää pukeutua naisten vaatteisiin:

Sally seisoi oven sisäpuolelle kiinnitetyn peilin edessä.

»Näytänkö minä kamalalta tässä hameessa?» Sally kysyi.

Katselin hametta. En halunnut loukata hänen tunteitaan, mutta kun hänellä oli tuo hame päällä, hän muistutti mutanttia Apinoiden planeetalta. Hän oli varmaan karvaisin transu, joka käytti sukkanauhaliivejä. »Ei se ihan kamala ole, mutta minusta sinun tyyliisi sopii suora hame. Ja nahkakin pukee sinua.»

»Dolores Dominatrix.»

Pikemminkin Ihmissusi Wanda. »Jatka toki tervehenkistä tyyliä», sanoin, »mutta karvat pitäisi ajaa.»

»Ei helvetissä», Sally sanoi. »Minä vihaan karvojenpoistoa.»

»Kokeile vahaa.»

»Kerran hei on sitäkin kokeiltu. Ja sattui niin vietävästi.»

Hyvä, ettei hänellä ollut munasarjoja.

Janet Evanovich: Kolmas kovanokka

En ole oikein innostunut chick lit -kirjallisuudesta, mutta Janet Evanovich onnistuu tässä dekkarissa kuitenkin pitämään langat kasassa niin että lukemisen kesken jättäminen ei tullut kovin montaa kertaa mieleen: Kolmas kovanokka (WSOY, 2010; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-37214-2).



Evanovichin sankari on Stephanie Plum, palkkionmetsästäjä jolla homma ei ole aina ihan hallussa, varsinkin kun hän on taipuvainen unohtamisiin, puhumattakaan onnettomuuksista joita tulee vastaan suorastaan liukuhihnalla.

Dekkarin varsinainen juju ei ole rikosten ratkaiseminen vaan pikemminkin kaikenlaiset ihmissuhdekiemurat, erityisesti suhde poliisi Joe Morelliin, jota sankarimme yhtä aikaa inhoaa ja rakastaa.

Ehkä kirjan itseironinen musta huumori on se, joka sai lukemaan kirjan alusta loppuun, mutta ei näitä kirjoja kovin montaa pysty lukemaan, ainakaan ilman että välillä on pitkänpuoleinen tauko.

Janet Evanovich: Kahta kovemmin

Yritin vielä kerran lukea Janet Evanovichin dekkaria, mutta virheeni ilmeisesti oli se että ajattelin tämän olevan dekkari, mutta ei tämä mikään dekkari ole, vaan viihdekirjallisuutta, jonkinlaista chick lit -tarinointia, joka ei isommin iskenyt: Kahta kovemmin (WSOY, 2010; suom. Hanna Tarkka; ISBN 978-951-0-36367-6).



Teos on ilmeisesti suomennettu jo aiemminkin (Kristiina Drewin toimesta), ja tämä on toinen suomennus, mikä tarkoittanee että teoksella on kovastikin lukijoita. Tähtiä teos oli saanut Helmetissä peräti neljä (kaksi arviointia), mitä suuresti ihmettelen.

Teoksen päähenkilö on Stephanie Plum, joka on jonkinlainen palkkionmetsästäjä, ja sitten on tietysti mieshahmo, Joe Morelli, jota tomera (mutta asiat solmuun saava) päähenkilömme ei oikein voi sietää, tai mitä tästä nyt sanoisi, "kissa kuumaa puroa" tai vastaavaa.

Epäilemättä en ole tämän teoksen kohderyhmää.

Janet Evanovich: Wicked appetite

Olenkohan nyt ymmärtänyt oikein? Yritin joskus aiemminkin lukea Janet Evanovichin kirjaa, mutta se tökkäsi pahasti kesken, ja niin kävi tämänkin kanssa, mutta syynä taisi olla se että kuvittelin että tässä on muutakin kuin pintaviihdettä, eikä tässä mitään muuta ole: Wicked appetite (Headline Review, 2010; ISBN 978-0-7553-5276-0).



Kirja kertoo leivoksia myyntiin väsäävästä Lizzy Tucker -nimisestä naisesta, joka törmää paranormaaleihin ilmiöihin ja ennen kaikkea kahteen mieshenkilöön, joita kumpaakaan ei oikein herrasmiehiksi voisi sanoa, pahikseen nimeltä Gerewulf Grimoire (heh!) ja lihaskimppuun nimeltä Diesel (!).

Jep, ja tässä sitten tarina pyörii pyörimistään ja Lizzy pyörii tässä pyörityksessä, ja kaiketi tämäntyyppinen chick lit sitten lukijoita kiinnostaa. Hoh-hoijaa.