Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Freveletti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Freveletti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Jamie Freveletti: Pimeän läpi

Jamie Freveletti jatkaa romaanissa Pahaa pakoon alkanutta tarinaa, jossa biokemisti Emma Caldridge selvittelee rikollisten touhuja, tällä kertaa Somalian rannikkovesillä: Pimeän läpi (Paasilinna, 2012; suom. Risto Raitio; ISBN 978-952-5856-23-1).



Siitä ei mihinkään pääse, että tarina on kaavamainen ja päähenkilöt ovat paperinohuita, mutta siitä huolimatta luin romaanin, kaiketi tämmöinen toimintapläjäys silloin tällöin pitää adrenaliinitasoa yllä. Mutta vaikka kirja on laskelmoivasti kirjoitettu, Freveletti sentään osaa kirjoittaa, toisin kuin monet bestseller-listojen suosikit.

Emma Caldridge juoksee 56 km:n kohdalla 80 km:n Comraden ultramaratonia Etelä-Afrikassa, kun tienvarsipommi räjähtää. Pökerryksissään hän havahtuu, kun tuntematon mies seisoo hänen vieressään valkoinen injektioruisku kädessään. Emma tuntee neulan piston ja aineen ihonsa alla ja ennen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan, on mies kadonnut. Järkyttyneenä tapahtuneesta ja epävarmana, mitä ainetta hänen ruiskutettiin, hän pyytää apuun turvallisuusyhtiö Darkviewn Edward Bannerin. Mutta Banner kiinni toisessa tehtävässä, kun somalialaiset merirosvot ovat kaapanneet risteilyaluksen Adenin lahdella ja Darkview on palkannut hänet auttamaan pelastustöissä. Kuitenkin tiedustelutietojen mukaan risteilyaluksen lasti on huomattavasti arvokkaampi kuin sen varakkaat matkustajat. Banner epäilee, että aluksella on uusi kemiallinen ase ja pyytää Emmaa soluttautumaan laivalle ottamaan selvää aseen koostumuksesta.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Jamie Freveletti: Pahaa pakoon

Jamie Freveletti tarjoilee melko monimutkaisen jännärin, jossa lentokonekaappaus ja viidakkoon pudonnut lentokone käynnistää takaa-ajon Kolumbian ja Venezuelan rajaseudulla: Pahaa pakoon (Paasilinna, 2010; ISBN 978-952-5856-06-4).



Kuten odottaa saattaa, kaikenlaisia roistomaisuuksia on punottu juoneen, huumekauppiaista ja muista roistoista alkaen, mutta yhtään sen parempia eivät ole amerikkalaiset jotka sotkeutuvat paikallisen tason välienselvittelyihin. Romaanissa vaelletaan pitkin viidakkoa välillä rosvojen vankina, välillä rosvoja pakoillen ja välillä rosvoja väijyen. Kissa-ja-hiiri-leikkiä siis touhutaan.

Kirjaan on kaiken muun lisäksi punottu biologisten aseiden koukku, joka tuntui päälleliimatulta, mutta ei kuitenkaan tarinaa ihan mahdottoman epäuskottavaksi leimannut.

Parasta antia olivat kuvaukset kulkemisesta viidakko-olosuhteissa, ja vaikka kirjoittaja aika ajoin tuntui matkailuoppaalta, teos tuli joka tapauksessa luettua.