Jonathan Stroud: Golemin silmä

Jonathan Stroud jatkaa Bartimeus-trilogiaansa fantasiaromaanissa Golemin silmä (Tammi, 2005; ISBN 951-31-2847-4).



En ole monisatasivuisten fantasiaromaanien erityinen ystävä nykyisin, mutta täytyy myöntää että tämä 707-sivuinen järkäle ei loppujen lopuksi tuntunut kovinkaan pitkältä luettavalta, ja heti perään jo mietin että kohtapuoliin on saatava trilogian viimeinen osa luettavaksi kirjastosta.

Kirjan henkilökaartista juuri kukaan ei ole erityisen miellyttävä hahmo, kaikilla on jotain ikävää kuormaa ja luonteenpiirteitä kannattavanaan, mutta jostain kumman syystä tämä paketti kuitenkin innosti lukemaan ja selvittämään, mitä nuorelle maagikon oppipojalle Nathanielille ja vastarintaliikkeen Kitty-tytölle tällä kertaa kuuluu.

Kaksi vuotta sitten Nathaniel, maagikon nuori oppipoika, päihitti julman maagikko Simon Lovelacen. Nyt 14-vuotias Nathaniel on kipuamassa kovaa vauhtia korkeammalle maagikoiden maailmassa. Pääministeri on valtuuttanut hänet kukistamaan vastarintaliikkeen, joka yrittää kansannousun avulla kaataa maagikoiden valtakunnan. Vastarintaliikkeen toimintaa tarkkaillaan voimakastahtoisen tytön, Kittyn, näkökulmasta. Monen turhan yrityksen jälkeen Nathanielin on nieltävä ylpeytensä ja kutsuttava avukseen vanha tuttavansa Bartimeus, 5000 vuotta vanha djinni. Tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi kun voimakas maaginen olento golem saattaa koko Lontoon sekasorron valtaan. Nathanielin ja Bartimeuksen on pystyttävä löytämään golemin voimanlähde. Etsintä vie heidät Prahan kaduille, Lontoon katoille ja moniin muihin vaarallisiin paikkoihin. Hurjan ajojahdin aikana he kohtaavat myös yllättävän liittolaisen ja yhdessä nämä kolme kumppanusta lopulta selvittävät golemin salaperäisen isännän henkilöllisyyden.

Jonathan Stroud: Samarkandin amuletti

Jonathan Stroud aloittaa Bartimeus-fantasiatrilogian tällä 560-sivuisella romaanilla, jossa velhon oppipoika sekaantuu salaliittoon jonka juonittelut ulottuvat vallan huipulle asti: Samarkandin amuletti (Tammi, 2004; suom. Mika Kivimäki; ISBN 951-31-2846-6).



Paksut fantasiaromaanit eivät viehätä enää samalla tavalla kuin joskus aikoinaan, mutta romaani oli kirjoitettu siinä määrin sujuvasti, että teos tuli luettua nopeasti, melkein yhdellä istumalla.

Stroud luo kirjassa mielenkiintoisen kuvan maailmasta, jossa taikuus on arkipäivää. Ne joilla on kyky käyttää taikuutta ovat vallan huipulla, ja ne joilla ei tätä kykyä ole, ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.

Luokkayhteiskunnan pelisäännöt ovat armottomat, mutta toisaalta taikuuden hallinta mahdollistaa yhteiskunnallisen aseman nostamisen, jos kykyjä vain riittää. Eikä nuorelta taikurin oppipojalta Nathanielta ainakaan kunnianhimoa puutu.

Kun Nathaniel, maagikko Arthur Underwoodin oppipoika, kutsuu luokseen 5000 vuotta vanhan dzinni Bartimeuksen, Bartimeus ei arvaa mikä häntä odottaa. Nathaniel ei kaipaa niitä tavanomaisia taikatemppuja, joita hengiltä yleensä pyydetään. Hänellä on mielessä aivan muuta ja paljon vaarallisempaa: kosto.

Bartimeuksen on varastettava kuuluisa Samarkandin amuletti Simon Lovelacelta, vaikutusvaltaiselta ja julmalta maagikolta, joka hallitsee Lontoota ja nöyryyttää Nathanielia kaikin keinoin. Bartimeusta sapettaa: hänen tuhansia vuosia vanhan dzinnin, joka on puhunut itse kuningas Salomonin kanssa, on otettava vastaa käskyjä keskenkasvuiselta pojankoltiaiselta. Mutta lahjakas oppipoika on päättänyt päihittää mestarinsa ja tulla heitä paremmaksi maagikoksi!

Samarkandin amuletti on huima, rönsyilevä tarina maagikoiden hallitsemasta Lontoosta ja Iso-Britanniasta. Näkökulma on herkullinen: kertojana on ikivanha henki, dzinni, joka tarkastelee maailmaa hilpeän purevasti.