Näytetään tekstit, joissa on tunniste syysideat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syysideat. Näytä kaikki tekstit

7. lokakuuta 2021

Lyhtykaupungin valot









Siinä se nyt tönöttää, koko kaupunki keittiön ikkunalla. Osan hankin lyhtytaloista jo aikaisemmin ja nyt tilasin lisätalon täältä. Tunnustan olevani lyhtytalokoukussa olemisen lisäksi tuoksukynttiläkoukussa. Vaniljan tuoksuisia tuikkuja olen piilottanut puulaatikkoon ihan hamsterin tavoin. Jokaisena iltana sytyttelen kaupunkiini valot ja kurkistelen ikkunoista sisälle. 

Kummallista tämä syysaika, ilo tulee ihan pienistä asioista. Lenkiltä löytynyt kaunis lehti nostaa suupielet hymyyn. Ehkä ne ovat vastaisku pimeydelle ja sateisille päiville. Tänäänkin tallustin perinteisen aamulenkin Myrskyn kanssa vesisateessa, miten onnelliselle koira näyttikään takaisin tullessa. Kääriytyi pienelle kerälle (jos nyt meidän Myrskyä voi pieneksi kutsua ;)) ja nukahti torkkupeitteen päälle. Olisin ehkä tehnyt samoin, jos eivät työt olisi kutsuneet. Iltalenkin jälkeen luulen tosin tekeväni niin. Tuoksuttelen vain ensin kynttilöitäni, siivoan vähän ja sukellan sohvan syliin. Melkein on jo perjantai, huomasitteko?

Iloa viikonloppuun, Ilona
 

23. syyskuuta 2020

Syysterassilla ja sisustajan työ








Täällä  olen poukkoillut kilpaa lehtien kanssa upean vanhan talon pihapiirissä, kuvannut auringonkukkapelloilla sisustussuunnittelijan kuvia, stailannut kiinteistövälittäjän ihanaa kohdetta ja pakannut haikein mielin kynttilöitä takaisin laatikoihin Puttipajan kuvauspäivän jälkeen. Huomenna kamera viipyy vastasyntyneen pienen kanssa sekä ylioppilaan kauneudessa. Kotona lataan akun ja perjantaina uppoudun syysmökin tunnelmaan. 

On päiviä, jolloin mietin - että voisin kuvata vähemmän. Voisin tasata innostumissykettäni rauhallisemmaksi. Kunnes tulee jälleen seuraava aamu ja tekee mieli hypähtää seikkailuihin sinne ja toki tänne. Viikon loppupuolella huokaisee hiljaa, en olisi elänyt niin paljon - jos olisin tasannut sykettäni.

Vaikka suurin osa päivistä vierähtää sisustuskuvauksissa tavalla tai toisella. On silti kotona ihan vähän sisustettava. Juuri nyt saniaiset ovat ikään kuin kaapanneet kotikuistit. Nyt suunnittelen jo katosta penkin päälle niistä sitomalla. Urakka vaatii muutaman tunnin, mutta syke - se on jo noussut innosta ;).

Ihana Inna sujautti minulle postia Karton korttitehtaalta - syyskalenterit ovat valmiina matkaan kauppojen hyllylle. Kurkkaa niitä markettien kalenterihyllystä. Inna on taittaja kalenterin ja korttien takana. Joskus mietin, miten joku voikaan niin taiten kerätä kuvat ja tekstit yhteen. Innalle olen luvannut kuvata lehtisadetta.

Tanssitaankos lehtisateessa ja nostellaan innostumissykettä, Ilona

 

28. elokuuta 2020

Syyssisustelua











Syksy on täällä, - se tuoksuu. Sen tuntee aamun viileydessä. Rakastan sitä tunnetta, mikä syntyy metsässä aamuisin. Myrsky taas rakastaa mustikoita, matka etenee välillä kovin hitaasti herran napostellessa eväitään.  Hitaat aamut kuuluvat juuri tähän hetkeen. Ne ovat parasta, mitä tiedän. Toiseksi parasta on syyssisustelu. Omenat, luumut ja marjat pursuilevat puista ja pensaista.  Millään ei ennätä tehdä ihan kaikkia kransseja tai asetelmia. Aina perjantaina kuitenkin voi aina vähän villiintyä ;).

Tomerana olen kuljettanut vanhat pulloni, melkein kaikki heistä kuistin pöydälle. Sadepisarat helmeilevät vielä eilisen jäljiltä niiden pinnalla. Siivouskukat on hankittu kauppareissulta, yksi kimppu ennättää muotoutua moneen paikkaan inspiraation iskiessä. Luumut ja omenat odottelevat piirakkaan pääsyä asetemissa. 

Enää hetki ja kuisti pukeutuu sammaleisiin tunnelmiin. Parikseen se kaipaa varmasti marjakanervaa ja ehkä irlannin nummikanervaa. 

Tuoksutellaan syysilmaa ja viivytään hetki hitaissa aamuissa, 
Ilona

17. elokuuta 2020

Puutarhajuhlat













Viikonloppuna kotipuutarha täyttyi ihanista ystävistä ja nuoren erikoisen lahjakkaan miehen esittämästä musiikista. Luulen, ettei ole kauniinpaa hetkeä juhlia elämää, kuin elokuun lämpimät illat. Jos hetkeen olisi voinut jäädä - olisin jäänyt juuri tähän iltaan. 

