Pihlajanmarjakranssi

Kranssiaika, se on ihan täysin päällä. Melkein mahdotonta yrittää väistellä kranssipuuhia. Pihlajanmarjakranssin tarpeita olen poiminut tertuittain aamulenkillä. Aivan huomaamatta syntyi sammaleiseen pohjaan marjakranssi. Pohjana on ihan tavallinen pajukranssipohja, jonka päälle olen sitonut jo vuosi sitten sammalpeitteen. Sen saa kiinnitettyä pohjan päälle näppärästi vihreällä sidontalangalla. Pohja on toiminut havuille, puutarhakukille ja nyt marjoille alustana. 

Pihlajanmarjatertut kiinnitin sammaleeseen rautalangasta taivuttamieni hakasten avulla.  Sammalkerroksen paksuus on tässä tärkeää. Riittävän muhkea pohja upottaa hakaset tiukasti paikoilleen. Voi, olla että täydennän kranssia vielä lisätertuilla. Talvea se jää odottamaan puutarhakaapin oveen. 

Ja kranssiaika, se ei ole ohi. Mökillä odottaa hulahulavanne, joka on ihan tehty sammaleiselle jättikranssille. Esille kaivoin myös viime syksynä Puutarhurin majalta meille matkanneen metallikranssin. Punaposkiset omenat ovat sen koristeet.

Tunnelmallista syysviikonloppua sinne, täällä ollaan jo mökkihousut jalassa ;)

Ilona

 

Ihana, ihana elokuu

Kukkapuskissa kuiskuttelevat auringonkukat, daaliat, kelloköynnökset ja syyshortensiat. Ihana elokuu on täällä. Ilmassa on vähän omenoiden tuoksua ja illat hämärtyvät kynttilöitä odottamaan. Oikeastaan töissäkin on aina tunnelmallista juuri tähän aikaan. Huomenna karautan kohti Raumaa ja tiedän jo nyt naurun raikuvan saunan liepeillä.

Jokaisena syksynä kaivan kestokranssipohjani varastosta ja sitaisen sen päälle puutarhan kukkijoita. Kiinnittelen niitä villisti ja vähän sekaisin rautalangan pätkien avulla sammaleen sekaan. Niin helppoa ja nopeaa. Kotiin palaillessa näkymä saa hymyilemään, aina hymyilemään. Muistin ennen sitomista kastella sammalpedin, kukat jaksavat sen ja suihkuttelun avulla yli viikonlopun.

Hymyjä viikonloppuun, ehkä kotikin saa kranssinsa pihan kukkapuskista ;)

Ilona

 

Kuistin talvipukineet

 

Pakkaslumi on verhonnut kuistia valkoiseksi. Tunnelma on heti katossa. Myrsky on ravistellut lähimetsän puista kasoittain käpyjä lenkkipolun varrelle. Jokaiselta reissulta tulee noukittua tuliaisia kotiin. En ole lainkaan varma, mitä niistä syntyy - ehkä kransseja tai sitten pidän niitä vain kulhoissa koristeena. Kuisti alkaa kyllä miehen mielestä jo näyttää metsälle - en yhtään osaa sanoa, miksi ;)

Minusta on ihana tulla kotiin, jos valot tuikkivat portin takana. Kuusi sai omat valonsa ylleen. Kuusi on katkennut latvus kaatuneesta puusta. Saattaa olla, että näytin koomiselle kuuseni kanssa tiellä tepastellessani, mutta naisen oli tehtävä - mitä naisen oli tehtävä. Huomenna yritän hillitä itsenäni, jos vaikka lunta olisi tullut niin paljon, ettei käpyjäkään enää näy. 

Tunnelmallista adventtia sinulle sinne, Ilona

Vielä mahtuu yksi lyhty

Kyllähän sitä aina voi luvata, etten enää hanki yhtään lyhtyä. Olen yrittänyt kyllä pyristellä niitä vastaan, mutta niin vain löysin muutaman valon tuojan lisää. Sujautin ne vaivihkaa muiden lyhtyjen joukkoon siinä toiveessa, ettei mies niin pidä lukua niistä. 

Kotiin on ihana harppoa kynttiläkujaa pitkin. Lumen maalattua maiseman talviseksi on käsillä kaikkein sinisin hetki. Lyhtyjen lisäksi touhuan rekeni ympärillä. Reki on muuten Patinaputiikin Jaanalta hankittu. Jaana ja hänen miehensä toi reen ja otti paluukyytiin meidän sohvan. Ihana kauppa on yksi omia suosikkejani, toisen vinkkaan tässä samalla - se on Vanha Postineiti tässä Äänekoskella. Leenan puoti on pienessä vanhassa talossa.

