Kotipesällä

Luulen, että parasta juuri nyt on kodin valot, jotka tuikkivat pimeässä kotiin tullessa. Tietenkin parhautta on myös kodin pesäksi rakentaminen. Täytyyhän se varustaa lämpimäksi talven tuulia varten ;).

Ympärillä tapahtuu ihania asioita ja kovin nopeasti - kotioven painuessa kiinni on tilalla hiljaisuus, kynttilät ja perhe. Huomenna en aio tehdä mitään tai no - vähän ehkä sipistelen kranssieni kanssa, mutta sitä ei lasketa tekemiseksi. Pipo päässä hyppelen lähimetsän suojiin Myrskyn myskäessä jokaisen sammalikon alla. Herra on kovin mielellään touhuissani mukana, päätään kallistellen se katselee kranssitehtailua. 

Tänä viikonloppuna kaivan esille myös juuri tupsahtaneen Meidän Mökki - lehden ja palaan sen sivuilla takaisin lammassaarten tuuliin, yksi niistä paikoista ja hetkistä, joita ei vain koskaan unohda.

Kurkatkaa, siellä olen pipo päässä lehden sivuilla ;)

Ihanaa viikonloppua minulta sinulle, Ilona

Ps. Etsin koteja ja mökkejä juuri alkaviin sisustustuuliin, sujauta minulle viestiä - jos saan tulla teille kylään. Voin tulla pipo päässä kanssasi kranssitehtailemaan ;)

Syyskeittiö

Syksyisin tänne hiipii sisustusinto - se on väistämätöntä. Aivan turhaan pyristelen vastaan tai yritän selättää sitä. Se on jo täällä. Kodin takapihalta alkavat metsäpolut ovat juuri nyt parasta, mitä tiedän. Sammaleisten kivien välissä poukkoileva Myrsky on kovin hellyttävä "metsäneläin". Mukaan tarttuu mustikan punehtuneita varpuja, puolukoita ja kaikenlaisia oksakäppyröitä. Jokaisella retkellä pitää nipistää itseään välillä, minä saan oikeasti kulkea tässä satumaisessa maisemassa. Myrskyn kiidättäessä omaa karahkaansa kotia kohti on naurettava ääneen, miten suuret luulot pienellä koiralla itsestään onkaan.

Kesä on mennyt siivillä ja retkiä takana on monta - upeita kohtaamisia! Ihan pian täällä alkaa aika, jolloin kääriydyn sohvan syliin kirjoittamaan. Aivan yhtä paljon, kuin rakastan kuvaamista rakastan tätä aikaa vuodesta. Tarinat heräävät henkiin kuviin liittyvien tekstien mukaan. Uppoan mökkiretkiin, saunapäiviin, kotien tarinoihin ja kerron teistä kanssani retkelleistä. Kesämatkoilla selkärangassa on kulkenut kylmät väreet, olen liikuttunut melko monta kertaa ja miettinyt useammin, kuin kerran - miten upeita tarinoita kotimaa onkaan täynnä. Housujen polvet ovat kuluneet puhki, kengät kastuneet ja steariiniakin myönnän kaataneeni päälleni. Luulen, että juuri sille pitääkin maistua elämän.

Juuri nyt keittiö tuoksuu omenille ja aamukahville. Vedän jalkaani kumisaappaat ja saatan ottaa pari harppausta päästäkseni nopeasti syysmetsän suojaan Myrskyni kanssa. Elämä on ihan mahtavaa juuri tällaisena ja tänään!

Ilona

Ps. Huomatkaa ei mattoja lattioilla - Myrsky ei vielä ole ymmärtänyt niiden syvintä olemusta ;)

Oman kodin talvitunnelmat

Kotiovella sujautan jalkaan villasukat. Siitä tulee väistämättä hyvä olo. Jos saan päättää, mille paras päivä näyttää - se alkaa metsästä. Neilikan meno on melko rauhallista ja punatukka päättää usein, mille polulle kaarretaan. Koiruus rakastaa hengailua, pysähtyy kovin mielellään kanssani sammalia tutkimaan. Kotiin tullaan kori pullollaan aarteita. 

Kuistit on mielestäni tehty asetelmia varten, pikkuruisia tonttumetsiä ja kaupunkeja on ihana tehdä.  Istun siis lattialla oksien, keppejen, sammalten ja havujen keskellä - kieli keskellä suuta hymyillen. Huomenna auto kääntyy kohti Hollolaa ja ihanaa kotia siellä. Odotan jo niin lumipeitettä ympäri Suomen - se tarkoittaa joulukotien ja mökkien kuvausaikaa. 

