Siinä se nyt tönöttää, koko kaupunki keittiön ikkunalla. Osan hankin lyhtytaloista jo aikaisemmin ja nyt tilasin lisätalon täältä. Tunnustan olevani lyhtytalokoukussa olemisen lisäksi tuoksukynttiläkoukussa. Vaniljan tuoksuisia tuikkuja olen piilottanut puulaatikkoon ihan hamsterin tavoin. Jokaisena iltana sytyttelen kaupunkiini valot ja kurkistelen ikkunoista sisälle.
Kummallista tämä syysaika, ilo tulee ihan pienistä asioista. Lenkiltä löytynyt kaunis lehti nostaa suupielet hymyyn. Ehkä ne ovat vastaisku pimeydelle ja sateisille päiville. Tänäänkin tallustin perinteisen aamulenkin Myrskyn kanssa vesisateessa, miten onnelliselle koira näyttikään takaisin tullessa. Kääriytyi pienelle kerälle (jos nyt meidän Myrskyä voi pieneksi kutsua ;)) ja nukahti torkkupeitteen päälle. Olisin ehkä tehnyt samoin, jos eivät työt olisi kutsuneet. Iltalenkin jälkeen luulen tosin tekeväni niin. Tuoksuttelen vain ensin kynttilöitäni, siivoan vähän ja sukellan sohvan syliin. Melkein on jo perjantai, huomasitteko?
Iloa viikonloppuun, Ilona