Joulutouhut on täällä aloitettu - ei lienee yllätys ;). Myrsky viihtyy mallina hyvin tai oikeammin herra rakastaa huomiota (kurkatkaa jouluilme kuvasta). Huomenna minä ja Myrskykin käydään Savonlinnassa Tiinalla - ompa ihan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa Tiina H

Hymyjä viikkoon, Ilona ja sen Myrsky

Pihasisustelija

Syksy on tälle sisustelijalle aika, joka tarkoittaa kotiin hiippailua erinäisten metsälöytöjen kanssa. Kainalossa saattaa olla oksia, havuja, sammalta tai ihan mitä vain kepukoita. Heiniä me Myrskyn kanssa kerätään oikein intona, puolet niistä on tosin silputtu pienen koiran toimesta ennen kotiin palaamista. Ihan parasta on hiipiä koiran kanssa kaislikoissa usvan paetessa järven ylle.

Syksyssä on vain aina omituista taikaa. Kotiin se taika levittyy kranssien, asetelmien ja valojen myötä. Kyllä - minulla on jo kaamosvalot. Tänä vuonna olen ollut aika maltillinen, ettei vain naapurit huomaa valovillitystäni ;). Olen siis piilottanut salaiset valoköynnökseni ruosteisten myrskylyhtyjen sisälle. Syysasetelmat istutin sisustustohinoissani vanhaan jauhokaukaloon. Rustiikkinen patinoitunut pinta on minulle tänä syksynä se juttu - miten monta tarinaa näillä esineillä olisikaan kerrottavanaan.

Tänään käperryn Myrskyn viereen sohvalle ja syttyttelen kynttilät kodin valoksi. Pieni koira on juuri nyt uupunut päivän retkistä. Aamulla on jälleen aika kalastaa kaisloja - jonkunhan sekin on tehtävä :).

Leppoisia hetkiä viikonloppuun, Ilona

Talven pihakoristeet

Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.

Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.

Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona

Winter wonderland!

 

 

Lumi on tehnyt kauniiksi kotipihan ja koko lähimetsän puut. Minusta pihan kauneimmat koristeet on luonnonmateriaaleista sidottuja, aitoja ja eleettömiä. Omenat huurtuvat pakkasessa kauniiksi ja havujen päälle yöllä satanut lumipeite saa ne näyttämään aivan erilaiselle. Tosin hankeen unohtunutkin joulupallo näyttää uskomattoman kauniille lumisateen jälkeen. Meidän pihan jättimäisen kotikuusen koristelen usein jouluksi lasikoristeilla. Koristelu jää kuitenkin näin pienellä ihmisellä alaoksien korkeudelle. Olen vuosia haaveillut valoköynnöksistä, jotka kiipeäisivät aina kymmenen metrin korkeuteen saakka - rakas aviopuolisoni ei kuitenkaan ole syttynyt tämän naisen villeihin valoajatuksiin, hassua ;).

 

Minusta joulun aikaan saa olla ihan lapsellinen ja villi. Luulen sen pätevän meihin kaikkiin, sillä eilen kävin 75-vuotiaan anoppini kanssa jouluostoksilla ja molemmat sorruttiin lumihiutaleilla täytettyihin lasipalloihin. Nyt ravistelemme innoissamme niitä kilpaa - aika huvittavaa!

 

Ilona

 

 

 

Hellan uusi elämä puutarhassa

 

Kyllä - olisin toivonut tämän vanhuksen pystyvän toimimaan kesähellana ja  letun paistajana. Ikävä kyllä sen sisäosat eivät vain enää kestä tätä suunnitelmaa. Nyt sen tehtävänä on toimia kesäkukille taukopaikkana.

 Oikeastaan sen piti tulla ensin kasvihuoneeseen ruukutuspöydäksi - siihen kasvihuoneeseen, jota ei vielä ole ;). Miehen mielestä se oli kuitenkin tekemätön paikka - ikinä ei lautalattia olisi tullut kestämään sen ja kivijalkojen painoa. 

 

En ole pettynyt, minusta se maastoutuu hyvin meidän kesähuoneen kulmillekin. Sisustusinnoissani mallasin sen eteen marokkolaisia savilaattojakin - testaan niiden pihakestoa kasvihuonetta varten.

 

Viikonloppu on täällä ollut ihan villiä - tunne siitä, että koko elämä muuttuu on melko ihana. Saattaa olla, että avatessaan elämässään uuden oven voi sulkea vanhan. Juoksen siis tämän kesän ja jään odottamaan tulevaa - onneksi elämä jaksaa yllättää ;).

 

Aurinkoa sinne  - nähdään silloin kun omenapuuhun puhkeavat ensimmäiset kukkaset.

 

-Ilona-

 

Ps. Minun marokkolaiset laatat on tilattu täältä.