Oman kodin takakuistille sujahti syyskukkia ja Frenchicpaint :lta hankituilla maaleilla maalatut rottinkituolit muuttivat sinne asumaan. Syksyllä iskee värien kaipuu ja ulkona saa rönsyillä vapaasti. Onneksi kuistin harmaantunut lehtikuusilattia hieman tasoittaa värivilleilyäni. Pian sävyt tummuvat ja voi käpertyä takkatulen lämpöön hyyrystelemään. Vielä hetken ennen sitä ajattelin nauttia lämpimistä elokuun tunnelmista. Laittaa kaikki kynttilät päälle ja rakastua omana elämään.


Tänään äiti toi pussilisen karviaisia ajattelin laskeutua niistä tehdyn piirakan avulla maanantaihin. Luulen tosin, että poimin huomenna mustikoita lähimetsästä, eikä niistä voi oikeastaan muuta tehdä, kuin piirakkaa ;) Apuna keräyspuuhissa on Myrsky, hänellä on kovin erikoinen tyyli poimia mustikoita suoraan suuhun.

Iloa teidän viikkoon, Ilona

Ps. Frenchicpaint - arvonnan voittajan on arponut heiltä ihana Satu. Voittaja on  Kaikella_rakkaudella.
 

21. syyskuuta 2019

Pihasisustelija









Syksy on tälle sisustelijalle aika, joka tarkoittaa kotiin hiippailua erinäisten metsälöytöjen kanssa. Kainalossa saattaa olla oksia, havuja, sammalta tai ihan mitä vain kepukoita. Heiniä me Myrskyn kanssa kerätään oikein intona, puolet niistä on tosin silputtu pienen koiran toimesta ennen kotiin palaamista. Ihan parasta on hiipiä koiran kanssa kaislikoissa usvan paetessa järven ylle.

Syksyssä on vain aina omituista taikaa. Kotiin se taika levittyy kranssien, asetelmien ja valojen myötä. Kyllä - minulla on jo kaamosvalot. Tänä vuonna olen ollut aika maltillinen, ettei vain naapurit huomaa valovillitystäni ;). Olen siis piilottanut salaiset valoköynnökseni ruosteisten myrskylyhtyjen sisälle. Syysasetelmat istutin sisustustohinoissani vanhaan jauhokaukaloon. Rustiikkinen patinoitunut pinta on minulle tänä syksynä se juttu - miten monta tarinaa näillä esineillä olisikaan kerrottavanaan.

Tänään käperryn Myrskyn viereen sohvalle ja syttyttelen kynttilät kodin valoksi. Pieni koira on juuri nyt uupunut päivän retkistä. Aamulla on jälleen aika kalastaa kaisloja - jonkunhan sekin on tehtävä :).

Leppoisia hetkiä viikonloppuun, Ilona


23. elokuuta 2019

Syyskeittiö






Syksyisin tänne hiipii sisustusinto - se on väistämätöntä. Aivan turhaan pyristelen vastaan tai yritän selättää sitä. Se on jo täällä. Kodin takapihalta alkavat metsäpolut ovat juuri nyt parasta, mitä tiedän. Sammaleisten kivien välissä poukkoileva Myrsky on kovin hellyttävä "metsäneläin". Mukaan tarttuu mustikan punehtuneita varpuja, puolukoita ja kaikenlaisia oksakäppyröitä. Jokaisella retkellä pitää nipistää itseään välillä, minä saan oikeasti kulkea tässä satumaisessa maisemassa. Myrskyn kiidättäessä omaa karahkaansa kotia kohti on naurettava ääneen, miten suuret luulot pienellä koiralla itsestään onkaan.

Kesä on mennyt siivillä ja retkiä takana on monta - upeita kohtaamisia! Ihan pian täällä alkaa aika, jolloin kääriydyn sohvan syliin kirjoittamaan. Aivan yhtä paljon, kuin rakastan kuvaamista rakastan tätä aikaa vuodesta. Tarinat heräävät henkiin kuviin liittyvien tekstien mukaan. Uppoan mökkiretkiin, saunapäiviin, kotien tarinoihin ja kerron teistä kanssani retkelleistä. Kesämatkoilla selkärangassa on kulkenut kylmät väreet, olen liikuttunut melko monta kertaa ja miettinyt useammin, kuin kerran - miten upeita tarinoita kotimaa onkaan täynnä. Housujen polvet ovat kuluneet puhki, kengät kastuneet ja steariiniakin myönnän kaataneeni päälleni. Luulen, että juuri sille pitääkin maistua elämän.

Juuri nyt keittiö tuoksuu omenille ja aamukahville. Vedän jalkaani kumisaappaat ja saatan ottaa pari harppausta päästäkseni nopeasti syysmetsän suojaan Myrskyni kanssa. Elämä on ihan mahtavaa juuri tällaisena ja tänään!


Ilona

Ps. Huomatkaa ei mattoja lattioilla - Myrsky ei vielä ole ymmärtänyt niiden syvintä olemusta ;)

21. elokuuta 2019

Syyskattaus Myllytuvalla













 Vanha Myllytupa Kapeenkoskella otti meidät vastaan lämmöllään ja tarinoillaan. Ihan, kuin tehty lempeille syysväreille, hyvälle ruualle ja herskyvälle naurulle.

Aamulla satoi vettä, päivällä satoi vettä - silti meidän tulet  tai intopinkeä eivät sammuneet. Päivä oli aivan mahtava, kiitos jokaiselle mukana olleelle täältäkin kautta. 

Lukemaan enemmän tästä päivästä ja Kyljyskuiskaajan huikeista resepteistä pääset täällä.