Sisustuskivisuunnitelma

 

Omaan keittiöön olen haaveillut ja vähän katunutkin, että en sinne laittanut sisustuskiveä. Mies ei heti ole asentamassa sellaista, joten päädyin vain ihailemaan tätä kiveä. Ihan vain muina naisina katselin samalla, kun valitsin mökkimuureihin kiviä. 

 

Meidän mökki näyttää nyt aika kirjavahkolle. Keltainen tunnelma on huumaava, oletteko samaa mieltä? Iso liuskekivitakka jää paikoilleen. Myös liesi, jonka tummaksi maalaaminen on ajatuksissa. Pitäisi kysellä tietäviltä neuvoja sen käsittelyyn. Molempien takana on muuri, jonka punaisuus ei vain omaan silmään sovi. Maalipinta sille olisi minusta ollut hieman tylsä. Tämä harmaa kivi päätyy koko muurin ja molempien tulisijojen taaksi. Olen jo ihan innoissani. Mathios Stone Tuscany verhoilukivi on saanut nimensä historialliselta italialaiselta kaupungilta. Miten se kuulostikaan hyvälle tämän keltaisuuden keskellä. Uskoisin, että tasainen harmaa, rosoisella pinnalla rauhoittaa mökin ilmettä. Toki sen tekee maalikin ihan pian.

Mökkikeittiö jää tämän harmaan muurin taakse. Keittiön muuriin halusin vanhojen tiiliseinien tunnelmaa.  Jälleen vaihtoehtoja oli kaksi tämä ja tämä. Valinta on alemman kuvan tiili. Se on hollantilaista purkutiiltä, joka on siivutettu helposti asennettaviksi ja kevyemmiksi sisustustiileiksi. Melkein kuulen jo historian havinan. Saumaksi ei muuten tule musta vaan harmaa saumauslaasti. Voi, miten jännittää, mille mökki uusissa pukineissaan näyttääkään. 

Ihania viikonlopun päiviä sinne, minä lähden huiskimaan maalipensselini kanssa mökille, Ilona

Kaikki verhoilukivikuvat nappasin niiden toimittajalta luvan kanssa - eli täältä www.home4you.fi

Tapettitaivaassa - mökkitunnelmaa hakemassa

Shinrin-yoku-kuvatapetti

  Patina-kuvatapetti

     Secret-well-frost-kuvatapetti

   Perspective-manoir-kuvatapetti

     Cabin -kuvatapetti

Mökkisuunnittelu on ihan ja villeimmillään. Muutamassa viikossa on pitänyt päättää kaikki, miten se onkaan tuntunut vaikealle. Älkää käsittäkö väärin, vaikka välillä on tulitikut pitäneet silmiä auki - on tämä aika ihanaa. Sitä vain miettii, onko alkuihastus kestävää vai hetken hurmaa - nyt siis puhun sisustuksesta. Sen toisen kestävyydestä olen varma - ;) 

Myönnetään - olen käynyt Tapettitaivaassa aikaisemmin, sinne voi hyvin upota. Kodin makuuhuoneen tapetti on minusta ihana vuosien jälkeenkin. Tuntuu, että sieltä oikeasti paistaisi aurinko ikkunasta. Inspiraatiota olen hakenut meidän entisten mökkien tunnelmistakin, jotain samaa tuntuu olevan tulossa. Tunnelman halusin kuitenkin erilaiseksi, melkein täällä sisustajaa jännittää tai oikeammin jännittää hurjasti. 

Valitsin Tapettitaivaan-sivuilta vaihtoehtoja uuden, vanhan mökin hirsiseinälle. Oma hirsimies lupasi keksiä keinon, jolla tapetti pysyy seinällä asennettavassa levyssä. Katselin vaihtoehtoja ja ihastelin monta, viimeisen kuvan tapettiin sitten upposin. Mökki on juuri tuollaisessa maisemassa, ikkunoista avautuu mäntymetsä ja sinne karkaava aamu-usva.

Tapettitilauksen sujautin matkaan tänään - se on täällä jo viikon päästä. Koon sai omilla seinän mitoilla, miten näppärää. 

Huomenna mökki tyhjenee kaikesta ylimääräisestä, sitä on vallan kamalasti - onneksi osalle löytyi uusi koti.

Ihanan lämmintä helatorstaita toivotellen, Ilona

Kevätverhoilla vai ilman

Voihan verhot - ikuisuuskysymys ainakin täällä. Keittiössä ei ole verhoja, tason päälle valuvat sivuverhot eivät ehkä toimisikaan. Olen kyllä pohtinut salusiineja ja pellavaista laskosverhoakin ikkunaan. Verhojen virkaa on välillä toimittanut kuivatut kukkakimput ja milloin mikäkin ratkaisu. Kirpputorilla nimeäni huuteli virkattu pitsipeitto, jonka näin jo silmissäni heilumassa kesätuulessa. Ensin ajattelin ripustelevani sen ikkunahyllyn koukkuihin. Lopulta se päätyi roikkumaan korin sisältä. Ehkä se on nyt siinä verhona omalla tavallaan. Toisaalta taas huomenna voin kiikuttaa peitettä johonkin muualle ja taas ollaan näiden verhoasioiden perimmäisissä tarkoituksissa. 

