Kodin uusi ilme julisteilla

Syksyn sävyt valloittivat keittiön hyllynkin. Valitsin Desenion valikoimista Kahlo in Green julisteen koossa 100-70cm. Koko on aika vaikuttava, sen ryhtiä tukee tumma tammikehys. Uusilla julisteilla muuttui koti hetkessä eri tunnelmalliseksi. Makuuhuoneen seinälle tilasin omalla tekstillä varustetun yksisarvisen Unicorn Personal julisteen, jonka saa millä tahansa tekstillä tilattua - aika ihana idea vai mitä? Painted Moth juliste pääsi lentelemään yksisarvisen viereen. Juliste on kiinni seinässä ihan pikkiriikkisillä nuppineuloilla, toimii näin vaihtelun haluisen sisustajan mielestä hyvin. Reikiä ei asennuksesta jää, vaikka mieli muuttuu.

                        Koodilla IlonaP saat -40% alennusta julisteista 6-8.9 välillä. Alennus
                            ei koske persoonallisia julisteita eikä julistepaketteja.

                            

Desenio

Aurinkoisia syyspäiviä täältä sinne, Ilona

Pihlajanmarjakruunu

Miten kauniille näyttääkään juuri nyt pihlajat. Lehdet ovat jo lentäneet pois, mutta punaiset marjat yhä puu kantaa ylpeästi. Aina ohi kävellessä mietin, miten tallentaa niiden sävyt talveen ja jouluunkin. Testannut toki olen marjojen kuivamista pieninä terttuina. Värit säilyvät ihanasti. Tänään siis oli askartelun alla kruunu pihlajanmarjoista.

Vanha puuvanne, jonka takaa tynnyri on jo väistänyt on kranssille pidikkeenä. Kruunulle sopii kyllä vanteeksi mikä vain, vaikka kaupasta hankittu pyöreä kranssipohja. Suurta kruunua varten tarvitaan paljon pihlajanmarjaterttuja. Syyslenkkipolut ovat onneksi niitä täynnä. Kotiin kuljettamisen jälkeen ne sidotaan nippuina narun molempiin päihin kiinni. Naru heitetään rennosti yli kruunun vanteen. Kruunusta tulee niin muhkea, kuin haluat. Taikasana on pihlajanmarjojen määrä ;)

Askarteluun iloa, Ilona

 

Lyhtykaupungin valot

Siinä se nyt tönöttää, koko kaupunki keittiön ikkunalla. Osan hankin lyhtytaloista jo aikaisemmin ja nyt tilasin lisätalon täältä. Tunnustan olevani lyhtytalokoukussa olemisen lisäksi tuoksukynttiläkoukussa. Vaniljan tuoksuisia tuikkuja olen piilottanut puulaatikkoon ihan hamsterin tavoin. Jokaisena iltana sytyttelen kaupunkiini valot ja kurkistelen ikkunoista sisälle. 

Kummallista tämä syysaika, ilo tulee ihan pienistä asioista. Lenkiltä löytynyt kaunis lehti nostaa suupielet hymyyn. Ehkä ne ovat vastaisku pimeydelle ja sateisille päiville. Tänäänkin tallustin perinteisen aamulenkin Myrskyn kanssa vesisateessa, miten onnelliselle koira näyttikään takaisin tullessa. Kääriytyi pienelle kerälle (jos nyt meidän Myrskyä voi pieneksi kutsua ;)) ja nukahti torkkupeitteen päälle. Olisin ehkä tehnyt samoin, jos eivät työt olisi kutsuneet. Iltalenkin jälkeen luulen tosin tekeväni niin. Tuoksuttelen vain ensin kynttilöitäni, siivoan vähän ja sukellan sohvan syliin. Melkein on jo perjantai, huomasitteko?

