Kynttiläillat

Ulkona tuiskuttaa ja pakkanen paukkuu nurkissa. Juuri nyt en tiedä parempaa kotoilua, kuin sohvan syliin kääriytyminen peittojen kanssa. Myönnetään, olen jäänyt myös puhtaasti Netflix koukkuun. Lomalla tuli katsottua elokuva, kaksi vai viisikö sittenkin. Luulen kotisohvan korvaavan tällä hetkellä elokuvateatterin. Tarvitaan vain jääkylmää tai vaihtoehtoisesti kuumaa mustikkamehua, kynttilöitä ja lempisarja. Miehen otan toki kynttiläiltaa kanssani viettämään. Myrsky on paikalla kyllä ensimmäisenä herkkujen toivossa - häntä ei tarvitse erikseen pyytää. Mustikatkin kelpaavat kyllä paremman puutteessa.

Omiin sarjasuosikkeihin kuuluu ehdottomasti Virgin River. Los Angelesista Pohjois-Kaliforniaan muuttava sairaanhoitaja rakastuu paikalliseen ravintolan pitäjään. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista ja suhdedraama on meneillään. Sarjassa viehättää juonen lisäksi sen visuaalisuus, millaisessa mökissä sairaanhoitaja asuukaan.

Toinen sarja, johon voi upota talven iltoina on Sydämen Kutsumus. Se on ihana Kanadaan sijoittuva draamasarja. Varakkaan perheen tytär muuttaa opettajattareksi hiilikaupunkiin Länsi-Kanadaan. Rakkaus roihahtaa ratsupoliisiin. Rakkauden tiellä saattaa olla entisiä morsiamia kaiken muun lisäksi. Jokaisena iltana on katsottava yksi jakso. Jokainen niistä on oma tarina, joten on helppoa aloittaa seuraavana päivänä uusi.

Mitä sinä tykkäät valkata Netflixin kautta - vai oletko jo uponnut  VPN-palvelun kautta löydettyihin sarjoihin tai elokuviin?

VPN-palvelun pääsee kurkkaamaan vaikkapa USA:n sarja - tai elokuvamaailmaan. Vaihtoehdot tulevat Suomen tarjonnan lisäksi. Luulen, että meille jokaiselle löytyy sopiva sarja tai elokuva palvelun takaa. Minulle löytyi useitakin.

Netflix ja VPN-palvelu

Tunnelmallisia kynttiläiltoja täältä sinne, Ilona

         Kaupallinen yhteistyö: VPN-yhteydet.fi/Netflix

Parhaita päiviä

+

 Miten paljon valoa lumi onkaan tuonut mukanaan. Täällä on vietetty ihan parhaita hetkiä perheen kanssa. Tutut lenkkipolutkin näyttävät aivan uusille. Puut heijastelevat yhä järven pinnalta lumikuormassaan. Ensi viikolla vesi on jo ehkä jäätynyt. Punainen pieni hirsitalo on kotikaupungin vanhimpia rakennuksia. Se on rakennettu 1800-luvulla Hiskias- nimisen myllärin myllyn läheisyyteen leivintuvaksi. Joskus väistämättä miettii, mille Hiskiaan jauhamasta jauhosta leivottu leipä maistuikaan.

Vuosi on alkanut täällä kahvitta, siinä ehkä suurin muutos arkeen. Aamupala muuttui kaurapuuroksi - ja ateriarytmikin on heittänyt kuperkeikkaa. Nämä eivät kuulu tämän vuoden lupauksiin, mutta ne tuntuvat nyt oikeille valinnoille. Lupaukset sen sijaan ulottuvat kotiin ja perheeseen - aikaa perheelle toivon tähän vuoteen paljon. Kalenterista olen viivannut yli ne asiat, jotka veisivät liikaa aikaa tärkeiltä asioilta - perheeltä. 

Ehkä lupaukset eivät toteudu aina kokonaisina. Onneksi on kuitenkin aika lupauksille, etteivät tärkeät asiat unohtuisi arjen pyörteisiin. Onneksi on uusi vuosi - täytettäväksi mahdollisuuksilla, unelmilla ja haaveilla.

Jännittävää alkanutta vuotta sinne - ehkä nähdään retkien varrella, Ilona

 

Kodin joulu

Koti täyttyy piparkakkujen tuoksusta, kynttilöistä ja jouluomenista. Tämä aika on ihan parasta koko vuodessa. Ernesti - tonttu muuttaa vanhaan kenkään asumaan ja kuusenhakureissulla ilakoi Myrsky. Jos joku kysyisi, mikä on parasta joulussa - se on tämä taika, joka sitä ympäröi.

 Miten iso määrä kiltteyttä ja hyviä tekoja jäisikään tekemättä ilman joulua. Välillä kuullessani ihmisten välittämisestä - antamisesta toisille ovat vedet silmissä. Siitähän tässä koko ajassa on kyse - lämmöstä. 

Minulle joulu on aina ollut tärkeä, se on lämpöä ja läheisyyttä. Pitkäksi venynyt poikani lähtee metsäretkelle talven kauneuteen - onhan joulu. Mieheni virittää joulutähtiin uudet patterit - onhan joulu. Äitini soittaa, voisiko kuitenkin tuoda lanttulaatikkoa - onhan joulu. Veljeni kirjoittaa viestiinsä jotain, joka tekee lisää vettä silmiini - onhan joulu. Minä hiljennän askeleitani, en anna kiireen hävittää tunnetta - sillä onhan joulu.

