Franquin: Mustat sivut

Franquin tarjoaa mustaakin mustempaa huumoria näissä mustavalkoisissa strippisarjakuvissa, joiden piirrosjälki on suurmestaritasoa: Mustat sivut (Arktinen Banaani, 2015; suom. Timo Reenpää; ISBN 978-952-270-044-5).



Olen lukenut niin Marsupilami kuin Piko ja Fantasio -sarjakuviakin, ja niissä huumori on nokkelaa muttei yleensä erityisen terävää. Tässä kirjassa Franquin tarttuu nykymaailman kamaluuksiin, eikä tässä huumorissa ole juurikaan lohdullisuutta, mutta maaliin osutaan ja terävästi.

Belgialaisen André Franquin (1924-1997) Mustat sivut on pikimustan huumorin klassikkoteos. Franquin on eurooppalaisen sarjakuvan suurmestari, joka muistetaan Piko ja Fantasio -seikkailuista sekä uskomattoman Marsupilami-eläinhahmon kehittäjänä. Mustissa sivuissa Franquin päästi pimeän puolensa valloilleen. Hän käy hirtehisen tarkasti modernin ihmisen hulluuden kimppuun. Vieraantuminen luonnosta, saasteet, järjetön kilpavarustelu ja yleinen typerä piittaamattomuus näytetään tyylikkäästi kiteytettyinä ja kolmiulotteisella mustalla piirrostyylillä esitettyinä.

Batem, Yann ja Franquin: Taivaan perhoset

Batem, Yann ja Franquin on mainittu tekijöinä sarjakuvakirjassa Taivaan perhoset (Semic, 1995; suom. Vesa Nykänen; ISBN 951-876-440-9).



Marsupilami touhuaa keskellä viidakkoa, jonne on perustettu tutkimusasema, ja perhosia yritetään etsiä ja tunnistaa. Kovinkaan mieleenpainuva ei tämä sarjakuvakirja ollut, mutta kyllähän Marsupilamin parissa aina muutaman hetken mielellään viettää.

Franquin: Passipoliisin painajainen

Franquinin kirjoittamat ja piirtämät Niilo Pielinen -tarinat hykerryttävät, vaikka niitä olenkin ehkä jo turhan monta perä-perää kirjastosta lainannut. Mutta mukava humorististen tarinoiden kokoelma tässäkin on kyseessä: Passipoliisin painajainen (Semic, 1997; suom. Antti Marttinen; ISBN 951-876-143-4).



Niilo Pielinen saa edelleen toimistotyön sekasortoon kummallisilla keksinnöillään ja päähänpistoillaan, joissa riittää oivalluksia. Tosin kieltämättä yliannostuksen vaara uhkaa, jos näitä sarjakuva-albumeita kovin monta peräkkäin lähtee lukemaan.

Franquin: Hämäräperäinen hylky

Olen lueskellut näitä Franquinin tekemiä sarjakuvia, ja ihmetellä täytyy miksi en aikoinaan koskaan edes huomannut että nämä Pikon ja Fantasion seikkailut ovat olemassa, saatika että ne ovat vallan vetäviä tarinoita: Hämäräperäinen hylky (Semic, 1989; suom. Antti Marttinen; ISBN 951-876-144-2).



Tässä tarinassa seikkaillaan merenpinnan alapuolella, jossa etsitään aarretta ja törmätään kummalliseen salaliittoon. Mutta tämmöinen ei Pikoa ja Fantasiota haittaa, sillä kun seikkailua on luvassa niin ei kun toimiin. Ja marsupilamikin pääsee näyttämään kykyjään.

Franquin: Niilo Pielinen 2 ja 3

Lueskelin näitä Franquinin sarjakuvia useita yhteen menoon, ja kelpasivat nämä lapsillekin, siinä määrin hauskaa ja omaperäistä seikkailua on tarjolla: Niilo Pielinen 2 (Egmont, 2007; ISBN 978-952-469-647-0) ja Niilo Pielinen 3 (Egmont, 2007; ISBN 978-952-469-648-7).



Niilo Pielinen työskentelee postin kanssa toimistossa, mutta hänen intonsa työn tekemiseen on lähestulkoon olematonta. Kaikenlainen keksintöjen tekeminen on sitä vastoin intohimo, mutta lukijan huviksi useimmat Pielisen keksinnöt - sukunimikin jo tähän viittaa - menevät jollain tavalla pieleen. Ympäröivä maailma joutuu tavalla tai toisella kaaokseen, ja lukija tykkää.

Franquin: Zorbul-tarinat

Nämä Franquinin sarjakuvat osoittautuivat mainioiksi, pääosassa on seikkaileva kaksikko Piko ja Fantasio, ja tarinoiden yhteisenä nimittäjänä on tiedemies Zorbul, joka yrittää saada maailman valtaansa: Zorbul-tarinat (Egmont, 2013; suom. Emilia Melasuo; ISBN 978-952-233-689-7).



Tarinat ovat mitä fantastisimpia, ja Zorbulin juonet vähällä onnistua, mutta aina häneltä jää jotain huomaamatta, mikä saa katalat juonet lopulta romahtamaan.

Zorbul-hahmossa on myös inhimillistä puolta, mitenkään mustavalkoinen hyvä-paha-maailma ei näissä sarjakuvissa ole, eivätkä sankaritkaan ole erehtymättömiä, pikemminkin päinvastoin, usein tässä kompastellaan eteenpäin ja lukijaa hykerryttää.

Franquin: Kehän kuninkaat

Lainattuani kirjastosta Zorbul-tarinoiden kokoelman laitoin varaukseen monta muuta Franquinin sarjakuvakirjaa, joista tämä osoittautui mainioksi kokoelmaksi, päähenkilöinä seikkaileva kaksikko Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat (Egmont, 2006; suom. Kirsi Kinnunen; ISBN 952-469-536-7).



En ollut näistä sarjakuvista aiemmin millään lailla tietoinen, ja aika on jossain määrin puraissut tarinoihin, nyt niissä on hiukan tahatontakin humoristisuutta, mutta varsin mainioita seikkailutarinoita nämä ovat, eikä seikkaileva kaksikko ole mitään supersankareita, mikä on mainio juttu sekin.