Elämä - outo komedia :)

Blondin matka ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä.  Pakko tunnustaa, että jännitysmusiikki soi aina päässäni - on mahdotonta tietää, mitä nurkan takaa löytyy. Onnibussissa tämä reipas tyttö heilautti jalan toisen jalan päälle ja tietysti kengänsolki repäisi housuihin palkeenkielen. Mieli saattoi tyyntyä kuunnellessani viisi tuntia valaiden laulua takana istuvan matkustajan kännykän avustuksella - vaikkakin jossain vaiheessa ajattelin oikeasti murahtaa takapenkin tädille. Unohdin murahduksen vähän pöllyssä olevan miehen tiedustellessa - olisiko minulla nuuskaa mahdollisesti hänelle. Kyselin kyllä, näytänkö nuuskan käyttäjälle?

Hotellissa silmien ohi välähti koko elämä. Kilometrin mittainen kaulaliinani jäi hississä oven väliin - ovet avautui tunnistimen avulla, en siis ehtinyt riistää vaatteita yltäni ;). Kaulaliinakohtauksen jälkeen onnistuin tuhoamaan ovikortin - hotellin henkilökunta nyökkäili jo tässä vaiheessa ymmärtäväisesti. Ihan kaikkea en uskalla kertoa, sillä oikeasti joskus epäilen elämäni olevan vähän omituinen komedia. Kotiin tullessa mies odotti minua varmuuden vuoksi jo Jyväskylässä - koska on mahdollista, että olisin voinut muutoin eksyä ;).

Oikeasti olen tosi iloinen matkasta tai siitä, miten se minua muuttaa. Olen innoissani ja inspiroitunut! Jännittää kyllä valmiiksi seuraavan matkan kommellukset ;).

Ilona

Koettakaa kestää - mun mieskin tekee niin ;)

 

 

 

 

Jos vaaleanpunaiseen kerrastoon pukeutunut - keski-ikäinen nainen kyykistelee kameran kanssa olohuoneen pöydällä, johon on levitelty terälehtiä ja makeisia saattaa miehen huumori olla joskus koitoksella. Kerran mies tunnusti, ettei voisi koko totuutta kertoa vaimostaan, kukaan ei kuitenkaan uskoisi ;).  Vaikka kuvat ovatkin vaaleanpunaisia - säästin teidät kerraston kuvilta.

 

Oikeasti olen innostunut niin, että terälehdet lentelee. Huomenna olen matkalla oppimaan uutta. Olkoon tämä retki unelman toteutuminen. Helppoa ei ollut päätöksenteko siitä, että matkaan joka kuukausi toiselle puolelle Suomea. Jännitti tietysti, osaanko opiskella enää. Vieläkin tietysti jännittää, sillä vasta huomenna istun kuuntelemassa ja oppimassa uutta. Jännittävää on myös se, että kuvaamisesta ei tule minun työni vaan se vahvistaa sitä, mitä jo nyt teen. Toivon, että oppisin tallentamaan hetken ja pysäyttämään tunteen kuvien avulla. Onnekseni kustantaja antaa minun vangita hetkiä rauhassa ja innostua.

 

Toivottakaa minulle onnea matkaan ja koettakaa kestää kuvien tänne tupsahtelua  - se kertoo vain siitä, että olen taas innoissani ;).

 

-Ilona-

Salaisuus!

Kirpakat pakkaspäivät ovat ihan parasta talvessa. Aurinko kimaltelee hangilla ja kuura tekee talventörröttäjät kauniiksi. Lenkkipolulla on  pysähdyttävä ihastelemaan ympäröivää luontoa. Huomaan usein kuvatessani kauneutta hymyileväni - joskus jopa tuuletan nähdessäni maailman eri tavalla linssin takaa.

 

Hauskaa, muutaman kuukauden ajan olen nähnyt kaiken hieman eri tavalla. Olen jännittänyt niin, että mahan pohjassa tuntuu. Ystävät ovat voimistaneet päätöstäni loikata tuntemattomaan. Päätös on muuttanut minua hyvällä tavalla. Syvä kunnioitus miestäni kohtaan, joka antaa minun villiintyä ja matkustaa toiselle puolelle Suomea haaveeni toteuttamiseksi. Sitä en tiedä, minne polkuni johtaa - mutta tiedän tämän tuntuvan tänään hyvälle. Minulla on paljon opittavaa ja yritän pysyä paikallani kuunnellessani viisaampiani - ;). Opiskelupaikan saaminen on minun vuoteni huippuhetki, jonka avulla toivon voivani pysäyttää hetken, joka saa minut hymyilemään.

Nähdään heti rumban rytmien vaihduttua kotimaan pakkasiin ;).

 

-Ilona-