Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina

Jaakko Yli-Juonikas tarjoilee vammaisen ihmisen elämänkokemukseen ja hänen läheistensä arkeen pureutuvan pienoisromaanin, joka jää askarruttamaan ja ihmetyttämään: Vanhan merimiehen tarina (Otava, 2014; ISBN 978-951-1-27834-4).



Tässä on lainaus teoksen esittelytekstistä:

Aarno ja Niina ovat teini-ikäisen Annikan omaishoitajia. Halvaantunut Annika on ollut koko ikänsä pyörätuolissa ja pystyy kommunikoimaan vain avustetusti tietokoneella. Runojen kirjoittaminen tuo Annikan elämään lohtua, ja pitkästä aikaa perhe suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Mutta pimeyden voimat ovat liikkeellä. Vanhemmat joutuvat puolustamaan Annikaa outoa vihollista vastaan. Kuka haluaa perheelle pahaa? Entä kuka on vanha merimies ja mitä hän yrittää viestittää?

Dystoniaa sairastava Annika-tytär on vaikeasti halvaantunut, mutta hän pystyy kommunikoimaan fasilitaation avulla, siis siten että hän kädellään osoittaa näppäimistöä ja fasilitoija painaa näppäimiä hänen ohjeidensa mukaan. Fasilitaatiota on kritisoitu siitä että fasilitoija (tiedostaen tai tiedostamattaan) ohjaa kirjoitusta, ja voi olla että tekstiä tuottaa tosiasiassa fasilitoija eikä halvaantunut henkilö.

Kirja nostaa esille kiehtovia teemoja siitä, mitä viestiminen oikeastaan tarkoittaa, ja miten kukin ihminen ymmärtää maailmaa omalla tavallaan. Mutta samalla tuntui siltä, että osa pienoisromaanin teemoista jää torsoiksi, ei johda minnekään; voi vika olla lukijassakin.

Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija

Jaakko Yli-Juonikas on rakentanut unenkaltaisen ja melkolailla absurdin tarinan 1900-luvun alun Suomesta, jossa kansalaissodan hirveydet yhä ovat muistissa mutta uutta maailmaa samalla rakennetaan: Uneksija (Otava, 2011; ISBN 978-951-1-25155-2).



Teoksen esittelytekstissä kuvataan tarinaa näin:

Vuonna 1919 unisaarnaaja Eino Teräs kiertää ympäri Suomea, ja on ammatissaan erityisen suosittu. Eino uinuu kirkkoihin ja juhlasaleihin järjestetyissä sängyissä ja puhkeaa saarnoihin, joita ihmiset tulevat sankoin joukoin ihmettelemään. Saarnojen aikana lukija vajoaa päähenkilön mukana kaoottiseen unimaailmaan: Eino on yhtäkkiä nuori tyttö, jota pirullinen pyöveli Jussila ahdistaa. Hintelä Eino ja romuluinen piikatyttö Saara tapaavat erään saarnatilaisuuden yhteydessä - ja rakastuvat. Groteski lempi tuo helpotusta Einon painajaisiin, ja erikoinen pariskunta alkaa uneksia yhteisestä tulevaisuudesta.

Kirja on melkeinpä novellimainen, kovin isoa kaarta se ei piirrä, ja unikohtaukset vyöryvät päälle tavalla jossa teksti muuttuu lähestulkoon proosarunoksi, mikä suuresti miellytti. Mutta tarinan kaari ei ihan jaksanut kantaa loppuun asti, jonnekin ajatuksen lanka katosi, ja lukija hämmentyi.