Taas se on täällä - palava halu huovutella pikkuruisia eläimiä. Se iskee joka vuosi, eikä taltu millään. Innostunut kotoilija tulee siis huopakaupan kautta kotiin. Perhe nauraa huovuttelijalle, saatan tohkeissani pistellä monta tuntia eläimiäni telkkarin ääressä. Välillä huokailen ihastuksissani eri sävyjen lomittuessa toisiinsa.
Kyllä, minulle saattaa lähimmäiseni hieman jo naljailla harrastuksestani. Erikoisesti Pullahiiri, joka asuu kahvikupissa ei uponnut muihin kuin minuun. Oikeasti sillä ei ole väliä - minä huovutan nyt! Joskus käsillä tekemisen riemu on niin hienoa, että hymyilen samalla tavalla kuin alimman kuvan pupu - Neiti Heinä ;)
Hilpeätä viikkoa sinne teille, Ilona