Iloa viikonloppuun, Ilona

 

Syysaskarteluissa kranssit ja asetelmat

 

Kasvihuoneen liepeillä istutukset muuttuvat pikkuhiljaa talvisempaan suuntaan. Innostuksissani hain halpakaupasta hulavanteen ja sidoin sen ympärille sammalta. Vihreä sidontalanka katosi hienosti sammaleen joukkoon. Molemmat kuistin ikkunoista saivat jättikranssinsa.  Nyt mietin, voisikohan kransseihin laittaa valot. Ihastuttavimmat ovat mielestäni nyt sellaiset rautalankaiset hennot talvivalot, joista ei jää näkyville oikeastaan muuta, kuin valopisteet.

Pihlajanmarjakranssissa ei ole käynyt lintuja napostelemassa eväitä, voisiko marjoja olla tänä vuonna niin paljon - ettei tarvitse kransseista kehveltää. Ruukkuihin piilottelin jo marjakanervaa ja callunaa. Peittelin mullat lyhytnukkaisella sammaleella ja koristelin hopeakuusen oksilla. Muutama omena ja käpy mahtuu aina joukkoon. 

Kelloköynnös on jo punertunut ja kohta on aika ottaa se pois ruukusta. Mitähän tilalle istuttaisi, vai hakisiko pienen kuusen sen paikalle somistamaan kuistia. Ehkä sujautan syysinnoissani myös kasvihuoneeseen valot - voiko niitäkään nyt olla liikaa ;)

Syyssisustelu aika on jälleen täällä, kirpakan kauniita askarteluhetkiä täältä sinne, Ilona

Juuri nyt hienointa, mitä tiedän

 

Kellon hiipiessä kohti iltaa kämmenet hikoilevat ja jännitys tiivistyy. Eräoppaan hiljainen ääni antaa ohjeita siihen, miten polulla kuljetaan. Katse seuraa maastoa ja jä odottamaan tiiviin metsän kohdalle - entä, jos he ovat jo paikalla? Rauhallinen ääni kertoo, että niin he ovatkin. Tietävät kyllä, että kuljemme heidän maallaan. Hiljaisuuden katkaisee välillä ilmojen läpi kantautuva korpin ääni - sen kerrotaan olevan metsien ovikello. Korppi tietää ja näkee kaiken. 

Kuvausmajan oven sulkeuduttua pitää olla hajuton, mauton ja äänetön. Suolta nouseva hämy saa paikalle lokit ja maakotkien ilmaa halkovat siivet. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen ensimmäinen metsän kuningas saapuu paikalle. Se nousee hiljaa takajaloilleen varmistaakseen, ettei muita ole vielä paikalla. Hetken päästä paikalle saapuu emo ja kaksi poikasta. Luonnon oma jännitysnäytelmä kestää tunteja, kunnes paikalla on vieraillut 12 otsoa. Jos ei olisi varma, että on hereillä, voisi vannoa kaiken olleen unta.

Järki kieltää lähtemästä kuvauskopista karhujen yhä ollessa paikalla. Eräopas vakuuttaa heidän väistävän - aina. Viimeinen katse jää takajaloillaan seisovaan uroskarhuun, joka kääntyy hiljaa pois. Minuun tämä hetki jätti sydänjäljen - lähtemättömän sellaisen.

Aikaa hetkestä on kulunut tovi - kunnes tulen taiteilijan työhuoneeseen ja katseeni ei enää pysty irtautumaan taulusta, jossa uroskarhu on noussut takajaloilleen. Ihastus on liian pieni sana nähtyäni taulun. Miten kaunis, herkkä ja samalla voimakas taideteos. Sen sävyt ovat, kuin syksyisen luonnon. Pinta on juuri niin rosoinen, kuin voi kuvitella. Tiia Tiaisen taide on hienointa, mitä juuri nyt tiedän. Miten tarina herääkään eloon jokaisena päivänä taulua katsellessani. Sen paikka on mökkiseinällä, sinne se kuuluu varmasti.

Ilona

Syyssisustelua

Syksy on täällä, - se tuoksuu. Sen tuntee aamun viileydessä. Rakastan sitä tunnetta, mikä syntyy metsässä aamuisin. Myrsky taas rakastaa mustikoita, matka etenee välillä kovin hitaasti herran napostellessa eväitään.  Hitaat aamut kuuluvat juuri tähän hetkeen. Ne ovat parasta, mitä tiedän. Toiseksi parasta on syyssisustelu. Omenat, luumut ja marjat pursuilevat puista ja pensaista.  Millään ei ennätä tehdä ihan kaikkia kransseja tai asetelmia. Aina perjantaina kuitenkin voi aina vähän villiintyä ;).

