Syysaskarteluissa kranssit ja asetelmat

 

Kasvihuoneen liepeillä istutukset muuttuvat pikkuhiljaa talvisempaan suuntaan. Innostuksissani hain halpakaupasta hulavanteen ja sidoin sen ympärille sammalta. Vihreä sidontalanka katosi hienosti sammaleen joukkoon. Molemmat kuistin ikkunoista saivat jättikranssinsa.  Nyt mietin, voisikohan kransseihin laittaa valot. Ihastuttavimmat ovat mielestäni nyt sellaiset rautalankaiset hennot talvivalot, joista ei jää näkyville oikeastaan muuta, kuin valopisteet.

Pihlajanmarjakranssissa ei ole käynyt lintuja napostelemassa eväitä, voisiko marjoja olla tänä vuonna niin paljon - ettei tarvitse kransseista kehveltää. Ruukkuihin piilottelin jo marjakanervaa ja callunaa. Peittelin mullat lyhytnukkaisella sammaleella ja koristelin hopeakuusen oksilla. Muutama omena ja käpy mahtuu aina joukkoon. 

Kelloköynnös on jo punertunut ja kohta on aika ottaa se pois ruukusta. Mitähän tilalle istuttaisi, vai hakisiko pienen kuusen sen paikalle somistamaan kuistia. Ehkä sujautan syysinnoissani myös kasvihuoneeseen valot - voiko niitäkään nyt olla liikaa ;)

Syyssisustelu aika on jälleen täällä, kirpakan kauniita askarteluhetkiä täältä sinne, Ilona

Pihlajanmarjakranssi

Kranssiaika, se on ihan täysin päällä. Melkein mahdotonta yrittää väistellä kranssipuuhia. Pihlajanmarjakranssin tarpeita olen poiminut tertuittain aamulenkillä. Aivan huomaamatta syntyi sammaleiseen pohjaan marjakranssi. Pohjana on ihan tavallinen pajukranssipohja, jonka päälle olen sitonut jo vuosi sitten sammalpeitteen. Sen saa kiinnitettyä pohjan päälle näppärästi vihreällä sidontalangalla. Pohja on toiminut havuille, puutarhakukille ja nyt marjoille alustana. 

Pihlajanmarjatertut kiinnitin sammaleeseen rautalangasta taivuttamieni hakasten avulla.  Sammalkerroksen paksuus on tässä tärkeää. Riittävän muhkea pohja upottaa hakaset tiukasti paikoilleen. Voi, olla että täydennän kranssia vielä lisätertuilla. Talvea se jää odottamaan puutarhakaapin oveen. 

Ja kranssiaika, se ei ole ohi. Mökillä odottaa hulahulavanne, joka on ihan tehty sammaleiselle jättikranssille. Esille kaivoin myös viime syksynä Puutarhurin majalta meille matkanneen metallikranssin. Punaposkiset omenat ovat sen koristeet.

Tunnelmallista syysviikonloppua sinne, täällä ollaan jo mökkihousut jalassa ;)

Ilona

 

Ihana, ihana elokuu

Kukkapuskissa kuiskuttelevat auringonkukat, daaliat, kelloköynnökset ja syyshortensiat. Ihana elokuu on täällä. Ilmassa on vähän omenoiden tuoksua ja illat hämärtyvät kynttilöitä odottamaan. Oikeastaan töissäkin on aina tunnelmallista juuri tähän aikaan. Huomenna karautan kohti Raumaa ja tiedän jo nyt naurun raikuvan saunan liepeillä.

Jokaisena syksynä kaivan kestokranssipohjani varastosta ja sitaisen sen päälle puutarhan kukkijoita. Kiinnittelen niitä villisti ja vähän sekaisin rautalangan pätkien avulla sammaleen sekaan. Niin helppoa ja nopeaa. Kotiin palaillessa näkymä saa hymyilemään, aina hymyilemään. Muistin ennen sitomista kastella sammalpedin, kukat jaksavat sen ja suihkuttelun avulla yli viikonlopun.

Hymyjä viikonloppuun, ehkä kotikin saa kranssinsa pihan kukkapuskista ;)

Ilona

 

Maton maalaus kalkkimaaleilla ja daaliat

Nyt se on valmis - kalkkimaalilla maalattu matto siis.  Ensin suunnittelin nojatuolin kankaiden maalaamista, mutta lopuksi päädyin jo auringon haalistaman terassimaton maalailuun.  Maalin ohensin vedellä - suhde 1/3 maalia ja loput vettä. Käsittelykertoja oli vain yksi, minusta pinta näyttää nyt hieman antiikkisen kuluneelle. Saattaa olla, että helle on tehnyt tepposet ja kaikista se ei sille näytä ;). Maalin levitin suurella pensselillä. Lopuksi paikkasin reunat pienemmän pensselin avulla. Mattotohinoissani innostuin kuvaamaan puutarhan daaliatkin. 

