Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä

Mhairi McFarlane pyörittää nörttimäisiäkin juonielementtejä sisältävää chick lit -romaania kohtalaisen näppärästi: En minä vaan sinä (HarperCollins Nordic, 2015; ISBN 978-91-509-0609-7).



Hylätyksi tulemisen tunteet käynnistävät romaanin tapahtumat, ja melkoista poukkoilua juonessa on, moneen suuntaan, siinä määrin että muistikuvat tapahtumista sekoittuvat muihin McFarlanen romaaneihin. Kovin monta teosta ei näköjään kannata perä-perää lukea.

"Näin se tapahtui: Kosin. Paul sanoi kyllä, vaikkei kovin innokkaasti."

Delia Mossilla on elämänsuunnitelma. Mutta se romahtaa yllättävän nopeasti, kun hän saa tietää tulevan miehensä makaavan toisen kanssa. Todella huolestuttavaa. Hänen täytyy taas ottaa ohjat käsiinsä - ja tehdä itsestään oman elämäntarinansa supersankari.

Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa

Mhairi McFarlane punoo melkoisen juonellisen sotkun chick lit -tyylisessä romaanissa, jossa työpaikkaromanssi kärjistyy hääjuhlassa morsiamen löytäessä sulhasen väärän naisen sylistä: Tyttö muiden joukossa (HarperCollins Nordic, 2016; suom. Hanna Arvonen; ISBN 978-91-509-0959-3).



McFarlane kirjoittaa taitavasti, vaikka toisaalta tuntuu siltä että hän tarkoituksella välttelee syvällisempiä teemoja tai sitä että päähenkilöt tuntuisivat elävän todellistä elämää. Eräänlaista fantasiaa tässä lukijalle punotaan, onnellisen lopun odotuksessa.

Mitä häissä ei missään nimessä saisi tehdä? Kun Edie joutuu lievästi sanottuna kiusalliseen tilanteeseen kollegan häissä, hän saa kaikki syyt niskoilleen. Sen jälkeen kun hänet on nolattu verkossa ja kaikki hänen tuttunsa ovat kääntäneet hänelle selkänsä, Edien esimies ehdottaa hänelle sapattivuoden pitämistä ja uuden kuuman tähden Elliot Owenin elämäkerran kirjoittamista. Sen ei pitäisi kai olla kovin vaikeaa? Väärin.

Edie karkotetaan takaisin kotikaupunkiinsa, jossa hän kohtaa miehen, joka ei ilmeisesti koskaan ole kuullut sanaa ei, ja joutuu lisäksi piinallisesti elämään uudelleen teinivuosiaan asuessaan saman katon alla leskeksi jääneen isänsä ja tuomitsevan, laiskan siskonsa kanssa. Kun kaikki ympärillä kyseenalaistavat sen, kuka hän oikein on, on aika vaikeaa olla kysymättä itseltään samaa. Kuka tuo tyttö oikein on? Siitä Edie aikoo ottaa selvän!

Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin

Mhairi McFarlane on melkoisen suosittu chick lit -tyylisten viihderomaanien tehtailija, ja luin useita hänen romaanejaan lähestulkoon perä-perää. McFarlanen esikoisromaani on teos Sinuun minä jäin (HarperCollins Nordic, 2017; suom. Hanna Arvonen; ISBN 978-91-509-2665-1).



Kirjojen lukemisesta on jo hiukan aikaa, joten romaanit menevät jo vähän keskenään sekaisin. Esikoisromaani ei kirjoitustavaltaan suuresti poikennut myöhemmin ilmestyneistä kirjoista, sujuvasti teksti soljuu, ja vaikka syvällisyyttä näissä romaaneissa ei sanottavasti olekaan, jonkin verran elämänmakuista rosoisuutta mukaan on kuitenkin tipahtanut.

Mitä tapahtuu kun henkilö, joka särki sydämesi palaa takaisin?

Rachel ja Ben. Ben ja Rachel. He kaksi maailmaa vastaan. Kunnes kaikki mureni. On kulunut kymmenen vuotta siitä kun he viimeksi tapasivat toisensa, mutta kun Rachel eräänä sateisena päivänä törmää Beniin hänestä tuntuu siltä kuin aika olisi pysynyt paikallaan. Samaan aikaan kaikki on kuitenkin muuttunut: Ben on mennyt naimisiin, mutta Rachel ei. Siitä huolimatta hän tuntee kuinka kaikki palaa hänen mieleensä - myös sydänsuru, joka ei koskaan ehtinyt parantua. Sinuun minä jäin on kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, se on humoristinen, sydäntäraastava ja kaikkea siltä väliltä.

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Gena Showalterin kirja näyttää saaneen kohderyhmältään kiittäviä arvioita, mutta oma kokemukseni kirjasta oli täysin päinvastainen, sen verran puutteelliselta ja vääristyneeltä se tuntui: Kodittomat sielut (Harlequin, 2012; suom. Hanna Arvonen; ISBN 978-91-640-8585-6).



Teoksen lajityypiksi on ilmoitettu "paranormaali romanssi", ja melkoisesti lukija saikin parahtaa tämän sekametelisopan parissa. Kaikkea mahdollista on niputettu yhteen ilman että kokonaisuudessa olisi tavoiteltu edes minimaalista järkevyyttä.

Aden Stone oli saanut taas uuden mahdollisuuden, jonka tyriä. Hänet oli sijoitettu asumaan ranchille, joka oli tarkoitettu hankalille pojille, perheettömille ja mahdottomille. Aden ei ollut skitsofreeninen, kuten kaikki häntä hoitaneet lääkärit luulivat. Hän vain keskusteli päässään asuvien kodittomien sielujen kanssa. Tällä kertaa Aden halusi onnistua. Hän halusi kouluun tavallisten nuorten keskelle ja hän halusi tavata uudestaan Mary Annin, jonka hän oli kohdannut hautausmaalla. Tyttö oli ainoa, joka sai äänet hänen päässään vaikenemaan.

Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Mary Annilla oli rakkautta ja hänellä oli viisitoistavuotissuunnitelma: hän keskittyisi kouluun, opintoihin ja valmistuisi psykologiksi. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä.

Kun Aden aloitti Mary Annin koulussa, kaikki tuntui muuttuvan. Kiltin koulutytön maailma oli yhtäkkiä muutakin kuin läksyjä ja jalkapallopojan kosiskelua. Yhdessä Mary Ann ja Aden olivat keskellä maailmaa, jossa ihmissudet, vampyyrit, noidat ja peikot olivat osa arkipäivää ja jossa toiveet ja pelot oli kääritty samaan pakettiin. Yhdessä he pystyisivät selvittämään menneisyytensä ja antamaan kodittomille sieluille kodin.