Alistair MacLean ja Alastair MacNeill on laitettu tekijöiksi tässä jännärissä, jossa luodaan seikkailukertomusta jonkinlaisesta YK:n alaisesta tiedustelu- ja poliisielimestä. MacLean ei erityisemmin osannut kirjoittaa, mitä nyt muutama poikkeus hänen tuotannostaan löytyy, ja MacNeillistä minulla ei ole todistusaineistoa kuin tämä harvinaisen ontuvasti kirjoitettu kirja: Yövartio (WSOY, 1989; käsikirjoituksesta suomentanut Irmeli Ruuska; ISBN 951-0-15890-9).
Kirjan selässä on teksti "Alistair MacLeanin yövartio", joka voisi tarkoittaa sitä että MacLean on tarjonnut teokselle oman brändinsä ja varsinaisen tekstinikkaroinnin on tehnyt MacNeill.
No, jonkinlaista monimutkaista kansainvälisten rikosten ketjua tässä ratkotaan, mutta suoraan sanoen into lukea romaania lopahti hyvin äkkiä siihen, että kerronta oli tavattoman ontuvaa.
Erityisesti on noteerattava se, miten huonosti kirjoittajat osaavat viedä juonta eteenpäin. Tekstissä on samaa heikkoutta kuin myöhemmässä bestseller-tehtailijassa Dan Brownissa, joka kertoo laveasti asiasta jos toisestakin niin että lukija ihmettelee mistä oikein on kyse. Ja kaiken lisäksi kirjoittavat laittavat pitkät rimpsut selityksiä dialogiin joka kuuulostaa Wikipedia-artikkelilta (ja teen tässä hallaa Wikipedialle).
Enkä mielelläni ottaisi ollenkaan kantaa henkilöhahmojen uskottavuuteen, esimerkiksi siihen että kansainvälinen huippumalli on värvätty CIA:n agentiksi. Hoh-hoijaa.
naisasia
10 tuntia sitten