Ajatelkaas, miten tylsää meillä olisikaan ilman sisustusta. Mitä ihmettä sitä kaikella ylijäävällä ajalla tekisikään ;) 

Ihanaa naistenpäivää sinne - olemme kukkakimpun tai kaksikin ansainneet :)

Ilona

 

Söpöysvaroitus

Yritin kävellä näyteikkunan ohi muina naisina - katse tiiviisti lattiaan suunnattuna. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että ikkunan takaa on jotain pitänyt välttämättä saada. Tällä kertaa riitti pieni silmäys  - vahingossa karannut sellainen ikkunaa kohti. Siellä komeili hieman pyöreähkö pupukannu, jota nyt ei vain voinut olla kotiuttamatta. Yritin ensin selitellä itselleni, että en voisi kannun lisäksi sarjan munakuppeja ja kulhoja ostaa. Arvatkaa kuuntelinko selityksiäni ;). Silmissäni näin jo maanantain arkisen aamun ja minun aamupuurokulhoni, jolla on korvat. Hyvästi tylsä arki - ja tervetuloa korvalliset puurokupit. Munakupit nyt sitten ovat aina tuikitarpeellisia, oli maanantai tai vaikka sunnuntai.  

Kotona mietin, että onneksi sorruin. Kovin ovat villin vallattomia nämä korvalliset. 

Ps. jos haluat käydä kurkkaamassa niin Tigerin hyllyllä ovat nämä korvat pystyssä.

Iloa viikonloppuun, Ilona

 

Sisustusperjantai

 

Perjantait voisi hyvin kirjoittaa vapaapäiviksi. Heti aamulla on jo sisustusfiilis päällä - onko teillä? Jokaisena perjantaina pitää tyynykasoja siirrellä paikasta toiseen. Samalla saatan tanssahdella huonekalujen kanssa huoneesta toiseen - mies katsoo huokaillen yhä, vaikka sama touhu on jatkunut vuosien ajan. On ehkä hivenen vaikea ymmärtää, miksi pöytä ei vain voi olla aina samassa paikassa tai miten sohvan paikka paranee siirtämällä sitä muutaman kymmenen senttiä toiseen suuntaan. Tiedätte, mitä tarkoitan ;). Luulen, että tähän tautiin ei ole parannuskeinoa. On siis jatkettava vain sisustelua.

Tänään huomasin omistavani erikoisen paljon erinäisiä tikkaita tai portaita. Portaat ovat olleet lepäilemässä työhuoneessa, mutta tänään tsadaa ne siirtyivät olohuoneeseen. Edelleenkään ne portaat eivät vie mihinkään, mutta niiden askelmille on käyttöä. Niihin on ihan paras tehdä erilaisia rakennelmia sisustusperjantaina. Tosin sisustuspäivä voi toistua useamminkin, kuka näitä laskee ;).

Huomenna on joulu Kiteellä, mukaan pakkaan toppatakin ja karvalakin. Luulen lumivarustuksen olevan välttämätön. Ihanaa sisustusviikonloppua sinne, Ilona

Kolme vuotta sitten oli unelma

Kolme vuotta sitten oli unelma, toteutumaton haave - silloin korttitehdas sujautti ihanan viestin. Sen jälkeen olen kuvannut sydämellä kortteja ja kirjoittanut niihin tekstejä täydellä tunteella Edessä on seuraavat ihanat kolme vuotta -  arvaatte vain, miten innoissani olen tulevista vuosista. 

Korttien tekeminen on satumainen maailma, siinä ei ole sääntöjä tai ehkä onkin, mutta tunne ensin. Ihana on saada Karton Innalta viestiä - ja nähdä hänen silmin taitetut kortit valmiina. Aina nähdessäni viestien joukossa Innan nimen - hymy pyrkii väkisinkin huulille. Joskus työpari saa sinun päivään auringon paistamaan, jos hän keksisi pyytää minua hyppelehtimään kanssani tekisin niin. 

Elämässä pitää olla vähän satua, vähän taikaa ja hyppysellinen unelmia .

Instagramissa ja Facebookissa on käynnissä korttiarvonta - sujahtakaa osallistumaan. Ihan innoissani lähetän täältä korttipaketteja voittajille.

Instagram @valkoinen_puutalokoti

Facebook

Ilona

  

                                                           
 

Ihan kotona

Ihanaan kiireettömyyteen voisi hyvin tottua. Aamut ovat olleet niin hitaita, miten näistä enää nopeita onnistuu saamaankaan.

Lumi on kuorruttanut kotipihan ja koko maisemaan. Ihana katsella hiutaleiden leijailevan alas. Hassua, että yksi asia ei muutu - tunne lumisateessa. On otettava muutama tanssiaskel ja hypähdettävä vähän. Mies naurahtaa usein lumen kanssa hössöttäessäni. Myrskystä saa kyllä heti kaverin, hänestä lumi on ehkä talven paras juttu.

Jalat ovat kääntyneet jo kohti tulevaa vuotta. On aika sulkea pian viimeinen sivu tämän vuoden päätteeksi. Samalla avataan kansi, aivan puhdas sivu - ja odotetaan tarinoiden sinne syntymistä. Työssä elämä alkaa kynän muuttamisella suurempaan penaaliin - vielä en tiedä mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta retkestä tulee varmasti jännittävä. Tiedän tänään tekeväni kortteja ja kirjaa. Kameran pakkaan ihan pian laukkuun ja ajelen luoksesi kuvaamaan joulua vielä hetken. Sen jälkeen onkin aika tallentaa talven luminen taika.

Kiitos sinulle tämän vuoden tarinoista, siitä - että olit mukana. Tehdään tulevasta vuodesta unohtumaton - Ilona