Jään katselemaan postin tuomaa korttia Miialta - mietin, miten ihmeessä hän saakaan minut iloiseksi jokaisena jouluna  - ja olen unohtanut kertoa hänelle sen.  Tänä jouluna yritän kertoa mahdollisimman paljon, niitä asioita - joilla on merkitystä. 

Sinulle minä haluaisin toivottaa ihaninta joulua jo nyt, sillä joulu  - se voi olla aina sydämessä.

Ilona

 

Jäätävän kaunista

Ihan pienenä tyttönä tämä mystinen paikka oli valtavan suuri. On se toki sellainen näin isonakin tyttönä. Hitonhauta on kotipaikkannan läheisyydessä oleva luonnonsuojelualue. Kesällä sen putoukset virtaavat vapaana,  mutta silti siellä on ikuinen lumi - Hitonhauta. Ainakin lumi on rotkon pohjalla sulamattomana pitkälle kesään saakka.  Isänikin kertoi jo tarinaa tästä sekä Hitto-nimisestä menninkäisestä, joka säikäytteli varsinkin pieniä tyttöjä rotkon pohjalla. Arvatkaa vaan uskoinko - no tietenkin. Jos kallioita katsoo tarkkaan on niissä menninkäisen kivettyneet kasvot.

Tarinoiden pitää jatkua, Hitonhaudalle olen tuonut poikani jo useasti ja nyt Myrskyn ensimmäistä kertaa. Myrskyn tassut ovat jo tottuneet retkipoluille, kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueisiin. Hitonhauta ei ole se kaikkein helppo kulkuisin. Rotkon pohjalle vajotaan kieli keskellä suuta. Liukkaat polut ovat haaste tai ainakin hidaste. Välillä koira oli napattava syliin ja laskeuduttava alas pyllymäkeä.

Uskomaton tunne hiipii rotkon pohjalla. Jääpatsaisen peittämät kalliot ovat lumoavat  - vaikka aurinko oli sulattanut ympäröivät metsät paikoitellen. Niinpä minä jälleen kerran kerroin tarinan Hitto - menninkäisestä. Onneksi olen jo iso tyttö ja menninkäinen ei ehkä tohtinut minua säikytellä enää ;).

Rotkon pohjalta valoon nousu on yhtä haastava, kuin sinne laskeutuminenkin. Meidän retkiryhmä valitsi hieman poikkeuksellisen poistumisreitin. Sen varrelta löytyi metsäpuro. Vihdoin polutkin päättyivät, eikä enää ollut jäljellä muuta - kuin suuntavaisto. Ehkä saattoi uskokin rakoilla, mutta sitä nyt ei enää päivän jälkeen muista ;). Polun löytyessä jälleen oli housut läpimärät, takki tyhjä ja hymy huulilla. Perheelle lupasin olla kertomatta enää yhtään tarinaa vähään aikaan. Mutta olenhan minä jo kartoittanut seuraavan retkeilypaikan - odottakaa vaan housujen kuivamista ja olen valmiina taas.

Aurinkoa retkiinne, minne ne sitten ikinä suuntautuvatkaan - Ilona

Kun kaikki onkin hetkessä kiinni

Kaikella on varmasti tarkoitus - ei luonto ole voinut tietää, että purot eivät voisi solista, aurinko paistaa tai puut vihertää. Vaikka hetki ympärillä pysähtyy tulee kevät - sen mukana linnut ja elämä. Sitä seuraa kesä, niittykukat ja siniset järven vedet. Miten hieno onkaan jo haaveilla kaikesta tästä.

Ajattelin, että en kirjoittaisi siitä - miten tilanne omaan elämään vaikuttaa. Ja silti olen tässä. Minun perheen elämä on nyt kodissa vapaasta tahdostani. Meillä on lähipiiri, johon kuuluvat riskiryhmäläiseni. Ei heillä ole ketään muuta, joten me vuorottelemme. 

Samalla yritän olla kurkkimatta tyhjää työkalenteria ja tehdä isoja päätöksiä. Ketään en kuvaa näinä aikoina, jotta pysyisin lupauksessani tehdä aina oikein kuvattavan suhteen. Minä siis odotan kesää ja sen mukana riemua. Toisaalta taas, lupaan asioita - joissa olen vahvuudessa eli en enää voi kalenteria muuttaa. Mietin, onko mikään enää ennallaan muutamien kuukausien päästä. Vaikka sydän sanoo, ettei saisi tehdä isoja päätöksiä - on elämän jatkuttava.

Ja sitten on toinen arki, siellä ei ole murheita. Metsä hengittää, sade kastelee, tuli lämmittää ja aurinko nousee. Se paikka on perheen kanssa metsissä ja nuotiolla. Myrsky ei tiedä tästä - ei se ole voinut tietää. Hänen mielessään purot solisevat, aurinko paistaa, vesi maistuu kuksasta - on koiran elämän paras aika käsillä. 

Pysytään lämpiminä

Ilona