Pihlajanmarjakranssi

Kranssiaika, se on ihan täysin päällä. Melkein mahdotonta yrittää väistellä kranssipuuhia. Pihlajanmarjakranssin tarpeita olen poiminut tertuittain aamulenkillä. Aivan huomaamatta syntyi sammaleiseen pohjaan marjakranssi. Pohjana on ihan tavallinen pajukranssipohja, jonka päälle olen sitonut jo vuosi sitten sammalpeitteen. Sen saa kiinnitettyä pohjan päälle näppärästi vihreällä sidontalangalla. Pohja on toiminut havuille, puutarhakukille ja nyt marjoille alustana. 

Pihlajanmarjatertut kiinnitin sammaleeseen rautalangasta taivuttamieni hakasten avulla.  Sammalkerroksen paksuus on tässä tärkeää. Riittävän muhkea pohja upottaa hakaset tiukasti paikoilleen. Voi, olla että täydennän kranssia vielä lisätertuilla. Talvea se jää odottamaan puutarhakaapin oveen. 

Ja kranssiaika, se ei ole ohi. Mökillä odottaa hulahulavanne, joka on ihan tehty sammaleiselle jättikranssille. Esille kaivoin myös viime syksynä Puutarhurin majalta meille matkanneen metallikranssin. Punaposkiset omenat ovat sen koristeet.

Tunnelmallista syysviikonloppua sinne, täällä ollaan jo mökkihousut jalassa ;)

Ilona

 

Ihan kotona

Ihanaan kiireettömyyteen voisi hyvin tottua. Aamut ovat olleet niin hitaita, miten näistä enää nopeita onnistuu saamaankaan.

Lumi on kuorruttanut kotipihan ja koko maisemaan. Ihana katsella hiutaleiden leijailevan alas. Hassua, että yksi asia ei muutu - tunne lumisateessa. On otettava muutama tanssiaskel ja hypähdettävä vähän. Mies naurahtaa usein lumen kanssa hössöttäessäni. Myrskystä saa kyllä heti kaverin, hänestä lumi on ehkä talven paras juttu.

Jalat ovat kääntyneet jo kohti tulevaa vuotta. On aika sulkea pian viimeinen sivu tämän vuoden päätteeksi. Samalla avataan kansi, aivan puhdas sivu - ja odotetaan tarinoiden sinne syntymistä. Työssä elämä alkaa kynän muuttamisella suurempaan penaaliin - vielä en tiedä mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta retkestä tulee varmasti jännittävä. Tiedän tänään tekeväni kortteja ja kirjaa. Kameran pakkaan ihan pian laukkuun ja ajelen luoksesi kuvaamaan joulua vielä hetken. Sen jälkeen onkin aika tallentaa talven luminen taika.

Kiitos sinulle tämän vuoden tarinoista, siitä - että olit mukana. Tehdään tulevasta vuodesta unohtumaton - Ilona

 

Lumimarjakransseja

Lumimarja on niin kaunis. Pensaana kasvava ihanuus on jokaisena syksynä aivan yhtä hurmaava. Kranssiverstaassa oli miltei välttämätöntä kokeilla havujen ja lumimarjan liittoa. Pohjana käytin jo ruosteista rautavannetta. Sen päälle sujahti ensimmäinen kerros katajasta, se toimii vain vahvikkeena kranssille. Tämän kerroksen päälle on helppo sitoa kataja-, hopeakuusi- ja lumimarjanippuja.

Nyt pohdin, mihin vielä voisi kransseja sujautella. Olen sitä mieltä, että kransseja ei voi olla koskaan liikaa - sama pätee muuten tyynyihin. Joskaan miesväki täällä ei aina ymmärrä tätä ihan selvää asiaa. Huomenna on sammalkranssipäivä. Olen jo poukkoillut metsissä materiaalia hakemassa. Aamulla istun leveä hymy huulilla sitomassa niitä. Tämä syksy on kyllä sisustajan parasta aikaa.

Huomiselle aurinkoa, Ilona

 

Syysterassilla ja sisustajan työ

Täällä  olen poukkoillut kilpaa lehtien kanssa upean vanhan talon pihapiirissä, kuvannut auringonkukkapelloilla sisustussuunnittelijan kuvia, stailannut kiinteistövälittäjän ihanaa kohdetta ja pakannut haikein mielin kynttilöitä takaisin laatikoihin Puttipajan kuvauspäivän jälkeen. Huomenna kamera viipyy vastasyntyneen pienen kanssa sekä ylioppilaan kauneudessa. Kotona lataan akun ja perjantaina uppoudun syysmökin tunnelmaan. 

On päiviä, jolloin mietin - että voisin kuvata vähemmän. Voisin tasata innostumissykettäni rauhallisemmaksi. Kunnes tulee jälleen seuraava aamu ja tekee mieli hypähtää seikkailuihin sinne ja toki tänne. Viikon loppupuolella huokaisee hiljaa, en olisi elänyt niin paljon - jos olisin tasannut sykettäni.

Vaikka suurin osa päivistä vierähtää sisustuskuvauksissa tavalla tai toisella. On silti kotona ihan vähän sisustettava. Juuri nyt saniaiset ovat ikään kuin kaapanneet kotikuistit. Nyt suunnittelen jo katosta penkin päälle niistä sitomalla. Urakka vaatii muutaman tunnin, mutta syke - se on jo noussut innosta ;).

Ihana Inna sujautti minulle postia Karton korttitehtaalta - syyskalenterit ovat valmiina matkaan kauppojen hyllylle. Kurkkaa niitä markettien kalenterihyllystä. Inna on taittaja kalenterin ja korttien takana. Joskus mietin, miten joku voikaan niin taiten kerätä kuvat ja tekstit yhteen. Innalle olen luvannut kuvata lehtisadetta.

Tanssitaankos lehtisateessa ja nostellaan innostumissykettä, Ilona

 

Ilonan askartelukerho

Mies nyökyttelee tietävästi palaillessaan kotiin - on hänen mukaansa käynnissä Ilonan askartelukerho. Se noudattelee aina melko samanlaista kaavaa. Istun jalat ristissä lattialla keskellä suloista sekamelskaa. Usein olen virttyneissä verkkareissani hiukset sitaistuna linnunpesän näköiseksi nutturaksi. Mieheni kuvailee vaimoansa koomiseksi. En kuule siinä hetkessä mitään, miten voisikaan - jos on pajunkissojen liimaus käynnissä ;).

Askartelukerhossa pöllyää näin pääsiäisen alla. Kaupasta mukaan tarttui pupun heiniä, niistä tulee sopivan homssuinen kranssi vain rautalangan avulla. Toki pohjalla on ihan peruspajukranssi. Virttynyt havukranssi saa päälleen sammalpeitteen juhlaa varten. Pajunkissakranssi on minusta hellyttävin. Sen pohjalla on muutamasta pajunoksasta taivutettu kranssipohja. Kuivatut pajunkissat liimataan sen päälle kuumaliimalla. Liimailu on helpointa aloittaa yhden kissan ulkoreunalle liimaamalla, seuraavan keskelle ja kolmannen sisäreunalle. Näin sitä kieli keskellä suuta edetään aina loppuun saakka.

Kranssien tulvan lisäksi lupaan ympäristöön kohtuullisen määrän sotkua. Sen lisäksi hieman onnentunteita ja onnistumisen iloa. Nyt lähden kätkemään suklaamunia. Olkoon muut aikuisia, pysytään me aina vähän lapsina. Iloista pääsiäisen aikaa sinulle, Ilona