Tunnelmallisia kotoilupäiviä sinne, 

Ilona

Ps. Lauri Laukkasen ja Minna Immosen kirjat menivät @paivirai nimimerkille tällä kertaa

Johannan vieraana!

Sujahdin Johannan vieraaksi venevajaan ihan parhaaseen syysaikaan. Venevaja on vain osa Johanna luomaa kauneutta, olisin helposti voinut jäädä viikoksi tänne ihastelemaan. Oslossa asuva taitava, taitava nainen on luonut kesäpaikasta valtavan kauniin. Hetkeä Saimaassa kahlatessani kameran kanssa en aivan heti unohda, en myöskään taivaalle noussutta savua tai kirveleviä silmiä. Vein kuormallisen tavaraan ja en voinut lisätä mitään muuta kuin Valottaren köysilamput, ne nyt ovat kulkeneet koko kesän mukanani. Epäilen olevani itse niihin ihastunut ;).

Tämä oli yksi kesän parhaista hetkistä, joskus toivon voivani kertoa teille niistä kaikista ;)

Kiitos Johanna - superkaunista kaikki!

Ilona

Johannan venevajan kuvia sujautan samalla tänne Ilona Pietiläinen Storygraphy

Yksi kokonainen viikko!

 

 

 

 

Viikko on ollut ihan hurjan pitkä ja melko vaiheikas - myönnetään. Työmatkat on venyneet omasta tahdosta - saan hyvin kulutettua kuuden tunnin ajomatkoihin kahdeksan tuntia. Voitte kuvitella - mitä kaikkea kaunista matkojen varrelta löytyy ;)

 

Vaikka kalenteri on liimattu täyteen lappuja kiireellinen, toimita heti, muista ja viimeinen päivä en suostu stressaantumaan. Lapsi pitää huolen siitä, että en ainakaan sammaloidu. Aamuviideltä kellon soidessa on kuvaajaparini odottamassa kumpparit jalassa äitiään. On noustava aikaisin, että saa sumun vangittua. Tulitikut auttavat tietysti pitämään silmät auki. Rämmittyään aamutuimaan tiettömillä teillä osaa arvostaa luonnon kauneutta. Kuvaajakumppanini otoksia voi kurkata täältä.

 

En vaihtaisi tämänkään viikon yhtään päivää.  En päivää sademyrskyssä, en hetkeä ennen saviojaan uppoamista, enkä sitä kellahtamista rantaveteenkään.

 

Tällä viikolla on tullut suututtua, naurettua, vähän tirskahdettua ja leviteltyä niin huonoa huumoria ympärilleen - hyvää viikko siis!

 

Upeita hetkiä viikonloppuun, mitä ne sitten ikinä ovatkaan ;)

 

- Ilona -

 

Ps. kiitos ihan jokaiselle minulle viestin laittaneelle - talletan ne leijuakseni niiden voimalla ensi viikon ;).

Ajopuujahdissa

Mökkirannan pohjavesissä lymyilee ajopuita, joita meillä on pikkuhiljaa vedetty kuivalle maalle. Hauskaa ajatella, että nämä puut on lojuneet vuosikymmeniä vedessä. Miten ne sinne ovat joutuneet - on arvoitus. Vesi on suojannut niitä hellästi ja umpikova puu on muokkautunut hurjan kauniiksi pinnaksi. Ajopuista on täällä sahattu tarjoilualustoja, penkkejä ja jos vaikka mitä.

 

Puuhommien keskellä ruokakin oli helpon rustiikkinen. Koversin jo kotona maalaislimpun ontoksi ja täytin sen tekemälläni täytteellä. Meidän täytteestä löytyy sipulia, jauhelihaa, murskattua pähkinärouhetta ja katkarapuja. Mukaan sujautin myös leivästä kovertamani muruset. Valmiin leivän peittelin foliolla ja lämmitin nuotiotulella. Lämmitetyn leivän kannen alle sujautin raikastajaksi salaattia. Jäljelle jäi vain muruset sen kadottua parempiin suihin.

 

Rannalla elämä muuttuu kuin taikaiskusta kiireettömäksi. On vain järvi, tuli, hyvä olo ja tietysti mökkihöperöitynyt koira - purukasassa pyöriminen on Neilikan uusin, rakkain harrastus ;) Lapsen kanssa juutun ihailemaan kaarnaveneen kauneutta ja veneen jälkeensä jättämiä vesivanoja. Kahdesta päivästä jäi jäljelle hyvä olo - kyllä syksy on kaunis.

 

-Ilona-