Tomerana olen kuljettanut vanhat pulloni, melkein kaikki heistä kuistin pöydälle. Sadepisarat helmeilevät vielä eilisen jäljiltä niiden pinnalla. Siivouskukat on hankittu kauppareissulta, yksi kimppu ennättää muotoutua moneen paikkaan inspiraation iskiessä. Luumut ja omenat odottelevat piirakkaan pääsyä asetemissa. 

Enää hetki ja kuisti pukeutuu sammaleisiin tunnelmiin. Parikseen se kaipaa varmasti marjakanervaa ja ehkä irlannin nummikanervaa. 

Tuoksutellaan syysilmaa ja viivytään hetki hitaissa aamuissa, 

Ilona

Puutarhajuhlat

Viikonloppuna kotipuutarha täyttyi ihanista ystävistä ja nuoren erikoisen lahjakkaan miehen esittämästä musiikista. Luulen, ettei ole kauniinpaa hetkeä juhlia elämää, kuin elokuun lämpimät illat. Jos hetkeen olisi voinut jäädä - olisin jäänyt juuri tähän iltaan. 

Oman kodin takakuistille sujahti syyskukkia ja Frenchicpaint :lta hankituilla maaleilla maalatut rottinkituolit muuttivat sinne asumaan. Syksyllä iskee värien kaipuu ja ulkona saa rönsyillä vapaasti. Onneksi kuistin harmaantunut lehtikuusilattia hieman tasoittaa värivilleilyäni. Pian sävyt tummuvat ja voi käpertyä takkatulen lämpöön hyyrystelemään. Vielä hetken ennen sitä ajattelin nauttia lämpimistä elokuun tunnelmista. Laittaa kaikki kynttilät päälle ja rakastua omana elämään.

Tänään äiti toi pussilisen karviaisia ajattelin laskeutua niistä tehdyn piirakan avulla maanantaihin. Luulen tosin, että poimin huomenna mustikoita lähimetsästä, eikä niistä voi oikeastaan muuta tehdä, kuin piirakkaa ;) Apuna keräyspuuhissa on Myrsky, hänellä on kovin erikoinen tyyli poimia mustikoita suoraan suuhun.

Iloa teidän viikkoon, Ilona

Ps. Frenchicpaint - arvonnan voittajan on arponut heiltä ihana Satu. Voittaja on  Kaikella_rakkaudella.

 

Pihasisustelija

Syksy on tälle sisustelijalle aika, joka tarkoittaa kotiin hiippailua erinäisten metsälöytöjen kanssa. Kainalossa saattaa olla oksia, havuja, sammalta tai ihan mitä vain kepukoita. Heiniä me Myrskyn kanssa kerätään oikein intona, puolet niistä on tosin silputtu pienen koiran toimesta ennen kotiin palaamista. Ihan parasta on hiipiä koiran kanssa kaislikoissa usvan paetessa järven ylle.

Syksyssä on vain aina omituista taikaa. Kotiin se taika levittyy kranssien, asetelmien ja valojen myötä. Kyllä - minulla on jo kaamosvalot. Tänä vuonna olen ollut aika maltillinen, ettei vain naapurit huomaa valovillitystäni ;). Olen siis piilottanut salaiset valoköynnökseni ruosteisten myrskylyhtyjen sisälle. Syysasetelmat istutin sisustustohinoissani vanhaan jauhokaukaloon. Rustiikkinen patinoitunut pinta on minulle tänä syksynä se juttu - miten monta tarinaa näillä esineillä olisikaan kerrottavanaan.

Tänään käperryn Myrskyn viereen sohvalle ja syttyttelen kynttilät kodin valoksi. Pieni koira on juuri nyt uupunut päivän retkistä. Aamulla on jälleen aika kalastaa kaisloja - jonkunhan sekin on tehtävä :).

Leppoisia hetkiä viikonloppuun, Ilona