Voi, miten rakastunut olenkaan niiden loistoon. Joukossa on vanhoja juurakoita, osa jo kymmeniä vuosia vanhoja. Uusia daalioita kasvatin sisällä jo huhtikuussa. Nyt ne kukkivat iloisesti vanhojen rinnalla. Daaliat istutin pienistä lavakauluksista tehtyihin istutuslaatikoihin. Pohjalla on ruukkusoraa ja multana Biolanin kesäkukkamulta. Varastolannoituksen tein ennen alkukesästä. Laitoin Biolanin luonnonlannoitetta taimien väliin kaivamaani kuoppaan. Määrä oli noin 2 dl. Kuopan peittelin mullalla. Muuta lannoitetta en ole antanut koko kesänä daalioilleni. Hyvin jaksavat avata nuppunsa kohti heinäkuun taivasta.

Myrsky on aivan paras puutarha-apulainen. Aina heti paraatipaikalla tarkkailemassa tilannetta. 

Helleterveisiä lähestyvään viikonloppuun, Ilona

 

Huvimajan muutos

Mökkiremontti etenee - mutta ihan välttämätöntä oli saada rannalla nököttävä lasipalatsi kuntoon juhannukseksi. Palatsi saattaa olla vähän kallellaan ja ikääkin on kertynyt kiitettävästä. Hän on kuitenkin nähnyt niin monet tuulet ja tuiskut rannallaan, ettei sitä tohdi poiskaan ottaa. Maalilla kunnostettu rakennus on juuri sopiva kahvipaikka. Sinne maalasin vanhat kalusteet vihreällä Mastonin spraymaalilla. Sävy on huvilahenkinen - ja sujahtaa hyvin sinertävien seinien pariksi. 

Ihana tunne saada jokin paikka valmiiksi. Mäntysuovalle tuoksuva palatsi on varmasti juhannuksena lempipaikka. Ajattelimme kilistää miehen kanssa lähestyvälle hääpäivälle. Instagramiin sujautan mökkitunnelmia varmasti vielä ennen juhannusta. Lämmintä ja kauneinta keskikesän juhlaa täältä sinne, Ilona

 

Kevätkuvaukset

 

On aivan ihana upota kevään tunnelmiin. Ilmassa on heinää, höyheniä ja perhosiakin. Välillä kuvauspaikan rakentaminen on ihan hurjan sotkuista, mutta eihän kukkia voi ilman multaa istuttaa. Tuntuu ihan hassulle, että viime viikolla kuvattiin vielä joulu ja pääsiäinenkin. Tänään ollaan jo ihan keväthuumassa ja orvokit kukkii. Minäkin unohduin kaiken keskelle haaveilemaan hetkeksi. Huopatöppöset vaihtui keltaisiin kumisaappaisiin hetkessä. Kuva voisi kertoa juuri nyt kaikki ajatukset. Ne ovat kääntyneet kohti aurinkoa ja tulevaa kesää.

Tulin poikkeamaan ja tuomaan kukkaset tänne maanantain kunniaksi. Odotettavissa on lämpöä, aurinkoa ja paaaljon kukkia. Aika ihanaa mennä kohti kesää.

Ilona

 

Pajunkissakranssi ja kuistin avajaiset

Vihdoin harja heilui kuistilla talven jälkeen. Lämpö lähes pakotti siivoamaan talviset koristeet pois. Tunnustan lumen seasta löytyneen erinäisiä koristeita. En edes muistanut ripustelleeni niitä kuusenkoristeiksi. 

Kasvihuoneesta lähti talvivalot varastoon. Tilalle sujautin keltaisia - hurjasti kukkivia hyasintteja ja narsissit. Narsisseista tulee aina mieleen mummola. Sen etupihalla kukki valtava kohopenkki täynnä narsisseja. Penkkiä reunusti suloiset helmililjarivistöt. Aina torvinarsissin nähdessäni läikähtää lämpö sisällä - mummo oli niin monin tavoin samanlainen. Nyt vasta vuosien päästä ymmärrän sen. Äitini kertoi mummoni olleen jo heidän lapsuudessaan hurja kuvaamaan - aina piti kuvissa olla hänelle mallina. Lupaan näyttää hänen ottamia kuviaan joskus.  

Pajunkissakranssin kääntelin kieli keskellä suuta pienen puutarhanurkkaukseni somisteeksi. Oksat pätkin lyhyiksi ja työntelin niitä oksista tehdyn kranssipohjan lomaan. Koristeeksi liimasin muutamia viiriäisen munia, helmikanan höyheniä ja vanhoja vuokia. Kranssivillitys tulee yhtä varmasti keväisin, kuin syksyisinkin.

Nyt ajattelin istua auringossa ja juoda kahvit suklaapipareilla. Jos mummoni olisi tässä kanssani hän joisi rauhankahvit - niin tehtiin aina. Mikäpä sen parempi ajatus olisikaan.

Lämpöä viikkoon, Ilona